Kuukausittainen arkisto:syyskuu 2019

Junnulta oppia

Sisäkausi jatkui Myllypuron Smash-keskuksen C-luokassa. Odotin hieman enemmän turnaukselta, sillä peli tuntui sujuvan. Vastaan tupsahti kuitenkin heti ekaksi niin hyvin lyövä nuori junnu, ettei kauheasti jäänyt mahkuja tasaisista numeroista huolimatta.

Linus Lagerbohmilla oli kaikki lyönnit hanskassa. Syöttökin tippui tarkkana ruutuun, mutta sillä hän ei sentään vielä hallinnut peliä, kaverin lyhyestä mitasta johtuen. Sen sijaan peruspeli sujui kaikilla kierteillä ja etukentältäkin. Kämmen näytti tulevan läpi hypynkin kanssa pari kertaa. Yritin parhaani mukaan sekoittaa kaveria, mutta heikkoa hetkeä ei hänen tekemisessään ollut. Eli pääkin oli suhteellisen hyvä tiukoissakin tilanteissa. Oma lyöminen oli kohtuu hyvää. Ykkössyöttökin pysyi ruudussa, mutta Linus palautti virheettömästi keskelle suunnatut syötöt. Matalan ja kovan peruslyönnin tekemisessä olin jäljessä kaverin varmuutta. Jos sain lisättyä enemmän yläkierrettä, sain pari helpompaa virhettä häneltä, kun lyhyt vastukseni halusi jatkaa noususta hyökkäämistä. Nämä harvat virheet eivät kuitenkaan horjuttaneet rauhallisen junnun itseluottamusta, vaan erät menivät tasaisesti 4-6, 4-6 hänelle.

Puolustus sujui, hyökkäys ei

Sisäkausi aloitettiin Talissa vain yhden tunnin totuttautumisella. Tosin se tunnin matsi tuntui vaarallisen helpolta lyömiseltä, niin kuin monesti olojen vaihtuessa ulkoa sisään.

Avausmatsini C-luokan kisassa oli Lauri Puintilaa vastaan. Hän löi molemmilta puolin erittäin hiljaista, matalaa ja kierteetöntä. Myös verkolla pääsin hyvin palloon, mutta tiukkojen pisteiden mokailujen takia alkoi pallon tappamisen gorilla painaa selässä. Olin pahimmillaan 0-3 tappiolla omilla hyökkäysvirheilläni. Syöttönikään ei tuonut juuri apuja ja pallorallit pitenivät, kun lisäsin kierrettä huonon tuntuman takia. Onneksi myös Lauri antoi helppoja virheitä ja touhu mahtoi näyttää tuskalliselta molempien puolelta. Kampesin 7-5 erävoittoon.

Toinen erä ei tuntunut sen helpommalta. Ehkä sain vähän enemmän ykköstä ruutuun ja samalla Lauri vaikutti hieman väsyneemmältä. Hyökkäyslyöntini jatkuivat kuitenkin tavallista kipsaavimmilta ja lyömisen nautinto oli kaukana. 7-5, 6-2 luvut saatiin leivottua 2.15 tunnissa. Todella tuskainen kokemus, kun vapautunutta lyömistä ei saa aikaiseksi hetkeäkään.

Toinen kierros oli sitten täysin päinvastainen kokemus. Juha Salokoski oli hionut kovaa vasuriaan nuorempana ja tekniikka näytti niin hyvältä, että aavistelin mahdollista turpakeikkaa. Vaikka Juha oli lisäksi nopea ja hyvä verkkopelaaja, ei hänellä ollut minkäänlaista malttia pitää palloa varmasti ruudussa. Etenkin rystyltä häneltä tuli helppoja virheitä viljalti. Sain hyvän lyöntituntuman hänen koviin ja puhtaisiin yläkierteisiin, joita oli kiva puolustella. Useimmiten tässä taistossa päädyttiin vastustajani virheeseen kuin läpilyöntiin. Itse tunsin pelin tuloksen kannalta olevani statistin roolissa. Palauttelin vain palloa ja eka erä tuli yllättävän helposti 6-3.

