Laatumenoa Puolassa

Suomen turhan lyhyttä kesäkautta lähdin jatkamaan Puolaan, koska lentiksen EM-kisaturismin oheen sopi senioritennikset Varsovassa.

Kummastakaan turnauksesta ei ollut paljon menestystä kotiin vietävänä, mutta hienoja kokemuksia rikkaampana. Lentismaajoukkueen matseista näin livenä vain parhaan ja ainoan voittoisan Viroa vastaan Gdanskissa. Tunnelma oli varsin ainutlaatuinen useamman tuhannen suomalaisen ja virolaisen kannustaessa Ergo Centerissa.

Seuraavat viisi päivää vietin Varsovassa tennisihmisten parissa kisaten ja treenaten. Turnauksen taso osoittautui aivan eri luokkaiseksi kuin sinänsä hieno kauden avaukseni vapuntienoilla Espanjassa.

Warszawianka Tennis Club

Warszawianka Tennis Club oli tasokas keskus, jossa oli pari kymmentä massakenttää. Osa niistä oli pressuilla katetuissa halleissa, joista sai seinät auki.

M35-luokassa arpaonneni oli heikoin mahdollinen, kun vastassani oli arviolta parempaa A-luokan tennistä pelaava Piotr Dzikiewicz. Hän oli vasta 4. sijoitettu ja maailman ranking 49, mutta oli hävinnyt senioriurallaan vain kerran. Hänellä oli myös ATP-pisteitä tienattu kymmenen vuoden sisällä.

Puolan Petrin kyydit oli kovempaa kuin keltään aikaisemmin uraltani. En päässyt kentän sisälle hyökkäyspaikkoihin enkä winnereihin kai kertaakaan ja pelipallotkin taisi jäädä saamatta. Voitin kuitenkin ässät 1-0, jos haluaa jotain muistella :D. Piotr voitti koko turnauksen ja samalla paremmin sijoitetut kilpakumppaninsa, joiden ranking oli jopa 20:n paremmalla puolen maailman 35-vuotiaissa.

Vaikka turnaus oli luokiteltu vasta 3. tason senioriturnaukseksi, ehkä puitteet muilta osin veti Puolan parhaimmiston paikalle ainakin 35-vuotiaiden luokassa. Lexus ja Carlsberg sponsoroivat turnausta ja olutta ja ruokaa tarjottiin kaikkina viitenä turnauspäivänä. Lisäksi aamuisin sai treenata ilmaiseksi hyvillä massoilla ja yhtenä iltana järjestyivät players partyt. Osallistumismaksu oli 50e, johon kuului myös neluri ja sekaneluri, jos sai parin.

Minulla kävi myös flaksi, kun sain aloittaa sekaneluriurani varsin pätevän paikallisen neitosen, Monika Zywiecka, parina. Sekaneluria oli viitsinyt lähteä vain kolmea paria pelaamaan ja pelasimme molempia vastaan. Alkujännityksen jälkeen pelimme synkkasi suhteellisen hyvin ja nousimme paikallista paria vastaan ottelutiebreikissa niukkaan voittoon, joka olikin ITF-urani ensimmäinen. Oma pelini oli tosin syöttöni osalta varsin murheellista, sillä nelurin jännitys vei syöttöni täysin kipsiin. Toisessa sekanelurissa hävisimme yllättävän niukasti kovaa pelimannea vastaan, vaikka syöttelin paljon kaksareita. 

Turnauksesta jäi kuitenkin kiva maku suuhun ja paljon uusia ystäviä. Tätä herkkua jatketaan heti ensi viikolla vielä eksoottisimmissa maisemissa. 

Advertisement

Feikki jännerikkokin tekosyynä tappiolle

Kesän viimeinen kotimainen kisaviikonloppuni sisälsi selvät tappiot niin sarjatenniksessä kuin Järvenpään turnauksessa. Toisesta olisi ollut tarjolla voittokin, jos olisi maittanut.

