Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2021

Laatuongelmia ja iranilaisia taikoja

Pääsin jatkamaan massakautta Turkin Manavgatissa, Ali Bey Clubin seniori ITF-kisoissa. Tuplasti normaalia kalliimpaan sadan euron osallistumismaksuun nähden vastinetta ei kauheasti tullut. Sain resortin ulkopuolella asuvana käteen rannekkeen, jolla ei saanut baarista edes rahalla vettä. Myöskin suihku olisi ollut oiva lisä noin 50 kentän tenniskeskukseen. Ranneke oli parempi ottaa pois, jotta pääsi nauttimaan pelin jälkeisen oluen. Myöskään turnauksen iltajuhliin en ollut tervetullut.

Turnaus oli kuitenkin suosittu ja oli kiva törmätä pariin vanhaan tuttuunkin. Saimme treenata aamu kasilta ilmaiseksi, mutta en käyttänyt tätä oikeutta kuin ekana päivänä, koska sain neljänä päivänä kisamatsin. Oma pelini oli odotetusti melko heikkoa helteestä johtuen. Syöttö sentään sujui yllättäen vain nelurissani.

Ekan matsin pelasin Dmitrii Kazarinovia vastaan. Hänellä löytyi kovatkin peruslyönnitt, mutta hän meni pian aivan slaissimoodiin. Alakierrettä tuli molemmilta puolin. Hitailla kentillä tästä tuli hikinen urakka. Pääsin paljon verkolle, mutta Dmitrii puolusti hyvin. Peli oli kuitenkin melko heikkotasoista molemmilta. Dmitriin syöttö oli epävarma ja hän käyttikin kakkosenaan alakauttasyöttöä. Pääsin niistä paljon hyökkämään, mutta onnistuin niitä sössimäänkin. Dimitrii vei ekan erän 4-6 ja taisi johtaa jo 2-5 toista, kun ote siirtyi minulle. Vein erän 7-5 ja luulin jatkavani homman kotiin asti. Tässä vaiheessa oli ilta pimentynyt ja keinovalot sytytetty. Tämä sävyero ympäristössä sai palloon osumisen vielä hankalammaksi ja lyömisen taso laski entisestään. Dmitrii vei erän ja ottelun n. 2,5h jälkeen 2-6, kun saanut pidettyä varmaan yhtään syöttöäni. Viimeisessä syötössäni pallo tuli jollain pokalla takaisin taivaan kautta aivan takakulmaan, enkä ollut enää kiinnostunut tippaakaan palauttamaan sitä. Halusin vain pois kentältä.

Seuraavana päivänä pelasimme nelurin samaisen Dmitriin kanssa, joka osoittautuikin varsin mukavaksi pelipariksi. Ja hänellä sujui kovakin peruslyönti, mikä ei niin kaksinpelissä näkynyt. Itse olin tällä kertaa parempi syöttö- ja lentopelissä, mutta taitava vastuksemme oli varsinkin verkolla vielä parempi. Pidimme kuitenkin ekan erän tasaisena ja hävisimme sen 4-6. Vaikka yleensä syöttöni kulkee vielä huonommin nelurissa, tällä kerta sain siihen oivan rytmin ja pidin kaveria välillä pinteessäkin. Dmitrillä ei sen sijaan kulkenut syöttöruudussa, vaan kaksareitakin tuli useampi. Toisessä erässä mokasin verkolta helpon viimeistelyn no-add-pisteessä ensimmäisessä pelissä, emmekä voittaneet sitten yhtään peliä. 0-6 toinen erä varmemmille saksalaisille.

Pelini jatkuivat vielä lohdutussarjassa iranilaista Ali Aminiania vastaan. Hän oli erikoisen tekniikan lisäksi mitä kohteliain peluri ja antoi monesti aplodeja kipsisestä esityksestäni huolimatta. Ali löi kämmeneltä erittäin läntisellä otteella, muttei kuitenkaan kovaa yläkierrettä eteenpäin, vaan enimmäkseen ylöspäin. Rysty näytti sen verran rytmikkäämmältä, että tajusin takakentän palloilun pysyvän paremmassa rytmissä sieltä puolen. Syöttö sensijaan oli vielä erikoisempi, kun hän löi sen normaalista mailannostosta huolimatta mailan rystypuolelta. Otin oikein videon lopuksi tästä: https://photos.app.goo.gl/EbT81HpQDPRBdU8i9 Lentopelikään ei näyttänyt aivan oppikirjamaiselta, mutta pallo löysi riittävästi kenttään verkoltakin, mikä sai minut lopulta aikamoiseen kipsiin. Tällaisessa pelissä kun olet koko ajan hyökkäysasemassa, niin jalkatyöhön vaadittava nöyryys on todella vaikeaa löytää helteessä. Sain helpommin taas murtoja, koska Alin erikoinen syöttö lähti kuitenkin niin matalalta suorana, että vaikeus oli lähinnä sen mataluus. Pelejä murrettiin kuitenkin puolin ja toisin, mutta sössin taas erityisesti verkolta kaverin korkeita puolustuspalloja. Voitin kuitenkin ensimmäisen erän 6-3.

