Kävin ennen Tallinnan reissua lämmittelemässä pyöreän lukeman 300 Tennisässä-tietokannan voittosarakkeeseen. Tänä kesänä nelosdivarimme lohko on ollut totuttua heikompi vastustajien osalta ja siellä ollaan suhteellisen kevyesti säilytetty puhdas voittotili. Tällä kertaa olin vain nelurissa, josta melko rutiinilla voitto.
Tallinnan ITF-seniori kisaan oli ilmoittautunut varsin vähänlaisesti pelureita. Varsinkin suomalaisten vähyys ihmetytti, kun vertaa esimerkiksi kalliimpaan Hangon vastaavaan kisareissuun. Tämä yksi perinteisemmistä kisoista järjestettiin 37. kerran hienoilla Kalev-klubin massoilla n. 38 pelaajan voimin. Naisia löytyi vain yhteen round robin ikäluokkaan.
Pelasin yli 35-vuotiaitten luokassa ensimmäisen matsini ranskalaista Jonathan-Pierre Lionia vastaan. Hänellä oli hieman epävarma tekniikka, varsinkin rystyltä sain helppoja virheitä paljon. Pidin keskittymiseni jaloissa, marginaaleissa ja syötössä ja sain pelini pysymään rauhallisesti ruudussa hyvässä kelissä. JP kikkaili ja houkutteli minua verkolle, mutta viimeistelin riittävän tehokkaasti. Syötöllä sain myös kivasti aikaan häntä vastaan. Voitin ekan erän 6-1. Toisessa erässä hän onnistui alussa mennen 2-0 johtoon. En kuitenkaan muuttanut mitään ja pelini taso vei minut lopulta 6-2 voittoon.
Semifinaalissa kohtasin kovemman kannon kaskessa, Janar Kalmusin. Hänellä oli loistava tekniikka ja tykkäsi hyökätä nopeasti pitäen pallot lyhyinä. Varsinkin kämmen oli iso. Lähdin itse mukaan ehkä liikaakin lyömiseen, kun myöhemmin kuulin, ettei hän olisi tykännyt pitää palloa kentässä puolustavampaa pelityyliä vastaan. Nautin kuitenkin pelistä, enkä viitsinyt lähteä tuuppaamaan. Syöttöni oli kuitenkin astetta enemmän verkossa kuin aiemmin, miten käy, kun yritän sillä liikaa. Luvut 2-6, 1-6 oli aika kuvaavat, kun lähdin haastamaan häntä kovassa lyönnissä, mikä ei toiminut näin hyvää lyöjää vastaan.
Tallinnassa on kuitenkin hauska piipahtaa. Muutenkin Baltian ja Puolan kisat ovat osoittautuneet parhaiksi vieranvaraisuuden osalta, suomeksi iltajuhlien. Ehdin myös käydä katsomassa beach tennis -kisoja Haven Kakumäen beach volley/tennis keskuksessa. Viron kova beach tennis -suosio näkyi osallistujien määrässä ja tasossa. Alla RivoVesikin tyylinäyte syötössä.
11 palloilukerran viikko tuotti lopulta melkein turnausvoiton erinomaisella Kuopion reissulla. Kipsiäkin tosin koettiin.
Pelasin viikolla sarjamatsit, joissa oli pykälän heikompi vastus, että kaksarini ja nelurini tuotti melko selvät voitot. Tennis on kuitenkin siitä hauskaa, että helpolla ne ei koskaan tule. Kipsiä ei saa tulla, koska palloa ei saa muuten helpponakaan kenttään. Ja epärytminen vastustaja sen parhaiten aiheuttaa.
Perjantaina sain pitkästä aikaa maistaakin kipsiä, kun kohtasin MC:n avauskierroksella 14-v tytön Väinölänniemen massoilla. Aavistelin, että astetta puolustavampi pelityyli rikkoo rytmikkääseen hyökkäykseen tottuneen paikallisen lahjakkuuden pelin. Niin se myös teki, mutta siinä kärsii myös oma hyökkäyspelaaminen. Matsia seurasi myös yleisöä toistakymmentä ja pari tuttua, joita kiinnosti, miten heidän junioritoivonsa vastaa ykkössijoitetun seniorimiehen hämmentämiseen.
Vaikka kävin lyönnit hyvin läpi tunnin treeneillä aiemmin päivällä, oli varsinkin syöttöni kipsissä. Eli rytmittömiä ykkösiä verkkoon. Vastukseni löi peruslyönnit yllättävän hyvälläkin yläkierteellä, joiden kanssa olisin ollut vaikeuksissa. Myös pari stopparia yllätti minut ensimmäisessä erässä. Vaikeampi vastustajalleni olivat verkkopeli ja syöttö, kuten junioreilla valitettavan usein.
Suurin vastus kuitenkin alussa oli etuviistosta laskeva aurinko, joka häiritsi toisella puolella. Yritin lyödä vastukselleni aurinkoisempaan kulmaan, mutta en huomannut hänen kärsivän siitä kuten minun. Löin nimittäin paikaltaan rystyltä kaksi täyttä hutia peräkkäisissä helpoissa palloissa. Näin siis mielestäni pallon, mutta en osunut siihen, kun aurinko tuli hieman samasta suunnasta. Sen tuplahämmennyksen jälkeen ei ollut voittaja olo ollenkaan, vaan hymyilin hölmistyneenä. Samoin onnistuin katkaisemaan jänteen samalla puolen, enkä edes huomannut missä lyönnissä se tuli. Voitin kuitenkin erän 6-2 tytön virheillä.
