Kuukausittainen arkisto:elokuu 2020

Heikko kesäturnauskausi pakettiin

Ehdin vielä toisen päiväkisan taukoni jälkeen tuuppia massalla, ennenkuin turnaukset siirtyvät sisälle. Kulosaaren C:stä ei jäänyt positiivista muisteltavaa. Aika samanmoinen kipsaus kuin viime kisoissa ja seuraavalla kierroksella polvikipu vei taisteluhalun.

Tällä kertaa kipsiä ei aiheuttanut hitaat vaan nopeat olot. Jouduin pelaamaan Kulosaaren ainoalle nopealle kentälle, kun tulin neljästä aloituskilpailijasta viimeisenä paikalle. Kentällä oli lisäksi kuplahallinpressu liian lähellä kenttää sivulla ja rautatappeja pystyssä päädyssä. En voi suositella kellekään kisaamaan ko. kentällä ahtauden vuoksi. Kävimme molemmat pressun päällä kerran.

Vastuksellani Petri Kärpällä oli hieman alkeellisen näköinen peruslyöntitekniikka lyhyellä swingillä ja enemmän sivu- kuin yläkierteellä molemmilta puolin. Pallo tuli kuitenkin kenttään hitaana ja matalana. En muistanut yhtään miten moiseen matalaan ja nopeaan pomppuun lyödään ja vetelin palloa varovaisesti yli. Menetin alun johdon ja tuskailin helppojen virheiden kanssa 4-6 pataan.

Toisessa erässä tsemppasin palloon kai lisää yläkierrrettä ja jalkoja lyöntiin ja sain jotenkin käännettyä pallot kenttään ja 6-2-numerot. Kolmannen erän kymppi tuli yllättävän helposti mulle Petrin virheillessä 10-3. Jotenkin tuntui, ettei mikään lyönti toiminut normaalisti vähemmän tutulla alustalla. 

Toinen kierros oli Marko Misiciä vastaan, jolle olin viime kesänä samanlaisessa kisassa täysin vastaantulija. Nyt Marko aloitti enemmillä helpoilla virheillä. En tiedä oliko nivelrikkoinen vasen polveni ärtynyt edellisellä kovalla alustalla, vai miksi se alkoi hieman aristaa jo lämmittelyssä. Tunne ei kadonnut, vaan liikkuminen ja syöttäminen vaikeutui. Siitä huolimatta kaikki lyöntini sujuivat paremmin tällä mainiolla massalla kuin edellisellä kierroksella. Pääsin johtoonkin, mutta Marko huristeli isolla kämmenellään ohi 6-3. 

Toisessa erässä tunsin olevani samoin lievässä alakynnessä, kun en ehtinyt puolustamaan varsinkaan Markon kämmen pommeja, jotka tosin välillä lipsuivat virheiksikin. 6-1, tuli kuitenkin varsin selvät luvut, kun taistelutahtoni katosi heikon polven myötä. 

Keskarit on parasta penkkiurheilua

Pidän penkkiurheilussa eniten beachvolleysta. Paikan päällä se on parasta Helsingin Hietsussa kesä-keskiviikkoisin miesten viikkokisoissa, koska

  1. ne ovat kesällä joka keskiviikko klo 18 parhaimmillaan 150 pelaajan voimin
  2. Hietsussa on hyvä tunnelma ja aurinko paistoi joka kerta tänä kesänä
  3. pääkatsomo on rakennettu aivan ykköslohkon kentän viereen
  4. SM-tason mitalisteja on aina mukana, joten taso on korkea
  5. keskareissa pelataan yksilönä neljän hengen lohkossa vaihtuvin parein, joten pelin pitää sujua kaikkien kanssa. Henkilökemia ja uudet parit kiinnostaa, kun normaaliturnauksissa näet aina samoja pareja.
  6. Pisteenlaskussa jokainen piste vaikuttaa suoraan tulevaan rankingiisi, joten jokainen pallo pelataan loppuun asti ja rannan kuningas ratkeaa kiistattomasti
  7. kentän suuntainen aurinko ja usein tuulikin sekoittaa mukavasti taktiikkaa
  8. iso beachvolley-yhteisö viihtyy Hietsussa
  9. naisten viikkokisat tiistaisin on lähes yhtä suosittuja mutta valitettavasti Suomen huippupelaajattaret eivät arvosta stressaavaa kilpailutilannetta harjoittelussaan niin paljoa kuin miehet

Tänään ratkeaa Hietsun kuningas ja kuningatar kauden päätösturnauksessa Hietsussa. Suosittelen lämpimästi!

Vaihtelevaa keliä

Massakausi on saatu todenteolla käyntiin uudestaan vähän ennen päättymistään. Pelasin pari sarjamatsia ennen päiväturnausta. Sarjamatsi meni kohtuu hyvin heikompaa vastusta vastaan. Syöttökin alkoi toimimaan loppua kohden. Pari peliä menetin kuitenkin lopussa, kun kaveri alkoi tosissaan tuuppaamaan kämmeneltäkin alakierrettä.

Metsälän MB3-päiväkisassa oli luvassa kovempaa kyytiä. Sain uusinnan viime vuoden ehkä parhaasta päänahastani, Elias Ruusuvuoresta. Matsi oli vieläpä saman turnauksen, samalla kentällä, aamun avausmatsina, kuten viime kesänä.

