Vaihteeksi hyvä turnausreissu Vaasaan

Lähdin Vaasaan C:n päiväturnaukseen, koska beachvolley-kaverit houkuttelivat, enkä ollut koskaan käynyt oikeen kunnolla kaupungissa. Päinvastoin kuin Itä-Suomen kaupungit, Vaasassa näkyi vauraus. Juna vaihtui jopa parempaan Seinäjoen kohdalla. Ja ykkösdivarin fudisjengillä oli Lukasenkon palatsin näköinen stadioni.

Pääsin pelaamaan vain kaksi fast four -tyypin matsia. Niissä menee noin tunti kahteen erään. Jostain syystä täällä syöttäjä valitsi no add -syötön ruudun. Se sopi mulle, koska jostain syystä rytmini tuntuu paremmalta B-ruutuun.

Ensimmäinen vastukseni oli toisella kierroksella Juuso Orava. Juuson tekniikka oli lähes itseni kaltainen, mutta syötössä ja kovempien lyöntien varmuudessa vein tätä matsia.

Aloitin erittäin hyvällä asenteella, kuten lyhyessä ottelussa pitääkin. Sain kanavoitua tsempin jalkojen käyttöön helpoissa palloissa ja matalariskisiin lyöntivalintoihin. Varsinkin lyhyiden, mutta helppojen pallojen vastaan tulossa jalkatyöt unohtuu helpoiten tällä tasolla. Itse jätin helpot virheet ja laiskat lyönnit lähes nolliin ekassa erässä ja kun syöttökin sujui kohtuu hyvin, voitin 4-0.

Toisessa erässä vireeni jatkui ja homma pysyi hallussa, vaikka Juuso tsemppasi erän tasaisemmaksi. Minulla sujui kaikki lyönnit ilman heikkoa hetkeä. Ykkönenkin oli ehkä 60-70% sisällä ja sain sillä pisteitäkin. Paras matsini vuosiin numeroin 4-0, 4-2.

Väierässä tulikin sitten vastaan kisan lopulta voittanut Bart Eräkangas. Hän oli palannut tenniksen pariin menestyksekkään junnu-uran jälkeen. Peruslyönnit ja syöttö lähtivätkin kovaa ja kierteellä. Heikkoudet oli jalkatyössä ja lentopelin agressiivisuudessa. Alussa hän kuitenkin lipsutteli palloa reilusti pitkäksi ja pysyin syöttövuoroissani mukana. Varsinkin molempien puolien inside-out-lyönneillä hän pisteli läpi varsinkin kämmeneltä. Syötin tässä matsissa hyvin, jopa 70%:sti ja varsinkin Bartin rystylle syöttäessä sain pisteitä. Menimme viiden pisteen tiebreikkiin, jonka hän vei alun virheittensä jälkeen 3-5.

Toisessa erässä Bartin peli oli ehkä hieman vapautuneempaa ja pallot pysyi alusta asti ruudussa. Näennäisestä tasaisuudesta huolimatta en saanut kuitenkaan geimiä. Nautin kuitenkin tästäkin matsista, koska lyöntini tuntui toimivan syöttöä myöden. 3-4, 0-4 kuitenkin takkiin tästä liian lyhyestä nautinnosta.

Advertisement

Jurmalassa häviämässä paistinpannulle

Pääsin sittenkin jatkamaan tenniksen massakautta, kun beachvolleyn EM-kisat päätettiin järjestää Latviassa ja juuri ennen niitä oli ITF-seniorien 2. luokituksen kisa. Parhaat muistot jäivät kuitenkin biitsin puolelta.

Jurmalassa olen useamminkin käynyt seuraamassa biitsiä ja mikäs on mennessä, kun lentokone kuskaa helposti Helsingistä ja Latvia lienee tällä hetkellä ainoa maa, johon kehtaa hyvällä omalla tunnolla matkustaa. Tennistä pelasin kuitenkin ekaa kertaa Lielupen kansallisessa tennispyhätössä, jossa oli viimeisen päälle puitteet. Kuulin, että kyseinen keskus ollut ennen uutta hallia Neuvostoliiton ajan Davis Cup -näyttämönä.