Toisessa erässä en saanut edelleenkään syötöllä mitään aikaan ja pistin verkolta älyttömän määrän kämmenlentolyöntejä kohti tyhjää kenttää, mutta verkkoon tai yli rajojen. Helppojen virheiden määrä oli noissa lentolyönneissä lamaannuttavan murheellinen. Johdin erää aluksi, mutta sitten tuhrin helpoilla virheillä ja yhä enemmän kipsaavista lyönneistäni pisteet kaverille, joka otti ne ilolla vastaan. Taistelin erän kuitenkin tiebreikkiin. Siinä vannotin itseni käyttämään vain pitkää rystykrossia, joka oli ainoa varma lyöntini tässä vaiheessa. Ali kävi kuitenkin tässäkin 3-5-johdossa ennenkuin alkoi itse jännittämään ja lahjoitti loput pisteet minulle. 7-6 erävoitto tässä mielenkiintoisessa, mutta älyttömän heikkotasoisessa matsissa.

Mietin taas olusen ääressä pitkään, miksi jaksan näitä ulkomaan turnauksia kiertää, kun kentällä olo tuntuu lämpimissä maissa niin vastenmieliseltä. Sitten muistin, että kun kisat ottaa treenin kannalta, niin Suomen hyvissä oloissa peli taas saattaa kulkea paljonkin nautittavammin. Ja kun hyviäkin matseja on joka kausi tullut, niin muistaa miksi tennistä kannattaa kisata.

Viimeinen matsini oli kovinta lyöjää vastaan nimeltä Lebit Umut Yurtoglu. Hänellä oli kovasti kierretty kämmen, ja terävä rystyalakierre. Muukin tekniikka henki lapsuudesta asti treenattua tennistä. Pääsin kohtalaiseen peruspelivireeseen ja jopa nautin hetkittäin lyömisestä pääkentällä. Hienoista lyönneistä huolimatta vastustajani teki myös virheitä välillä ja pääsin jopa 11 pelipalloon. Muistan ne siitä, että kaveri pelasi ne yleensä todella hyvin ja että voitin niistä vasta 11.:a. Tämän murron jälkeen oma syöttöni meni totaaliseen lukkoon, enkä osunut enää puhtaasti palloon kertaakaan siinä syöttövuorossa. Tilanne oli jo toki ratkaistu 0-6, 1-4-vaiheessa. Saldoksi jäi siis yksi geimi tästä matsista.

Onneksi pääsin jatkaamaan matkaani tästä turnauksesta Jyrki Nurmisen Beachvolley Campille 50km päähän, jossa ei tunnetusti laatuongelmat vaivaa.

Ali Bey Club päästadion

Ehjäsin syötön rytmin kesken ottelun

Uusi seniorisarjakausikin polkaistiin käyntiin yli 40v SM-liigassa. Nousimme ilman karsintoja, koska voitimme 1-divarin lähinnä siksi, että sain ainoana sovittua kaikki matsit. Kummallista passiivisuutta muilta joukkueilta, sillä viime kausi oli tuplamittainen.

Niinpä pääsemme pari pidempääkin reissua pelaamaan kovia vastuksia vastaan. Kävimme Joensuussa pelaamassa KarTen Mika Purmosta ja Janne Hirvosta vastaan viikonloppuna.

Mikalla oli kova kämmen ja vähän epävarmempi rysty, jolla kuitenkin pystyi myös winnereihin. Matsi alkoi hänen komennossaan. Puolustuspelini ja slaissini sekoittivat kai hieman hänen peruslyömistään ja pääsin Mikan virheillä peliin mukaan. Viime aikoina olin harmikseni alkanut nostamaan huonosti syöttöjä, mikä on ollut suurin epärytmisyyden aiheuttaja. Nyt olin taas noston kanssa aivan pihalla ekassa syöttövuorossani. Sitten muutin jotain. En enää pysäytä nostavaa kättä ylös ennen lopullista nostoa, vaan nostan käden yhdellä liikkeellä heti kun olen siirtänyt katseeni pallonpomputtelusta syöttöruudun kulmaan. Sitten nosto pysyi koko ottelut kyllin suorana, ettei sitä tarvinnut ottaa alas. Samalla syöttörytmini parani niin, etteivät syöttövirheet menneet verkkoon enää ollenkaan. Syötin loppu matsin arviolta yli 70%:sti ruutuun, mistä ilahduin valtavasti. Mikaa kiusasin loppu erän hyvällä lyömiselläni. Pari maagista stoppariakin nähtiin. Ainoastaan iskulyöntini osui huonosti joka kerta. Matsi taisi kulminoitua breikkipallooni (vai oliko hänen pelipallo) 4-4-tilanteessa, jossa pääsin iskemään verkolta jopa neljä kertaa. Kaikki osui huonosti ja neljäs pitkäksi. Mika vei erän 4-6. Toinen erä oli Mikalta hieman vapautuneempaa peliä ja multakin ihan hyvää, mutta nyt pelit kääntyi hieman helpommin Mikalle 1-6.

Nelurissa Mikan kaveriksi tuli todella kuuman kämmenen omistava Janne, joka oli nollannut kaksarissaan parini Pekka Kurikan. Saimme ihan hyvän matsin aikaan, jossa Kurikka pelasi enemmän takakenttää. Emme mahtaneet kuitenkaan kovemman ja varmemman kämmenen vastustajillemme. Ihmettelimme lopuksi Jannen kanssa, että tekikö hän yhtään virhettä kämmenellään, joka pysyi kuitenkin todella kovana koko matsin ajan. 2-6, 1-6 tappio, mutta olin varsin tyytyväinen peliini koko päivänä, etenkin syötön paranemiseen.