Kuukausittainen arkisto:Toukokuu 2018

Maanantait voisi poistaa kalenterista

En ole pelannut varmaan vuosiin tennistä maanantaina. Kesäsarjakauden aloituksesta ei lopulta paljon hyvää löytynyt, joten heikko oli viikon aloitus, paitsi keli.

Hiekkaharjun massoilla en ollut ennen pelannut. Ovat kuulemma ainoat massakentät Variston lisäksi Vantaalla. Aika vähän. Kentät olivat kohtalaisen tasalaatuiset. Pinta oli aika liukas, vaikka pehmeä ts. irtomassaa tuntui olevan pölyksi asti. Mutta pelin huonolaatuisuudesta voi syyttää enemmän pelaajia.

Pelasin kaksinpelini Santtu Wallinia vastaan. Hän oli varsinainen sisäkenttien tykittelijä. Rauhallista yläkierrettä ei tullut ollenkaan, vaan joka lyönnillä haettiin painetta. Hyvän näköisestä tekniikasta huolimatta helppoja virheitä tuli paljon winnereitä enemmän. Tämä sopi aivan hyvin mulle, kun pääsin itse lyömään peruslyöntiä isolla marginaalilla vain takakenttää kohden. Syöttöni ei kuitenkaan auttanut minua yhtään voittotaistossa. Ykkönen oli jostain syystä rytmitön – olisinko unohtanut kyynärpään uuden lähtöasennon. Pelejä murreltiin puolin ja toisin, mutta mä taisin jonkun pitääkin. Vein erän 6-3.

Toisessa erässä jatkui syöttöni rytmittömyys ja se oli verkossa tai pokassa jatkuvasti. Ykkönen n. 30% sisällä, kakkonen ehkä 60%. 0-3-tilanteessa sain yhden ainoa hyvän syöttövuoroni ja luulin vielä kääntäväni erän. Turha toivo.. kadotin vireen uudestaan ja hävisin 2-6. Ottelutiebreikissä vannotin lyöväni vain kakkosia syötöstä ja pitkää rystykrossia, jossa Santtu oli selvästi epävarmempi. En saanut yhtään ykköstä ruutuun ja varmaan ainakin 3 kaksaria. Hermo meni muihinkin lyönteihin ja 2-10 turpaan.

Nelurista en näillä lähdöillä odottanut mitään, koska siinä kipsannut syöttöni kipsaa aina enemmän. Onneksi parini Robert Ashorn syötti hyvin ja saimme murreltuakin Santun syöttöä. Toinen vastuksemme, Christian Kohtamäki, syötteli sensijaan viheliäisintä vasurin kick-syöttöä koskaan. Kun pallo pomppaa n. metrin oikealle siitä mihin odottaa, saa sen yleensä syliin. Pelasimme Robertin kanssa aika paljon takakentältä kohtuu hyvin tuloksin. Jos olisin syöttänyt alakautta, olisimme saattaneet voittaakin. 6-3, 7-5 oli tappioluvut. Hyvää tässä otteluparissa löytyi kuitenkin harvoista lentolyönneistäni; niitä en missannut juurikaan. Smasheja ei lasketa.

Sisälentiskausi käynnistyi tänäkin talvena

Tuosta makupalaa liberoinnista lentiksessä Tartossa. Kuvaajana P. Suuronen: SELL 2018 kisoista

Välimerellä sujuu turismi

Massakausi aloitettiin toistamiseen sen jälkeen, kun olin käynyt sutimassa Kaarinassa nopean päiväkilpailun, josta ei jäänyt hyvää kerrottavaa. Perinteinen Jyrki Nurminen -beach camp houkutteli entistä enemmän palauttuaan viime kevään Espanjan reissun jälkeen takaisin hyväksi havaittuun Turkkiin. Sieltä jatkoin Rodokselle ITF-seniorikisaan.

Turkin Club Kastalia Alanyan lähellä osoittautui entistäkin parhaimmaksi vastineeksi halvalle hinnalleen treenaamiseen. Palvelu oli Euroopan parasta ja sain keskittyä vain karvapallon lyömiseen aamuisin ja beachvolleyhin iltaisin. Resortti oli vielä huhtikuun viimeisellä viikolla harvakseltaan asuttu, mutta henkilökunta pani parastaan ravintolan puolella; päivällisbuffetissa saattoi olla jopa sata ruokalajia tarjolla ehkä alle sadalle vieraalle. Jotain kertoo kuva, jossa on puhdetyönä veistelty pari kukkakimppua salaattipöytään vihanneksista ja melonista: IMG_20180428_201451

Tämä treeniparatiisi ei kuitenkaan tälläkään kertaa houkutellut muita tennispelaajia, vaikka viisi kohtalaista massakenttää odottivat rajatonta käyttöä. Tein aamutreenejä hieman sovelletusti sekä ostetun valmentajan, vähemmän tennistä pelanneiden kavereiden ja seinän kanssa. Tuloksena sain ainakin peruslyöntiä adaptoitua massalle.

Hieno paikka ja seura harmitti hieman jättää viikon jälkeen suunnatakseni sisäisillä lennoilla Marmarikseen ja ottaakseni sieltä kantosiipialuksen Rodokselle. Kreikan ja Turkin välillähän ei lentobisnes tunnu sujuvan. Marmariksen turistikadulta ja kantosiipialukselta selvittiin kuitenkin takaisin ”eurooppalaisen sivistyksen kehtoon” Kreikan puolelle.

