Kuukausittainen arkisto:heinäkuu 2021

Hellepuppelointi kääntyi viime hetkellä

Seuraavaksi Lahden C-luokassa alkoi jo kaivata menestystä, kun tuntui, että pelini palaset pitäisi olla kohdallaan. Sää pysyi alle 25 asteessa, mutta jalat tuntuivat silti jääneen kotia matsin alussa. Vastukseni Jaakko Somersalmi aloitti hyvin. Hänen tarkka kämmen tuntui pyyhkivän rajoja koko ajan, kun itse tuskailin perus krossin pitämisessä kentässä. Myöskään syöttöni ja helpot lentolyönnit tuntuivat vaikealta osua puhtaasti. Hävisin ekan erän 3-6.

Toisessa erässä pelini ei tuntunut lähtevän millään käyntiin. 1-4-tappiolla olin käyttänyt jo kaikki kirosanat ja yritin mantrata mahdollisimman yksinkertaiset ja helpot ohjeet pallon pitämiseen ruudussa; eli jalat kertaa 10 ja pallo keskelle kenttää. Ja niin pallo alkoi pysymään ruudussa. Samalla Jaakko taisi hieman väsyä ja pudotti omaa tasoaan. Tulin ohi 6-4.

Kolmas erä oli 10-tiebreik. Olin päässyt niin rentoon lyöntitunteeseen, että lopputuloksella ei ollut enää niin väliä. Olin kuitenkin 4-1- ja 6-3-johdossa, jossa tein jopa kaksi viimeistä pistettä syötöllä. Jaakko pelasi kuitenkin hyvin ja meni puolestaan 8-7-johtoon. Tässä kohtaa vähän kipsiä molemmilla ja päätin antaa loput vain kaverin kämmenelle, joka näytti kipsaavaan pahemmin. Ottelupallo siltä puolen pitkäksi ja jälleen tuttu 10-8-tiebreik mulle kahden tunnin väännön jälkeen. Taisi olla numerollisesti paras ottelun kääntö uraltani.

Semifinaali sunnuntain helteessä oli vaativampi kanto kaskessa. Lucas Airaksinen oli taitava junnu, joka oli kovaa menossa ylempiin luokkiin. Kämmen oli iso ja heikkouksia ei löytynyt. Hän aloitti kuitenkin epävarmasti etenkin syötön puolella ja pääsin mukaan peliin. Matsi oli kuitenkin rentoa paukuttelua enimmäkseen Lucaksen tahdissa, joko virheillä tai winnereillä. Pysyin mukana kolmen gamen verran, 3-6.

Toinen erä lähti heti Lucaksen komennossa. Nautin kuitenkin pelistäni, joka oli parempaa kuin eilen ja ykkössyöttönikin tippui ruutuun. Lucas vei kuitenkin 4-1 ja 5-2 johdossa ja sain olla lopulta tyytyväinen kolmeenkin geimiin tässä erässä, 3-6.

Lopulta kisaesitykseni jäi plussan puolelle. Sain samassa kisassa toimimaan lopulta kaiken (vaikken ihan samaan aikaan) ja psyykkinen puolikin oli hyvä. Toisessa matsissa ei kiroiluttanutkaan, vaikka tappio tuli. Lahti oli myös mukava paikka viettää lämmintä viikonloppua.

Uusi syy keksitty tappiolle; halli vei lyönnit

Heikko esitys jatkuu, mutta tällä kertaa sisätiloissa. Ennen sadetaukoa ehti pelini lähteä hyvin käyntiin Vierumäen C-luokassa, tasaisella massalla. Vastukseni Mika Itäluoma oli hieman epävarmempi matsin alussa. Hänellä oli hyvin kierretty kämmen, jota varoin alussa. Rysty oli suorempi ja lyhyempi swingiltään, mikä sopi salibandytaustaiselle.

