Tennis tauolle yhdellä onnistuneella syöttövuorolla

Kävin kolmannen viikonlopun putkeen kisaamassa, josko se alkaisi kulkemaan. Seinäjoen hyvillä kentillä ei ollut ainakaan olosuhteista kiinni, miksi tuli vain yksi niukka voitto. Syöttö oli edelleenkin liian paljon pokassa, vaikka se tiukassa paikassa onnistuikin.

Pelasin MC-luokassa ensimmäisen ottelun Kristian Wikströmiä vastaan. Hänellä oli aika terävä kämmen ja hieman vaarattomampi rysty- ja syöttöpuoli. Keli oli sopivan lämmin, n. 19 astetta ja kenttä muutenkin hyvä. Jaksoin pidellä nöyrästi krossipallottelua ruudussa ja Kristian otti enemmän hyökkäysaloitteita. Hän virheili kuitenkin enemmän ja vein niukasti erää. Syöttöni oli kuitenkin heikkoa mutta se vei vain enemmän pelihuumoria, kuin toi virheitä. Sain kuitenkin kakkoset tuupattua enimmäkseen sisään. Olin voimaantunut viime aikoina onnistuneesta stopparin käytöstä, mutta nyt tein sitä liikaa ja enimmäkseen verkkoon. Pääsin kuitenkin syöttämään erävoitosta kahdesti, joista 6-5-tilanteessa sain ykköseen sopivasti rytmiin ja vein pelin yllättävän puhtaasti. 7-5.

Toisessa erässä Kristian tsemppasi ja piti palloa sisällä, kun taas minä rentouduin liikaa ja virheilin. Parin geimin takaa sitä alkaa pitkässä matsissa ennemmin lyödä reilumpaa siivua ja keskittyä kolmanteen erään, kuin nöyrästi pitää palloralleja pitkänä, mikä oli ensimmäisessä erässä toiminut. Mentiin siis ottelu-tiebreikiin 1-6 erätappion jälkeen. Mantrasin tässä itselleni jälleen kaikista toimivimmat lyönnit ja ukaasit: jalat ja krossit. Kristian aloittikin helpoilla virheillä ja sain 4-0-johdon kuin ilmaiseksi. Hän kuitenkin tsemppasi 5-7 ohitseni hyvällä pelillä. Pidin kuitenkin varman taktiikkani ja sain tsempattua syötötkin sisään. Jännässä ottelupallossani 9-7 sain taiottua hyvän ykkösen, kuten ensimmäisenkin erän voitossa ja ottelu päättyi Kristianin vastaanottovirheeseen. 2,5h matsi oli lopulta ihan kiva puhde, vaikka tasoltaan ei korkealle päästy.

Toisen kierroksen ottelu samana iltana oli hyvin lyövää Samuel Kauttoa vastaan. Samuelilla oli hyvä tekniikka kaikkiin lyönteihin ja hieman enemmään varmuutta verrattuna omaan peruspeliini. Niinpä innostuin hieman kovempaan perus- ja syöttöpeliin, mikä luonnollisesti lisäsi helppoja virheitäni. Jostain syystä en tässäkään matsissa saanut ykköstä rytmiin kuin yksittäisissä syötöissä. Eniten siinä kusee jälleen liian aikainen rintamasuunnan kierto, mikä ilmenee oikean jalan ponnistuksena eteen. Jos keskityn vasempaan jalkaan, rytmi on parempi, mutta muut osat saattaa pettää. Erät meni tasatahtiin, ilman Samuelin heikkoja hetkiä. Hän vei peliä lievästi johtaen, eikä stressaantunut parista murrostani. Lukemat 36, 26 kertoivat kuitenkin peruspelimme eron tänään.

Sen verran olen turhautunut syöttöpeliini, että kokeilen kolmen viikon taukoa tenniksestä, koska treenaamisen lisääminen ei enää onnistu. Noin 15 matsia kesällä, joissa saldona yksi tyytyväinen syöttövuoro, on pikkuisen masentava kesäharrastus.

Advertisement

Lupausta paremmasta

Kesä jatkui kotikentillä Metsälässä miesten yli 40v C-luokasta. Tästä olisi voinut hyvällä pelillä kääriä voiton kotiin. Tutut vastionkäymiset ja syöttölentopelaava vastus olivat kuitenkin kantona kaskessa.

