Kuukausittainen arkisto:helmikuu 2022

Tennislyönnin valinta

Huipputasolla ns. voimatennis takakentältä saattaa vaikuttaa tylsältä, mitä se joskus onkin. Etenkin naisten puolella yläkierteestä poiketaan hämmästyttävän vähän siihen nähden, mitä sillä saisi aikaan. Asleigh Barty on menestyvä poikkeus. Monipuolisempaa lyöntipeliä saattaakin nähdä alemmillakin tenniksen tasoilla johtuen siitä, että lyönnin valinnassa kannattaa ottaa huomioon useampi tekijä.

Käydään läpi peruspelitilanne, jossa molemmat kaksinpelaajat lyövät keskeltä takaa palloa. Silloin järkeviä lyöntikohteita on viisi: neljä kentän kulmaa ja taakse keskelle. Stopparin lyömisestä keskelle en oikein keksi hyötyjä, mutta taakse keskelle niitä löytyy.

  1. Tärkein syy lyöntisuunnan valinnassa sekä amatööri- että ammattilaistasolla on vastustajan heikompi puoli. Useimmiten se on rysty. Jos vastustajan syvyyssuunnan liikkuminen ja/tai etukentän lyöminen on huonoa, kannattaa lisätä lyhyitä lyöntejä. Joillakin, varsinkin junioreilla, saattaa olla huonompi jalkatyö paikaltaan lyödessä kuin juoksussa, mikä on hyvä syy lyödä keskelle. Ammattilaiset käyttävät myös tätä, mutta silloin kyse on enemmän leveäksilyöntiriskin hallinnasta samalla kun vastustajan hyökkäyskulmat huononevat.
  2. Amatööritasolla korostuu se lyönti mikä on itselle helpoin. Suuntana se on kaikille krossi, koska osuma on edempänä ja useimmiten pallo myös tulee samasta suunnasta, jolloin ajoitus on helpompi kuin kääntäessä suuntaa. Stopparit puolestaan vaativat hyvän tuntuman palloon ja alakierteen hallinnan.
  3. Pelitaktinen valinta on, kuinka paljon pyrit väsyttämään vastustajaa. Väsyttämiseen takakulmat ovat parhaita, sillä etukulmien käyttö lyhentää palloralleja. Se, onko väsyttämisestä hyötyä, riippuu taas pelaajien kunnosta ja jäljellä olevan ottelun oletetusta kestosta.

Juoksutustaktiikkaan liittyy myös lyöntityypin valinta, eli sen nopeus ja kierre. Tärkein valinta on yläkierteen ja alakierteen välillä. Alakierre on jossain puolustustilanteissa luonnollinen valinta, sillä se ei vaadi voimaa ja sen voi lyödä kurottamalla palloon yhdellä kädellä. Ja tietysti stoppareissa ei ole järkeä yläkierteellä lyötynä. Takaa taakse keskeltä lyötäessä lyöntityypin valinta onkin mielenkiintoisempi juttu:

  1. Varsinkin amatööritasolla palloa lyödään enemmän alakierteellä ja vähäisellä kierteellä siksi, että se on pelaajalle ominainen, virheettömin lyönti.
  2. Toinen syy alakierteen valinnalle on sen takaisin lyömisen vaikeus. Nopeampaan ja korkeampaan pomppuun on helpompi lyödä vastaan. Yläkierteeseen mieltyneille junioreille voi alakierre tuottaa vaikeuksia takakentällä. Muut variaatiot perus yläkierteeseen ovat korkeampia ja hitaampi yläkierre sekä sivukierteet, jotka voivat vähemmän pelanneille aiheuttaa ylimääräisiä virheitä siihen valmentajan korista lyötyyn palloon verrattuna.
  3. Sitten kun lähdetään pommittamaan takakulmia yläkierteellä, varsinkin ammattilaisen tulee hienosäätää riskin tasoa eli lyöntimarginaaleja. Mitä lähemmäksi rajoja tähdätään, sitä suuremmaksi nousee läpilyönnin ja suoran virheen mahdollisuus. Takakentän läpilyöntiyrityksen valinnassa painaa eniten oman hyökkäyslyönnin tarkkuus. Toiseksi eniten, mutta amatööritasolla ehkä eniten, vaikuttaa puolustavan pelaajan nopeus hakea palloa kulmista, sekä myöskin taito lyödä juoksusta. Kolmantena kriteerina voisi pitää pelitaktisempia asioita. Selvä tappioasema erässä tai jopa pelissä lisää riskinsietoa. Samoin tietysti jos oma jalka alkaa painaa, kannattaa lyhentää palloralleja riskiä lisämällä. Samalla vaikeampien hyökkäyslyöntien lyöntituntumaa voi saada parannettua. Myös selkeässä johtoasemassa voi kannattaa lisätä lyöntiriskiä, koska silloin on varaa kerätä tärkeää hyökkäyslyöntituntumaa. Vastaavasti tiukassa tilanteessa, kuten tiebreikissä, riskejä kannattaisi ainakin amatöörin vähentää ja marginaaleja lisätä.