Toisessa erässä tunsin kipsaavani enemmän kun syöttö ei lähtenyt soljumaan. Samalla tyttö piti palloja ruudussa, olin aika nopeasti 1-5-tappiolla. Aloin hakea vain tuntumaa kolmanteen erään, mutta 2-5- tai 3-5-tilanteessa vastukseni alkoi hermostua lisääntyneille hyökkäysvirheilleen. Hän alkoi nyyhkiä pelin aikana ja tajusin, että nyt taitaa riittää pallon pistäminen keskelle ja kakkossyöttö. Niin siinä kävi, ettei vastukseni saanut enää laadukkaita lyöntejä aikaan ollenkaan ja pelastin varmaan vain yhden eräpallon ja vein 7-5. Yritin matsin lopuksi keksiä jotain lohduttavaa ja kannustavaa raskaasti ottaneelle vastukselleni, mutta en tiedä auttoiko.
Toinen matsini oli myös junnua vastaan ja kovassa sivutuulessa. Tällä kertaa oli katsomoon löytänyt Suomen kärki beachvolley-kavereitani, jotka osallistuivat Kuopion Sunsets-tapahtuman beachvolley turnaukseen ja katsomoon. Tällä kertaa pystyin ihan mukavaan suoritukseen kavereiden katsellessa. Ekan matsin syötön kadottamisen ja tuulen takia kannatti lähteä todellakin varovaisella kakkossyötöllä ja varsin suurilla peruslyönnin marginaaleilla. Vastukseni Lenni Laine omasi todella hienon kahden käden (jääkiekkoilijan) rystyn ja heikkous oli vielä lyhyen juniorin syötössä, josta sain myös kaksareita. Lenni oli hieman malttamattomampi peruspelissä ja minä viimeistelin verkolta paremmin. 6-2 ja toisen 6-1 kuitenkin ehkä turhan selvät luvut. Minulta peli oli kuitenkin rentoa ja nyt toimi kaikki lyönnit.
Pelasin samaan lauantai-iltaan semifinaalin Toni Tervoa vastaan. Nyt pilvinen ja tyynempi ilta ei häirinnyt lyömistä yhtään ja rento pelini jatkui. Tonilla oli hyvä kämmen, kesympi rysty, mutta syöttö heikommalla tehoilla. Mursin hänet helpohkosti koko ajan. Hän kuitenkin pelasin paremmin, kun minä syötin ja sain pelin hallinnasta huolimatta pidettyä syöttöni vasta 6-5-tilanteesta.
Toisessa erässä hyvä tunnelmani jatkui ja vastukseni tuntui ehkä hieman väsyvän. Miellyttävä erä oli lopulta helpompi, kun Tonin peruslyönnit ei pysyneet enää niin hyvin ruudussa, 6-3. Tunnelman takasi myös vieressä pelattavan padelin kilpasarjan finaalin lukuisa yleisö.
Finaali pelattiin sateen takia Kuopion mailapelikeskuksessa sunnuntaiaamuna. Sain onneksi väistöasemat majoitukseksi, joten yöunet ja aamiaiset tarjosi erinomaisesti hotellilaiva Wuoksi. Tällä kertaa sain myös peruslyönnit tottumaan sisäalustaan, joka oli kuitenkin hitaammasta päästä. Ehkä pieni hämäryys vaivasi kuitenkin keskikaistalla, josta vastukseni syötti muutaman ässän. Pitkä Alari Puhakka omasi hyvän tekniikan ja isot lyönnit. Heikkous oli sitten jalkatyö ja hitaammat lyönnit. Tämäkin meni enemmän puolustustaisteluksi ja varsinkin rystyslaissia hyödynsin hänen rystylleen. En saanut alussa syöttöäni oikein ruutuun ja minut murrettiin. Eka erä meni 2-6 ja tuntui, että kaveri voisi piestä minut rumemminkin.
Alari kuitenkin lisäsi virheilyään ja sain hänetkin murrettua. Matsia käytiin paljon myös verkolla, mikä nopeutti matsia. Pääsin syöttämään erästä 5-3-tilanteessa, mutta Alari pelasi hyvin tiukat tilanteet. Hänen virheensä palasi kuitenkin 5-6-tilanteessa ja jatkuivat tiebreikissä. Minä sain ykköstä ruutuun, mikä ei ollut tehokas, mutta Alarin liian malttamattomat ratkaisut tuottivat minulle pisteitä. Johdin taiskaa 5-1 ja 6-3 ja vein sen lopulta 4. eräpallollani 8-6.
Kolmas erä oli 10-tiebreik, jossa Alari taas löysi hyökkäyspelinsä. En oikein mahtanut mitään puolustamalla tässä vaiheessa ja tappioluvuiksi muodostui 4-10. Olin kuitenkin varsin tyytyväinen kolmeen hyvään matsiin neljästä.
Kotimainen massakausi alkaa olla pikkuhiljaa paketissa ja onneksi hyvä turnaus saatiin viimeisellä mahdollisella hetkellä. Ja vihdoin voin todeta, että syöttö on nyt useimmiten rytmissä, mikä tarkoittaa, että eteenpäin on menty. Tosin jos se ekan kierroksen tyttö olisi hyödyntänyt kipsini, olisi mietteet aika paljon synkemmät tältä reissulta.
Edit: Kaverini onnistui videoimaan ja selostamaan sekä hutilyöntini, että mailarikon:
Palloukko 