Kuukausittainen arkisto:heinäkuu 2018

Helle vie pelihalut

Hyvinkään päiväturnaus olisi ollut hyvä idea – mutta ei helteessä. Normi toimistorotta kun ei ehdi tottua kuumassa pelaamiseen, vaan jalkojen käyttö tuntuu tuskalliselta isomman rasituksen takia. Niinpä helpot virheet kasvavat – etenkin ylilyönnit, kun yläkierrettä ei jaksa tsempata niin paljoa palloon. Nämä ja muut syyt olin jo keksinyt heikolle pelilleni paljon ennen turnausta edellisestä Lohjan farssista viisaantuneena. Kaksi voittoa kolmesta ottelusta tuli kuitenkin kotiin, vaikken nauttinut pelistäni hetkeäkään. Ihmeellisintä oli, että hieman parantunut syöttöpelini pysyi visusti rikki kaikki syöttövuoroni kolmen ottelun ajan, mihin helteen ei luulisi vaikuttavan.

Matsit oli lyhennetty no-ad pisteenlaskulla ja kolmannen erän ollessa tiebreik 7:ään. Eka matsini aamuysiltä oli myös rankin. Tuulta ja pilveä ei ollut yhtään ja vääntö oli reilu kaksi tuntia. Markku Lönnberg löi kämmeneltä reilua yläkierrettä ja rystyltä vähemmän. Hallitsin hienokseltaan takakenttää, mutta tein jatkuvasti ylilyöntejä. Syöttöjä murreltiin, kun omani ei pysynyt ruudussa. Johdin kuitenkin 5-3, kun piti hakea jurylta apua viivatuomioon. Sen jälkeen Markku alkoi lyömään entistä passiivisempaa roikkua ja käänsi erän tiebreikkiin asti. Siinä pidin hermoni paremmin ja vein niukasti.

Toisessa erässä tuskastuin entisestään syöttööni ja kovien lyöntieni tasoon ja Markku tuli siinä ohi 7-5:een. Tiebreik meni samalla surkealla virheilylläni hänelle. Yli kaksi tuntia aiheutti omituisesti orastavia kramppeja oikeassa pohkeessa ja alkavaa hien hölskyntää vasemmassa tossussa :D.

Kävin suihkussa ja yritin viilentyä seuraavaan matsiin häviäjien kaaviossa. Keskipäivän matsi oli yllättäen helpompi säältään, koska vieno tuuli ja pilvet viilensivät ilmaa. En kuitenkaan odottanut väsyneillä jaloillani yhtään parempaa matsia. Eikä siitä silloin mitään tulekaan. Edes syötöstä. Jaakko Erkinheimo löi ihan napakkaa kämmentä, mutta rysty ja liikkuminen oli epävarmempaa. Hän oli kuitenkin varmempi ekassa erässä ja vei 6-4. Toinen erä meni samoin luvuiin mulle ja varmemman peruslyöntikrossailun turvin vein tiebreikin 7-3.

Sain vielä yhden matsin tunnin taukoamisen ja viileiden suihkujen jälkeen. Petri Lempinen oli vetänyt mua edellisessä kohtaamisessa pataan vakuuttavalla syöttö-lentopelillä nopealla sisäalustalla. Lämmittelyn jälkeen jalkani tuntui liikkuvan yhtä hyvin tai huonosti kuin alkupäivästäkin. Tällä kertaa Petri otti enemmän aloitetta suoremmalla peruslyönnillä ja syötöllä, jolla tosin virheili myös liikaa. Myös tiukka rystyalakierre aiheutti minulle ongelmia. Petri tuntui hallitsevan, mutta myös virheilevän. Pidin kuitenkin hyvänä, että sain edes kolme geimiä ekassa erässä.

