Resetoin hieman tennistäni lomailemalla pari viikkoa kaikesta palloilusta. Opin ainakin sen, ettei siitä ole apua tennikseen. Kaksi ensimmäistä tenniskertaa olivat todella vaikeita. Sitten pääsin taas rytmiin ja lähdin kilpailunhimoissani kisaamaan Tarton ITF-seniorikisan Virossa. Reissu oli hieno muttei suosittu.
Olosuhteet olivat kisassa kunnossa, mutta osallistujia ei tämä kaunis kaupunki houkutellut. Suomesta oli minun lisäkseni vaivautunut kaksi pelaajaa ja omassa sarjassani oli kuusi osallistujaa yhteensä. Pelaajien taso oli sellainen, että voitto olisi pitänyt ottaa.
Tähtveren moderni tennishalli oli minulle uudenlaisella alustalla nimeltä Schöpp. Se oli mattoa, muttei niin nopeata kuin Suomessa olen tottunut. Pallo hidastui kuitenkin pompusta, eikä ampaissut eteenpäin. Niinpä totuin hyvin alustaan ja peruspelini sujui hyvin.
Avausvastukseni oli venäläinen Andreas Anani. Hän pelasi hyvin neppailevaa, noususta lyövää peliä ja oli suhteellisen nopea liikkeissään. Tällaiseen vastukseen kannattaa vain pitää pitkää peruslyöntiä isolla yläkierteellä, niin homma pysyy hanskassa. Takakenttä olikin hallussani, mutta verkolla oli vaikeuksia kaverin hyvien ohituksien takia. Pääsin sukeltamaankin rystypuolelle kolme kertaa, joista voitin yhden pallon. Onnekseni pääsin molempien erien alussa johtoon, niin painetta ei päässyt tulemaan erien katkaisussa. Andreas tuskaili rystynsä kanssa, joten siinä suurin eromme. Syöttöni toimi ihan mukavasti, vaikken kaikkia pitänytkään. 63, 63 numerot kuvaavat voittoani hyvin.
Semifinaalissa sain vastaani lopullisen voittajan Raido Ratseppin Virosta. Hänellä oli myös varsin hätäinen pelityyli ja vaarallisempi kämmen. Raido aloitti verkolle nousuilla, mutta perus- ja vastaaanottopelini oli heti alussa sen verran hyvää, että Raido vähensi heti syöttö-lento-peliään. Olin hieman niskanpäällä mielestäni takakentällä, kun Raido virheili enemmän. Alkuun murtelimme kuitenkin syöttöjä vuorotahtiin. Sitten sain oman syöttöni toimimaan ja sain sillä pisteitä. Raidon syötössä oli tasaisempaa, mutta hän vei pitkät ja tärkeät pisteet, mitkä söi motivaatiotani. Olisiko tasan 3 tai 4 -tilanteessa, kun olin murtamassa kaverin 0-40-tilanteesta, mutta Raido piti pintansa. Hän mursi minut sitten tiukan pelin jälkeen 4-6-erävoittoon.
Toisessa erässä tuntui, että matsi kääntyy minulle, kuten tuntui jo koko ensimmäisen erän. 2-0-johdossani alkoi kuitenkin syöttöni piiputtaan ja samalla kuoriutui sipulini ratkaisevasti. Raido vei loput pelit, vaikkakin ärsyttävän pienillä marginaaleilla ja mailanikin sai kyytiä. 64, 62 tappio. Sunnuntain nelurit meni niin penkin alle, ettei niistä sen enempää. Reissu oli kuitenkin mukava ja suositeltava.
Syöttöni kanssa olen mennyt taas mielestäni eteenpäin. Sen paras taso on ylempänä kuin ennen, vaikka heikossa tilanteessa (uuden nelurinparin kanssa Tarton sunnuntaissa) se petti täydelliseen kipsiin. Heti parin päivän päästä aamutreeneissä syöttelin niin hyvin, että onnistuin mielestäni yksittäisessä syötössä paremmin kuin ikinä. Se tuntui motorisesti olevan täydellisessä rytmissä ja osui tismalleen A-ruudun ulkokulmaan ulospäin kierteisenä. Se, että pystyn tunnistamaan vasta yhden täydellisen syöttöni, kertoo suorituksen monipuolisuudesta ja mielenkiintoisuudesta kehittymisen kannalta.
Palloukko 