Ensimmäinen matsini oli odotetun epämiellyttävä, sillä helle oli noussut lämpimimmilleen pe klo 15. Sain aika hyvän asenteen kuitenkin jalkoihin, enkä tehnyt liikaa virheitä peruspelissä. Syöttö ja viimeistely oli kuitenkin kateissa koko matsin. Suurinta hermoilua aiheutti kuitenkin vastukseni Jari Melart, joka tyytyi lopulta enimmäkseen nosteleen kuupalloja takakentältään. Hitaissa ja kuumissa oloissa en uskaltanut kauheasti lyödä palloa takaa ja edessä hermoilin varsinkin iskulyönnit erittäin heikolla osumalla. Ja Jari antoi mielellään näitä paikkoja. Onneksi hänkään ei löytänyt hyökäysvaihdetta, jos lahjoitin hänelle paikkoja. Käytin yli kaksi tuntia tähän via dolorosaan, kun hyvällä pelillä tämä olisi pitänyt olla nopeasti taputeltu. 63, 64.

Seuraava kierros olikin selvästi miellyttävämpi, kun lämpötila laski huonelämmön tuntumaan. Vastukseni Mika Särkkä pelasi suoraviivaisemmin, mutta varmuus ei riittänyt peruspelissä. Ehkä suurimman haasteen tässä toi pehmeähkö kenttä, josta tosin Mika tuntui kärsivän enemmän. Hän väläytteli välillä kämmentään, mutta epärytminen peli vei siitä lopulta täysin tuntuman. Minulla toimi peruspeli kohtuu hyvin ja hallitsin peliä takakentältä. Stopparitkin toivat jonkin verran pisteitä.

Syötössä sain pitkästä aikaa pienen oivalluksen sen kangerreltua ensimmäisen erän. Ajattelin nostavan käden jatkavan nostoliikkeen jälkeen hieman takavasemmalle, jolloin vartalon taivutuksesta tulee luonnollisempi ja rotaation rytmi paranee. Sainkin lopussa syötön toimimaan rytmissä, mistä merkkinä Mikan ainoa geimi toisessa erässä. Rytmiseen syöttööni kun on helpompi vastata kuin rytmittömään. 63, 61 kuitenkin voitto.

Puolivälierässä oli tuttu Petri Lempinen, joka hämmentää hyökkäävällä syöttölentopelillä. Kämmen on suora ja terävä ja rysty hyytyi pelkäksi slaissiksi, mutta erittäin vaikeaksi, ainakin matalapomppuisella massalla. Nytkään en päässyt taistoon ihanne oloissa, sillä rikkinäisempi vasen polveni ei tuntunut oikein lämpiävän kisakuntoon aamun matsin jälkeen. Tuntuikin, että jalkatyöni jäi vajaaksi pelin alussa. Petri aloitti joka tapauksessa komennossa ja olin äkkiä 3-0-tappiolla. Petri hyökkää mielellään nousevasta pallosta ja verkolle. Ja verkolta ja stoppareissa hän oli hämmentävän hyvä. Pääsin pikkuhiljaa erään mukaan, kun vannotin itselleni pitäväni pallon varmasti pitkänä takakentällä, jolloin isommat marginaalini pitäisi toimia edukseni. Pääsinkin paljo hyökkäämän, kun sain pallon Petrin rystylle. Hän jätti kämmenpuolelle niin paljon tilaa, että teki mieli hyökätä sinne. Petri ohitti kuitenkin kovista lyönneistä huimalla teholla kämmeneltä. Vaikka hävisin erän 4-6, minulle oli jatkojuoni kristalloitunut: Minun piti lyödä takaa vain ja ainoastaan keskelle pitkänä ja varmana, koska kämmenkulmasta Petrin blokkaava kämmen oli vaarallisimmillaan ja rystyn slaisseihin en halunnut mitättömästä pompusta lyödä. Volleyt sen sijaan pitäisi pystyä tappamaan alakierteisistä puolustuksista.

Toisessa erässä pääsinkin johtoon, kun sain syöttönikin toimimaan. Petrin kova ykkönen ei tullut juuri ruutuun, mutta kakkonen pysyi sen verran hyvin, että hänkin piti syöttöjään. Tunsin vieväni niukasti erää, kun pääsin syöttämään siitä 5-4-johdossa. Tässä kohtaa kuitenkin vasen polveni antoi signaalin, joka tulee saadessani syötön rytmiin. Eli vasenta jalkaa on käytetty ponnistukseen. Polvi petti hieman alta, mutta kipu häipyy heti. Rohkeus syötöistä kuitenkin meni ja hävisin tämän geimin heikon syötön myötä. Seuraavaksi Petri sai itseluottamuksen ja piti syöttönsä minun heikentäessä. 5-6-tilanteessa pääsin taas syöttämään ja saimme onneksi ihan hyvän geimin loppuun ja Petri ansaitsi lopulta voittonsa onnistuen rohkeassa pelissään. Matsista jäi siksi ihan hyvä mielikin, kun tuntui, että löysin taas avaimia syötön rytmin parantamiseen. 46,57.

