Odotukset kaakossa – tulokset paskassa

Tenniksen lisääntynyt suosio näkyy kenttävuorojen vähyytenä ja kisojen täyttymisenä. Kahdessa viime kisassa en mahtunut mukaan. Toiseen olin vieläpä ilmoittautunut ensimmäisten joukossa. Syy, etten ollut kaaviossa, oli etten maksanut kisaa etukäteen. Pääsin korvaamaan kisaintoa pikakomennuksella Tallinnan Teras-beachvolleyhallilla järjestettyyn beachtennis-turnaukseen sekaparein. Varsin kiva tapahtuma, jossa aisti, että etelänaapurissamme on todellakin beachtennis-buumi korkeammalla kuin muissa maissa esimerkiksi padel.

Olen kuitenkin päässyt treenaamaan päivisin paremmin kuin ehkä koskaan ja tennis tuntui niin hyvältä, että odotukset kisasta olivat korkeat. Myllypuron M40C-päiväkisassa oli vieläpä varsin sopivat vastukset, eli hyvällä pelillä voisin voittaa heidät kaikki. En tiedä sitten oliko syynä lyhennettyjen matsien formaatti vai Myllypurossa pimeä ja korkeapomppuinen alusta, mutta pelini taso jäi kauas odotuksista.

Ensimmäinen matsini oli Vesa Ikosta vastaan. Erät olivat neljään peliin ja tiebreikit viiteen pisteeseen. Olin lämmitellyt hyvin varhaiseen aamumatsiin ja pidin pallo Vesaa paremmin ruudussa, vaikka molemmat hermoili 4-2. Vesa paransi toiseen erään, mutta minä en. Varsinkaan kämmentä en uskaltanut lyödä täyttä, kun pomppu on korkea uusilla palloilla. Syöttö ei aivan ruvennut toimimaan. Lopussa yritin pakottaa rennoksi lyömiseni häviöasemassa, mutten onnistunut. Pelit niukasti Vesalle 4-0.

Viiden pisteen ottelu tiebreikkiin yritin vain pitää rystykrossit ruudussa, koska se tuntui helpoimmalta. Niinpä Vesa teki virheet ja vein 5-0 kolmannen erän pisteet.

Toisella kierroksella odotin jo vapautuneempaa peliä, mutten onnistunut. Lauri Lehtovuori oli kyllä hyvä vastus, etenkin kierreykkönen pysyi loistavasti ruudussa, mikä piti palauttaa helppona. Lauri kämmenkierto toimi myös hyvin ja hän uskalsi lyödä palloa läpi. Rysty sensijaan oli heikko ja pääsin hyökkäämään aina kun sain pakotettua Laurin rystylle. Omassa pelissäni kämmen ja syöttö oli edelleen rytmitöntä. Mylliksen Kolo-areenan pressukatto on tummansininen, joka ei todellakaan auta syöttöjeni ja smashien ajoituksessa. Edellistä postaustani lainaten. TEHKÄÄ SAATANA NE KATOT VALKOISIKSI. Erät olivat tasaisia, mutta geimit kääntyivät ekassa mulle ja tokassa Laurille 4-1, 2-4. Kolmanteen mennessä en ollut saanut edelleenkään varmuutta kovaan kämmenpeliin ja olin paljon enemmän puolustuskannalla. Pääsin kai pariin ottelupalloonkin, mutta lopulta Laurin rohkeus hyökkäyksessä palkittiin 9-7.

Viimeisen ottelupallon jälkeen en paljoa pettynyt, sillä olin jo valmiiksi maassa heikon lyöntirytmini kanssa. Toki Laurin vaihteleva lyöntityyli edesauttoi vaikeuksiani. Lisäksi luulen että erilainen halliolosuhde Taliin verrattuna tuntui sekottavan peliä. Lyhyt peliformaatti on mainio turnausaikataulun takia, mutta tuntuu ettei lyhyissä matseissa pääse koskaan parhaimmilleen paineen takia, ellei lyöminen loksahda uomiin heti alusta asti. Tänään se ei tuntunut hyvältä missään vaiheessa kahta n. tunnin pituista ottelua.

Olin sen verran pettynyt peliin, joka oli varmaan heikointa odotuksiini nähden, että jatkoin seremoniallisella kuntopyöräilyllä hallin yleisöparvella seuraavan tunnin ajan. Päälle pumppasin reisien ojennuslaitetta. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s