Jurmalassa häviämässä paistinpannulle

Pääsin sittenkin jatkamaan tenniksen massakautta, kun beachvolleyn EM-kisat päätettiin järjestää Latviassa ja juuri ennen niitä oli ITF-seniorien 2. luokituksen kisa. Parhaat muistot jäivät kuitenkin biitsin puolelta.

Jurmalassa olen useamminkin käynyt seuraamassa biitsiä ja mikäs on mennessä, kun lentokone kuskaa helposti Helsingistä ja Latvia lienee tällä hetkellä ainoa maa, johon kehtaa hyvällä omalla tunnolla matkustaa. Tennistä pelasin kuitenkin ekaa kertaa Lielupen kansallisessa tennispyhätössä, jossa oli viimeisen päälle puitteet. Kuulin, että kyseinen keskus ollut ennen uutta hallia Neuvostoliiton ajan Davis Cup -näyttämönä.

Nyt oli massat parhaat missä pelannut. Pinta oli hieman savinen, eikä irtohiekkaa ollut. Tasaisuus oli täydellinen viivojenkin kohdalta. Pinnasta tulee hidas, mutta korkea pomppu.

Osallistujia ei sensijaan paljon ollut. Minun M40-sarjassa ei ollut muita, mutta M45-sarjasta tuli pari kovaa luuta kolmen pelaajan round robin -kisaan. Osallistumismaksu, 80€, oli korkeampi kuin etelän maissa, mutta ehkä yksi mukava iltabanqetti oli sen väärtti.

Pelasin virolaista kaveria vastaan aluksi, mistä ei tullut kivaa. Hänellä oli kohtuullinen kämmen, mutta rysty ja syöttö tasoa paistinpannu. Olin lämmitellyt varsin täydellisesti ja peruspeli oli hallussani alussa. Hitaissa ja tuulisissa oloissa ratkaisi kuitenkin varsin paljon vain tuuppauksen varmuus. Vastukseni teki enemmän virheitä ja antoi myös kuulua niistä. 4-0-johdossani luulin kuitenkin, että tästä selvitään jopa tunnissa. Sitten kaveri alkoi pitään palloa sisällä slaisseilla ja roikuilla. Lisäksi hän tykkäsi tuulettaa mun helpoista virheistä. Siinä vaiheessa, kun hän tuli pyytämättä toisen kerran katselemaan pallon jälkeä mun puolelle ja ehdottamaan, olisko se kuitenkin väärä, ilmoitin, että en valehtele tenniksessä ja pidätkö minua valehtelijana. En kuitenkaan provosoitunut enempää ja keskityin pitämään hallitsemani takakentän pelin ruudussa. Etukentällä ja ohituksissa minulla oli kuitenkin vaikeaa. Kun lisäksi syöttö ei tuottanut pisteitä, alkoi usko horjua. Vastukseni ei näyttänyt järin hyväkuntoiselta ja nopealta, mutta haki kuitenkin peruslyöntini kylliksi. Hävisin noin kolmessa tunnissa 6-3, 3-6, 2-6.

Toisesta matsista nautin, vaikken saanut pelipalloja hyödynnettyä kuin kolme. Aivars Linkevics löi isompaa kämmentä ja muutenkin tekniikka oli kuten 8-vuotiaasta asti pelanneella. Hänellä ei kuitenkaan syöttö ollut parhaimmillaan ja rystyltä tuli myös virheitä. Ensimmäisessä erässä pelattiin isoa ja näyttävää lyömistä. Yritin painostaa rystyä, jolloin olin ralleissa niskan päällä, mutta viimeistely varsinkin tiukkiin stoppareihin oli vaikeata. Joka tapauksessa nautin, koska tämä kaveri löi palloa vauhdilla ja puhtaalla kierteellä. Luvut 0-6, 3-6 kertovat kuitenkin olennaisen.

Nelurin pelasin myös kipsaten ekan erän ja jotenkin hoidin toisen erän ihan kunnialla. Niukka tappio kuitenkin siinäkin.

Pisti mieleen pelaajien vähyyden ja kovan tason lisäksi kuitenkin se, ettei senioreissa pelata kovin modernia tennistä. Vaikka oltiin massalla, näytti siltä, että kaikki paitsi minä ja viimeisin vastukseni lyö edes läntisemmällä otteella kämmentä. Eli itäinen, flatti kämmen ja slaissit olivat lähes kaikkien lyönnit ja esimerkillistä syöttöäkään ei paljon jäänyt mieleen. Näillä leveyksillä ja massalle sopivaa yläkierreruuvaria ei vain ainakaan ennen vanhaan syntynyt. Mutta taas saatiin kantapään kautta oppia, ettei sillä ole väliä millä tyylillä sitä palloa kenttään toimitetaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s