Kesäni päävastukset: syöttö ja lämpötila

Viimekertaisen massakauden avauksen jälkeen pelasin vielä huonomman seniorisarjamatsin heti kahden päivän päästä. Siinä en päässyt ollenkaan vauhtiin taitavaa Olli Kellokumpua vastaan. Olin skipannut aamujumpat, kun katsoin mieluummin beachvolley-striimejä ja tämä kostautui hitaana vireeseen pääsynä puolen päivän aloituksessa. Osuma oli heikko, eikä parantunut koko matsin aikana. Aloitin myös syöttämään historiallisen heikolla rytmillä. Kaikki kahdeksan ensimmäistä syöttöä taisi olla pokassa.

Ollilla olli tarkka ja hyökkäävä kämmen, mutta heikompi rysty. Takakentän palloilu oli melko tasaista, mutta Olli vei tärkeät pallot. Sain vain yhden geimin, mikä oli melkosta vähän.

Nelurissa huono vireeni syötössä ja ratkaisupalloissa tarttui myös pariini ja hävisimme monta no-add-palloa. Peruslyöntini oli kuitenkin ihan kelvollista näissä peleissä. Nelurissa tuli myös rökäleluvut siitä huolimatta, että tämä olisi pitänyt voittaa. Yhteensä neljä geimiä kahdesta ihan tasaisen tuntuisesta matsista oli aika vähän, mutta enemmän huoletti syöttöni kateissa olo. Ainoa valopilkku oli taas yksi voitettu rystyvolley syöksyllä.

Massakausi jatkui ensimmäisellä turnauksella Varistossa. C-luokan kisa lupasi taitavia junnuvastuksia ja helteen korruptoimaa jalkatyötä. Perjantai-illan ja lauantaiaamun matsit menivät melko identtisellä kaavalla. Yritin keskittyä jalkatyöhön ja syöttöihin, mutta rytmi pysyi poissa ykkösistä. Samoin hellerajaa hipova auringonpaiste pehmentää jalkatyötä juuri sen verran, että virheet tulevat ärsyttävästi helpoimmissa, paikaltaan lyötävissä palloissa. Asennetta siis tarvitaan kovasti enemmän, jotta pääsee jaloista alas niiden ollessa valmiiksi väsyneen oloiset lämpötilan takia.

Emil Långström oli ensimmäinen vastukseni. Hänellä oli hyvä tekniikka ja suhteellisen suoraviivaiset lyönnit. Virheet ja winnerit oli enemmän hänen puolellaan. Emil vei ensimmäisen erän, mutta olin hyvin peruspelissä mukana. Toisessa erässä yritin käskyttää raivoisasti jalkoja, jotta sain helpot krossit pysymään kentässä ja Emil virheili enemmmän. 4-6, 6-3 ja 10-tiebreik kutsui. Siinä vannotin itseäni pelaamaan vain suuren marginaalin peruslyöntejä keskelle kenttää ja kakkossyöttöjä. Pääsin 3-0-johtoon Emilin virheillä. Sitten hän tuli tasoihin, kun taas itselläni asenne karkasi, kuinka ollakaan, helppojen pallojen jalkatyössä. Olisinko 5-6-tilanteesta päässyt ottelupalloon asti 9-6. Sitten Emil vielä rohkeasti löi läpi suoraan syötöstäni ja voitti seuraavankin. Ottelupallossakin olin puolustavalla kannalla ja hän löi taka-aitaan. Tämmönen voitto ei paljon ilahduttanut, kun taso oli heikko, mutta pääsinpä yrittämään parantamista. 10-8 pisteet.

Lauantaiaamun matsiin oli helppo herätä jumppaan ennen aamu kuutta, kun aurinko ei muutenkaan anna nukkua paljon pidempään. Olinkin fyysisesti niin valmis kuin mahdollista, mutta syöttövireeseen se ei auttanut. Jatkoin heikolla rytmillä, vaikkakin ilman useampaa kaksaria. Vastustajan on kuitenkin vaikea lukea epärytmistä syöttöä, joten siitä ei juuri ollut haittaa minulle.