Toisessa erässä oma heikohko tasoni pysyi, mutta Petrille kävi niinkuin monesti suorempaa lyöntiä lyövälle massalla; rytmi alkoi kadota vaihtelevampiin lyönteihini lyödessä. Hänen syöttönsä jatkui virheilevänä, mutta varsinkin peruslyönnit alkoi vaihdella liikaa. Tulin alun jälkeen ohi pitäen jopa jonkun syöttövuoroni. Tiebreikissä Petri pääsi jopa syöttään ottelusta ja sain vain roikun palautettua lyhyenä. Petri hermoili helpohkon drive lyönnin pitkäksi. Toinen eeppinen moka oli jossain vaiheessa erää toimitettu pallo tyhjän kentän sijaan verkkoon, kun olin kaivanut lentolyönnin syöksymällä peliin. Voitin tiebreikin varmoilla peruslyönneillä ja Petrin hermoillessa virheitä niissä. Sama tahti jatkui 3. erän tiebreikissä ja vein sen 7-3. Vaikka voitto oli tiukin koskaan ei näin heikko pelini taso aiheuttanut pienintäkään riemun tunnetta. Syöttöni oli ja pysyi kadoksissa – vain yksittäisiä onnistumisia lukuunottamatta.

Hyviä asioita on jostain kaivettava ja tästä päivästä ei lähes 6h treeniliikunnan lisäksi keksinyt muutakuin sen, että en kiroile niin paljon, kun aavistan etukäteen pelin huonouden. Pikemminkin paskuuteni hymyilytti pelin aikana. No mutta näin paljoa tennistä ei ole tullut varmaan ennen pelattua päivään. Itseasiassa kaikki 9h tennistä viime viikolla taisi mennä tasoltaan metsään, enkä keksi muuta syytä kuin helteen veltostamat jalat.

Parantunut syöttö mutta kauden pohjanoteeraukset

Viikkooni mahtui peräkkäisille päiville kolme kaksinpeliä ja yksi nelinpeli. Niistä oikeastaanvain ensimmäinen sujui hyvällä vireellä ja seuraavat meni väsymyksen, sääolojen ja vastustajan takia vähemmän tai enimmäkseen enemmän penkin alle. Olen kuitenkin hyvillä mielin viikonlopusta, sillä syöttö tuntuu todellakin edistyneen. Viimeisessä ottelussa se oli jopa paras lyöntini, mikä tosin kertoo todella huonosta pelini tasosta.

Ensin kävimme pelaamassa sarjatennistä Tuusulassa. Sain ykkösten matsiin vastaani Saku Kulmalan. Hän oli selkeässä nousussa oleva juniori. Kovin kierretyissä peruslyönneissä ja muissakaan lyönneissä ei teknisiä puutteita ollut. Vain liike ja maltti oli vielä kehitysvaiheessa. Tästä tuli kuitenkin selkeä puolustuspeli, jossa Saku pommitti ja mä vastasin silloin kun pääsin sektorille. Saku piti hieman liian pinetä marginaalia niin syötössä, kuin peruslyönnissä ja vastasi enimmistä helpoista virheistä. Itse sain ihan hyvällä  mitalla lyöntiä takaisin ja rallit näyttivät varsin hyviltä. Vaikka Sakun peli aaltoili enemmän, hän pelasin parhaiten tiebreikissä ja taisi viedä sen 7-3.

Toisessa erässä Saku tuskastui enemmän virheisiinsä ja tuntui luovuttavan lopun. Samalla aloin saada syöttönikin sujumaan. 6-1 kuitenkin mulle. Ottelutiebreikissä Saku oli taas hyvä niin syötössään kuin peruslyönneissään ja vei ansaitusti sen 10-4. Olin kuitenkin tyytyväinen pelini tasoon hieman kovempaa lyöjää vastaan, joten nelurissa oli suunta vain alaspäin kuten yleensä.

Pelasin neluria Jaakko Utriaisen kanssa ekaa kertaa. Meillä synkkasi peli oikein hyvin ja Jaakon parempi pallokosketus säilyi myös tehokkaampana läpi ottelu kuin omani.  Pääsimme alussa johtoon kovaa lyömistä jatkanutta Sakua ja Aleksi Lindqvistia vastaan. Pientä vatulointia kuitenkin erän loppuvaiheilla ja junnut tulivat tiebreikissä ohi. Meidän taktiikka toimi kuitenkin aika mukavasti, kun nousimme verkolle vasta selvässä hyökkäystilanteessa. Jaakko lisäksi syötti koko ajan hyvin, kun itselläni oli totutusti ihan kipsissä syöttö kaksariin verrattuna. Lisäksi hieman väsyneenä kahden tunnin kaksinpelistä aloin menettää tuntumaa sekä peruslyönneissä, että lentolyönneissä. Smasheissa en tainnut osua kertaakaan puhtaasti palloon. Veimme kuitenkin ehkä kokemuksen turvin toisen erän 6-4 ja taas 10 pisteen tiebreik ratkaisisi ottelun. Siinä junnut pääsivät johtoon, mutta virheilivät meille lopun. Sain johtoasemassa jopa syöttöni sisään ja pääsin ratkaisemaan yllättävän puhtaalla lentolyönnin jälkeisellä vastustajan virheellä, 10-5. Huonosta omasta pelistäni huolimatta oli kiva voitto ja Jaakko erittäin hyvä pelipari yhtenevällä peliajatuksellaan.