Olin valmistautunut hyvin aamuöisellä jumpalla ja pääsin aivan hyvään lyöntivireeseen. Eliaksen iso kämmen oli kuitenkin liian varma ja rystyltäkään ei tällä kertaa helppoja virheitä tullut. Sain syöttöni kohtuu rytmiin, mutta näin taitavaa vastaanottajaa vastaan en sillä pisteitä saanut suoraan hitailla kentillä. Rystykrossissa olin hieman niskan päällä, mutta pelit kääntyivät tasaisesti hyvin liikkuvalle kaverille. Kovaa lyömistä tehtiin koko ajan, joten lyhennetyt erät (alkaen 2-2-tilanteesta) meni nopeasti luvuin 2-6, 4-6, reilusti alle tunnissa.

Päiväkisassa oli myös tappiokaavio, jossa sain luovutusvoiton, koska pelit siirtyivät sateen takia seuraavaan päivään. Sain seuraavaksi vastaani ex-futari Merka Hautalan, jonka olin viimeksi lyönyt sisäkentällä helposti. Hautalalla oli kaikki lyönnit hieman jäljessä omiani, mutta tennis on siitä hauska laji varsinkin massalla, että sillä ei ole väliä. Nyt ottelu alkoi täysin komennossani ja tuntui että kahdessa ekassa pelissä peruslyönnit tottelivat täydellisesti minua. Sitten Merka alkoi taistelemaan palloja kenttään, eikä hänen juoksunsa hyytynyt, vaikka oli viettänyt jo ainakin pari tuntia minua enemmän kentällä turnauksessa. Yritin liikutella miestä kulmiin, mutta pallot tulivat varmasti takaisin riittävän syvälle. Aloin hieman turhautua, kun syötöstänikään en saanut apuja rytmittömyyden takia. Merka oli jo mennä 6-5-johtoon, mutta rajaosumassani kävi melkoinen flaksi. Kämmeneni alkoi kipsaantua, kun en enää uskaltanutkaan lyödä sitä rohkeasti ja täydellä kierteellä. Kun kipsissä pitäisi lisätä jalkoja ja kierrettä, aloinkin tuuppaamaan palloa hiljaa ja huonolla osumalla suoraan. Pelin taso laski, kun Merkakaan ei viihtynyt hänelle lisääntyneissä hyökkäyspaikoissa, vaan veteli hiljaisempia palloja pitkäksi. Hän kuitenkin meni sitä ennen tiebreikissä 5-2-johtoon. Yritin tässä vaiheessa enää palloja suurinpiirtein t-pisteeseen täydellä yläkierteellä, mikä sai puolestaan Merkan virheilemään. Hän sai kuitenkin eräpallon, jonka pisti täysin tyhjältä verkolta lentolyöntinä hieman pitkäksi. Itse stressasin omilla virheilläni noin kolme eräpalloa ennenkuin voitin erän 11-9 Merkan pitkällä lyönnillä.

Toisessa erässä sain ehkä hieman rohkeutta takaisin peruslyömiseen, mutta syöttö pysyi paineen takia heikkona. Lopulta syötin 5-3-johdossa ykkösenkin vain korkeapomppuisena kakkosena ruutuun osin häiritsevän auringon takia, kun Merkalla ei ollut asetta korkeisiin pomppuihin. Voitin toisen 6-3 ja tämä lyhennetty matsi pehmitti jalkojani reilusti noin kaksi tuntia.

Seuraava matsini alkoikin heti edellisen jälkeen ja takkini oli siinä henkisesti ja fyysisesti tyhjä Eemil Pasasta vastaan. Eemilillä oli hienot lyönnit ja minä lähdin mukaan lähinnä show-mielellä. Pääsin useisiin pelipalloihin, mutta asenne ei riittänyt taistelemaan yhtäkään geimiä. Lopussa sain syötönkin kulkemaan mutten edes lohdutukseksi pelejä. Ottelun paras anti oli pari temppua verkolla ja käden tyhjennystä takaa. 2-6, 2-6 ja parin päivän lyllerrys takajalkojen palautuessa.

Uutta tenniskesää, kiitos

Polvivaivani parantuivat siinä määrin, että juoksu tenniskentällä tuntuu normaalilta. En tiedä auttoiko ahkera pyöräily ja jalkakyykyt kuntoutumiseen, mutta beachvolleyta en ajatellut enää ihan tosissaan kisata. Aloitin tenniskisailun kahden kuukauden tauon jälkeen mahdollisimman kevyesti, sarjatennisnelurilla. Se oli ihmeen vaikeeta. Tuntui, että olemme vastustajaa selvästi edellä lyömisessä, mutta niin vain he kairasivat ottelun kolmanteen erään. Oma osuma tuntui todella vaikealta etenkin lentopelissä. Edes parempi rystypuoleni ei tuntunut millään osuvan sweetspottiin. Peruslyönnit sen sijaan putosivat tyydyttävästi ruutuun. Tällä kertaa peliparini oli parempi verkolla ja mä takakentällä. Syöttö oli tietysti ihan hanurista. Kolmannessa erässä sain sentään kaikki keskelle yrittämäni lyönnit osumaan ja voitimme matsin. Pariin kaksinpelin päiväkisaankin on ilmottauduttu. Hyvällä tuurilla joku niistä voisi onnistuakin vielä loppukesästä.