Harvinainen, tyydyttävä turnaussuoritus

C-luokan päiväkisoja lyhennetyillä matseilla piti lähteä metsästämään Ouluun asti, kun pk-seudulla sellaisen järjestäminen lienee liian vaarallista. Tällä kertaa kovempi junnu osui heti ekalla kierroksella vastaan, mutta muuten voi olla suoritukseen tyytyväinen.

Vili Mykkänen leipoi palloa melkoisen isolla kämmenellä ja varmistelevalla rystyllä. Lisäksi kun jalat olivat nopeat ja verkkopelikin kunnossa, en pystynyt haastamaan kaveria heikommalla syötöllänikään. Tappelin kuitenkin useamman murron hyvällä puolustuspelilläni. Kun sain pallon kaverin rystylle, pääsin krossipallottelussa niskan päälle. Vilin rysty oli helpompi ja pääsin paljon verkollekin sitä kautta. Hyökkäykseni ei kuitenkaan tuottanut tulosta hänen loistavaa pallohakua vastaan. Oma syöttöni yski myös alussa, enkä saanut siitä etua. Olisko jopa kaikki syöttöni murrettu, jopa 40-0 johdostani toisessa erässä. Sain kuitenkin neljä geimiä tasatahtiin Vilin murtamisesta. 2-4, 2-4, mutta en oikeen tuntenut olevani lähellä voittoa. Peruspeli kuitenkin toimi, tosin ykkönen ehkä vain 60%:sti.

Toisessa matsissani tappiokaavion puolella oli mukavaa palloa lyövä Ilpo Tuikkala. Hänen peruslyöntinsä ei ollut kovin varmoja ja vaihtelevampi lyömiseni sekoitti häntä entisestään. 3-0-johtoni tuli varmaan turhan helpolla, koska no-ad eräpallossani jätin hänen sivuraja-winnerinsä varmistamatta ja hän breikkasi. Sitten aloinkin hieman jännittämään, kun Ilpo piti paremmin palloa ruudussa. Eikä siinä tarvi kuin pari pistettä sopivasti ja olimme tiebreikissä viiteen pisteeseen. Siinä otin sitten varmuudellani taas ohjaajan paikan ja vein neljä ensimmäistä pistettä Ilpon virheillä ja erän 5-1 tiebreik-tuloksella.

Toinen erä alkoi kuten ensimmäinenkin, mutta nyt en antanut asenteeni horjua. Samalla Ilpolla taisi olla usko koetuksella ja peli pysyi hallussani. Syöttöni ei vieläkään ollut halutussa rytmissäni kuin vasta lopussa. Toinen erä kuitenkin puhtaasti 4-0.

Semifinaali tappiokaavion puolella oli reipasta lyömistä tarjoilevaa junioria, Oliver Sipolaa, vastaan. Hänen peruslyöntinsä ja syöttönsä oli varsin näyttäviä, mutta jalkatyö ja sitä myötä varmuus oli heikkoutena, kun pallosta otettiin (minä otin;) vauhtia pois. Slaissit ja korkeatkin pallot rystylle tuotti selviäkin virheitä. Mutta jos erehdyin hyvärytmisen pitkän yläkierteen laittamaan sinne, saattoi takaisin rävähtää stanwavrinkamainen yhden käden rystywinneri. Kämmeneltä niitä tuli enemmän. Mutta myös kämmenpuolelta varsinkin lyhyemmät ja alakierteiset aiheuttivat Oliverille kurkottelua ja virheitä sensijaan, että olisi agressiivisemmalla jalkatyöllä tullut palloon kiinni. Etenimme erät tasaisesti, mutta lievässä johdossani varmemman pelini ansiosta. Syöttöni sujui edelleen vain kohtalaisesti, mutta en ainakaan häviä suoraan sen takia. 4-2, 4-2 voitto.

Soittelin kentältä järjestäjälle, kun en jaksanut lähteä kysymään finaalivastustajaa 50m päähän. Sain kuitenkin luovutusvoiton ja otin sen mielelläni vastaan, koska jalka alkoi painaa. Päiväturnauksen saldoksi jäätiin pitkästä aikaa selvästi positiivisemman puolelle. Parannettavaa jäi kuitenkin edelleen syötössä, vaikka sitä on nyt aika hyvin jumpattu koko alkuvuosi. Ykkösen rytmi ja onnistumisprosentti nousee vasta toisessa erässä halutulle tasolle. Tästä on kuitenkin mukava jatkaa, kun tappiokin tuli vain ennustamalleni turnausvoittaja Mykkäselle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s