Seuraavan päivän eli torstain Lohjan lohkokisat lähtivät 3.5 tunnin sarjamatsisession jälkeen hieman heikolla jalalla. Luokassamme oli käsittämättömästi vain 3 osallistujaa, vaikkei samaan aikaan ollut pääkaupunkiseudulla B-luokkaa tarjolla. Molemmista matseistani tulisi täysin päinvastainen mittelö kuin edellisestä kaksinpelini puolustustaistelusta. Nyt olin itse hyökkääjä ja vastukseni erittäin taitavia alakierre-neppailijoita.

Juha Usva oli minulle uusi vastustaja, vaikka oli aika kauan samoja sarjoja kiertänyt. Hänellä oli hieno pallotuntuma, mutta rystyllä vain slaissi tarjolla. Lohjan kentät oli aika hitaat, mutta tällaista noususta lyöjää vastaan pitäisi kuitenkin vahva yläkierteinen peruslyönti aiheuttaa kylliksi ongelmia takarajalla. Lähdinkin heti alusta tahkoamaan perusjenkaa täysin voimin. Takakentällä se sujuikin, mutta Juha houkutteli paljon verkolle stopparillaan ja siellä ryssin palloja huolella yli ja verkkoon. Syötöllä sain kuitenkin muutaman geimin pidettyä. Vaikka muistan Juhalta vain yhden takakentän läpilyönnin oli homma koko ajan hänen hallussaan jatkuvien helppojen virheitteni takia. Ei vain jalat ja pää kestänyt tehdä tarpeeksi työtä pitääkseni peruslyönnin ruudussa matalasta alakierteestä lyödessäni. 2-6, 2-6 ottelu selvästi Juhalle.

Seuraavana päivänä olin psyykannut itseäni taistelemaan sisäkentälle sateen takia, mutta aloitimmekin ulkona. Nyt vastassani oli tuttu kaverini Greg Jacobs, joka siirtelee palloa kuin shakkia joka kulmaan ja usein alakierteellä. Kenttä ja pallot olivat eilistäkin pehmeämmät ja jouduin tekemään vielä enemmän töitä saadakseni kovat yläkierteeni pysymään ruudussa. Taistelutahtoani taisi riittää noin kaksi geimiä, joista toinen oli ainoa voittamani ottelussa. En saanut kaivettua alakierteitä missään vaiheessa tehokkaasti takaisin Gregin takarajalle. Eikä pallot pompanneet takakentällä tarpeeksi aiheuttaakseen hänelle ongelmia noususta lyöntiin. Jos yritinkin jotain slaissin, lentopelin tai smashin tapaista oli helppo virheeni niin tuttu, ettei se enää pian hetkauttanut minua. Olin luovuttanut tämän neppailun hyvissä ajoin. Lopussa alkoi vielä sataa niin, että olisimme siirtyneet sisälle, ellei minulla olisi ollut palava halu lopettaa tämä kärsimys. Liukas kenttä vielä korosti Gregin pelityyliin toimivuutta omaani vastaan. Eli minä liukastelin, hän antoi vain pallon liukastella. Greg vei 6-1,6-0, eikä hänkään tainnut tarvita kuin yhden takakentän läpilyönnin. Pienenä positiivisena puolena sain syöttöäni ihan hyvänä ruutuun suurimman osan ottelua, mitä en ole viime vuosina ulkona paljon tehnyt. Ja toinen hyvä asia oli, että otimme paikallislehden kuvan ottelun ainoassa hymyilyttävässä kohdassa eli alussa.

lohja