Kohtasin Metsälän massalla Mika Leskisen, joka oli aika kova luu alimpaan divariin. Mikalla oli tosi tarkat ja suorat lyönnit ilman heikkouksia. Hän aloitti kuvaavasti rajasyötöllä, jonka jälkeen sivurajan kautta läpi. En päässyt missään vaiheessa pitämään palloa pidempään pelissä, jolloin olisin saattanut pärjätä vain rystykrossin lyönnissä. Mika piti kuitenkin aloitteen kokoajan itsellä, eikä antanut helppoja virheitä takaa eikä verkolta. Pari kertaa sain kuitenkin pisteitä hyvällä syötöllä ja hyvin kierretyillä krosseilla. Tein kuitenkin paljon virheitä, koska en päässyt pitkiin pallorallihin ollenkaan Mikan agressivisen ja tuloksekkaan hyökkäyspelin vuoksi. Pelipalloihin pääsin muutaman kerran, mutta vain yksi geimi kotiin tuliaisina. Syöttöön olin kuitenkin suhteellisne tyytyväinen. 1-6, 0-6 takkiin.

Sunnuntaina kävin pelaamassa Järvenpäässä turnausta hiekktekonurmella, joka ei ollut houkutellut kuin viisi osallistujaa. Aloitin suoraan välieristä Janne Riihimäkeä vastaan, eikä pidemmälle näköjään kiinnostanut jatkaa.

Janne oli tuttu yhdestä tunnin matsin tappiosta. Hänellä oli varmempi kämmen kuin rysty, mutta kumpikaan lyönti ei varsinainen ase ollut. Aseet oli enemmän varmuudessa ja puolustustaistelussa. Aloitin kuitenkin oudommalla alustalla varsin virheilevästi, enkä oikein saanut taistelua päälle. Eniten huono asenteeni näkyi jalkatyössä ja verkolla viimeistelyssä. Syöttökään ei lähtenyt sujumaan viime päivien tasoisesti. Hiekkatekonurmi alustana harmitti välillä ennustamattoman alhaisella pompullaan, mutta oli tasaisena riittävän hyvätasoinen verrattuna massaturnauksiin. Eka erä valui Jannelle 6-2.

Toisessa erässä vatuloin mailani kanssa varsin ainutlaatuisesti. Aloin lyömään kovemmin takakulmiin ja peruspelaaminen alkoi kääntymään enemmän minun hyökkäyspeliksi. Pääsin varsin usein verkolle viimeistelemään, mutta en onnistunut varsinkaan iskuissa. Erän alussa hyökkäsin aika kovan kämmenen pitkäksi ja tunsin jänteen katkeamisen mailasta. Tämän olisi voinut aavistaa ja jännittää mailan aiemmin. Vaihdoin mailaa ja syötin hyvän ykkösen ulospäin a-ruutuun, mistä pääsin jatkamaan hyppyrystyllä krossin. Se karkasin pitkäksi ja tunsin jälleen jänteen katkenneen, mitä ei voi käydä käyttämättömästä mailasta. Katsoin, että se oli samasta kohtaa katkennut kuin edellinen. Mailat oli loppu ja pyysin Jannelta lainaan. Häneltä sattuikin löytymään lähes sama maila samankaltaisin ominaisuuksin, mutta tiukemmalla jännityksellä, mikä sopi minulle mainiosti. Ensimmäinen pisteeni Jannen mailalla sattuikin olemaan ottelun kauneimpani. Pääsin taas hyökkäämään verkolta ja Janne palautti matalan ohituksen sivurajan tuntumaan. Onnistuin kurottamalla alas leikkamaan todella hienon ja lyhyen krossin stoppariksi lentolyöntinä. Kiitin Jannea mailasta uudestaan, mutta seuraavaksi tuhrin enemmän syöttöjäni. 2-5-tappio tilanteessa päätin lyödä reilustikovempaa kaikki lyöntini ja näimme ottelun parasta lyömistä pari geimiä kotiinpäin. 4-5-tilanteessa kuitenkin virheeni palasivat ja hävisin erän 4-6.

