Eeppisin 6-tuntinen

Kesä jatkui Metsälän massalla – parhaalla turnausformaatilla, nimittäin lyhennettyjen (erät aloitetaan 2-2:sta ja 3. supertiebreak) matsien B3-päiväkisalla, jossa kahden matsin takuu. No, munhan kohdalla lyhennetyt matsit tarkoittavat usein aikataulun viivähtämistä. Pidemmällä kaavalla mentiin tänäkin lauantaina, ja yksi neljästä matsista muodostui varsin muisteltava kiikkustuolissa.

Valmistauduin hyvin aamu 9n avaukseen, eli aamulenkit ja venyttelyt klo 6. Vastukseni Elias Ruusuvuori tuntuikin olevan enemmän unessa. Hänellä oli ihan hyvät peruslyönnit, mutta rystyltä sai virheitä. Omassa pelissäni oli jalat ja keskittyminen hyvin mukana. Aamuvireessä oli kuitenkin syötössä ja kämmenosumassa hieman hakemista. Taistelin erän tiebreikin kautta kotiin. Toisessa erässä Elias meni johtoon, mutta jatkoin lievää painostusta rystylle ja tulin ohi 6-4. Tähän saatiin heti 1.5h käytettyä, vaikka erät aloitettiin 2-2:sta.

Toisella kierroksella kohtasin kokeneemman neppailijan, Max Henttu. Hänen pelinsä sopi paremmin neluriin; Hän tykkäsi hyökätä kovaa, mutta korkean peruslyönnin otto aikaisin noususta aiheutti ongelmia takakentällä. Rysty oli siksi epävarma. Max tykkäsi pitää pallorallit lyhyinä ja minä taas lyönnit pitkinä hänen rystylleen. Syöttöni ei toiminut vieläkään ekassa erässä, mutta johdin 5-2 hänen virheillään. Max tuli hyvällä lyömisellä tasoihin, mutta vein tiebreikin varmemmalla peruspelillä 7-4. Toisessa erässä aloin vihdoin saamaan omaa ykkössyöttöäni ruutuun, kun taas Maxin kovempi ykkönen pysyi useimmiten pitkänä. Erä 6-4 mulle ja tähänkin matsiin saatiin puolitoista tuntia uhrattua lyhyemmistä palloralleista huolimatta.

Otteluputkea jatkettiin lyhyen tauon jälkeen. Vastaani tuli hyvin tuttu Niko Keinonen, jota vastaan olen ollut vaikeuksissa varsinkin nopeilla kentillä. Olo tuntui jo täyteläiseltä kahden tiukan matsin ja grillimakkaran jälkeen. Lähdin kentälle nauttimaan hyvästä lyöntituntumasta, vaikka jalat eivät olleet enää virkeimmillään. Nikoa vastaan on yleensä vaikea saada lyönti kulkemaan, koska hän tykkää hyökätä kovaa flattia kulmikkaalla tyylillään, eikä miellyttävään krossipalloteluun yleensä pääse. Nyt huomasin kuitenkin, ettei hän ollu ihan tutussa vireessä varsinkaan alussa ja rystykrossin puolella. Mulla sensijaan sujuivat kaikki lyönnit, jopa syöttö loksahti rytmiin. Ensimmäinen erä tuli yllättävänkin helposti 6-3 ja nautin pelistä.

Toisessa erässä homma jatkui ja Niko päivitteli, ettei ole tottunut hyvään ykköseeni. Pääsinkö syöttämään jo otteluvoitosta 6-5-tilanteessa, kun kaveri heräsi ja veti ainakin kolme ottelupalloani kämmenellä takarajan tuntumaan ja olin voimaton noissa palloissa. Yhden ottelupalloni hän veti sentin verran sivurajaan rystyllä.

