Viime aikoina olen tuskaillut ”yllättäen” syöttöni kanssa, mutta näen siinä paljon edistystä isossa kuvassa. Kävin treenimielessä pelaamassa seniorineluriturnauksen viime viikolla, josta ei paljon jäänyt lapsille kerrottavaa. Oli korkea aika saada hyväkin matsi, tosin mittari ei ollut tänään kovimmasta päästä. Kiva oli kuitenkin saada vihdoin kaikki lyönnit toimimaan vaihtelevaa lyöjää vastaan.
Kyseessä oli 4. divarin sarjamatsi Olarin tennishallissa. Kyseisestä hallista on hyvät muistot. Se on viileä, enkä muista koskaan pelanneeni huonosti noilla hyvillä kentillä.
Kaksarivastukseni Merka Hautala oli kova taistelemaan, mutta perustekniikassa löytyi epävarmuutta. Etenkin rystyltä tuli paljon helppoa virhettä. Hän otti hyvin riskiä tulemalla verkolle, muttei syöttö-lentopeli ollut riittävän vahvaa. Minulla toimi syöttö melko hyvin lähes alusta, eikä kaveri tainnut päästä edes murtopalloihin. Lisäksi muutkin lyönnit vei palloa varmasti takakentälle, jossa olin selvästi niskan päällä. Viimeistelyni verkolta oli myös hyvää. Merka piti pari syöttöään molemmissa erissä hyvällä riskinotollaan, mutta ottelu tuntui olevan koko ajan hallinnassani. 6-2, 6-2.
Neluriparini Robert Ashorn hävisi niukasti Saku Valkamalle, joten koko mittelön ratkaisu siirtyi em. neljän pelaajan väliseen neluriin. Aloitimme huonosti ja olimme 0-2-tappiolla sen jälkeen kun olin täysin vaarattomassa päkiähyppelyssä verkolla muljauttanut vasenta nilkkaani. Siitä kuului rutsaus, muttei sattunut juurikaan. Jatkoin peliä, mutta juokseminen alkoi tuntua kivuliaalta. Vasemman jalan kipu häiritsi yllättävän vähän perus- ja lentolyömistä paikaltaan, koska paino on enemmän oikealla jalalla. Niinpä oma lyömiseni tuntui jatkuvan varsin virheetömänä. Koska liikkumiseni näytti kuitenkin enemmän konkkaamiselta sain sopivasti enempi palloja lyötäväkseni. Pyrin kuitenkin mieluummin verkolle, jossa pallo tuntui tottelevan ilman liikettäkin.
Syötössä vasen jalkani on kuitenkin pääosassa ponnistaessani, joten se tuntui vaikealta. Vastuksemme pelasivat kuitenkin melko huonosti ja he virheilivät etenkin ratkaisupaikoissa. Pidin kaikki syöttöni. Voitimme ainakin kolme no-add palloa rennolla pelillä ja veimme kahdeksan peliä putkeen. Toisessa erässä vastustaja jatkoi helpommilla virheillä ja Robert paransi syöttöään. Lyöntimme pysyivät paremmin ruudussa, eikä pelimme taso laskenut, kuten tässä lajissa yleensä – etenkin yhden jalan varassa pelatessa. Lukemat taisi olla 6-2, 6-2 meille.
Palloukko 