Nyt riitti, sanoi shamaani

Ensimmäinen kisareissu Poriin oli suunnilleen yhtä synkkä kuin edellinen turnaus. Tosin ainoa matsi oli pidempi. Tappio tuli kuitenkin yhtä lyhyelle ja nuorelle pelaajalle kuin viimeksi. Ja vieläpä hämmästyttävän samaan tyyliin. Joel Nylundilla oli hyvä kämmen ja käytännössä se oli ainoa vahvuus, miksi hävisin. Rysty oli kesympi, mutta puolustus ja pääkoppa pysyi kaverilla hyvin kasassa. Tosin selvät erien alut turvasivat hänen johtoasemansa molemmissa erissä.

Lyhyttä vastusta vastaan pitäisi syöttö-vastaanottopelilläni ratkaista ottelu, mutta toisen kerran putkeen hävisin juurikin sen takia. Paineisessa tilanteessa yritän liikaa flattia ykköstä, joka suuntautuu silloin verkkoon. Onnistuin syötöissä vain tismalleen kahdessa gamessa (kuten viime ottelussanikin). Nämä pelit voitinkin helposti. Muussa lyömisessäni vire ja jalat tuntui ehkä vähän turhankin hyvältä, koska virheilin yllättävän paljon liian vaikeiden valintojen takia. Varsinkin lentopelini oli normaalia heikompaa, kun piti ratkaista verkolta. Tiukkojen pelipallojen häviäminen otti koville ja numeroista tuli yllättävänkin selkeät 4-6, 2-6.

Parista syötöllisestä romahduksesta huolimatta olen mennyt sillä saralla eteenpäin tänäkin syksynä. Jotkut treenipelit syötän vähemmälläkin keskittymisellä yli 70% ruutuun. Tämä on myös nähty kilpailuissa, mutta ei Joensuun reissun jälkeen. Onneksi tämän vuoden kilpailukalenteriin ei mahdu enää näitä nöyryytyksiä, joten palataan ensi vuonna ehompana.

Advertisement

Kuntopyörän kautta kotiin

Turkin leirin jälkeen ehdin käymään pari kisaa ennen seuraavaa Helsingin ”talven” pakoa. Myllypurossa ei kuitenkaan peli lähtenyt vielä kulkemaan, vaikka hyvääkin oli. Katsomossa oltiin kuitenkin harvinaisen nopeasti johtuen kilpailumuodosta.

Pelit pelattiin tässä C-luokassa lyhennettyinä, mutta lohdutuskaaviolla. Sain luovutusvoiton ekalla kierroksella, mikä ei ollut hyväksi, sillä toisen kierroksen tappiosta ei enää annettu lohdutusmatsia. Nuori vastukseni Matias Merve olisi kyllä voinut kaatua paremmalla pelillä. Pieni mies omasi hyvät suorat peruslyönnit ja puolustuksen. Syötössä olisi pitänyt päästä niskan päälle, koska hän ei voinut lyhyenä syöttää kovaa. Omalla ykköselläni pitäisi tehdä pisteitä varsinkin junnuja vastaan, mutta se löysi rytminsä yhteensä vain kahdessa syöttövuorossani. Muuten harjoitin helmasyntiäni eli rintamasuunnan aikaisen käännön kautta pallo flattina verkkoon ja jalkavirheeseen. Varsinkin painetilanteessa tämä tuntuu toistuvan. Lisäksi kun tuntui, että nosto on yleensä kohdallaan, en ottanut huonoja nostoja kylliksi alas. Mursin kuitenkin aluksi kaverin ja pidin oman syöttöni. 2-0-johdossa Matias sai kuitenkin varmuuden lyönteihinsä ja minä epävarmuuden syöttöihin. Hän puolusti loistavasti ja sain tapettua palloa vain verkolta. Takakentältä tuntuu nykyään kämmen varmemmalta kuin rysty yläkierre. Tähän tosin auttaa nöyrempi jalkatyö rystyllä. Matias väläytti pari kovan tason linjalyöntiä. Etenkin kämmeneltä hän osasi hyökätä ulkokierteellä korkeista palloista. Matias vei erän loput pelit 2-4 minun tuskaillessa ykkössyöttöni kanssa.

Toisessa erässä aloitin paremmalla syötöllä ja johdolla, mikä ei kuitenkaan pitänyt. Jakelin epärytmisiä lyöntejä pitkänä ja lyhyenä, jotta hyvällä rytmillä lyövä juniori olisi järkkynyt. Matias vastasi myös lisäämällä korkeita palloja. Fiksu ja hyväkäytöksinen nuori mies kaikinpuolin! 1-3-tilanteessa sain taas murrettua ja hyvän syöttövuoron, jonka turvin mentiin viiden pisteen tiebreikkiin. Siinä Matiakselle riitti varmempi peruspeli ja 1-5-voitto. 2-4, 3-4 tappio reilussa tunnissa.

Sen verran jäi voimia pankkiin, että purin kuntopyörän päällä seuraavat puoli tuntia, kun jatkomatsia ei mulle suostuttu loihtimaan. Vitutuslenkistä ei tällä kertaa ollut kuitenkaan kyse, kun lyönti ja jalat toimi kuitenkin pääosin siedettävästi. Paitsi tietenkin syöttö.