Rodos Tennis Club sijaitsi hieman keskustan ulkopuolella. Kentät olivat suhteellisen nopeata maalipintaa. Pääsin ekaan treeniin iltavaloihin ja löin varmaan eniten huonoja osumia koskaan tunnin aikana. Turkissa olin juuri hionut hitaan massan lyöntiäni ja varsinkin kämmeneni ajoitus oli ihan kuutamolla jälleen.

Pelasin M40 singelini paikallista Michail Billiasta vastaan. Ottelu pelattiin puolilta päivin suorassa ja tuulettomassa auringonpaisteessa, joten tuska oli tottumattomalle koko ajan läsnä. Michal löi hyvällä tatsilla, mutta hyvin hitaasti ja varovaisesti. Pääsin tempoon hyvin mukaan ja hallitsin takakenttää, mutta varsinkin kämmeneni ajoituksen kanssa oli ongelmia. Nopealla ulkoalustalla on vaikea päättää kuinka suoraan ja noususta lyö palloa, kun nopea alusta houkuttelee suorempaan lyöntiin, mutta sääolot yms. tottumattomuus vaatisi taas suurempien marginaalien käyttöä yläkierteen muodossa. Niinpä en saanut oikein ajoitusta kuntoon, vaikka lopussa tuntui, että hallitsin peliä lyödessäni vahvaa yläkierrettä massakentän tyyliin. Syötöstä ei kuitenkaan ollut tietysti mitään apua ja lopulta Michal lisäsi vielä roikkupallon lyömistä. Kasetti oli tietysti kovilla ja hävisin 4-6, 6-7.

Sain jatkaa kylmän suihkun jälkeen mieli maassa neluria, johon sain yllättäen parikseni ihan kelpon ja mukavan pelimiehen, Panagiotis Kattavenoksen. Vastassa meillä oli parempi ja huonompi pelaaja. Syötin vastatuulen puolelta, mutta aurinko oli pallon nostossa tismalleen silmässä. Syötin suunnilleen paistinpannutyylillä todella hitaasti saadakseni vain pallon ruutuun. Vastustaja yllättäen sössi näitä myötätuuleen ja he saivat tuskin kahta pistettä yhdessäkään syöttövuorossani. Pidin kaikki neljä selvästi, mitä ei ole varmaan koskaan tapahtunut. Muutenkin parini hyvän kämmenen kanssa meillä synkkasi, kun itse tykään rystypuolesta enemmän. Voitimme 6-3, 6-1.

Nelurin semifinaalissa saimme sitten turhan selvät kyydit. Vastuksemme syötti hyvin ja piti varmalla lentopelillä niukasti geimit itsellään. Oma pelini oli vaikeata paineessa ja harvinainen kohokohta oli yhden syöksyn jälkeisen pallon voitto. 6-0, 6-1 tuli kuitenkin takkiin.

Muiden päivien ohjelmiin kuului itselläni aamutreenejä, kun se onnistui ilmaiseksi tyhjillä kentillä. Tosin yllätyksekseni vain yhtenä aamuna sain lyöntikaveria avuksi tähän hommaan. Toisen sanoen, välimeren aurinko taitaa tehdä treenin tarpeelliseksi vain lahjattomille.

Syöttelin pari kertaa noin tunnin session ja taisin saada edistystä syöttöön. Ongelmanani ydin on ollut syöttöliikkeen kiihtyvän vaiheen alkuasentoon pääsy. Olen osaltani auttanut nostamalla lyöntikättä aikaisemmin ylös yläkautta. Nyt lisäsin siihen kyynärpään noston edestä sivulle hartianlinjan suuntaan, ennen nostoa. Näin koko käsi on valmiiksi lähtöasennossa, kun vain kierrän ylävartalon oikealle ja taakse samaan aikaan noston kanssa. Lisäksi lukitsin nostokäden kyynärnivelen suoraksi, mihin en ole keskittynyt ennen. Nyt tuntuu, että nostovaihe on niin yksinkertainen, että vain keskivartalo ja sormien avaus liikkuu ja vatulointi on minimoitu liikesarjan rytmissä. Lisäksi voin pitää noston matalampana kuin ennen. Olen reissusta palattuani huomannut rytmin säilyvän heti alusta alkaen ja olen voinut keskittyä enemmän jalkoihin ja syötön suuntaukseen ja kierteeseen.

Paikallinen klubi järjesti myös yhden illanvieton, jossa paikalliset Zorbakset esittivät tanssia. Muuten Rodokselta löytyi mainio saarenkiertoreitti skootterilla kauniine maisemineen ja kelpoa ravintolaelämää. Nyt on akku täynnä virtaa heikosta pelistä huolimatta ja into kotimaan turnauksiin kova. Ja ensi kevään treenileiri Turkissa on jo kalenterissa. Kunpa muutkin tennispelaajat keksisivät jättää Espanjan siestailut ja antaisivat mahdollisuuden Turkissa Euroopan parhaalle palvelukulttuurille.

IMG_20180505_220906-EFFECTS