Kesäkausi jatkui Metsälän Junatenniksessä hetken. Nyt nähtiin jo taistelua, mutta olosuhteetkin piti pelin heikkotasoisena. Pyörivä tuuli ja epätasainen kenttä jätti hienoudet pois. Vastassani oli avauksessa Tuomo Tiainen, joka oli vasta palannut kilpailemaan kuulemma 20v tauon jälkeen. Siihen ja ei kovin näyttävään lyöntitekniikkaan nähden Tuomo piti pallon kentässä todella maltillisesti koko matsin ajan. Häneltä irtosi oikeissa kohdin kova kämmen, mutta varsinkin rysty oli usein korkeaa varmistelua.
Mun matsi lähti aika kipsisellä syötöllä, vaikka olin sitä hionut aiemmin päivällä. Se näytti kuin dartsilta 5m ohi taulun. Tuomon hiljainen ja kierteetön syöttö pysyi sentään ruudussa, mutta ei aiheuttanut pisteitä. Erä lähti Tuomon komennossa, mutta pääsin tasatahtiin. 2-4-tilanteessa sain jo syöttöäni ruutuun ja pelattiin eeppinen varmaan varttitunnin geimi. Siinä jäi mieleen syöksymällä hakemani lentolyönti Tuomon breikkipallossa, jonka hän veti verkon päältä pokalla leveäksi. Muutenkin lentopelini oli ainoa ehjähkö osa-alueeni matsissa, ja sitä olisin voinut käyttää enemmän. En muista kuin kaksi helppoa virhettä volleyssä. Pidin lopulta syöttöni, mutta Tuomo ei erien lopussa tuskastumisesta huolimatta laskenut varmuuttaan, vaan vei erän 6-3.
Toinen erä lähti minun komennossa. Tuomon syötöt tuntui entistä helpommilta ja hän teki myös kaksareita välillä. Omakaan syöttöni ei pysynyt rytmissä, vaikka se jo alkoi ajoittain kulkea. Huomasin uutta häiriötä pallon nostossa, ja tajusin, että nykyään sormen kärjissä kannattelemani pallon ote oli kääntynyt peukalo päälle muiden sormien jäädessä alle. Se lisäsi sormien aiheuttamaan nykäystä sivuun nostossa. Sain korjattua kiertämällä ranteen niin että peukalo on alla kesken matsin ja lopussa alkoi ainakin nosto olemaan kohdalla. Tuntui, että hallitsen varsinkin rystykrossia, jonka Tuomo palautti vain passiivisesti ylös. Jouduin lyömään tätä monesti hypystä, joka rasitti vasenta jalkaa. Pallo pysyi kuitenkin ruudussa pystymailallakin ja tätä rasittavaa krossirallia olisi pitänyt jatkaa maailman ääriin, koska Tuomo näytti väsyvän tähän. Valitettavasti heikoin kohtani normitasooni oli tänään normaalikorkeudesta lyöty rystykrossi yläkierteellä, joka on varmin lyöntini. Juuri siksi kai löin sen vähemmällä marginaalilla ja jalkatyöllä, jolloin tuli todella yllättäviä verkko- ja leveäksi lyöntejä. Kämmen sensijaan oli parempaa kuin avauskisassa, vahvan jalkatyön ja yläkierteen ansiosta. Meinasin päästä jo 3-0-johtoon, mutta Tuomo roikkui mukana ratkaisevissa paikoissa ja tuli 3-3-tasoihin. Olin mielestäni murtamassa häntä sitten 0-40 tilanteessa, mutta kun päädyimmekin 15-30-johtooni pienen epäselvyyden takia, romahti pelinikin kolmella helpolla rystyvirheellä. Puolen vaihdon jälkeen tuskastuin enemmän virheisiini ja syöttööni ja yhtäkkiä kolmea tuntia enteilevä taistelu olikin ohi. Viimeisen Tuomon syöttövuoron tunsin luovuttaneeni; niin helppoja olivat slaissirystyvirheeni verkkoon. Masentava kauden avaus sai jatkoa tällä 2 tuntisella via dolorosalla, mutta valopilkkujakin nähtiin kauden avaukseen verrattuna.
Palloukko 