Kuukausittainen arkisto:kesäkuu 2016

Välillä sateensuojaan hukkaamaan lyönnit

Sarjatennistä kisasin ekaa kertaa Espoon Esport Centerissä. Olosuhteet olivat hyvät tietty sisällä, mutta ajoitus ja syöttö oli kyllä aivan kadoksissa, vaikka sisälle siirtyminen pitäisi olla helpompaa kuin ulos.

Vastaani sain taas tutun treenivastuksen, Laitisen Yrjön. Ykällä on aika suorat lyönnit, mutta varsinkin rysty hyvin epävarma. Syötöstä sain myös ilmaisia pisteitä. En uskaltanut lähteä hyökkään niinkuin olin ulkona tottunut viime aikoina. Ajoitus oli vaikea, kun pallo tuli suoremmin ja nopeammin ja itsekin olisi pitänyt lyödä sitä suoremmin kuin massalla. En päässyt varsinkaan kämmenellä missään vaiheessa tuntumaan, jossa olisin uskaltanut lyödä palloa täysillä. Vaikeinta oli etenkin inside out Ykän rystylle, jonne riitti antaa helpompikin pallo. Rystykrossi oli taas hyvin suosittu, vaikkei oma rystynikään ollut niin varma kuin yleensä. Ykää olisi kannattanut houkutella verkollekin, mutta hän voitti siellä pisteet oman tumpuluoinninkin seurauksena. Lisäksi syöttöni oli yllättäen vaikeampaa kuin ulkona ja tein puolen tusinaa kaksaria. Ykä taisteli ja löi rohkeammin läpikin kämmenkrosseillaan minun kontratessa enemmän puolustavia lyöntejä. Ykällä kramppaili hikisissä oloissa käsi lopussa, mikä vei syöttötehon, mutten uskaltanut roikkuihinkaan vastata täysillä. Rutiinitasoni oli kuitenkin sen verran parempi, että vein matsin 6-3, 6-3, mikä kuvaa pelin kulkua kohtuullisesti. Mikään lyönti kuin ehkä rystyslaissi tuntui normaalilta, joten ei voi olla kovin tyytyväinen tähän voittoon. Kävin kuitenkin kerran edellisenä päivänä lyömässä sisällä, mutta omat yläkierreruuvit vain soveltuvat paremmin hitaille massoille ja suorempien lyöntien rutiini vaatii enemmän harjoitusta.

Onneksi ei tarvinnut pelata neluria. Tällä tuntumalla olisin repinyt pelihousut. Ja ne on ehjät vielä.

Advertisement

Olosuhteiden herrampi

Toinen sarjamatsi Teekkareiden riveissä toi vastaani tutun harjoitusvastuksenkin, Salvatore della Vecchian. Salvalla on ihan kauniit lyönnit, mutta hieman epävarmempi rutiini, mikä tuli olemaan etuni vaikeissa olosuhteissa. Tapiolan massat olivat hitaat ja tuuli voimakas ja pyörivä.

Salvalla oli yhden käden rysty, joka oli epävarmempi puoli ja vaikeissa olosuhteissa luotin rystyyni muutenkin enemmän. Niinpä rystykrossi oli jälleen yleisin lyöntitaktiikka tässä matsissa. Syöttöni pysyi yllättävänkin hyvin ruudussa, vain pari-kolme kaksaria. Salvalla sensijaan oli hienosta syötöstä huolimatta paljon vaikeuksia saada sitä tuulessa verkon yli ja hän lahjoitti minulle kymmenkunta kaksaria. Löin matsin paremmalla yläkierteellä ja marginaalilla mitä Salva ja se toi lopulta helpon voiton mulle. Salvalta pallot karkasivat pitkäksi verkkoon paljon useammin.  Erien alussa oli tiukempaa, mutta lopuissa sain jopa löysätä ja silloin syöttönikin alkoi jopa olla rytmissä. Ainoa tuuletuksen aiheeni oli täysosuma Salvan kentälle jättämään palloon. Pallo jäi rystypuolen syöttöruudun takaosaan keskipaikkeille eli vastatuuleen täydellinen tähtäyskohta vahvasti yläkierretylle rystylleni. Salvan syötön palautuksen jälkeen osuinkin heti seuraavalla lyönnillä siihen! Numerot 61, 61.

Pelasin vielä nelurin, vaikka en ollut kauheen innostunut aiheesta. Pelasin ekaa kertaa Pauli Lehdon parina. Hänen kanssaan en ollut ikinä edes treenannut, mutta pelimme synkkasi hyvin. Vastustajan kannalta olimme varmaan ikävän erilainen lyöntipelissämme, sillä Paulin kaikki lyönnit olivat erittäin suoria ja minä tykkään lisätä yläkierrettä entisestäänkin tuulisessa nelurissa. Tämä siksi, että kun lyöntejä tulee puolet vähemmän, on myös osumani mailaan heikompi ja silloin tulee lisättyä kierteellä marginaaleja. Syöttöni oli huonompaa tässä myös koska sain sitä puolet harvemmin tehdä.

Aloitimme huonosti tai oikeastaan vastuksemme Salvatore ja Pasi Luhtasela hyvin. Vastuksemme löi ehkä hiljempaa, mutta lopulta varmemmin ja käyttivät koholyöntiä enemmän, mikä kannatti tällä säällä. Olimme 0-2-tappiolla. Sitten voitimme neljä geimiä, kunnes vastus piti niukasti taas kaksi. 6-4 takkiin. Toisen pelasimme paremmin ja voitimme 6-3. Ottelu-tiebreikissä vastuksemme onnistui aivan parhaimpaansa ja vei sen ansaitusti 10-6. Matsi oli kuitenkin hyvällä porukalla hauskaa huulenheittoa, mikä on turhan harvinaista kuitenkin kilpatenniksessä. Viihdyin kentällä vaikka neluri ei lempilajini olekaan.

Samana viikonloppuna ehdin pelata kovatasoisessa biitsiturnauksessa. Tuloksellisesti ei jäänyt kerrottavaa, mutta yksi puolustus tarttui nauhalle: https://www.youtube.com/watch?v=_k_6kHsK_FU