Tässä siis pohdittavaa takakentän pelille. Etukentän lyöntivalinnat ovat yksinkertaisempia, koska silloin haetaan vain pallon tappoa.

Harvinainen, tyydyttävä turnaussuoritus

C-luokan päiväkisoja lyhennetyillä matseilla piti lähteä metsästämään Ouluun asti, kun pk-seudulla sellaisen järjestäminen lienee liian vaarallista. Tällä kertaa kovempi junnu osui heti ekalla kierroksella vastaan, mutta muuten voi olla suoritukseen tyytyväinen.

Vili Mykkänen leipoi palloa melkoisen isolla kämmenellä ja varmistelevalla rystyllä. Lisäksi kun jalat olivat nopeat ja verkkopelikin kunnossa, en pystynyt haastamaan kaveria heikommalla syötöllänikään. Tappelin kuitenkin useamman murron hyvällä puolustuspelilläni. Kun sain pallon kaverin rystylle, pääsin krossipallottelussa niskan päälle. Vilin rysty oli helpompi ja pääsin paljon verkollekin sitä kautta. Hyökkäykseni ei kuitenkaan tuottanut tulosta hänen loistavaa pallohakua vastaan. Oma syöttöni yski myös alussa, enkä saanut siitä etua. Olisko jopa kaikki syöttöni murrettu, jopa 40-0 johdostani toisessa erässä. Sain kuitenkin neljä geimiä tasatahtiin Vilin murtamisesta. 2-4, 2-4, mutta en oikeen tuntenut olevani lähellä voittoa. Peruspeli kuitenkin toimi, tosin ykkönen ehkä vain 60%:sti.

Toisessa matsissani tappiokaavion puolella oli mukavaa palloa lyövä Ilpo Tuikkala. Hänen peruslyöntinsä ei ollut kovin varmoja ja vaihtelevampi lyömiseni sekoitti häntä entisestään. 3-0-johtoni tuli varmaan turhan helpolla, koska no-ad eräpallossani jätin hänen sivuraja-winnerinsä varmistamatta ja hän breikkasi. Sitten aloinkin hieman jännittämään, kun Ilpo piti paremmin palloa ruudussa. Eikä siinä tarvi kuin pari pistettä sopivasti ja olimme tiebreikissä viiteen pisteeseen. Siinä otin sitten varmuudellani taas ohjaajan paikan ja vein neljä ensimmäistä pistettä Ilpon virheillä ja erän 5-1 tiebreik-tuloksella.

Toinen erä alkoi kuten ensimmäinenkin, mutta nyt en antanut asenteeni horjua. Samalla Ilpolla taisi olla usko koetuksella ja peli pysyi hallussani. Syöttöni ei vieläkään ollut halutussa rytmissäni kuin vasta lopussa. Toinen erä kuitenkin puhtaasti 4-0.

