Kuukausittainen arkisto:kesäkuu 2020

Melkein jo hyviäkin hetkiä

Kesäkausi jatkui Metsälän Junatenniksessä hetken. Nyt nähtiin jo taistelua, mutta olosuhteetkin piti pelin heikkotasoisena. Pyörivä tuuli ja epätasainen kenttä jätti hienoudet pois. Vastassani oli avauksessa Tuomo Tiainen, joka oli vasta palannut kilpailemaan kuulemma 20v tauon jälkeen. Siihen ja ei kovin näyttävään lyöntitekniikkaan nähden Tuomo piti pallon kentässä todella maltillisesti koko matsin ajan. Häneltä irtosi oikeissa kohdin kova kämmen, mutta varsinkin rysty oli usein korkeaa varmistelua.

Mun matsi lähti aika kipsisellä syötöllä, vaikka olin sitä hionut aiemmin päivällä. Se näytti kuin dartsilta 5m ohi taulun. Tuomon hiljainen ja kierteetön syöttö pysyi sentään ruudussa, mutta ei aiheuttanut pisteitä. Erä lähti Tuomon komennossa, mutta pääsin tasatahtiin. 2-4-tilanteessa sain jo syöttöäni ruutuun ja pelattiin eeppinen varmaan varttitunnin geimi. Siinä jäi mieleen syöksymällä hakemani lentolyönti Tuomon breikkipallossa, jonka hän veti verkon päältä pokalla leveäksi. Muutenkin lentopelini oli ainoa ehjähkö osa-alueeni matsissa, ja sitä olisin voinut käyttää enemmän. En muista kuin kaksi helppoa virhettä volleyssä. Pidin lopulta syöttöni, mutta Tuomo ei erien lopussa tuskastumisesta huolimatta laskenut varmuuttaan, vaan vei erän 6-3.

Toinen erä lähti minun komennossa. Tuomon syötöt tuntui entistä helpommilta ja hän teki myös kaksareita välillä. Omakaan syöttöni ei pysynyt rytmissä, vaikka se jo alkoi ajoittain kulkea. Huomasin uutta häiriötä pallon nostossa, ja tajusin, että nykyään sormen kärjissä kannattelemani pallon ote oli kääntynyt peukalo päälle muiden sormien jäädessä alle. Se lisäsi sormien aiheuttamaan nykäystä sivuun nostossa. Sain korjattua kiertämällä ranteen niin että peukalo on alla kesken matsin ja lopussa alkoi ainakin nosto olemaan kohdalla. Tuntui, että hallitsen varsinkin rystykrossia, jonka Tuomo palautti vain passiivisesti ylös. Jouduin lyömään tätä monesti hypystä, joka rasitti vasenta jalkaa. Pallo pysyi kuitenkin ruudussa pystymailallakin ja tätä rasittavaa krossirallia olisi pitänyt jatkaa maailman ääriin, koska Tuomo näytti väsyvän tähän. Valitettavasti heikoin kohtani normitasooni oli tänään normaalikorkeudesta lyöty rystykrossi yläkierteellä, joka on varmin lyöntini. Juuri siksi kai löin sen vähemmällä marginaalilla ja jalkatyöllä, jolloin tuli todella yllättäviä verkko- ja leveäksi lyöntejä. Kämmen sensijaan oli parempaa kuin avauskisassa, vahvan jalkatyön ja yläkierteen ansiosta. Meinasin päästä jo 3-0-johtoon, mutta Tuomo roikkui mukana ratkaisevissa paikoissa ja tuli 3-3-tasoihin. Olin mielestäni murtamassa häntä sitten 0-40 tilanteessa, mutta kun päädyimmekin 15-30-johtooni pienen epäselvyyden takia, romahti pelinikin kolmella helpolla rystyvirheellä. Puolen vaihdon jälkeen tuskastuin enemmän virheisiini ja syöttööni ja yhtäkkiä kolmea tuntia enteilevä taistelu olikin ohi. Viimeisen Tuomon syöttövuoron tunsin luovuttaneeni; niin helppoja olivat slaissirystyvirheeni verkkoon. Masentava kauden avaus sai jatkoa tällä 2 tuntisella via dolorosalla, mutta valopilkkujakin nähtiin kauden avaukseen verrattuna.

Kotoilu sopii tennikselleni, mutta mikään ei koskaan auta kauden avausotteluun

Olen viihtynyt hyvin kotitoimistolla, sillä siellä on monia etuja työ- ja vapaa-ajalle:

  • Voin joustavammin treenata, kun ei tarvi kuskata varusteita ja puunata itseään toimistolla
  • Olen lähempänä treenipaikkojani
  • Työnteossa ei ole häiriötekijöitä
  • Aamu- tai lounasaikaan treenatessa tai verrytellessä päätetyökin maistuu paremmin sen jälkeen
  • Samoin iltatreenit sujuu paremmin kun käy vähintään verryttelemässä lounasaikaan
  • Syön terveellisemmin kun ei tule käytyä buffeteissa
  • Nukun paremmin
  • Tennishallit ovat olleet auki koko karanteenin ajan

Tennistä onkin tullut lyötyä keväällä lähes joka päivä vähintään seinää tai asfalttikenttää vasten. Varsinkin syöttöä olen hionut ja saanut sen sujumaan välillä varsin hyvin. 

Tämä kaikki tietenkin sai luulemaan, että ensimmäinen massakisa sujuu, ja sujuihan se ensimmäisen geimin verran. 

Linus Lagerbohm oli tuttu vastus viime syksyltä, ja odotin antavani hieman enemmän vastusta massalla. Eka geimi sujuikin mukavasti ja mursin hänet hyvällä peruslyömisellä. Sitten aloitin virheilyn, enkä lopettanut. Linus löi mukavalla yläkierteellä, johon innostuin lyömään liian rennosti takaisin. Hänen kämmen oli tarkka, mutta pääsin palloihin kiinni riittävästi, että olisin paremmalla maltilla ja jalkatyöllä voinut tasoittaa matsia. En ollut kuitenkaan tottunut niin vahvaan yläkierrepomppuun kevään pehmeillä alustoilla. Massakenttä vaikutti hyvältä, mutta virhepomppuja tuli niin puun takaa, ettei palloa tahtonut saada silloin enää peliin. Lisäksi syöttöni ei tietenkään sujunut, joten erä Linukselle. 

Toinen erä jatkui samanlaisena, vetelin peruslyöntejäni yli liian vähällä marginaalilla olosuhteisiin ja taitoihini nähden. Syöttöni sain kulkemaan vasta 1-5-tilanteessa. Loppulukemat 1-6, 2-6 ja penkillä ei tarvinnut levätä tässä reilun tunnin räpistelyssä.