Vastassani oli nyt vieläkin suoraviivaisemmin lyövä junnu, William Schröder, joka oli hyvästä tekniikastaan huolimatta onnistunut lahjoittamaan ns. tupla-bagelit minulle viime kohtaamisessamme. Nyt William piti palloa paremmin kentässä, mutta muuten ei pelin taso ollut viime kerran luokkaa. Hän pelästytti aloittamalla ottelun ässällä, mutta sen jälkeen häneenkin tarttui huono ykkösyöttö. Lopulta William taisi syöttää minuakin enemmän ykkösiä verkkoon. Vein ekan erän puolustamalla kohtalaisesti ja hyökkäämällä heikosti 6-3.

William isompi kämmenlyönti teki pisteitä toisen erän alussa ja 0-3-tilanteessa päätin ottaa edellistäkin rennommin helteen uuvuttaman jalkatyön ja keskityin syötön löytämiseen. William vei erän 6-2, mutta olin henkisesti valmis 10-tiebreikkiin. William jatkoi siinä hyviä otteitaan 7-5 johtoon asti. Tilanteessa 8-8 pääsin harvinaisesti verkolle, enkä saanut palloa tapettua. Tiputin kuitenkin jaloistani herkullisen puolivolleyn verkon kautta kenttään ja pyytelin apaattisena anteeksi ottelupalloani. William ei ollut kauhean tyytyväinen onnekkaaseen taituruuteeni, kun pääsi seuraavaksi hyökkäämään pallon etukentältä leveäksi ja 10-8 luvuin lähdin palautumaan.

Ehdinkin palautua noin 4h välierään Alex Tuomolinia vastaan. Tässä olisikin ollut aivan eri tason peliä luvassa, koska ilma viileni sateen takia ja vastukseni löi erittäin hyvällä varmuudella ja marginaaleilla peruslyöntiään. En kuitenkaan saanut edelleenkään syöttöäni kuntoon ja asenteeni rapistui, kun sain tehdä paljon hyökkäysvirheitä. Alex oli vielä lyhyt ja sain hyökkäyspaikat hänen syötöistään. Vetelin kuitenkin liiankin rennosti niitä pitkäksi. Lisäksi Alex oli mielettömän hyvä lukemaan lyöntejäni. Hänelle ei muiden junnujen tavoin tuottanut myöskään minkäänlaisia ongelmia alakierteet pitkänä tai stoppareina. Peruslyönneissä ei ollut puutteita ja hän lisäksi käytti niitä viisaalla marginaalilla, kun massakenttä ei ollut aivan tasalaatuisemmasta päästä. Olisin nauttinut lyödä näihin palloihin, kun jalat tuntuivat jopa virkeämiltä kuin edellisessä hellepelissä. Vain muutaman asteen lasku lämpötilassa virkistää jalkoja ihmeellisen paljon, mutta ne olivat kuitenkin väsyneet kahdesta yli kahden tunnin matsistani. Tämä matsi meni kuitenkin nopeasti, kun hakkasin ykkösiä metsään ja annoin kirosanojen laulaa seuraavien liian agressiivisten hyökkäysten jälkeen. Alex pysyi tyynenä ja pienessä miehessä oli muutenkin tulevaisuuden tähden merkit. 6-1, 6-2 tappioluvut oli lopulta aika kuvaavat luvut senhetkisessä vireessäni.

Ja mikä siinä syötössä on taas vikana? Lähinnä nämä neljä seikkaa, jota kelaan mielessäni vuorotellen, riippuen mikä niistä kusee. (Olen myös saanut neuvon olla miettimättä mitään, mutta kun syöttöliike ei selkärangassani, kuten vaikkapa lentiksessä, niin väärinhän se menee silloin)

1. Älä kierrä rintamasuuntaa niin, että tulet oikealla jalalla alas syötön jälkeen.

2. Nosta pallo RAUHALLISESTI ja jätä käsi suoraan ylös, että olkalihas on poskessa. Tämä on vaikein, mutta estää lisäksi rintamasuunnan liian aikaisen käännön.

3. Lyö lakipisteestä ja vain oikeaan paikkaan nostetusta pallosta.

4. Pidä lyöntikäden kyynärpää yli 90 asteen kulmassa kyljestä. Tämä on vaikein ja aiheuttaa paljon pokaosumaa yhdistettynä väärään vartalonkiertoon.

5. Jousta jaloista niin paljon kuin pystyt ja ponnista vasemmalla jalalla. Tässä kun onnistun tarpeeksi hyvin saan vasemman polven nivelrikosta välillä lyhyen kipusignaalin oikeasta jalkatyöstä. Tämä onneksi menee ohi heti.

Vähemmästäkin sekoaa syöttö. Onneksi kesällä voi ajatella muutakin.