Syyskauden kisailut jäi lyhyeksi Kornan takia, mutta ehdin viime tingassa yhden hyvänkin tennisviikonlopun suorittaa. Uusi sarjapeliseurani, Tapiolan Tenniksen ATC jaos järjesti lyhyiden matsien päiväturnauksen Tapiolassa. Peli kulki nyt lähes odotetusti ja väsymys koitti vasta neljännessä eli finaalimatsissa.
Pelasimme lyhennettyjä neljän geimin eriä ja kolmessa ensimmäisessä jätin vastustajan nollille. Se oli toisaalta hyvän vireen ja valmistautumisen, toisaalta erittäin miellyttävät yläkierteiset peruslyönnit omaavan vastustajani, ansiota. Hän tosin teki rystyltä myös virheitä paljon. 4-0, 4-0 jopa syötön toimiessa mukavasti.
Toisella kierroksella sain vastaani nuoren naisen, jonka lyönnit oli täysin vastakohtia edelliseen. Hän löi vain suoraa ja kovaa kohti takalinjaani. Onnekseni suurin osa näistä pommeista meni pitkäksi ja numeroiksi meinasi tulla edellisen kaltaiset. Hän piti kuitenkin toisen erän alussa lyönnit sisällä ja ansaitsi kaksi ekaa peliä. Mun rooliksi jäi tässä lähinnä puolustaminen, johon vastukseni ei onnistunut yhtään hyökkäämään: 4-0, 4-2.
Semifinaalini oli tiukin matsi. Siinä vastukseni oli hieman heikommalla tekniikalla liikenteessä kuin itse, mutta korvasi puutteet hyvällä taistelulla ja vähillä virheillä. Munkin peli oli hyvää kaikilta osin vaikkei syöttäminen ollutkaan enää niin hyvin ruudussa kuin päivän alussa. Olikohan se 6-3, 6-4 tai sinne päin.
Finaalissa oli sitten paukut loppu. Asennettani heikensi hyvin lyövän vastukseni helpompi eteneminen finaaliin kaksi päivän ottelua vähemmän pelanneena. Tuntui ettei omilla jaloillani ollut haastamaan tätä kaveria. Niinpä tyydyin vähän enempi hassuttelemaan kentällä ja sain kai yhden geimin muistoksi hienosta päivästä.
Seuraavana päivänä oli vieläpä M40 ykkösdivarin matsi HLK:ta vastaan. Ihmeekseni sain lämpättyä jalkani aika mukavasti liikkumaan. Vastukseni Niko Päivänen omasi hyvän tekniikan ja nopeuden puolustamiseenkin. Erää edettiin tasapäin ja pitkilläkin ralleilla. Onnistuin kuitenkin tärkeissä pisteissä paremmin ja vein 6-4 erän.
Toisessa erässä sama tasapäinen ja varsin reilu taisto jatkui aina tiebreikkiin asti. Aloin lyömään lopulta keskemmälle päin, josta Niko teki helpoimmat virheensä, varsinkin mataliin keskikentän slaisseihin. Kaksi tuntia tuli täyteen kenttävarausta ja jouduimme vaihtamaan kenttää. Noin 10 minuutin tauko ennen toisen erän tiebreikkiä tiesi myös, että taktiikka kannattaa vaihtaa täysin virheettömäksi palautteluksi. Tämä toimi ja vein taiskan selvästi Nikon virheillessä. 7-6.
Vielä oli neluri puurrettavana, kun en saanut vahvistuksia viikonlopun kuudenteen matsiini. Pelasin toisen matsini Pekka Kurikan parina. Hänen kansssa synkka myös hyvin pelini ja hänen kova syöttönsä täydentää hyvin mun taitojani. Pelasimme Nikoa ja tuttua Petri Leinosta. Peli oli korkeatasoista, eikä syötönmurtoja tullut kuin vasta 5-4-jhdossamme. Siihen asti emme osanneet palauttaa hyvin Petrin vasurin kierteitä, mutta pelasimme tämän jumalmoodissa ja erä kotiin.
Toisessa erässä oma pelini taisi vähän väsähtää kun hävisin molemmat syöttöni. 2-6 turpaan ja samaa matkaa meni myös ottelutaiska noin 3-10. Pallot oli kuitenkin pienestä kiinni ja viikonlopusta jäi todella plussan puolelle mieli. Kuudesta matsista neljä voittoa ja melkein viisi oli hyvää peliä.
Kanarialle mars
Jatkoin viettämään joulua autiolle Kanarialle. Tallinnasta sai helpommin lentoja ja käväsin treenaamassa uusissa halleissa matkalla. Tallinnassa pelasin Laagrin hienossa tenniskeskuksessa, mikä oli tosin syrjässä lounaassa kaupungista.
Seuraavana päivänä osallistuin beach tennis -treeneihin Beach Tennis Club Ülemistessä. Biitsihallissa on kuulemma BT vuoroja suunnilleen yhtä paljon kuin beach volleyta. Hallin alusta oli parasta mitä kokenut; erittäin hienoa, muttei liian upottavaa. Korkeutta oli hulppeasti. Viileä ilma oli mukava itselleni mutta tuskin kaikille. Se on kuitenkin pukeutumiskysymys toisin kuin liika lämpö.
Valmentajaveljesten mailapeliosaaminen oli huippua; taskussa racketlonin nuorten maailmanmestaruus!
Lufthansan checkinissä Tallinnassa kysyttiin Koronatesti, johon riitti tekstiviestin näyttö. Tallinnassa PCR testi oli kolme kertaa halvempi kuin Suomessa. Las Palmasissa piti näyttää esitäytetyn terveyslomakkeen QR-koodi.
