Hyvääkin lyömistä Tampereella

Kisakone sisäkisoissa saatiin käytiin kahdella voitolla Tampereen tenniskeskuksessa. Lähellä oli muutkin tulokset, mutta syöttöä lukuunottamatta voi suoritukseen olla tyytyväinen.

Ensimmäinen kierrokseni C-luokassa oli Matti Hirvelää vastaan. Hänellä oli kaikki lyönnit hieman omiani epävarmemmat ja varsinkin rytmittömyys tuotti vaikeuksia ja helppoja virheitä koko matsin ajan. Matti syötti aluksi hyvin, mutta muuten pelit olivat hallussani aika hyvin. Olin lämmitellyt pitkään ja kaikki lyönnit ja liike tuntui toimivan sopivalla marginaalilla. Myös syöttöni tuntui nyt pysyvän ruudussa kylliksi ja tunsin ekan syöttövuoroni jälkeen tekevän sillä pisteitä tasaisesti, vaikkei suoria ässiä juuri tullutkaan. Matsi mukavasti 6-1, 6-3 kotiin.

Toista kierrosta voi sitten pitää jo jonkinasteisena eeppisyytenä. En tiedä johtuiko päiväunista vai nopeasta häviötilanteesta, mutta en saanut syöttöä enää kulkemaan kuin verkkoon. Sami Ollila aloitti unelmapelillä; hänen kaunis peruslyöntinsä viuhui matalana ja tarkkana varsinkin kämmeneltä. Yhden käden rystyltä tuli helpompaa alakierrettä ja virheitäkin välillä. Yritin päästä tähän lyöntisirkukseen mukaan, mutta kun luulin, ettei hän edes ehdi enää hyökkäykseeni, kämmen viuhui vastustamattomasti ohitseni. Samin heikkous oli syöttö, joka tuntui ainoalta lyönniltä mihin ehdin hyökkäämään. En kuitenkaan päässyt hyvään rytmiin ekassa erässä, kun Sami piti tempoa yllä. 2-6.

Toinen erä alkoi samoin Samin tahdissa, mutta loppuerässä aloin saada omaa syöttöäni ruutuun ja pitämään syöttöäni. Lisäksi kun sain lisättyä marginaalia ja vähennettyä pallorallien nopeuksia, Samikin alkoi virheilemään. Erän lopussa aloin nauttimaan omasta pelistäni ja Sami vastaavasti tuskailemaan. Osasin jopa nauttia kahdesta tiebreikistä ja peli jatkui rohkeana. Muistan etenkin pari puolustusta takarajalta ja sen jälkeen hyökkäys rystylinjaa pitkin läpi ja vein tiebreikin kai 7-4.

Ottelutiebreikissä rento tunnelmani jatkui ja osasin nauttia pelistä tuloksesta niin välittämättä. Muistan yhden lentolyöntini aivan kentän takakulmaan. Johdin parhaimmillaan 8-5, kun Sami tuntui vetelevän ehkä kolmekin hyökkäystä aivan takarajalle peräkkäisissä palloissa ja meni ohi. Hän johti 8-9 eli ottelupallossaan puolustin ja hän löi korkealta kämmenhyökkäyksen verkkoon. Mun syöttäessäni puolestani ottelupalloani 10-9-tilanteessa pääsin verkolta hyvään lentolyöntiin. Sami puolusti koholyöntinä aivan takarajan takaosaan. Palautin vielä korkean verkolle, jolloin Samin kipsaantunut kämmen karkasi tällä kertaa pitkäksi. Melkoisen eeppinen vääntö kääntyi mukavaan voittoon.

Sunnuntaiaamuna pääsin mittaamaan hyvän juniorin, Kimi Vallius, tason. Vastus ja ottelunalku oli varsin tyypillinen junioritennikselle. Kimillä oli tasoitus vielä D:n puolella, mutta hän pelasi niin C:n kuin B-luokan semifinaalissa. Ja hän löi hyvää peruslyöntiä. Aloitti pelin varmaan neljällä läpilyönnillä. 0-3-tilanteessa olin tyytyväinen kun sain kuparisen rikki. Yritin sekoittaa paljon kaverin rytmiä terävillä slaisseilla ja stoppareilla rystylle. Stoppareilla ja koholyönneillä sainkin pari makeaa winneriä. Aloin pikkuhiljaa saamaan virheitäkin varsinkin hänen rystyltä. Syöttöni ei vaan taaskaan lähtenyt rytmiin häviötilanteessa. Tällä kertaa nosto oli pitkästä aikaa todella pielessä. Sain kuitenkin Kimin turhautumaan vaihtelevaan pelini ja tulinkin rinnalle ja ohi hetkeksi. Pääsin syöttämään ja iskulyömäänkin eräpalloa 5-4-tilanteessa. Isku jäi turhan keskelle ja pehmeäksi eli araksi ja Kimi iski aika maagisen matalan jalkoihini. Toista tilaisuutta en saanut, sillä syöttöni tahmasi tosi pahasti. 5-7.

Toisessa erässä sain syöttöni vihdoin toimimaan. Kimi oli siirtänyt omaa syöttöään minun kämmenelleni viisaan oloisesti, jottei joudu lyömään slaissipalautuksiini. Toisaalta sain nyt kämmeneni parempaan vireeseen. Toisinsanoen palloa lyötiin nyt kovempaa ja laadukkaammin kuin ekassa erässä. Nautin pelistä, mutta Kimi oli myös saanut erävoitosta lisää itseluottamusta. Erä ja ottelu hyvällä pelillä 2-6 Kimille ja pystypäin katsomoon.

Jatkoin katsomaan ensimmäistä pesiksen pääsarjapeliäni. Ja mikäpä olisi ollut parempi tilaisuus kuin miesten ratkaiseva finaali Manse vs KoPLa. Vauhdikasta viihdettä, mutta ei valitettavasti sovi koululiikunnaksi. Osuin myös elämäni ensimmäisiin torijuhliin sitten TPS:n 90-luvun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s