Toisessa erässä myös murreltiin enemmän kuin pidettiin, eli oma syöttönikään ei toiminut. Johdin 5-4 ja Juha sai tsempattua reipasta hyökkäyspeliään sen verran, että vei erän 5-7. En ollut edelleenkään huolissani, sillä oma puolustavampi pelityylini toimi hyvin ja Juhan peli oli hienoa katseltavaa toimiessaan. Kolmannen erän kymppi-tiebreikkiin hän onnistui kuitenkin haalimaan kaikki helpot virheet ja vein sen 10-1. Jopa harmitti kaverin puolesta, kun näkee kuinka tehokkaan näköiset lyönnit tuottivat enimmäkseen pisteitä mulle.

Kolmannessa matsissani osa vaihtuivat taas ja mä pääsin hyökkäämään Robin Johansonin tuuppausta vastaan. Ehkä hieman väsyneiden jalkojenkin takia pelasin myös rohkeampaa hyökkäystä kuin ensimmäisessä pelissä. Ykkössyöttöni oli taas liikaa verkossa eli systemaattista rytmihäiriötä esiintyi. Robin löi hiljaista, mutta yläkierteistä roikkua ja tämä tuntui lisääntyvän minun ottaessa ohjia hyökkäämisestä. Hän lisäksi löi varsin kaukana peruslyöntiä, mikä houkutteli stoppareiden käyttöön. Pääsin järjestäen verkolle, mutta en saanut tapettua palloa tarpeeksi tehokkaasti. Robin oli juuri tarpeeksi nopea myös hakemaan lentolyöntejäni. Vetelin kyllä huolella iskuja pitkäksikin ja lentolyöntejäni verkkoon. Aloin käymään aika kuumana, kun ottelu tuntui olevan hallussa ja geimit kääntyivät vain järjestäen kaverille, erä jopa 1-6.

Toisessa erässä sain hieman enemmän malttia hyökkäilyyni, kun Robin vaan löi entistäkin passiivisemmin. Tässä tilanteessa olisi voinut kannattaa juoksuttaa miestä ikuisuuksia, koska lyöntini tuntui hyvältä. Malttini ei kuitenkaan tässä vaiheessa turnausta riittänyt taistelemaan epähoukuttelevasta sunnuntaiaamun välieräpaikasta tarpeeksi, vaan huoleton lyömiseni kostautua. Kokeilin kikkailla erilaisilla rytmeillä ja lyönnin pituuksilla, mutta Robin haki palloa peliin riittävästi. Muunmuassa kahden käden stopparia/lyhyttä lyöntiä tuli harjoiteltua, kun sen pystyy peittämään paremmin kahden käden yläkierteeseen valmistautuessa. Robinilla oli syöttö pahemmin hukassa kuin mulla. Hänen kierteetön tuuppaus oli välillä niin kipsissä, että heitti kakkosta alakauttakin. Taisinpa näitä vetää suoraan pitkäksikin, mikä riepoi myös kohtuudella hermojani. Hiostava sisäilma oli myös vastukseni tänään. Tupla rannehikinauhat eivät tuntuneet riittävän, vaan mailoja piti välillä vaihtaa gripin kosteuden takia. Tätä ei tapahtuisi tosin, jos Tourna grippi olisi samaa laatua kuin ennen. Nyt se ei kestä juuri mitään kosteutta. Luulin kuitenkin kääntäneeni erän 5-4-syöttäessäni, mutta ykkönen ei edelleenkään pysynyt ruudussa ja loput ryssin peruspelilläni. Vaikka asenteeni ei ollut sata tässä matsissa, riepoi hyökkäämällä mokattu matsini 5-7 lukujen jälkeen jonkin verran. Eniten kuitenkin ihmetytti koko turnauksen arviolta alle 40%:sti toiminut ykköseni, jonka on parannuttava.

Kesä pakettiin heikommilla esityksillä

Massakausi saatiin pakettiin 3. divariin nousukarsintojen ja päiväkisojen yhdistelmällä, mikä johti kolmeen heikompaan kaksinpeliin ja ihan kelpoon neluriin. Syöttö petti pahiten kaksinpeleissä, mutta väsyneet jalat eivät olisi vieneet finaaliin asti muutenkaan.

