Pietarin ATP-turnaus

Pietarin 250-sarjan ATP turnaukseen keksin lähteä lähinnä eksoottisen Pietarin houkuttelemana. Kyseinen metropolihan on läheisyydestään huolimatta varsin kaukana suomalaisesta elämänmenosta. Ja halvalla sitä tennistä pääsee näkemään esim. Tukholmaan verrattuna. Viisumiton laivamatka kolmeksi päiväksi halvimmalla hostellilla matsilippuineen onnistuisi alle 50 eurolla, jos laivahytin saa täyteen. 

Laivamatkassa parasta on pitkä sovjettimainen satama-alue Pietarin päässä ja huonointa kova musiikinsoitto kannella, mitä ei saa hiljemmalle, vaikka asiakkaat eivät pysty tulemaan tiskille.

Pietarin päässä passitarkastuksen ja liikkumisen verkkaisuudesta kertoo jotain se, että laivan ilmoitetusta saapumisajasta hostellin kautta tennishallille pääsemiseen metrolla sain kulumaan 6h. Hostellin kumpaakaan ovea ei oltu kyetty merkitsemään millään maailman kielistä ja yhteydenotossakin suosittelivat venäjäksi käyttämään onlinekääntäjää mailiinsa.

Sibur Areena Krestovsky saarella oli metromatkan takana. Samalla saarella oli muitakin urheiluhalleja kuten uusi Zenitin Areena, joka valmistunee ensi EM-kisoihin. Uusi kehätie oli valmistumassa viereen.

Kävin eräällä tennisklubilla hakemassa pääsylipun kaverilta, joka esitteli Porschejen ympäröimää klubia. Tuntihinnat olivat 20-50e. Saarella olisi ollut myös ainakin kolmas tenniskeskus, jossa olisi ollut naisten sadan tonnin ITF-turnaus, jonka missasin tällä kertaa.

Itse Sibur Areena oli moderni, jossa varmasti pelaaja viihtyi. Katsojia ei päiväsaikaan montaa sataa ollut, vaikka tilaa oli tuhansille. Halvin lipun hinta, 2e, tuskin oli syynä. Hallissa oli kyllä tiukka kuri, eikä ollenkaan alkkomahoolia. Eipä juuri siis tunnelmaakaan.

Henri Kontinen pelasi kakkoskentällä, joka oli rakennettu isoon telttaan. Hänen kvartsissaan oli 14 katsojaa. Henkka ja Inglot pelasivat hyvin yhteen, vaikka olivat ekaa kertaa yhdessä. He olivat syöttöpelissä oikeastaan eniten edellä vastustajiaan koko turnauksessa, vaikka voitot vaativat totutusti tiebreikkejä.

Henkan esitys oli viihdyttävintä katseltavaa, sillä kaksarin kvartsit olivat venäläispelaajineen aika puuduttavan yksipuolista lyömistä. Raonicinkaan hyytymistä Youzhnya vastaan en jaksanut katsoa sen jälkeen, kun hävisi tiebreikin 5-1-johdostaan. Alexander Zverev oli parasta katsottavaa, mutta en jaksanut odottaa hänen matsiaan Wavrinkaa vastaan seuraavana päivänä. Andre Rublev taas oli pelkkää kiukuttelua:

Henkan finaalin katsoin myöhemmin striimiltä ja esitys oli niin henkkamaisen loistava kuin voi. Eli ensin häviölle ja sitten tiebreik-erään, jonka aloittaa 3-0-häviöllä. 8-9-tilanteessa Henkka taituroi lentolyönnin ohi Leander Paesin sivurajaan, jonka jälkeen intialainen halailee jo turnausvoittoa. Henkan haastettua tuomion juhlat käännetään suomalaiselle hänen läpisyötöllään. Henkan huikea finaalitilasto 11 voittoa 14:sta sai kaunistusta. Paes taas sai jatkoa viidelle putkeen hävitylle ottelupallolleen viime finaalissaan.

 

Hallivire kesti vain hetken

Talvikausi alkoi aivan liian aikaisin. Aurinkoiset massat olisivat tyhjillään, mutta MB3-sarjaan Olarissa piti lähteä hikiseen halliin. Olarissa on yleensä peli sujunut, mutta tällä kertaa vain geimin verran. Sitten vasta muistin jälleen, että kauden eka matsi ei kuulu sen paremmin kulkeakaan.

Olin treenannut viikolla vain kerran sisällä ja tuntui, ettei peruslyönnit sujuneet nopeammalla alustalla kovin hyvin. Sitä yrittää lyödä niitä vähemmällä yläkierteellä ja osuma edempää kuin ulkona, jossa peruspelini on sujunut hyvin koko kesän. Syötön sain kuitenkin mielestäni rytmiin harjoituksissa.

Vastustajani, nuori Oskar Stumpf osasi kaikki lyönnit ja varsinaisia heikkouksia ei pienestä miehestä näyttänyt löytyvän. Aloitin kuitenkin yllättävän hyvällä syötöllä ja pidin helposti avausgeimin. Erehdyin jopa luulemaan, että onko ykkössyöttöni rytmin pito todella näin helppoa ja kivaa.

Ei ollut.

Johdin kuitenkin 3-1. Oskar ei saanut syötöllään mitään aikaan, mutta peruslyönneissään hänellä oli hyvä tempo ja varmuus. En saanut enää missään vaiheessa takaisin oman syöttöni rytmiä. Etenkin nosto vaihteli parhaimmillaan viiden uusintayrityksen verran. Samalla kadotin osumaa peruslyönneissä. Siinäkin muistelisin, että yhdessä rallissa olisin onnistunut n. viisi kertaa lyömään palloa huonolla osumalla kenttään. Varsinkin rystyni heikko vire yllätti. Löin helpointa rystykrossiani verkkoon ja leveäksikin. Kämmenellä sain läpilyöntejäkin, mutta varsinkin korkeus vaihteli paljon, kun yritin lyödä suorempaa kuin ulkona. Vain lentolyönnit pysy tällä kertaa lavassa. Oskar oli kuitenkin hyvä ohittamaan. Hän meni ohi 6-3 erävoittoon.

Toisessa erässä yritin tsempata jaloista ja lyödä kovemmalla kierteellä vain palloa kenttään. Toki rystyllä annoin myös slaissia Oskarin rystylle, josta ei tullut takaisin niin tappavaa lyöntiä kuin kämmeneltä. Voitin 7 ekaa palloa ja pääsin taas 3-1 johtoon, mutta peruslyöntini ei ollut vieläkään vireessä, saatika syöttöni. Yritin rauhoittaa nostoa syötössä ja sain sitä siedettävästi ruutuun. Pääsin vielä 6-5-tilanteessa syöttämään erävoitosta, mutta ei toivoakaan. Oskar oli itse varmuus tiebreikissäkin, joten en hävinnyt kyllä huonolle. 7-1 taisi olla tiebreik-tappio.

Oma huonous sieppasi kyllä sen verran, että kävin hakemassa jalkajumin heti matsin jälkeen Malminkartanon jätemäen portaista. Se on yllättävän suosittu paikka, kun lauantai-illan hämärtyessäkin vielä toistakymmentä kiipijää. Hyvä olo tulee sitten kun se on ohi. Ensi kesää odotellessa.