Maanantaissakin on toivoa

Pelasin pisteitä yli viikon tauon jälkeen maanantain sarjamatsissa, enkä totta puhuen odottanut parasta peliäni vieläkään. Vaivoja ei kuitenkaan ollut ja syöttöä oli hiottu reissussa Kuopion Petosen asfalttikentillä kolme iltaa putkeen. Niin se vain kesäkaudenkin voittosarake aukesi tiukassa matsissa kaksinpelinkin osalta.

Vastukseni Sami Anttila oli tuttu vastus OTC-cupista, jossa voitot oli tasan. Vaikka hänellä tuntuu paranevan peli edellisistä kohtaamisista, pidin omaa lyöntipeliäni sopivampana pehmeälle massalle. Samilla on hyvä syöttö, mutta liian suorana se tuotti tuulisissa ulko-oloissa enemmän kaksareita kuin suoria pisteitä. Rauhallisista peruslyönneistä kämmen on selvästi vaarallisempi.

Lähdin pitämään vahvaa yläjengaa takakentällä ja yritin saada syöttöni heti toimimaan. Turha toivo, vaan Sami meni johtoon alussa. Erityisesti rystykrossissa olin niskan päällä, mutta ne eivät kestäneet kovin pitkään. Pääsin hyökkäilemaankin ihan siedettävällä viimeistelyllä, kun Samin heikompi rysty jäi lyhyeksi. Verkolle ei häntä juuri kannattanut houkutella, niin varmalta tuntui hänen viimeistelynsä. Sain loppuerässä jotenkin syöttöni ruutuun ja Samin kovat takaisin, joten tulin rinnalle. Tiukassa paikassa eli erän lopuissa Sami hermoili eniten syötöillään kaksareita ja vein lahjana erän 6-4.

Toisessa erässä syötin paremmin, mikä nosti molempien pelin tasoa. Sami pelasi tällä kertaa hyvin loppuun asti ja vei erän 3-6. Kolmannen erän match tiebreikkiin lähdin varsin nöyrällä suunnitelmalla, sillä en muistanut milloin olisin viimeksi voittanut virallisen 3. erän kaksareissani. Päätin kieltäytyä tyhmistä lyönneistä ja pitää vain kaikki pitkänä kaverin vaarattomammalla rystyllä. Sami meni aluksi johtoon varmalla viimeistelyllä. Hän kuitenkin jännitti taas enemmän syöttöjään ja teki jonkun kaksarin. Kolmen onnenkantamoisen avulla tulin rinnalle. Yhden pisteen voitin puhtaan pokaosumani pudottua sivurajalle. Sitten syötin erittäin hitaan kakkosen, joka ei pompannut ollenkaan kentästä, vaan meni ässänä. Toiseksi viimeisen pallon löin hitaana, mutta matalana suoraan kohti Samin valmista lentolyöntiviimeistelyä. Pallo pomppasi nauhasta hänen mailansa yli. Ottelupallossa Sami pääsi hyökkämään hyvän syötön jälkeen ja löi  selvästi yli: 10-7 voitto.

Nelurissa nautimme Robert Ashornin kanssa pelistä, kun uskalsin vihdoin syöttään ruutuunkin ja sarjamatsi oli ratkennut meille. Vastuksemme Panu Riikonen ja Sebastian Auer käynnistyivät hitaasti, mutta peittivät hyvin verkon lentolyönneillään. Alku tuntui helpolta ja veimme erän 6-2 kaverin virheillä. Toisessa erässä helppojen virheiden teko siirtyi meidän peruslyöntiimme, jota teimme enemmän kuin verkolla viihtyneet vastuksemme. Erä oli tiukka, mutta numerot meni selvästi 1-6. Kolmannen erän 10-tiebreikissä jatkoimme helpoilla virheillä 1-4-tappiolle, mutta sitten pidimme loput kentässä ja virheet siirtyivät puolestaan vastustajalle. Taas 10-7 voitto ja kohtalaisen hyvistä matseista mukavat voitot.

Tarkistin, milloin olinkaan  viimeksi vienyt kolmannen erän kaksinpelissä. Se tapahtui yli vuosi sitten maaliskuussa, joten kahden niukan voiton maanantain voi laskea keskimääräistä kivemmaksi päiväksi, kun syöttökin antoi merkkejä edistyksestä.

Advertisement

Kunnon massavääntö

Turnauskesäkin saatiin käyntiin Metsälän massalla. Nyt olisi voinut pärjätäkin pari kierrosta hyvällä pelillä, mutta niin pelasi vastukseni Mikael Kolehmainenkin.

Olin kohdannut Mikaelin sisällä viime talvena ja peli oli tasaisen heikkotasoinen. Niinpä oletin hitaamman ja epätasaisemman massa tarjoavan voiton varmemmalle yläkierreruuvaajalle. Omasta parantamisestani huolimatta Mikael paransi vielä enemmän lyömistään ja vei voiton.

Ensimmäisessä erässä vastukseni syyllistyi vielä helppoihin virheisiin ja sain pari murtopalloa jo 4-1-johtoon. Syötin alkuun varsin hyvin, mutta erän keskellä piiputti syöttöni pahiten: neljä kaksaria putkeen, enkä oikein tiedä miksi. Tämä vei tietty fiiliksen muistakin lyönneistä ja tein enemmän virheitä. Takakentän yläkierrerallissa olin hieman niskanpäällä, mutta Mikael piti hyökkäysriskit aivan minimissään ja hänen liikkumisensa riitti mainosti lyöntieni riittävän hyvään hakemiseen. Mikael tuntui tulevan verkolle vain pakosta, mutta matalien slaissien teko ei oikein korkeista ja pitkistä yläkierteistä kannata. Pallot pysyivät pitkinä ja yläkierrettä lyötiin monesti täysin voimin. Mikael meni hieman varmempana ohi 7-5-erävoittoon.

Toisessa erässä taisi hieman uskoni ja syöttöni notkahtaa ja Mikael pääsi johtoon alussa. Huomasin, ettei takakentän krossilyöminen tuota tulosta näin varmaa kaveria vastaan ja yritin hieman lyhentää ja suorentaa lyöntiäni houkutellakseni kaveria rytminvaihdoksiin. Tästä ei kuitenkaan suurempaa takaa-ajoa saatu, vaan 6-3 varmemmalle peruslyöjälle erä. Syöttöä lukuunottamatta varsin hyvä massamatsi. Syötön kanssa olisi voinut kesän voittosarakekin avautua. Sain kuitenkin hyvää lyömistä yli kaksi tuntia, joten tällä kertaa ei pysyi mielikin suhteellisen tyynenä.