Nousukarsinnat oli pakko pelata saman viikonlopun aikana, jolloin halusin pelata päiväkisan Kulosaaressa. Saimme kuitenkin järjestettyä karsintamatsit Laajasalon massoille Sata2:sta vastaan perjantaina. Sain vastaani Tero Lauttasen, jolla oli hieno kämmen ja verkkopeli, mutta yhden käden rysty heikkoutena massalla.

Tero aloitti niin komeasti pelin, että erehdyin luulemaan otelua yksimaaliseksi. Hän veteli palloa suorilla winnereillä kaksi geimiä. Luulin tässä vaiheessa, etten saa almuakaan erästä ja aloitin syöttämään aivan liian agressiivella rytmillä, mitä en saanut koskaan toimimaan. Samalla Teron kova syöttö pehmeni heti toisessa geimissä ja rystyltä katosi myöhemmin yläkierteet kokonaan. Syöttöä siis murreltiin ja ottelun taso heikentyi. Syötin ykköstä varmaan 25% sisään ja muuten verkkoon koko matsin. Tero teki kuitenkin enemmän helppoja virheitä varsinkin rystyltä. Peli oli kaikkiaan melko virheherkkää ja rytmitöntä. 4-6, 3-6 tappio tasatahtiin.

Jaakko hoiteli enemmän tenniksen näköisen kakkosten kamppailun Markku Lilleä vastaan ja ratkaisu meni neluriin, jossa pelasivat samat pelaajat. Siinä pakotin syöttörytmini rauhallisemmaksi ja sain ykkösen ruutuun. Pelasimme enemmän takaa kuin vastustajamme, mikä toimi verkolle pyrkivää vastustajaa kohtaan massalla. Johdimme 3-0, mutta vastuksemme tuli ohi tiebreikissä. Jaakon syöttö-lentopeli ei ollut ihan normaalilla tasolla ja mokasimme pari verkkotilannetta kohtalokkaasti. Toisessa erässä vastuksemme puolestaan heikensi, kun hämärtyvä ilta tuntui häiritsevän heitä enemmän.6-7, 6-3 ja ratkaiseva 10-tiebreik siirryttiin pelaamaan sisälle. Hidas sisäpinta tuntui yllättävän helpolta siirrolta ulkoa ja syöttönikin toimi. Johdimme 8-6 erää, mutta loput pallot niukasti kaverille. 8-10, ja nousu jäi aika pienestä kiinni. En ollut kuitenkaan harmistunut tappiosta, sillä sain petrattua omaa peliäni surkean kaksarin jälkeen. Neljän tunnin iltasessio vei kuitenkin mehuja seuraavasta turnauspäivästä.

Kulosaaren päiväturnaus oli samanlainen setti kuin viimeksi alkukesästä: Lyhennettyjä matseja viisi kpl noin putkeen jos lykästää. Alkuperäinen vastukseni oli tilastojen mukaan luovuttanut usein jo ennen matsin alkua, ja niin kävi tälläkin kertaa. Sain varasijalta vastaani Niki Wellingin, jonka kanssa taistelin juuri viimeksikin avauskierroksella 2,5h ”lyhennetyn” matsin. Tällä kertaa pääsin parempaan peruslyöntiin, johtuen tyynestä kelistä, ja ei niin kovapomppuisesta kentästä. Tyyni ilma ja vaihteleviin lyönteihin vastaaminen vei kuitenkin mehuja jaloista. Pidin peruspelini paremmin ruudussa, mutta ykkössyöttö ei aivan toiminu. Taisi olla raskain 6-2, 6-2-voitto mitä muistan.

Toisella kierroksella sitten tuntuikin jo jalka painavan. Lisäksi vastukseni Marko Misic pelasi ns. isoa kämmentä, joka piti mut selkä seinää vasten koko ajan. Marko piti hyökkäyspelinsä kasassa ja mulla ei jalat riittäneet hyökkäämiseen eikä puolustamiseen palloa kenttään. Kun lisäksi ykkössyöttöni yski edelleen oli loppulukemat 1-6, 1-6 aika kuvaavat.

Ulkokausi ei mennyt aivan odotusten mukaan, sillä joukkoon mahtui liian monta huonoakin turnausta. Ehdin kuitenkin turnata mukavat kahdeksan kertaa. Syötön osalta mentiin kuitenkin oikeaan suuntaan ja tästä on hyvä jatkaa sisäkauteen, joka alkaa heti tällä viikolla.