Padel valloittaa maailman

Kolmen kokeilukerran ja nousun Etelä-Euroopan suosituimmaksi harrastukseksi perusteella, padel on paras urheiluharrastus. Perustelu on melko helppoa.

Ensin määritelmäni parhaalle urheiluharrastukselle: Sitä ei mitata olympiamitaleilla, perinteillä tai viihdearvolla, vaan kansanterveydellä. Toisinsanoen: harrastuksen tulisi tehdä se, mikä koululiikunnan kannattaisi: saada mahdolllisimman moni kansalainen harrastamaan terveellisesti. (Pidin pesäpallosta, mutta se kehitettiin tekemään parempia sotilaita, ei veronmaksajia.) Siksi Padel on:

1. Helppo aloittaa. Kova maila ja pehmeä pallo takaa ”puhtaat osumat”, jos on pelannut pallopelejä. Tulee mieleen salibandyn rantautuminen. Siitäkin tuli koko kansan laji helpon aloituskynnyksen takia. Salibandyn huonoina puolina padeliin nähden ovat nopeus ja kontaktit, jotka lisäävät loukkaantumisia. Lisäksi joukkueen koko rajoittaa järjestämistä.
2. Pallopeli. Tämä tekee lajista kilpailullisemman ja mielenkiintoisemman. Hiihto ja uinti ovat terveellisiä, mutta ei motivoi niin helposti pelaajaa, joka haluaa pelata. Vaikeampien mailapelien harrastajia padel motivoi enemmän uran jäähdyttelyvaiheessa, kuten moni moni tennispelaaja on osoittanut.
3. Kenttä. Kenttiä rakennetaan tällä hetkellä paljon sisälle ja ulos. Vuorojen myynti on tuottavaa, sillä tennistä pienemmistä kentistä maksetaan kuitenkin yli tenniksen tuntihintoja: 30-40€. Umpinaisen kentän takia palloja ei tarvitse hakea, vaan se pysyy pelissä. Vuokramailat ja pallot toimivat hyvin. Kentät eivät tarvitse huoltoa, eikä henkilökuntaa. Onneksi mäkihyppytorneja vähennetään, ehkäpä kohta yleisurheilukenttiäkin. Menneistä mitaleista huolimatta.
4. Turvallinen. Pelissä ei ole hyppyjä eikä kontakteja. Hitaaseen palloon ei tarvitse reagoida vaistomaisen nopeasti, mikä irrottaisi jänteitä ja niveliä. Pallon tullessa takaisin seinästä sen voi myös lyödä seinän kautta takaisin, eikä nopeata käännöstä tarvi. Pelaajat kuitenkin liikkuvat ja hengästyvät, mikä on vähimmäisvaatimus terveysvaikutuksille. Laji on kuin tilattu vanhenevalle kansalle.
5. Joukkuepeli. Joukkue- vs. yksilölaji keskustelua voi pitää kilpailullisessa mielessä filosofisenakin, mutta joukkuelajin sosiaaliset edut lienee kiistämättömät. Mutta koska isomman joukkueen kanssa harjoittelu vaatii enemmän organisointia kuin neljän kaverin aktivointi, pidän kahden pelaajan joukkuepeliä parhaimpana kompromissina.

edit: 6. Tuulensuojainen. Nyt koronakeväänä, kun tennishallitkin on ”älytty” sulkea, ulkokenttävuorot huutaa ostajia. Helsingin hyytävässä keväässä tuulimittari vaikuttaa kuitenkin peli-iloihin vielä lämpömittariakin enemmän. Padel taitaakin olla ainoa ulkolaji, jossa amatöörikin pääsee nauttimaan tuulensuojasta, vaikka ei stadionia ole rakennettu ympärille.

Advertisement