Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2016

Syöttöreeniä huopapuulattialla

Ainoan kerran, kun olin vieraillut Kulosaaren tennishallin Boltexilla joustopuupinnalla, oli aiheuttanut erittäin nopean ja ruman tappion pinnan nopeuden ja outouden takia. Paljon nautinnollisempi ei ollut tämäkään sarjamatsikeikka, vaikka lukemat oli varsin vastakkaiset minun hyväkseni. Matsin luonne oli taas varsin ainutlaatuinen..

Vastukseni taisi olla D-luokan pelaaja Martin Ahlström (jos muistan). Hänellä oli epävarmat ja kotikutoisen näköiset lyönnit. Kämmen oli kuitenkin ihan kohtuullinen ja molemmat syötöt kovin kovat ja suorat.

Osasin aavistaa vaikeuksia osumatuntuman kanssa ja keskityin kovasti vain palauttamaan pallot takakentälle ja rystylle. Se riitti hyvinkin, vaikka pallot olivat äärettömän lyhyitä ja rytmittömiä. Ensimmäiseen kolmeen peliin ei tainnut yli kolmen lyönnin ralleja paljon tulla. Jos jompikumpi osui ruutuun syötöllään, niin vastaanottaja ei osunut palloon tai kenttään. Kolmas geimi oli kaverin syöttö vai em. pelin luonne alkoi jo naurattaan, kun pallo ei millään suostunut tottelemaan mailoja nopealla alustalla. Vein geimin viimein Martinin virheillessä eniten syötöllä ja rystyllään.

Oma ykköseni oli tavallistakin rytmittömämpi. Ehkä siksi, että tiesin sitä tarvittavan tällä alustalla. Nostoni oli tällä kertaa enemmän ongelmana, enkä saanut koko matsissa ainuttakaan ykköstä aikaiseksi, jossa sekä osumakohta, että rytmi olisi ollut optimaalinen. Peruslyönnit ja kakkonen riitti kuitenkin toimittamaan pallon takakentälle, joka riitti tällä kertaa 6-1, 6-1-lukemin helpohkoon voittoon.

Melko tuttu esitys, tosin yhtä nivelsidettä köyhempänä

Kauden 2016 sarjatennis avattiin niukalla tappiolla. Lyömiseni oli kohtuu hyvää, mutta ykkösessä ja muutamassa helpossa lentolyönnissä löytyi parannettavaa. Hieman harmittaaa kyllä ottaa taas pataan, kun eräpalloon asti pääsin toisessa erässä.

Vastukseni oli kokeneempi Terho Pekkarinen. Lyönnit tulivat hyvällä tuntumalla ja niihin oli kiva lyödä takaisin. Taktiikakseni valitsin enemmän juoksuttavan ja hyökkäävän, kun pelkkää rystyäkin pommittamalla olisi saattanut saada kaverin lisäämään virheitään. Ekassa erässä Terhon varmuus oli parempaa, enkä saanut ykköselläni mitään aikaan. Kakkonen pysyi sentään ruudussa hyvin. Vein ekan syöttövuoroni, mutta sen jälkeen Terho meni 4-1-johtoon ja erävoittoon 6-3.

Toisessa erässä tuntui, että Terho väsyy peruspallottelussa tai sitten vain hallitsin sitä enemmän. Pääsin taas paljon verkolle, mutta mokasin hieman liikaa siellä. Menin johtoon 5-2 ja pääsin eräpalloonkin 5-4-tilanteessa. Laitoin helpon lentolyönnin leveäksi. 5-6-tilanteessa pelasimme varmaan 10 min geimin, joka päättyi Terhon onnistuneeseen ohitukseen.

Ykkössyöttö ei ollut tehokas taaskaan missään pelissä. Rytmiongelmaa, sillä nostoni oli kohdillaan. Pari heittäytymistä ja niitä vaikeampia lentolyöntejä jäivät myös mieleen.

Nelurissa jatkui sama syöttöongelma. Pelasin enemmän takakenttää ja voitimme hurmiossa toisen erän 6-1 ekan erän 1-6-jälkeen. Kolmas kuitenkin 6-10 kaverille.

Etenkin kaksari muistutti edellistä tappiotani, paitsi että tämä oli voitettavissa. Lisäksi erehdyin käymään parkettilentistä pelaamassa loppiaisena. Yhden ainoan torjuntakosketuksen tuloksena ensimmäistä kertaa hajosi sormi lentiksessä. Onneksi se on vasemman nimettömän viimeinen päälipuolen nivelside. Hoitona lasta sormen päällä 2kk. Luulin että pallopelit jäävät pelaamatta, mutta tuo hyödytön nivelhän ei haittaa suorana yhtään tennistä eikä lentistä. Onnea ja epäonnea:)

 

Talviurheilun helmi, kuntopyöräily

Pidin joskus paikallaan pyöräilyä turhana, mutta tarkemmin ajatellen vain ryhmäliikuntapyöräily on hölmöä; sillä on typeriä nimiä ja parru penkkinä. Kotona kuntopyöräillessä kunnon perinteisellä mummonsatulalla on monia hyviä puolia kuntoliikuntana:

  • keli kohdillaan
  • Voi katsoa samalla leffan, jota ei muuten ehtisi. Tai koostetta Australian avoimista, jota ei voi katsoa samaan aikaan kun esimerkiksi nukkuu
  • ei muuta liikennettä häiritsemässä
  • ei viimaa
  • pyörä ei mene paskaseksi
  • ei joudu minnekään, missä ei ole suihkua
  • ei joudu näkemään synkkiä maisemia
  • varsin turvallista, ei myöskään rasitusvammoja
  • voi juoda, syödä ja käyttää luuriakin samaan aikaan
  • asuste vapaa, muttei pakollinen