Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2019

Niukka mutta mukava tappio

Vihdoin koitti se matsi, että syöttö oli koko ajan rytmissä. Siksi hymyilytti koko kolmieräinen, vaikka lyöminen ei ihan parastani ollutkaan ja voittokin oli mahdollisimman lähellä.

Puistolassa tennishallin kupla on parhaimmistoa, koska valot heijastetaan katon kautta. Ainoastaan kovaääninen ilmanvaihto häiritsee kommunikointia. Pelaan kuitenkin hyvin siellä ja nyt olin riemastunut syöttönostoni parantumisesta, että muu lyöminenkin oli huoletonta.

Vastustajani oli taitava juniori, Emil Matikainen. Hänellä oli varmat ja tarkat peruslyönnit. Syöttö- ja verkkopeli ei ollut niin vakuuttavaa, kuten tyypillistä nuorisolla.

Ensimmäinen erä oli tasainen, mutta Emil tuntui vievän kaikki tärkeät pallot. Johdin omia syöttöjä, mutta muutama kaksoisvirhe liikaa auttoi kaveria murtoihin. Lisäksi hyökkäsin ehkä turhankin aggrella innostuneena syöttöni toimimisesta. Ykköseni pysyi ehkä 70%:sti sisällä. Emil vei 1-6, mutta halusin nauttia tästä ottelusta pidempään.

Vastuksellani oli hieman jalan kanssa ongelmia ja se näkyi varsinkin syvyyssuunnan liikkeessä. Helppoja virheitä ei kuitenkaan tullut liikaa. Yritin sekoittaa slaisseilla ja stoppareilla ja pari herkullista onnistuinkin. Aloin tiputtamaan myös hieman paremmin peruslyöntiäkin ruutuun ja kääntämään erää 0-2-tilanteen jälkeen. Emil turhautui ja mä nautin pelistä entistä enemmän. Syöttö tuntui hyvältä, eikä virheitä tullut juuri verkkoon. Vein tiukan erän 6-4 ja ratkaisua haettiin kympin tiebreikistä.

Siinä vapautunut ja hyvätasoinen lyöminen jatkui. Olin pahimmillaan 2-5 tappiolla, mutta tulin 8-8:aan. Sitten pitkä rystykrossailu päättyi minun niukkaan verkkolyöntiin. Seuraavan ottelupallon tuhrin sitten kaksarilla, mutta en osannut harmistua siitäkään. Tänään ei kirosanoja tarvinnut. Nyt haluaisin vain lisää kisoja.

Massakausi sohittu auki aurinkorannikolla

Pitkittynyttä talvea sopii paeta Malagan suuntaan ainakin tenniksen merkeissä. Täydellinen keli ja erinomaiset kentät tenniksen kisailuun ja treenaamiseen täyttivät odotukset. Odotetun heikko lyömisen taso ja siestamainen kulttuuri eivät häirinneet pätkääkään tenniksentäyteistä reissua. Täydellinen reilu 20C lämpö ja melko tyyni keli takasivat täydelliset olosuhteet urheilulle.

Otin tukikohdan Fuengirolasta, jossa pärjää suomella liiankin hyvin. Majoitukseeni kuului kovapintainen tenniskenttä, jossa oli hyvä napsutella syöttöä kohdilleen aamuisin. Muutenkin sain joka päivälle kisaa, treeniä tai jopa padeliin tutustumista paikallisen kaverini avulla.

IMG_20190313_120427

Kentän varausjärjestelmä ja -manageri

Otin Malagasta alle uunituoreen Fiat 500:n 12 euron viikkohintaan. Hinnoittelu perustui houkutteluun asiakas vuokraamoon ja sen jälkeen painostamalla hänet ostamaan lisävakuutuksia kiesiin. Kun pysyin kovana ja perushinnassa, aspa toivotteli vaurioita jälkitarkastukseen. Selvisin kuitenkin vammoitta tästä episodista ja dokumentoin auton alta ja päältä. Centauro-niminen paja tarjoaa tällaista palvelua. Kunhan tonnin katevaraus palautuu kortille, saatan huokaista helpotuksesta.