Mentiin tiebreikkiin ja ottelupalloistani huolimatta en kokenut gorillaa olalla, vaan nautin lyömisestäni, joka tuntui hyvältä. Hyökätessäni verkolle Niko ohittaa niin hyvin kämmenellä viistoon, että jouduin parikin kerran heittäytymään sinne. Ensimmäinen menikin niukasti leveäksi ja toisen sain kivasti palautettua, josta hän tosin viimeisteli helpon pisteen. Tässä vaiheessa tuntui, että pelejä katseleva yleisökin alkoi viiimeistään kiinnostumaan ykköskentän mittelöstä, mikä lisäsi buustiamme. Yhden Nikon smashin sain puolustettua yläkautta suoraan takakulmaan ja läpi, mikä kirvoitti pikku tuuletukseni lisäksi maininnan katsojilta, että pitäisiköhän tämä videoida. Tallennuslaitteita ei kuitenkaan näkynyt esillä, kun ylsin seuraaviin ottelupalloihini tiebreikin 6-4-tilanteessa. Niko hoiti ne ja vei tiebreikin 6-8.

Viäntö jatkui kymmenen pisteen tiebreikissä, jota johdin parhaimmillaan 4-1. Jotenkin Niko nosti taas pelinsä tasoa ja meni ohi pahimmillaan 5- tai 6-8-tilanteeseen. Hänkin kävi ottelupallossa 8-9-tilanteessa, mutta olisiko silloin lyönyt verkkoon hyökkäyksessä. Oman helpoimman ottelupallon missauksen tein läheltä verkkoa iskulyöntinä 10cm pitkäksi. Mutta vieläkään en edes kiroillut, koska pallo totteli muissa lyönneissä. Viimein tilanteessa 12-11, Nikolle tuli huono rysty ja sain kävellä  tämän eeppisen taiston voittajana kättelyyn. Arvioimme, että se tuli vasta 10. ottelupallollani. Lyömiseen ei kuitenkaan tarttunut kipsiä näissä painetilanteissa, vaan varsinkin Niko nosti kämmenensä tasoa niissä. Ja yleisökin arvosti 2-tuntista taistoa. Omassa lyömisessäni parasta normaaliin oli ykkössyötön tippuminen kovana ruutuun. Sensijaan rytmittömyys on viime aikoina ikävästi tarttunut iskulyöntiin.

Kävin vain sekoittamassa urheilujuomani ennen semifinaaliani Arttu Ronkaista vastaan. Energiatankkaus oli toiminut päivänaikana, eikä muitakaan vaivoja ollut ilmaantunut. Olin kuitenkin sen verran uupunut jaloista, etten huomannut lyhyessä alkupallottelussa pelaavani mailalla, josta olin edellisessä matsissa katkaissut jänteen keskeltä. Ihmettelin vain, kun lyönti tuntui hieman tavallista vaikeammalta. Toinen mailani oli kuitenkin identtinen ja päästiin tämä lyhyt ottelu aloittamaan. Arttu oli pienikokoinen, mutta taidoiltaan valioluokkaa. Hän hallitsi kaikki lyönnit ja yllättävän kovina. Myös verkolle nousut näyttivät helpoilta. Oma takkini tuntui tyhjältä ja tykkäsin vain kokeilla kovempia ja erikoisempi ratkaisuja, jotka eivät tuottaneet tulosta. Voittajasta ei epäselvyyttä, mutta yhden lohdutuspelin sain: 3-6, 2-6.

Päivä oli kuitenki erinomainen ja tällainen kuuden tunnin elämys on parasta tenniksessä.

Advertisement

Nöyrästi kohti nousukarsintaa

Sarjatenniksessäni 4. divarissa on ollut vilkasta loppukesästä. Pelini eivät ole sujuneet tasollisesti erikoisemmin, mutta joukkueemme on voittanut nyt kaikki ottelunsa.

