Padel-miekkailu toi voiton

Sarjakausi saatiin käyntiin myös Metsälän massalla. Vastassa oli Mikko Linnaluoma, jonka muistin kovaksi pelimieheksi viimeksi tappion hänelle kärsineenä. Kovat olivatkin yläkierteet molemmilta puolin. Lisäksi Mikko on vanhana pesäpalloilijana edelleen niin nopea pallonhakija, että takakentältä oli turha haaveilla voittolyönneistä.

Mikko aloitti kuten viimeksi, muistaakseni, vakuuttavasti. Hänen ison marginaalin yläkierteet junttasivat kenttääni auki ja syöttökin oli tehokas. 0-4-tilanteeseen asti tunsin itseni neuvottomaksi, koska hän ei myöskään virheillyt mistään. Sitten hän yllättäen aloitti pisteiden lahjoittamisen. Pari kämmentä ei osunutkaan ruutuun ja syöttö alkoi piiputtamaan verkkoon, mikä hämmensi meitä molempia, koska niin hyvän näköinen hänen kierretty syöttö oli. Oma syöttöni sensijaan yski ja pilasi jälleen molempien peliä. En päässyt rytmiin kuin parissa geimissä kadottaakseni sen taas uudestaan. Muuten perustekeminen oli kohtuu hyvää, mutta pelin juoni oli Mikon käsissä kovemmilla peruslyönneillä. Hän päästi minut kuitenkin tasoihin tiukoilla peleillä. Mikko esitti urheilullisempia pallonhakuja, kuten yksi syöksy kohti takaverkkoa ilman tulosta. Minun syöksyni puolestaan tuotti pisteen, kun heittäydyin kämmenpuolelle verkollla volleytilanteessa, mikä olikin paras pisteeni. Mikko vei kuitenkin ansaitusti erän 4-6.

Toisessa erässä jatkettiin hieman huonommalla tasolla kuin alussa. Molemmilla yski syöttö ja Mikko piti huolen peruslyöntien päättämisestä suuntaan tai toiseen, yleensä omaansa. 2-6 oli ehkä kuvaavammat luvut tälle erälle.

Nelurin kaverini Timo Jokinen oli taistellut voiton kaksaristaan, joten nelurissa Iikka Latostenmaata ja Rami Karimeria vastaan oli panosta. Melko alusta lähtien tulimme innokkaasti verkolle heti kuin oli paikka ja saimme sen lopulta haltuumme. Myös vastuksemme tuli molemmat usein verkolle, muttei lentopeli ja pelinluku ollut aivan samalla tasolla meidän kanssa. Saimme blokattua myös heidän peruslyöntinsä erittäin hyvällä lentopelillä, niin etten muista juurikaan virheitä ja heidän läpilyöntejä meidän molempien päästessä verkolle.

Timokin esitti niin maagista lentopeliä, että päättelin parannuksen johtuneen viikottaisista padel-peleistä, joissa lyödään lentolyönnit samalla tekniikalla ja niitä tulee paljon. Itse pelasin padelia menneen talven n. kerran viikossa ja sekin määrä tuntui parantavan entisestään kohtalaisen hyvää lentolyömistäni. Padelissahan kaikkia lyöntejä tulee tiheästi pelin tuoksinnassa, joten pallotteludrilleillä ei tarvitse siellä itseään tylsyttää.

Kun lisäksi vastustajat eivät tulleet katkaisemaan alakierrepalautuksia, joita viljelimme rystyltä enimmäkseen Timon toimesta, siirtyi niissäkin tilanteissa hallinta meille. Onneksi Timo myös syötti hyvin, koska oma syöttöni meni tyystin kipsiin enkä saanut rytmiä, enkä osumaa kohdalleen missään pelissä. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt helpottavan vastustajaa, vaan rytmitön syöttöni toi varmaan puolet geimeistäni kotio. Oma peruslyöntipelinikin oli yllättävän virheetöntä niissä oloissa. En muista kuin yhden pelin, jossa tuli rystypalautusvirheitä useammin. Numerot oli 6-3, 6-3 meille.

Onneksi pääsin heti seuraavana päivänä palauttelemaan jalkoja ja syöttöä. Muistin taas heti mistä kiikasti, enkä syötellyt enää verkkoon kuten rytmiongelmissa. On se omituinen laji.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s