Nyt oli massat parhaat missä pelannut. Pinta oli hieman savinen, eikä irtohiekkaa ollut. Tasaisuus oli täydellinen viivojenkin kohdalta. Pinnasta tulee hidas, mutta korkea pomppu.

Osallistujia ei sensijaan paljon ollut. Minun M40-sarjassa ei ollut muita, mutta M45-sarjasta tuli pari kovaa luuta kolmen pelaajan round robin -kisaan. Osallistumismaksu, 80€, oli korkeampi kuin etelän maissa, mutta ehkä yksi mukava iltabanqetti oli sen väärtti.

Pelasin virolaista kaveria vastaan aluksi, mistä ei tullut kivaa. Hänellä oli kohtuullinen kämmen, mutta rysty ja syöttö tasoa paistinpannu. Olin lämmitellyt varsin täydellisesti ja peruspeli oli hallussani alussa. Hitaissa ja tuulisissa oloissa ratkaisi kuitenkin varsin paljon vain tuuppauksen varmuus. Vastukseni teki enemmän virheitä ja antoi myös kuulua niistä. 4-0-johdossani luulin kuitenkin, että tästä selvitään jopa tunnissa. Sitten kaveri alkoi pitään palloa sisällä slaisseilla ja roikuilla. Lisäksi hän tykkäsi tuulettaa mun helpoista virheistä. Siinä vaiheessa, kun hän tuli pyytämättä toisen kerran katselemaan pallon jälkeä mun puolelle ja ehdottamaan, olisko se kuitenkin väärä, ilmoitin, että en valehtele tenniksessä ja pidätkö minua valehtelijana. En kuitenkaan provosoitunut enempää ja keskityin pitämään hallitsemani takakentän pelin ruudussa. Etukentällä ja ohituksissa minulla oli kuitenkin vaikeaa. Kun lisäksi syöttö ei tuottanut pisteitä, alkoi usko horjua. Vastukseni ei näyttänyt järin hyväkuntoiselta ja nopealta, mutta haki kuitenkin peruslyöntini kylliksi. Hävisin noin kolmessa tunnissa 6-3, 3-6, 2-6.

Toisesta matsista nautin, vaikken saanut pelipalloja hyödynnettyä kuin kolme. Aivars Linkevics löi isompaa kämmentä ja muutenkin tekniikka oli kuten 8-vuotiaasta asti pelanneella. Hänellä ei kuitenkaan syöttö ollut parhaimmillaan ja rystyltä tuli myös virheitä. Ensimmäisessä erässä pelattiin isoa ja näyttävää lyömistä. Yritin painostaa rystyä, jolloin olin ralleissa niskan päällä, mutta viimeistely varsinkin tiukkiin stoppareihin oli vaikeata. Joka tapauksessa nautin, koska tämä kaveri löi palloa vauhdilla ja puhtaalla kierteellä. Luvut 0-6, 3-6 kertovat kuitenkin olennaisen.

Nelurin pelasin myös kipsaten ekan erän ja jotenkin hoidin toisen erän ihan kunnialla. Niukka tappio kuitenkin siinäkin.

Pisti mieleen pelaajien vähyyden ja kovan tason lisäksi kuitenkin se, ettei senioreissa pelata kovin modernia tennistä. Vaikka oltiin massalla, näytti siltä, että kaikki paitsi minä ja viimeisin vastukseni lyö edes läntisemmällä otteella kämmentä. Eli itäinen, flatti kämmen ja slaissit olivat lähes kaikkien lyönnit ja esimerkillistä syöttöäkään ei paljon jäänyt mieleen. Näillä leveyksillä ja massalle sopivaa yläkierreruuvaria ei vain ainakaan ennen vanhaan syntynyt. Mutta taas saatiin kantapään kautta oppia, ettei sillä ole väliä millä tyylillä sitä palloa kenttään toimitetaan.