Kuukausittainen arkisto:Toukokuu 2017

Tennislyönnin liike-energia

Massakauden kuninkuusravien Pariisissa kunniaksi laskin piruuttani paljonko on kovan kämmenlyönnin liike-energia verrattuna kovaan syöttöön.

Dominic Thiemin kämmen kiertää keskimäärin 3500 kierrosta minuutissa ja etenee 137 km/h. Vertailuksi kova kierteetön ykkössyöttö olkoon 220 km/h. Liike-energia lasketaan kaavalla:

mv

,missä pallon hitausmomentti J = 2/3 • mr². Lopputulemaksi arvoin kämmenelle 53 Joulea ja syötölle 108. Meniköhän oikein?

 

Turistikauden avaus jatkui lyhyesti

Suomen massakausi alkoi varsin myöhässä, kun kentät eivät olleet auki ennen kisa-avausta Pyynikillä B-luokassa. Pelini oli melko heikkoa, mutta hyvä oli vastuskin.

Pelasin avauksen Jaakko Laitista vastaan illalla klo 20. Keli oli n. 7 astetta plussalla, mikä oli ihan tarpeeksi omalle kiukaalleni. Lisäksi oli tuuletonta ja aurinko heijastui enää vaaleiden pilvien kautta, joten vain pehmeä kenttä häiritsi täydellisiä olosuhteita.

Jaakolla oli aika varmat peruslyönnit ja hyvä kick-syöttö. Varsinkin malttia oli nuorella kaverilla varsin hyvään massatennikseen.

Ensimmäinen erä oli melko hakemista molemmilta. Pidin yllättäen avaussyöttöni, kun Jaakko haki vielä lyöntiensä osoitetta. Avauksen jälkeen en paljon syöttöjäni pitänytkään, mutta toisaalta Jaakkokaan ei kaunilla syötöllään pisteitä tehnyt. Omassa syötössäni oli heitto surinpiirtein kohdillaan, mutta rytmi vielä ei. Tein paljon kaksareita ja rumia syöttöjä. Peruslyönnissäni rysty oli yllättäen virheherkempi. Jaakko alkoi pitämään paremmin peruslyöntejä ruudussa ja voitti 6-3 erän.

Toisessa erässä tsemppasin vielä kovempaan yläkierteeseen lyöntini ja hain rentoutta syöttöön, jotta saisin sen edes ruutuun. Mutta myös Jaakko piti hyvän tasonsa, eikä antanut helppoja pisteitä. Takakentän rystykrossit etenkin alkoivat tuntumaan hienokseltaan hallinnaltani. Pääsin verkolle myös kaverin heikompien alakierteiden avulla. Tosin pehmeä kenttä imi alakierteet aika pahoiksi lyönneiksi, mitä molemmat käyttivät hyödyksi niin pitkinä kuin lyhyinä. Pääsin siis verkollekin, mistä en kuitenkaan tarpeeksi hyvin viimeistellyt. Kaksi parasta lentolyöntistoppariani tosin Jaakko haki niin terveellä jalalla, että löi minut kirjaimellisesti kanveesiin seuraavassa lyönnissä, jota en uskonut enää tulevan. Jaakko ei myöskään hermoillut ratkaisupalloissa, joten ansaittu voitto hänelle numeroin 6-3, 6-3.

Mitä mietin tänään

Syötön kanssa painitaan edelleen päivä kerrallaan. Eteenpäin mennään välillä enemmän kuin taaksepäin ja hyviä syöttöjä tulee yhä useammin. Toki ulos siirtyminen tuo takapakkia.

Koska lyönti ei edelleenkään ole selkärangassa, joudun joka osa-aluetta muistelemaan erikseen. Tällä hetkellä tärkeimmät asiat ovat tässä tärkeysjärjestyksessä, jotta syöttö todennäköisimmin onnistuu:

  1. Rauhallinen yhtenäinen liikesarja
  2. Nosto kuviteltua pystysuoraa akselia pitkin äärikorkeuteen asti, jossa pelkkä irrotus pallosta
  3. Lantion vienti eteen mahdollisimman syvässä ylävartalon taivutuksessa taakse
  4. Etummainen vasen jalka pysyy paikallaan ja ponnistus lähtee sillä, niin ei tule jalkavirhettä oikealla viereentulevalla jalalla
  5. Ponnistus ja lyöntirytmi lakipisteen osumaan niin, että puhdas osuma syntyy rennolla käden liikettä seuraavalla ranteen kierrolla, enkä joudu enää ohjaamaan mailaa ranteella

