Turha yritys Tampereella

Olin kipeyttänyt selkäni liialla palloilulla ja unohtanut lihashuollon. Osteopaatti muistutti sitten, etten ole edelleenkään elastinen seniori. Lähdin selän kanssa silti kisaan Tampereelle. C:n turnaus oli sopiva tasoltaan, mutta tällä kertaa pidin odotukset nollassa ja syystäkin.

Sain hyvällä lämmittelyllä selän aivan pelattavaan kuntoon. Kaikissa peruslyönneissä tarvitaan kuitenkin kiertoliikettä, joka ei tuntunut vahvalta missään vaiheessa. Lisäksi kun jalkojakin laiskotti, ei huippu pelistä ollut toivoakaan.

Sain kuitenkin yhden voiton Antti Härkösestä. Hänellä oli kämmen selvästi parempi puoli ja hyvin pomppaava kick-syöttö. Varmuus oli kuitenkin heikkoa rystyssä mikä kostautui tiukoissa paikoissa. Omassa pelissäni tuntui, että juuri perus yläkierteet olivat tavallista epävarmempia, mutta vähemmän kierron lentopeli ja alakierteet lähempänä normaalia. Syöttö pysyi kohtuudella ruudussa mutta siihenkään ei uskaltanut täyttä voimaa pistää.

Erät etenivät tasaisesti 6-4 voittoihini. Paras kohta oli kaverin pelipallossa, kun olin tullut etukentälle ja hänen palautuksensa kierähti verkkonauhan kautta kenttääni. Pallo pomppasi n. kolmen metrin päässä suoraan edessäni ja tiukan tilanteen motivoimana hain tiikerisyöksyllä pallon ja palautin aivan verkkopinnan suuntaisesti stopparin pisteeksi. Eteenpäin syöksy ei avannut rystysiäkään kuten mulle normaalimpi sivuille tehty lentolyönti syöksyllä joskus tekee. Vastus ja muutama katsoja oli ilmeisen vaikuttuneita turhapuroilustani, sen verran osoittivat suosiota.

Hikisen ja tiukan voiton jälkeen jäin hengailemaan Tampereen isoon tenniskeskukseen odottamaan seuraavaa kierrosta. Kilpailunjohtaja Hannu Granrothin preesenssi oli tullut niin tutuksi joka kisasta Tampereella vuosien saatosta, että halusin tietää paljonko tämä herra oli kisoja järjestänyt. Hannu tokaisi, että on järjestänyt kisoja 40 vuotta – 40-45 kisaa vuodessa. Siitä voi laskea kunnioitettavan lukeman!

Toinen matsini oli sitten varsinainen pohjanoteeraus. Vastukseni Markus Elomäen olin voittanut viime vuonna jopa helposti. Nyt lukemat oli lähes päinvastaiset. Tenniksen herkkyydestä kertoo jotain, että kun kunto ei ole sataprosenttinen, varsinkin läpilyöntiyrityksissä marginaalit kääntyy helposti vastaan ja pistejärjestelmä saattaa näyttää rumiakin lukemia, kun häviää tärkeät pisteet.

Markuksen hyvin kotikutoiset lyönnit näytti enemmän sulkapallolta kuin tennikseltä ja racketlon/sulkis taustahan häneltä paljastui. Suora kämmen näytti epävarmimmalta ja samaa läntistä otetta näytettiin käytettävän myös syöttö- ja lentopelissä. Alusta asti tuntui, että matsi voisi tulla helpolla, vaikkei lyönti lähtenytkään taas kulkemaan. Epävarmuus ei kuitenkaan vähentynyt, kun Markus vei tiukkoja palloja. Nyt tuntui, että itseluottamukseni ei riittänyt edes helppoihin viimeistelyihin verkolta. Markus oli vaikeuksissa vain korkeissa kämmenkrosseissa, joissa hänen kämmenensä ei toimi ollenkaan. Minä en kuitenkaan voinut toteuttaa mitään suunnitelmiani, kun perusyläkierre ei tuntunut varmalta. Lopulta yritin vain keskelle kenttää, mutta Markuksen varmuus oli parempi siinäkin sektorissa. Tenniksen voittamisessahan ei ole mitään väliä millä tyylillä palloa lyön kenttään ja Markuksen tyylille ansaittu 2-6, 2-6 voitto.

