Ainoan kerran, kun olin vieraillut Kulosaaren tennishallin Boltexilla joustopuupinnalla, oli aiheuttanut erittäin nopean ja ruman tappion pinnan nopeuden ja outouden takia. Paljon nautinnollisempi ei ollut tämäkään sarjamatsikeikka, vaikka lukemat oli varsin vastakkaiset minun hyväkseni. Matsin luonne oli taas varsin ainutlaatuinen..
Vastukseni taisi olla D-luokan pelaaja Martin Ahlström (jos muistan). Hänellä oli epävarmat ja kotikutoisen näköiset lyönnit. Kämmen oli kuitenkin ihan kohtuullinen ja molemmat syötöt kovin kovat ja suorat.
Osasin aavistaa vaikeuksia osumatuntuman kanssa ja keskityin kovasti vain palauttamaan pallot takakentälle ja rystylle. Se riitti hyvinkin, vaikka pallot olivat äärettömän lyhyitä ja rytmittömiä. Ensimmäiseen kolmeen peliin ei tainnut yli kolmen lyönnin ralleja paljon tulla. Jos jompikumpi osui ruutuun syötöllään, niin vastaanottaja ei osunut palloon tai kenttään. Kolmas geimi oli kaverin syöttö vai em. pelin luonne alkoi jo naurattaan, kun pallo ei millään suostunut tottelemaan mailoja nopealla alustalla. Vein geimin viimein Martinin virheillessä eniten syötöllä ja rystyllään.
Oma ykköseni oli tavallistakin rytmittömämpi. Ehkä siksi, että tiesin sitä tarvittavan tällä alustalla. Nostoni oli tällä kertaa enemmän ongelmana, enkä saanut koko matsissa ainuttakaan ykköstä aikaiseksi, jossa sekä osumakohta, että rytmi olisi ollut optimaalinen. Peruslyönnit ja kakkonen riitti kuitenkin toimittamaan pallon takakentälle, joka riitti tällä kertaa 6-1, 6-1-lukemin helpohkoon voittoon.
Palloukko 