Sisäkausi aloitettiin Talissa vain yhden tunnin totuttautumisella. Tosin se tunnin matsi tuntui vaarallisen helpolta lyömiseltä, niin kuin monesti olojen vaihtuessa ulkoa sisään.
Avausmatsini C-luokan kisassa oli Lauri Puintilaa vastaan. Hän löi molemmilta puolin erittäin hiljaista, matalaa ja kierteetöntä. Myös verkolla pääsin hyvin palloon, mutta tiukkojen pisteiden mokailujen takia alkoi pallon tappamisen gorilla painaa selässä. Olin pahimmillaan 0-3 tappiolla omilla hyökkäysvirheilläni. Syöttönikään ei tuonut juuri apuja ja pallorallit pitenivät, kun lisäsin kierrettä huonon tuntuman takia. Onneksi myös Lauri antoi helppoja virheitä ja touhu mahtoi näyttää tuskalliselta molempien puolelta. Kampesin 7-5 erävoittoon.
Toinen erä ei tuntunut sen helpommalta. Ehkä sain vähän enemmän ykköstä ruutuun ja samalla Lauri vaikutti hieman väsyneemmältä. Hyökkäyslyöntini jatkuivat kuitenkin tavallista kipsaavimmilta ja lyömisen nautinto oli kaukana. 7-5, 6-2 luvut saatiin leivottua 2.15 tunnissa. Todella tuskainen kokemus, kun vapautunutta lyömistä ei saa aikaiseksi hetkeäkään.
Toinen kierros oli sitten täysin päinvastainen kokemus. Juha Salokoski oli hionut kovaa vasuriaan nuorempana ja tekniikka näytti niin hyvältä, että aavistelin mahdollista turpakeikkaa. Vaikka Juha oli lisäksi nopea ja hyvä verkkopelaaja, ei hänellä ollut minkäänlaista malttia pitää palloa varmasti ruudussa. Etenkin rystyltä häneltä tuli helppoja virheitä viljalti. Sain hyvän lyöntituntuman hänen koviin ja puhtaisiin yläkierteisiin, joita oli kiva puolustella. Useimmiten tässä taistossa päädyttiin vastustajani virheeseen kuin läpilyöntiin. Itse tunsin pelin tuloksen kannalta olevani statistin roolissa. Palauttelin vain palloa ja eka erä tuli yllättävän helposti 6-3.
Toisessa erässä myös murreltiin enemmän kuin pidettiin, eli oma syöttönikään ei toiminut. Johdin 5-4 ja Juha sai tsempattua reipasta hyökkäyspeliään sen verran, että vei erän 5-7. En ollut edelleenkään huolissani, sillä oma puolustavampi pelityylini toimi hyvin ja Juhan peli oli hienoa katseltavaa toimiessaan. Kolmannen erän kymppi-tiebreikkiin hän onnistui kuitenkin haalimaan kaikki helpot virheet ja vein sen 10-1. Jopa harmitti kaverin puolesta, kun näkee kuinka tehokkaan näköiset lyönnit tuottivat enimmäkseen pisteitä mulle.
Kolmannessa matsissani osa vaihtuivat taas ja mä pääsin hyökkäämään Robin Johansonin tuuppausta vastaan. Ehkä hieman väsyneiden jalkojenkin takia pelasin myös rohkeampaa hyökkäystä kuin ensimmäisessä pelissä. Ykkössyöttöni oli taas liikaa verkossa eli systemaattista rytmihäiriötä esiintyi. Robin löi hiljaista, mutta yläkierteistä roikkua ja tämä tuntui lisääntyvän minun ottaessa ohjia hyökkäämisestä. Hän lisäksi löi varsin kaukana peruslyöntiä, mikä houkutteli stoppareiden käyttöön. Pääsin järjestäen verkolle, mutta en saanut tapettua palloa tarpeeksi tehokkaasti. Robin oli juuri tarpeeksi nopea myös hakemaan lentolyöntejäni. Vetelin kyllä huolella iskuja pitkäksikin ja lentolyöntejäni verkkoon. Aloin käymään aika kuumana, kun ottelu tuntui olevan hallussa ja geimit kääntyivät vain järjestäen kaverille, erä jopa 1-6.
Toisessa erässä sain hieman enemmän malttia hyökkäilyyni, kun Robin vaan löi entistäkin passiivisemmin. Tässä tilanteessa olisi voinut kannattaa juoksuttaa miestä ikuisuuksia, koska lyöntini tuntui hyvältä. Malttini ei kuitenkaan tässä vaiheessa turnausta riittänyt taistelemaan epähoukuttelevasta sunnuntaiaamun välieräpaikasta tarpeeksi, vaan huoleton lyömiseni kostautua. Kokeilin kikkailla erilaisilla rytmeillä ja lyönnin pituuksilla, mutta Robin haki palloa peliin riittävästi. Muunmuassa kahden käden stopparia/lyhyttä lyöntiä tuli harjoiteltua, kun sen pystyy peittämään paremmin kahden käden yläkierteeseen valmistautuessa. Robinilla oli syöttö pahemmin hukassa kuin mulla. Hänen kierteetön tuuppaus oli välillä niin kipsissä, että heitti kakkosta alakauttakin. Taisinpa näitä vetää suoraan pitkäksikin, mikä riepoi myös kohtuudella hermojani. Hiostava sisäilma oli myös vastukseni tänään. Tupla rannehikinauhat eivät tuntuneet riittävän, vaan mailoja piti välillä vaihtaa gripin kosteuden takia. Tätä ei tapahtuisi tosin, jos Tourna grippi olisi samaa laatua kuin ennen. Nyt se ei kestä juuri mitään kosteutta. Luulin kuitenkin kääntäneeni erän 5-4-syöttäessäni, mutta ykkönen ei edelleenkään pysynyt ruudussa ja loput ryssin peruspelilläni. Vaikka asenteeni ei ollut sata tässä matsissa, riepoi hyökkäämällä mokattu matsini 5-7 lukujen jälkeen jonkin verran. Eniten kuitenkin ihmetytti koko turnauksen arviolta alle 40%:sti toiminut ykköseni, jonka on parannuttava.
Palloukko 