ITF seniors Maspalomasissa kärsi toki myös osallistujapulasta. Massakentät ja keli oli täydellisiä. Conde Jackson -tenniskeskuksen ruumiinlämpöpistoolikin taisteli Koronaa ja ilmastonmuutosta vastaan mittaamalla multa 32 asteen ruumiinlämmön :).
Ekassa matsissani tuntui kuitenkin vajaa hellelämpö kuumalta, kun en ollut tottunut pelaamaan viime aikoina yli 20 asteessa. En ole paljon valmennuksia elämässäni ottanut, mutta tässä yhdistetyssä M35 ja 40 sarjassa tuli round robinin ekoina vastustajina kaksi tennisklubien omistaja/valmentajaa ja kyyti oli sen mukainen.
Herra nimeltään Marcos Conde-Jackson oli pelannut ammattilaisrankingillä 700 ja olin alakynnessä koko matsin. Puhtaaseen yläkierteeseen olisi ollut kuitenkin kiva lyödä pitempäänkin, jos en olisi tuntenut itseäni epätavallisen hengästyneeksi lyhyidenkin pallojen välissä. Syöttöni oli tietysti pahiten hukassa kun ulos siirryttiin ja vastassa maailmanluokan peruslyöjä. Jotenkin hän kuitenkin virheili mulle siistit lukemat 2-6, 2-6.
Toinen matsi oli sitten kilpailevan tenniskeskuksen, Darrod Tennis Academy, traineria, Daniel-Andrea Rodriguez-Redondo, vastaan. Kuulin huhua, että kaveri olisi ollut viimeinen juniori, joka pieksi Nadalia säännöllisesti. Hänen pelityylinsä oli äärimmäisen rento, jopa valmentajamainen. Mies ei tuntunut liikkuvan pakotettunakaan, mutta pallo lähti tarkasti. Ekassa erässä en saanut palloja osumaan ruutuun ja hän veivasi mystisellä tarkkuudella niitä puolestaan kenttääni. Lisäksi syöttöni oli yhtä hukassa kuin eilenkin lisääntyneen tuulen takia. Jalka olisi sen sijaan liikkunut paremmin, kun tuntui kroppa hyväksyneen, ettei olla enää Suomen Joulukuussa. Halusin kovasti matsiin mukaan ja lumierän 0-6-jälkeen tunnuin pääsevänkin. Mursin Danielin syötön kovilla peruslyönneillä hänen kämmenelleen, jonne ei hän jaksanut enää yrittää. Lisäksi sain omankin syötön sisään ja johdin pitkän geimin jälkeen 2-0. Daniel tuntui edelleen varsin laiskalta hakemaan puolustuspalloja ja huikeiden hyökkäysten vastapainoksi nähtiin myös virheitä. Hän kuitenkin tsemppasi loppua kohden minun auttaessa varsinkin vasta-auringon puolelta syöttämällä lähinnä verkkoon. Viimeisessä syöttövuorossani sain ne sentään sisään, mutta Daniel taisi lyödä jokaisen läpi suoraan vastaanotosta. 2-6 numerot, joita olisin halunnut todellakin kaunistella pidempään – sen verran välinpitämättömällä asenteella ja nopeasti Daniel kouli minut.
Kolmannesta ottelustani piti sitten ottaa voitto heikompaa vastustajaa vastaan, mutta massalla se ei ole koskaan helppoa. Irlantilaisella Aran Doherty lla oli vähemmän tekniikkaa ja jalkoja kuin itselläni, mutta väläytteli välillä matalalla vähäkierteisellä kämmenellään. Hänellä onnistuikin riskit kahdessa ekassa geimissä ja meni johtoon. Aranilla lisääntyivät sitten virheet, kun sain peruslyöntini reilusti taakse, jossa hän ei tykännyt lyödä korkeammasta pompusta. Vein ekan erän 6-3.
Toinen erä jatkui aika samoin minun hallitessa perusvarmuudellani takakenttää. Pääsin 5-2- tai 5-3-tilanteessa kahteen peräkkäiseen ottelupalloon, mutta Aran pelasi hyvin nuo ja minulla alkoi lapa puristaa. Pääsin toistekin pelaamaan kaksi peräkkäistä ottelupalloa, mutta Aran vei tiebreikkiin. Siellä taas varmuuteni säilyi parempana kuin vastustajani ja 7-3 tie-break kotiin ja otteluvoitto.
Nelurissa sain varsin varman parin, Arvydas Tverijonas. Hänellä oli erittäin varmat lyönnit, mutta ei pitänyt voimakkaista winnereistä ollenkaan. Kyselinkin, mikä oli pisin matsin kesto, jonka hän on viihtynyt massakentällä tyylillään. Viisi ja puoli tuntia oli kuulemma pisin.
Pelasimme round robinin vain kahta vastustajaa vastaan, jotka olivat selvästi epävarmempia ja molemmista tulikin voitto. Jopa syöttöni sujui kaksinpeliä paremmin. Arvydaksen kanssa synkkasi myös yhteispeli ja ensimmäinen ITF-seniors titteli kuitattiin erittäin hyvin mielin.
Ehdin testaamaan Maspalomasin ja Playa del Inglesin kahta muutakin tenniskeskusta Darrod Academyn ja Parque Romanticon ja sain treenikaveriksi lähes itse Maria Sharapovan. Viereisellä kentällä treenasi sellainen nelurihuippu kuin David Vega Hernandez.
Paluumatkalla Tallinnassa pääsin treenaamaan vielä kerran minulle uudessa tenniskeskuksessa nimeltä Tondiraba. Muuten kiva, mutta hieman hämärä ja nopea alusta. Nyt kelpaa taas lukkiutua talviunille Helsinkiin.
Palloukko 