Lämpimässä urheilu ei luonnistu yli kuukaudenkaan tottumisen jälkeen. Treenaaminen ja palautuminen tuntuu olevan liian raskasta Suomen oloihin tottuneelle. Lämpötila on Brasilian rannikolla koko ajan yli 27 C astetta ja oma suorituskykyni tuntuu laskevan aina kun mennnään yli 20 lämpöasteen.
Eniten tämä tuntuu ainakin henkisesti tenniksessä. Se on herkin lajini ja ongelmana on heikompi jalkatyö kuumissa oloissa. Sama kuin olisit väsynyt ennen aloitettuasi – et voi käskeä jalkojasi alitajuisesti enempää ainakaan helpoissa palloissa. Niinpä laadutonta peruslyöntiä tulee koko ajan. En muista elämäni parista kymmenestä harjoitus- tai kisamatsista pelanneeni eteläisellä pallonpuoliskolla ainoatakaan virheettömän hyvää geimiä. Niinpä sitä on aina aivan maailman- tai ainakin tenniksen lopettamisen tunnelmissa joka treenin jälkeen.
Olen myös yrittänyt pari kertaa viileämmässä iltavalaistuksessa pelata. Silloin vasta lyö huonosti hämärän valaistuksen takia. On jopa vielä ärsyttävämpää, kun jalat toimisi, mutta pallon rata pätkii ja puhtaat lyönnit on taas harvassa. Häviän aina kaverille, jonka pitäisi olla helppo nakki hyvin pelatessani.
Konkreettisin tunne liian lämmön vaikutuksesta sain porrasjuoksusta. Ensimmäisellä kerralla oli pohkeet kipeät neljä päivää. Kotimaassa vähän pidemmät portaat ja yhtä monta toistoa ei yleensä aiheuta vapaapäivää. Toisella kerralla otin mielestäni niin rauhallisesti, että se muistutti enemmän porraskävelyä. Silti neljä päivää pohkeet tulessa ja hieman reidetkin. Aivan käsittämätön lihaskipu kolmen vartin kevyehköstä happihyppelystä. Lämpö oli ehkä 30.
Sensijaan helpommat lajit, kuten 4vs4 beachvolley ja beachtennis sujuu lähes normaalisti. Niissä ei niin liikettä tarvitakaan ja tekniikka on helpompi. Ja biitsi on pelattu iltaisin, eikä tenniskenttää heikompi valaistuskaan häiritse niin paljon ison pallon käsittelyä. Lähes normaalilta tuntuu myös salitreeni, koska siellä on ilmastointi.
Toki tennistreenien järjestämistä vaikeuttaa enemmän Riossa huono tenniskulttuuri ja korona-rajoitukset. 12 miljoonan asukkaan kaupungista on löytynyt kokonaista yksi hotelli ja yksi klubi, joka suostuu järkevään hintaan vuokraamaan kenttää turisteille. Muuten laji on tarkoitettu eliittiklubien jäsenille. Business-näkökulmastahan tämä kuulostaa hölmöltä. Vielä heikommalta vaikuttaa Padelin tilanne. Niitä kenttiä ei ole löytynyt yhtäkään tästä kylästä.
Osaan arvostaa lisää Suomen viileitä palloiluhalleja.
Palloukko 