Viime viikolla oli esimerkki hieman huonommasta ottelusta. Johtuikohan laiskasta jalkatyöstäni, mutta helpon alun jälkeen en saanut kämmentä pysymään ruudussa. Ville Mannila roikotti sen sijaan epävarmempaa kämmentä ruutuun ja vei 3-6 avauserän. Syöttönikään ei tupsahtanut sisään, mutta toisessa erässä tsemppasin sen verran, että pidin pallot ruudussa, eikä Villen palauttelu tuottanut pisteitä. 6-3 toinen erä. Kolmannessakin erässä kämmeneni oli lievässä kipsissä, mutta erona vastukseeni, sain sen silti pysymään rytmittömänä ruudussa. Myös ykkössyöttöni alkoi löytyä.  Ville sensijaan virheili ja vein ottelutiebreikin 10-4.

Tässä Puistola-matsissa nelurini oli yllättäen parempi kuin kaksari ja voitimme Jaakon kanssa Mannilan ja Sampo Soverin 6-2, 6-1.

Tämän viikon maanantaina pelasimme viimeisen ottelumme ja sain vastaani Sebastian Auerin. Ottelu oli melko samanlainen kuin viime viikkoinen. Hän lähti kohtuu hyvällä riskillä viljelemään kämmentään, jolloin en saanut tarpeeksi aikaa hyödyntää hänen heikompaa rystyään. Lisäksi Sebastian tuli kohtuu hyvillä tehoilla verkolle ja ajoi minut ahtaalle. Kun vielä syöttöni ei toiminut, hän vei erän 3-6. Toisessakaan en saanut peliä kunnolla käyntiin, mutta olin hieman varmempi Sebastiania ja vein 6-2. Ottelutiebreikissä Sebastianin varmuus oli tipotiessään ja pidin palloa ruudussa 7-0 johtoon asti. Numeroiksi lopulta 10-5. Neluri oli jälleen varsin kohtalaista Jaakon kanssa ja epävarmempi vastuksemme sai tunnustaa voittomme 6-2, 6-1.

Kilpailusuoritus riippuu tismalleen valmistautumisesta ja olosuhteista

Suhteellisen monen kilpailumatsin kokemuksella osaa odottaa valmistautumisen ja olosuhteiden perusteella, kuinka oman pelin taso asettuu. Kyseisiin kahteen käsitteeseen lasken toki myös senhetkisen väsymyksen, terveyden ja yleiskunnon tilan.

Viime viikon neljä matsia sisälsivät molempien ääripäiden peliä, minkä näin jälkikäteen ajateltuna, olisi pystynyt ennustamaan tarkasti. Huonoin pelini toki sisälsi myös jopa kolme erikoisempaa ja ennustamatonta tapahtumaa, joista yksi tuskin toistuu yhden elämän mittaisella tennisuralla.

Treenasin hyvin alkuviikosta ja tunsin pelini sujuvan sarjamatsissa viime torstaina. Vastukseni oli selvästi heikompi, mutta monesti sekoittavasti lyövä aiheuttaa omankin pelin tason laskua. Tällä kertaa kuitenkin jätin Harry Skönin nollille. Kaikki lyöntini sujuivat Metsälän massalla. Syöttökin putosi ruutuun arviolta yli 70%:sti.

Kokeneet vastuksemme olivat alakynnessä yläkierteisessä massaväännössä, mutta nelurissa johtivat kumpaakin erää rohkealla verkkopelillä. Neluri oli vaikeampaa vähempien ja kovempien lyöntien vuoksi ja syötössäkin koen enemmän painetta. Lopulta minun ja Jaakko Utriaisen parempi peruslyöminen käänsi erät meille 7-5, 6-3 ja ottelusta 3-0-voitto.

Viikonlopuksi siirryin Kuopion ilmastoon, jossa seurasin tenniksen lisäksi Sunsets-Kuopio, beachvolleyn kutsuturnausta. Kuinka ollakaan, kyseinen urheilu- ja viihdetapahtuma aiheutti senverran heikot yöunet, ettei lauantai-iltapäivän avauskierroksesta heikompaa vastusta vastaan meinannut tulla mitään. Kaikki lyönnit tuntuivat menevän minne sattuu ja vain rystyslaissi tuntui parhaiten pysyvän ruudussa. Vastukseni Juuso Aro omasi ihan käyvän kämmenen ja lupaavan syötön, mutta helppoja virheitä tuli etenkin rystyltä. Tunsin oman pelini erittäin epävarmaksi ja virheilin ekan erän kaverille 2-6. Toisen erän alussa ei pelini parantunut, vaikka pääsin 1-0-johtoon ennen lyhyttä sadetaukoa.