Tesoma

Advertisement

Odotukset kaakossa – tulokset paskassa

Tenniksen lisääntynyt suosio näkyy kenttävuorojen vähyytenä ja kisojen täyttymisenä. Kahdessa viime kisassa en mahtunut mukaan. Toiseen olin vieläpä ilmoittautunut ensimmäisten joukossa. Syy, etten ollut kaaviossa, oli etten maksanut kisaa etukäteen. Pääsin korvaamaan kisaintoa pikakomennuksella Tallinnan Teras-beachvolleyhallilla järjestettyyn beachtennis-turnaukseen sekaparein. Varsin kiva tapahtuma, jossa aisti, että etelänaapurissamme on todellakin beachtennis-buumi korkeammalla kuin muissa maissa esimerkiksi padel.

Olen kuitenkin päässyt treenaamaan päivisin paremmin kuin ehkä koskaan ja tennis tuntui niin hyvältä, että odotukset kisasta olivat korkeat. Myllypuron M40C-päiväkisassa oli vieläpä varsin sopivat vastukset, eli hyvällä pelillä voisin voittaa heidät kaikki. En tiedä sitten oliko syynä lyhennettyjen matsien formaatti vai Myllypurossa pimeä ja korkeapomppuinen alusta, mutta pelini taso jäi kauas odotuksista.

Ensimmäinen matsini oli Vesa Ikosta vastaan. Erät olivat neljään peliin ja tiebreikit viiteen pisteeseen. Olin lämmitellyt hyvin varhaiseen aamumatsiin ja pidin pallo Vesaa paremmin ruudussa, vaikka molemmat hermoili 4-2. Vesa paransi toiseen erään, mutta minä en. Varsinkaan kämmentä en uskaltanut lyödä täyttä, kun pomppu on korkea uusilla palloilla. Syöttö ei aivan ruvennut toimimaan. Lopussa yritin pakottaa rennoksi lyömiseni häviöasemassa, mutten onnistunut. Pelit niukasti Vesalle 4-0.

Viiden pisteen ottelu tiebreikkiin yritin vain pitää rystykrossit ruudussa, koska se tuntui helpoimmalta. Niinpä Vesa teki virheet ja vein 5-0 kolmannen erän pisteet.

Toisella kierroksella odotin jo vapautuneempaa peliä, mutten onnistunut. Lauri Lehtovuori oli kyllä hyvä vastus, etenkin kierreykkönen pysyi loistavasti ruudussa, mikä piti palauttaa helppona. Lauri kämmenkierto toimi myös hyvin ja hän uskalsi lyödä palloa läpi. Rysty sensijaan oli heikko ja pääsin hyökkäämään aina kun sain pakotettua Laurin rystylle. Omassa pelissäni kämmen ja syöttö oli edelleen rytmitöntä. Mylliksen Kolo-areenan pressukatto on tummansininen, joka ei todellakaan auta syöttöjeni ja smashien ajoituksessa. Edellistä postaustani lainaten. TEHKÄÄ SAATANA NE KATOT VALKOISIKSI. Erät olivat tasaisia, mutta geimit kääntyivät ekassa mulle ja tokassa Laurille 4-1, 2-4. Kolmanteen mennessä en ollut saanut edelleenkään varmuutta kovaan kämmenpeliin ja olin paljon enemmän puolustuskannalla. Pääsin kai pariin ottelupalloonkin, mutta lopulta Laurin rohkeus hyökkäyksessä palkittiin 9-7.

Viimeisen ottelupallon jälkeen en paljoa pettynyt, sillä olin jo valmiiksi maassa heikon lyöntirytmini kanssa. Toki Laurin vaihteleva lyöntityyli edesauttoi vaikeuksiani. Lisäksi luulen että erilainen halliolosuhde Taliin verrattuna tuntui sekottavan peliä. Lyhyt peliformaatti on mainio turnausaikataulun takia, mutta tuntuu ettei lyhyissä matseissa pääse koskaan parhaimmilleen paineen takia, ellei lyöminen loksahda uomiin heti alusta asti. Tänään se ei tuntunut hyvältä missään vaiheessa kahta n. tunnin pituista ottelua.

Olin sen verran pettynyt peliin, joka oli varmaan heikointa odotuksiini nähden, että jatkoin seremoniallisella kuntopyöräilyllä hallin yleisöparvella seuraavan tunnin ajan. Päälle pumppasin reisien ojennuslaitetta. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!