ITF:n seniorikisat painettiin Esteponassa, n. 40 km Fuengirolasta länteen. Kentät olivat hyvät massat, mutta sarjat kärsivät osallistujien vähyydestä. Suomalaisten ehdottomaksi valttikortiksi turnauksessa osoittautui ilmoittautumisen lisäksi paikallesaapuminen.

Avausvastukseni oli tanskalainen Brian Hansen. Hänellä oli ihan nätti kämmen ja syöttö, mutta rysty kierteetön tuuppaus. Lopulta hänen varmuus ja kunto osoittautui itseäni heikommaksi. Lähdin tietysti varovaisesti hakemaan rytmiä ensimmäiseen massalyömiseen sitten viime syksyn. Peruslyönnit pysyivät kohtuudella ruudussa, ja odotetut rytmiongelmat lento- ja yläkautta lyönneissä eivät juuri stressanneet. Pidin syöttöni riittävästi ruudussa, vaikka vaihtelu oli kova. Vein hienokseltaan ekaa erää ja voitin sen 6-4.

Toisessa erässä meni Brian johtoon 1-3, kun syöttöni ei alkanut kulkemaan. En kuitenkaan stressannut missään vaiheessa ja käväisin johdossa 6-5. En onnistunut pitämään syöttöä vaan ratkaisu tuli tiebreikissä. Siinä olin varmempi 5-1 johtoon asti. Sitten kaveri alkoi sätkimään siihen malliin, että krampit iski kesken pallon ja tuuppasin vain palloa taakse. Brian ratkaisi kuitenkin pisteen verkkonauhan kautta. Hän vaikeroi kramppeja sekä pohkeessa että reidessä. Brian jatkoi syötöllä, jossa hän yritti riskillä ykköstä. Kaksarin jälkeen hän sai seuraavan kakkosen ruutuun, mistä palauttelin taakse ja hän löi verkkoon ilman toimivaa jalkaa. Voitto tuli pelaamalla, mutta seuraavasta semifinaalista sain luovutuksen.

Sain ideaalin aikataulun, kun tuli vuoropäivinä kaksaria ja neluria. Nelurista odotin luonnollisesti vielä vähemmän omalta osaltani, mutta ensimmäisen matsin häviö todellisille supersenioreille taisi olla kohtelias pohjanoteeraus. Pelasin pitkäaikaisen lentiskaverini Janne Kauppilan parina, jonka kanssa on kiva pelata, mutta hasardeilta ei vältytä. Niitä enteillen aloitin ihka ekalla syötöllä noin pari metriä leveäksi Jannea suoraan takaraivoon. Onneksi hän ei loukannut, mutta saatiin kyllä uusi kokemus tällekin saralle. Kaverit palautteli ainoastaan slaissia tai koholyöntiä, johon vastasimme heikolla asenteella ja runsailla virheillä. Voitimme ekan erän, mutta toisessa alkoi takki aueta lopullisesti niin syöttöruudussa kuin pallojen päättämisessä. Rutinoituneet, mutta hitaasti/olemattomasi liikkuvat ja lyövät vastuksemme sensijaan paluttelivat kaikki pallot kenttää kohti, mihin ehtivät. Ottelutiebreikkissä kipsit ja kohteliaisuus estivät nelurissa välttämättömät verkkolyönnit kohti ja niukka tappio taisi saada isäntiemme suun muikeaksi.