Euroopankiertue aloitettiin huippupelillä, muttei tenniksessä

Lähdin viikoksi Espanjan Aurinkorannikolle (entiseltä nimeltään Tuulinen Rannikko) hangarounderiksi Hietsu Beachvolleyn treenileirille Fuengirolaan, jossa tarkoituksena oli treenata massatennistä aamuisin ja biitsiä iltaisin. Kun samaan aikaan Marbellassa oli ITF:n 3. kategorian veteraanitennisturnaus 35-vuotiaiden sarjalla, oli hyvä tilaisuus aloittaa samalla kansainvälinen veteraaniura.

Turnaus oli tuon näköinen: http://www.itftennis.com/seniors/tournaments/tournament/info.aspx?tournamentid=1100038259 . Olin ottanut kuitenkin lennon takaisin jo pe illaksi, joten en ehtinyt pelaamaan kuin yhden matsin, vaikka nelurin olisi saanut samaan hintaan järjestäjän parituksella.

Koska tennisturnaus saatiin käyntiin vasta to, ehdin tuurata keskiviikkona Jyrki Nurmisen biitsileirin turnauksen parittoman kaverini kanssa. Ja sen verran hyvin homma sujuikin, että pelasimme finaalissa asti biitsikaverieni huikean kannustuksen siivitämänä lähes voittoon. Tällainen biitsiuran huippukohta ei kuitenkaan auttanut seuraavan päivän tenniskaksariin valmistautuessa, vaan jalat eivät olleet mukana päästä puhumattakaan.

Pääsin to päivällä vetään hyvän lämmittelyn samaan aikaan tennismatkalla olevien ystävieni kanssa http://www.tenniscostadelsol.com/ -klubilla. Tämä oli ihan hyvän hinta/laatu-suhteen kerho; hyvien massojen hinta kun oli 10e/tunti.

Turnauspaikka oli http://doncarlosresort.com/ , joka vaikutti turhankin luksukselta kentän hoitajineen. Ulkopuolisille tunnin hinta oli 24e. Olin löytänyt kuitenkin treenipartnerin alkuviikolle, jolloin hinta oli hänelle vain 5e/h.

M35-luokkaani oli ilmoittautunut ajoissa 2 pelaajaa minun lisäkseni. Toinen oli kuitenkin jo luovuttanut, joten luulin, että ainoa vastukseni olisi britti Richard Freeman. Hän olisi ollut voitettavissa minä tahansa muuna päivänä, mutta nyt en saanut tiettykään mitään rytmiä syöttööni ja peruslyöntienkin osuma oli heikko. Richardilla oli ihan OK-kämmen, mutta rystyä ei ollenkaan. Takakentällä hallitsin peliä isommalla yläkierteelläni, mutta virheet etenkin syötössä veivät peliä Richulle. Pääsin helposti verkolle rystykrosseilla, mutta lentopelinikin oli luokatonta. En onnistunut rytmisesti ainoassakaan syötössäni sinä päivänä. Kun vielä aurinko häikäisi suoraan noston takaa toisessa päädyssä, ei muuten täydellinen 20-asteinen sää siivittänyt nautinnon tunnetta. 57, 46 oli tappiolukemat.

Minulle olisi siunaantunut vielä neluri lauantaiksi, mutten ehtinyt siihen. Lisäksi M35-luokkaan oli jostain loihdittu toinenkin alkulohko, joten voitolla olisi saanut seuraavankin matsin. Tämä tappio kehnohkolle vastukselle ei kuitenkaan harmittanut yhtään, sillä edeltävä päiväni oli ehkä hienoin mahdollinen.

Suosittelen Euroopan kiertueen käymistä, vaikka miinuksena olikin vain mañana-meininki aikatauluissa ja muussakin palvelussa koko seudulla. Ilmoittautuminen on helppoa ITF:n saitilla ja kisoja on paljon. Siksi mielestäni outoa, ettei muuan britin lisäksi kenelläkään muulle minun ikäisellä tullut mieleen lähteä räntää pakoon Espanjan mainioille massakentille. Lentäminen sinne muuten maksoi 90e menopaluu Tukholmasta.

edit: Tätä hotelli Ilunionia en lähde suosittelemaan