Suhteellisen monen kilpailumatsin kokemuksella osaa odottaa valmistautumisen ja olosuhteiden perusteella, kuinka oman pelin taso asettuu. Kyseisiin kahteen käsitteeseen lasken toki myös senhetkisen väsymyksen, terveyden ja yleiskunnon tilan.
Viime viikon neljä matsia sisälsivät molempien ääripäiden peliä, minkä näin jälkikäteen ajateltuna, olisi pystynyt ennustamaan tarkasti. Huonoin pelini toki sisälsi myös jopa kolme erikoisempaa ja ennustamatonta tapahtumaa, joista yksi tuskin toistuu yhden elämän mittaisella tennisuralla.
Treenasin hyvin alkuviikosta ja tunsin pelini sujuvan sarjamatsissa viime torstaina. Vastukseni oli selvästi heikompi, mutta monesti sekoittavasti lyövä aiheuttaa omankin pelin tason laskua. Tällä kertaa kuitenkin jätin Harry Skönin nollille. Kaikki lyöntini sujuivat Metsälän massalla. Syöttökin putosi ruutuun arviolta yli 70%:sti.
Kokeneet vastuksemme olivat alakynnessä yläkierteisessä massaväännössä, mutta nelurissa johtivat kumpaakin erää rohkealla verkkopelillä. Neluri oli vaikeampaa vähempien ja kovempien lyöntien vuoksi ja syötössäkin koen enemmän painetta. Lopulta minun ja Jaakko Utriaisen parempi peruslyöminen käänsi erät meille 7-5, 6-3 ja ottelusta 3-0-voitto.
Viikonlopuksi siirryin Kuopion ilmastoon, jossa seurasin tenniksen lisäksi Sunsets-Kuopio, beachvolleyn kutsuturnausta. Kuinka ollakaan, kyseinen urheilu- ja viihdetapahtuma aiheutti senverran heikot yöunet, ettei lauantai-iltapäivän avauskierroksesta heikompaa vastusta vastaan meinannut tulla mitään. Kaikki lyönnit tuntuivat menevän minne sattuu ja vain rystyslaissi tuntui parhaiten pysyvän ruudussa. Vastukseni Juuso Aro omasi ihan käyvän kämmenen ja lupaavan syötön, mutta helppoja virheitä tuli etenkin rystyltä. Tunsin oman pelini erittäin epävarmaksi ja virheilin ekan erän kaverille 2-6. Toisen erän alussa ei pelini parantunut, vaikka pääsin 1-0-johtoon ennen lyhyttä sadetaukoa.
Alle puolen tunnin päästä jatkoimme ottelua. Vaikka kävin 3-1-johdossa, ei apinat selässä vapautaneet lyömistäni ja sain lievän huomautuksen kiroilustakin. Vaihdoin lämmenneen kelin takia trikoita päältä ja liukaspohjaisia kenkiäni pitävimmiksi. Juuso tuli tasoihin 3-3:een. Melko ainutlaatuinen osuma nähtiin, kun nostin puolustuksen Juusolle iskulyönniksi ja peruutin ainakin neljä metriä takarajasta puolustamaan. Juuso osui täysosuman palloon niin kovin, että se tuli keskelle kylkeäni ilman pomppua ja väistämismahdollisuuksia. Tälläkin tavalla ottelu jäi mieleen. Voitin kuitenkin erän 6-3 ja kolmannen 6-0, vaikkei edes 5-0-johdossa tuntunut varmalta. Inhosin lyöntivirettäni koko 2,5-tuntia ja manasin juomavalintojani viime illalta.
Keli oli kymmenen plusasteen luokkaa ja hämäräkin oli jo lähestymässä, kun pelasin samana iltana toisen matsin Toni Kiljusta vastaan klo 20. Aikataulu oli pari tuntia myöhässä, joten päätimme aloittaa enempää lämmittelemättä lyöntejä, jotta ehtisimme pelata ennen pimeää. Oma lyömiseni pysyi hieman varmemmin nyt ruudussa. Tonilla oli vahvasti kierretyt lyönnit, mutta hieman epävarmempi osuma, varsinkin rystyllä. Pidin pallon pitkällä ja Tonin saaminen liikkeelle lisäsi hänen virheitään. Eka erä tuli turhankin selvin numeroin 6-0 mulle.
Toisessa erässä Toni alkoi laittamaan lupaavan näköistä vasurin syöttöä ruutuun ja jouduin perääntymään askeleen verran. Hän piti kaksi ekaa syöttöänsä, mutta sitten mursin ja pidin omani. 6-2-luvuin selvisin orastavasta ahdingosta varmemmalla peruspelilläni.
Sunnuntai-aamuna klo 9 jatkui semifinaalilla Pietari Holopaista vastaan. Pietarilla oli huolelliset lyönnit ja hyvä liike. Hallitsin lähinnä rystykrossiosastoa, mutta varmuuteni ei riittänyt haastamaan. Aamukankeuden ja hieman väsyneiden jalkojen lisäksi virettäni häiritsi kohtalainen sivutuuli. Löin kuitenkin reilusti ja katsoin mihin se riittää. Syöttö ei taaskaan sujunut, mutten kyllä sitä odottanutkaan. Pääsin kuitenkin paljon hyökkäysasemiin, mutta mokasin verkkopelin useasti. Samoin peruslyöntini karkasi tavallista useammin pitkäksi ja leveäksi, vaikka takarajalta tunsin olevani niskan päällä. Numerot lopulta aika selkeästi 2-6, 1-6 Pietarille.
Matsit sujuivat siis varsin odotetunlaisesti tällä kertaa. Silloin kun lyöntivire on heikko, katoavat lyönnit alkaen herkimmästä päästä: ensin syöttö, sitten lentopeli, kunnes kämmen muuttuu takekenoisemmaksi ja kierteisemmäksi. Lopulta jos olet ihan pihalla, alkaa rystykin yskiä. Tässä turnauksessa nähtiinkin koko skaala, mikä oli toki mielenkiintoinen reissu tämäkin.
Palloukko 