Johdin 3-1, kun vaihdoimme halliin, joka sekin oli sopivan hidas alustaltaan. Vaihdan sisätiloissa hieman suorempaan lyöntiin varsinkin kämmeneltä. Ajoitus ei kuitenkaan tuntunut napsahtavan uomiinsa enää missään vaiheessa. Vai olisiko jalkatyö unohtunut ulos. Vetelin pitkäksi ja leveäksi paljon hyökkäyslyöntejä kun Mika vaihtoi puolustavampaan alakierteeseen. Lisäksi missasin paljon helppoja lentolyöntejä, mikä oli vielä yllättävämpää sisätiloissa. Syöttö kakisteli ekan murron verran, mutta sitten ykkönen alkoi tippumaan hyvin ruutuun. Pääsin hyökkäämään suunnilleen joka syöttöni jälkeen, mutta virheilin ja Mika puolusti ja ohittikin hyvin. Hänen syöttönsä puolestaan oli senverran kesy, ettei se tuottanut vaikeuksia palautuksessa. Mika otti kuitenkin tiukat geimit putkeen 3-5:een asti. Sitten aloin painostamaan hänen kämmentään, koska siellä puolestaan oli hänen rytmiongelmat ja hän peittelikin sitä puolta. Menin puolestani ohi 6-5:een ja pääsin syöttämään erästä. Tähän kohtaan sitten toinen heikko syöttövuoro ja mentiin tiebreikkiin. Siinä tein paljon virheitä ja hävisin 1-7.

Toisessa erässä uskoin edelleen pelin kääntyvän ja puristin 2-2-tilanteeseen asti. Sitten vain virheilyni pysyi ja Mika piti pallot ruudussa. Syöttöni pysyi edelleen hyvänä, mutta viimeistelyni ei. Lopulta tästä tuli toinen peräkkäinen matsini, jossa syöttö oli paras lyöntini. Ja se oli viimekin kertaista parempi. Muut lyönnit sensijaan aiheutti vain kiroilua. 2-6.

Massatennis helteessä voi olla niin huonoa, että jopa syöttö on paras lyönti

Resetoin pari viikkoa ilman tennistä etelänmerillä. Helteet kuitenkin jatkuivat, joten parempaa peruslyömistä ei voi haaveillakaan. Syöttö otti kuitenkin napsun tasalaatuisempaan suuntaan.

Pelasin Hyvinkäällä C-luokkaa toisella kieroksella Tomi Palinia vastaan. Hänellä ei ollut juurikaan kokemusta kilpakaksinpeleistä, vain nelurista. Tämä näkyi hänen lyöntityylistään ja sijoittumisestaan. Taktiikakseni sopi vain korkealle pomppaavien peruslyöntien pito takakentällä. Tämä ei kuitenkaan ollut niin helppoa, sillä kenttä oli pehmeä ja lyöntituntuma heikko. Tomin suorat ja ratkaisuun pyrkivät lyönnit vaikeuttivat rytmini löytymistä. Minun varmuuteni oli kuitenkin vähän parempaa peruslyönnissä ja vein ekan erän 6-2.

Toisesta erässä odotin helpompaa, mutta Tomi vain roikkui mukana varsinkin no-addeissa ja tuuripalloissa. Hän kävi jopa 4-5-johdossa, mutta tsemppasin voittoon 7-5.

Vaikka luvattu helle oli säästänyt meitä ekassa matsissa, toisessa oli sitten noin 28 astetta tuuletonta. Sami Ritvanen liikkui hyvin ja näytti tekniseltä lyöjältä. Hän jätti kuitenkin yläkierteet lämmittelyyn ja alkoi tuupata alakierrettä molemmilta puolin heti alusta. Asenteeni tässä löylyssä ja pehmeällä kentällä korisi heti ekan geimin jälkeen. Vetelin paikaltaan olevat pallot pitkäksi, kun asenne ja helle esti kunnollisen jalkatyön, mitä laadukas yläkierre vaatii. Pääsin paljon verkolle ja tuhrin lisäksi kaikki sieltä. Lyöminen oli niin suoraan ruunahevon sukuelimestä, että annoin sen myös kuulua. Sami piti pelinsä tason ja onnistui ohituksissakin alakierteellä. Lisäksi hän haki nopeana hyvin hyökkäykseni. Lopulta pelissäni oli pieni valonpilkku syötön paranemisessa, mikä taisikin olla historiallisesti paras lyöntini tässä matsissa. Halusin niin palavasti lopettaa matsin, ettei asenteeni muutoksessa ja peruslyöntien parantamisessa ollut mitään tehtävissä. Sain kuitenkin jotenkin lopussa geimejä, luvut 16, 36.

Päätin ottelun jälkeen repiä täysin palvelleet pelihousuni. Kävi yhtä säälittävästi kuin viimeksi yrittäessäni samaa huonon pelin paidan kanssa; vain yksi sauma suostui vähän antamaan periksi.