Turha yritys Tampereella

Olin kipeyttänyt selkäni liialla palloilulla ja unohtanut lihashuollon. Osteopaatti muistutti sitten, etten ole edelleenkään elastinen seniori. Lähdin selän kanssa silti kisaan Tampereelle. C:n turnaus oli sopiva tasoltaan, mutta tällä kertaa pidin odotukset nollassa ja syystäkin.

Sain hyvällä lämmittelyllä selän aivan pelattavaan kuntoon. Kaikissa peruslyönneissä tarvitaan kuitenkin kiertoliikettä, joka ei tuntunut vahvalta missään vaiheessa. Lisäksi kun jalkojakin laiskotti, ei huippu pelistä ollut toivoakaan.

Sain kuitenkin yhden voiton Antti Härkösestä. Hänellä oli kämmen selvästi parempi puoli ja hyvin pomppaava kick-syöttö. Varmuus oli kuitenkin heikkoa rystyssä mikä kostautui tiukoissa paikoissa. Omassa pelissäni tuntui, että juuri perus yläkierteet olivat tavallista epävarmempia, mutta vähemmän kierron lentopeli ja alakierteet lähempänä normaalia. Syöttö pysyi kohtuudella ruudussa mutta siihenkään ei uskaltanut täyttä voimaa pistää.

Erät etenivät tasaisesti 6-4 voittoihini. Paras kohta oli kaverin pelipallossa, kun olin tullut etukentälle ja hänen palautuksensa kierähti verkkonauhan kautta kenttääni. Pallo pomppasi n. kolmen metrin päässä suoraan edessäni ja tiukan tilanteen motivoimana hain tiikerisyöksyllä pallon ja palautin aivan verkkopinnan suuntaisesti stopparin pisteeksi. Eteenpäin syöksy ei avannut rystysiäkään kuten mulle normaalimpi sivuille tehty lentolyönti syöksyllä joskus tekee. Vastus ja muutama katsoja oli ilmeisen vaikuttuneita turhapuroilustani, sen verran osoittivat suosiota.

Hikisen ja tiukan voiton jälkeen jäin hengailemaan Tampereen isoon tenniskeskukseen odottamaan seuraavaa kierrosta. Kilpailunjohtaja Hannu Granrothin preesenssi oli tullut niin tutuksi joka kisasta Tampereella vuosien saatosta, että halusin tietää paljonko tämä herra oli kisoja järjestänyt. Hannu tokaisi, että on järjestänyt kisoja 40 vuotta – 40-45 kisaa vuodessa. Siitä voi laskea kunnioitettavan lukeman!

Toinen matsini oli sitten varsinainen pohjanoteeraus. Vastukseni Markus Elomäen olin voittanut viime vuonna jopa helposti. Nyt lukemat oli lähes päinvastaiset. Tenniksen herkkyydestä kertoo jotain, että kun kunto ei ole sataprosenttinen, varsinkin läpilyöntiyrityksissä marginaalit kääntyy helposti vastaan ja pistejärjestelmä saattaa näyttää rumiakin lukemia, kun häviää tärkeät pisteet.

Markuksen hyvin kotikutoiset lyönnit näytti enemmän sulkapallolta kuin tennikseltä ja racketlon/sulkis taustahan häneltä paljastui. Suora kämmen näytti epävarmimmalta ja samaa läntistä otetta näytettiin käytettävän myös syöttö- ja lentopelissä. Alusta asti tuntui, että matsi voisi tulla helpolla, vaikkei lyönti lähtenytkään taas kulkemaan. Epävarmuus ei kuitenkaan vähentynyt, kun Markus vei tiukkoja palloja. Nyt tuntui, että itseluottamukseni ei riittänyt edes helppoihin viimeistelyihin verkolta. Markus oli vaikeuksissa vain korkeissa kämmenkrosseissa, joissa hänen kämmenensä ei toimi ollenkaan. Minä en kuitenkaan voinut toteuttaa mitään suunnitelmiani, kun perusyläkierre ei tuntunut varmalta. Lopulta yritin vain keskelle kenttää, mutta Markuksen varmuus oli parempi siinäkin sektorissa. Tenniksen voittamisessahan ei ole mitään väliä millä tyylillä palloa lyön kenttään ja Markuksen tyylille ansaittu 2-6, 2-6 voitto.

Tesoma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s