Kaksarin finaalissa kohtasin huikean varman massaruuvaajan, Marcos Jimenez. Pelkäsin joutuvani espanjalaiseen torikokousten sarjaan, kun kaveri ei löytänyt viivalyönnistäni merkkiä kentän ulkopuolelta ja meinasi silti tuomita pallon leveäksi jo ottelun kolmannessa pallossa. Sen jälkeen pidinkin kaverin tyytyväisenä häviämällä kaikki tasaiset geimit omilla virheilläni. Marcos ei syyllistynyt helppoihin virheisiin. En muista kuin yhden verkkolyönnin hänen rystyltään. Hänen kämmen oli todella taitava ja varma, mutta viivan takaa hän löi vain todella suurella marginaalilla molemmilta puolin. Varsinkin rystykrossia hallitsin selvästi, mutta helppo virhe tuli lähes aina lopulta multa ja verkoltakin viimeistely yski osin avaraan tilaan tottumattomuuttani. Varsinkin smashit oli erittäin hukassa.

Sain ekan geimini murrettua noin 0-6, 0-3 tilanteessa. Marcos osoitti hieman väsymisen merkkejä, koska joutui juoksemaan enemmän numeroista huolimatta. Tässä vaiheessa olin jo luonnollisesti valjastanut suomalaiset kirosanat käyttööni. Hyvän läpilyönnin laukaisemaa vamos-huutoa en sensijaan käyttänyt kuin kerran.  Yritin houkutella kaveria verkollekin, koska hänellä ei ollut ollenkaan slaissia, eikä lentolyönnit vakuuttaneet. Stopparini olivat kuitenkin huonoja, kun jouduin lyömään ne korkeasta pompusta. Periaatteessa tällaista puhdasta yläkierremyllääjää vastaan on nautinnollista lyödä mainioissa olosuhteissa. Harmi vain, että ottelu ei tuntunut millään kääntyvän, vaikka tunsin hallitsevani takakenttää. Marcos vain odotteli pääsyäni verkolle ja ohitti tai antoi minun lyödä virheen. Tällä kertaa en saanut yhden geimin lisäksi kuin kevyen latvapalon, vaikka mahdollisuuksia oli vaikka mihin. 0-6, 1-6.

Kolmen joukkueen nelurisarjassa pelasimme toisen matsimme tuttua Marko Kauppia ja taitavaa Edward Oakenfullia vastaan. Nyt löimme rohkeammin. Janne teki syötöllä pisteitä ja mä löin paremmin takakentältä. Paskinta oli iskulyöntini. Olin niin kipsissä sinistä taivasta vasten, että löin jokaisen huonolla osumalla ja 3/4 yli tai verkkoon. Kun alun takaseinäosumia korjasin alaspäin, ne oli verkossa. Aivan verkon päältä onnistuin osumaan suunnilleen kahvalla omalle puolelle. Saimme paljon viimeistelypaikkoja verkon päälle ja ahnehdin niitä paljon itselleni, koska luulin hallitsevani ne (sisätiloissa). Tuloksena heikoimpia osumia ikinä lentopelissäni. Numerot olivat kuitenkin tasaisehkot 2-6, 4-6 ja ihan kivaa oli kentällä mokailuun tottuneenakin.

Jos positiivista haetaan reissun tenniksistä, oli (kelien lisäksi) syötön nosto parantunut. Eli olen vaihtanut n. tämän vuoden puolella pallon sormen kärkiin, sormet olen kiertänyt alta sivuille, kyynärpää on lukittu suoraksi, katse alkaa ylhäältä ja liikerata rauhallisesti alhaalta. Aikamoinen setti muutoksia, mutta suunta näyttää oikealta, kun vertaa ammattilaisiin. Ja tulos on ollut sellainen, ettei useampia uudelleen nostoja tullut ollenkaan. Hyvään suuntaan siis menty nostossa. Pääosin oli syötön rymi kuitenkin sekaisin, mutta hyviäkin syöttöjä oli välissä. Nyt on parempi keskittyä muihin osiin kuin nostoon.

IMG_20190316_183031

Neluriparini palkitsi minut kunnalliselta ilmaiskentältä löytyneellä pokaalilla voitokkaan mittelyn jälkeen


IMG_20190311_211116

Ykkösdivarin matsiin Malagassa löysi yli 30 000 katsojaa