Alle puolen tunnin päästä jatkoimme ottelua. Vaikka kävin 3-1-johdossa, ei apinat selässä vapautaneet lyömistäni ja sain lievän huomautuksen kiroilustakin. Vaihdoin lämmenneen kelin takia trikoita päältä ja liukaspohjaisia kenkiäni pitävimmiksi. Juuso tuli tasoihin 3-3:een. Melko ainutlaatuinen osuma nähtiin, kun nostin puolustuksen Juusolle iskulyönniksi ja peruutin ainakin neljä metriä takarajasta puolustamaan. Juuso osui täysosuman palloon niin kovin, että se tuli keskelle kylkeäni ilman pomppua ja väistämismahdollisuuksia. Tälläkin tavalla ottelu jäi mieleen. Voitin kuitenkin erän 6-3 ja kolmannen 6-0, vaikkei edes 5-0-johdossa tuntunut varmalta. Inhosin lyöntivirettäni koko 2,5-tuntia ja manasin juomavalintojani viime illalta.

Keli oli kymmenen plusasteen luokkaa ja hämäräkin oli jo lähestymässä, kun pelasin samana iltana toisen matsin Toni Kiljusta vastaan klo 20. Aikataulu oli pari tuntia myöhässä, joten päätimme aloittaa enempää lämmittelemättä lyöntejä, jotta ehtisimme pelata ennen pimeää. Oma lyömiseni pysyi hieman varmemmin nyt ruudussa. Tonilla oli vahvasti kierretyt lyönnit, mutta hieman epävarmempi osuma, varsinkin rystyllä. Pidin pallon pitkällä ja Tonin saaminen liikkeelle lisäsi hänen virheitään. Eka erä tuli turhankin selvin numeroin 6-0 mulle.

Toisessa erässä Toni alkoi laittamaan lupaavan näköistä vasurin syöttöä ruutuun ja jouduin perääntymään askeleen verran. Hän piti kaksi ekaa syöttöänsä, mutta sitten mursin ja pidin omani. 6-2-luvuin selvisin orastavasta ahdingosta varmemmalla peruspelilläni.

Sunnuntai-aamuna klo 9 jatkui semifinaalilla Pietari Holopaista vastaan. Pietarilla oli huolelliset lyönnit ja hyvä liike. Hallitsin lähinnä rystykrossiosastoa, mutta varmuuteni ei riittänyt haastamaan. Aamukankeuden ja hieman väsyneiden jalkojen lisäksi virettäni häiritsi kohtalainen sivutuuli. Löin kuitenkin reilusti ja katsoin mihin se riittää. Syöttö ei taaskaan sujunut, mutten kyllä sitä odottanutkaan. Pääsin kuitenkin paljon hyökkäysasemiin, mutta mokasin verkkopelin useasti. Samoin peruslyöntini karkasi tavallista useammin pitkäksi ja leveäksi, vaikka takarajalta tunsin olevani niskan päällä. Numerot lopulta aika selkeästi 2-6, 1-6 Pietarille.

Matsit sujuivat siis varsin odotetunlaisesti tällä kertaa. Silloin kun lyöntivire on heikko, katoavat lyönnit alkaen herkimmästä päästä: ensin syöttö, sitten lentopeli, kunnes kämmen muuttuu takekenoisemmaksi ja kierteisemmäksi. Lopulta jos olet ihan pihalla, alkaa rystykin yskiä. Tässä turnauksessa nähtiinkin koko skaala, mikä oli toki mielenkiintoinen reissu tämäkin.