Penkille palattuani ihmettelin, miten toinen mailoistani oli ehjä. Olin ottanut rikkinäisen uudestaan käyttöön sen jälkeen kun olin ottanut laukust ehjän tilalle. Että semmostakin sattuu. Sen lisäksi harmittaa hieman heikko asenteeni, sillä tunsin hallitsevani peruspeliä parhaimmillani, mutta tällä kertaa ei voitto vain kiinnostanut kyllin.

Olen saanut kuitenkin sen verran uutta intoa massapeleille, että ne jatkuu ulkomailla vielä syyskuunkin puolella. ITF:n sivuilla on muut lajit mukaanlukien varmaan helpointa ilmoittaa itsensä veteraaniturnauksiin ympäri maailman. Katsoin, missä en ole käynyt ja arvoin vaihtoehdoista kiinnostavimman. Syys- lokakuun kiinnostavimmat vaihtoehdot olivat:

Yllätyshellettä kesken kesän

Urheilusuoritukseni on tänä kesänä olleet mollivoittoisia, mutta joskus pääsee flowhun, kun sitä vähiten odottaa. Vieläpä kahdessa lajissa saman viikonlopun aikana.

Lämmittelin lyhyen biitsiturnauksen la tyytyväisenä otteisiini. Sitten jatkoin filosofoimaan tennissyötöstäni hippiseurassa Kallion Block Partyihin. Tästä rentotuneena jätin kaksoisvirhepainajaiset tyystin sarjamatsissani ja muukin lyömiseni sujui varsin hyvin.

Vastukseni tässä 4-divarin matsissa oli Peetu Öunap ja matsi pelattiin Metsälän kentillä. Menneellä viikolla tuntui ykköseni olevan niin kateissa, että löin treenatessakin jopa täysiä huteja palloon. Niinpä odotukseni oli hyvin matalalla, kun vielä pyörivä tuuli oli sekoittamassa. Pilvinen taivas kuitenkin auttaa nostoon tähtäämisessä.

Päätin aloittaa erittäin hitailla syötöillä keskittyen noston lisäksi vain osumaan lakipisteessä. Sain pallot ruutuun ja Peetu piti huolen helpoista virheistä. Hänen lyöntivireensä oli kai molempien yllätykseksi melko heikko verrattuna ehjään lyöntitekniikkaan. Peetun lyönnit siis näyttävät hyviltä joskin hitailta. Hallitsin kuitenkin takakenttää kovilla yläkierrekrosseilla ja pääsin paljon verkolle viimeistelemään. Myös lentolyöntini osuivat olosuhteisiin nähden tehokkaasti ruutuun. Tosin kovia ohituksia ei Peetulta tullut ja muutenkin niistä tuli suoria onnistumisia kai vain yksi. Erä meni yllättävän selkeästi mulle vaikka pelit tuntuivat tasaisilta. Vaikka syötin hiljaa, syöttöni vaihtelivat paljon ja hän ei päässyt hyökkäämään syötöstäni. Peetun syötöt näyttivät varmemmilta, mutta lopulta hän teki enemmän kaksareita niistä. Ensimmäinen erä puhtaasti 6-0 mulle.

Toisen erän alussa Peetu tuntui pääsevän peliin mukaan. Hän kävi 2-0-johdossa. Minun parempi peruslyöntivire jatkoi kuitenkin yläkierrelyömistä hyvällä pituudella, johon Peetulla ei löytynyt yhtä tehokasta lyöntiä. Pääsin ohi ja 5-2 tilanteessa syöttämään otteluvoitosta. Pientä jännäriä ja murtopalloon taisiin tehdä ainoan kaksarini, joita olin odottanut tähänkin matsiin kymmenkuntaa. Mursin heti perään Peetun ja voitin erän 6-3.

Vaikka syötin ykköstä hyvin varovaisesti ja vain rytmiä hakien, olen erittäin tyytyväinen kaikkien lyöntien toimimisesta. Yksi tämmöinen matsi saa unohtamaan helposti koko kesän muut tuskailut. Molemmissa lajeissa.