Semifinaali tappiokaavion puolella oli reipasta lyömistä tarjoilevaa junioria, Oliver Sipolaa, vastaan. Hänen peruslyöntinsä ja syöttönsä oli varsin näyttäviä, mutta jalkatyö ja sitä myötä varmuus oli heikkoutena, kun pallosta otettiin (minä otin;) vauhtia pois. Slaissit ja korkeatkin pallot rystylle tuotti selviäkin virheitä. Mutta jos erehdyin hyvärytmisen pitkän yläkierteen laittamaan sinne, saattoi takaisin rävähtää stanwavrinkamainen yhden käden rystywinneri. Kämmeneltä niitä tuli enemmän. Mutta myös kämmenpuolelta varsinkin lyhyemmät ja alakierteiset aiheuttivat Oliverille kurkottelua ja virheitä sensijaan, että olisi agressiivisemmalla jalkatyöllä tullut palloon kiinni. Etenimme erät tasaisesti, mutta lievässä johdossani varmemman pelini ansiosta. Syöttöni sujui edelleen vain kohtalaisesti, mutta en ainakaan häviä suoraan sen takia. 4-2, 4-2 voitto.

Soittelin kentältä järjestäjälle, kun en jaksanut lähteä kysymään finaalivastustajaa 50m päähän. Sain kuitenkin luovutusvoiton ja otin sen mielelläni vastaan, koska jalka alkoi painaa. Päiväturnauksen saldoksi jäätiin pitkästä aikaa selvästi positiivisemman puolelle. Parannettavaa jäi kuitenkin edelleen syötössä, vaikka sitä on nyt aika hyvin jumpattu koko alkuvuosi. Ykkösen rytmi ja onnistumisprosentti nousee vasta toisessa erässä halutulle tasolle. Tästä on kuitenkin mukava jatkaa, kun tappiokin tuli vain ennustamalleni turnausvoittaja Mykkäselle.

Erävoitto alle vartissa

Kun tennisura on tarjonnut vähemmän gloriaa viime aikoina, on hyvä repiä iloa pienemmistäkin onnistumisista.

Taaplasin OTC-cupin tunnin matsissa avauserän vastustajalle, mitä en osannut yhtään odottaa. Vastus kun löi varsin miellyttävästi ja rytmikkäästi, jotta oma peli olisi pitänyt toimia. Kavennus- tai tasoituspisteitä toisen erän johtamisesta tai voittamisesta jäi aikaa saalistaa alle 15 minuuttia.

En uskonut saavani lyhennettyä neljän geimin erää millään kasaan, vaikka pelasimme no-ad:illa. Hyökkäyspelini pysyi kuitenkin paremmin ruudussa ja vaihdoimme puolta 3-0-johdossani, kun aikaa oli ehkä kolme minuuttia jäljellä. Uskalsin vihjata vastukselleni, että nyt tulee syöttölentopeliä, mutta en uskonut itsekään ehtiväni pelata sitä. Keräsin kuitenkin vain yhden pallon syötettäväksi, koska kakkosiin ei ainakaan ollut aikaa. Ykköset menivät ruutuun ja tällä kertaa myös seuraavat lentolyönnit ja pääsin 40-0 eräpalloihin. Seuraavasta taas verkolle, mutta vastukseni pääsi hyvin kiinni lentolyöntitiputukseeni. Aavistin peittämään kämmenpuolen tyhjää kenttää ja sain pallon suoraan lapaani, josta puolestani yritys kohti tyhjää suuntaa jäi verkkoon. Loppusummeri odotutti vieläkin tuomion parahdusta ja kiirehdin seuraavankin ykkösen ruutuun ja pääsin tipauttamaan samanlaisen rystylentolyönnin poikki kentän. Vastukseni ehti tällä kertaa vielä paremmin siihen ja pääsi päättämään kämmenellään kohti tyhjää kenttää. Lyönti pysähtyi verkon yläreunan nauhaan, mistä mulle erävoitto. Pyysin anteeksi ja nojasin nauraen verkkonauhaan samaan aikaan kun summeri pärähti ottelun päättymiseksi. Lyhykäisyydessään setti oli kyllä eeppisin neljän geimin voittoni koskaan.

Muita mukavia muistoja: Beach tenniksen World Tour pisteet ei näytä happanevan seitsemän vuoden takaa, vaan niin vain netistä löytyy maailman rankingini selvästi alle puolentoista tuhannen.