Olen tavannut yhdistää ITF-seniors -tennisturnauksia lomareissuihin. Juhannuksen Barcelonan reissuun oli tarjolla myös kisat, mutta päätin perua ilmoittautumiseni. Helteessä kisaaminen ei nimittäin tuota minkäänlaista iloa. Sensijaan unohtamalla hetkeksi tenniksen ja piipahtamalla Madridissa ja Valladolidissa padelin merkeissä, riemastutti. Ja mikäs oli piipahtaessa, kun junat toimivat nopeammin kuin lennot Espanjassa.
Madridilainen ystäväni välitti minut paikallisten seniorien aamupadeleihin betoniseinäisille ulkokentille (https://goo.gl/maps/EkiXhNohRwkUH4Kq6). Pelejä pelattiin 20 min erissä ja enemmän geimejä voittanut nousi paremmalle kentälle ja häviäjä huonommalle. Uusilla kentillä parit sekoitettiin. Taso oli varsin mukava, sillä voitin hieman enemmän kuin hävisin. Hitaissa oloissa iskulyöntejä ei paljon viljelty, eikä sedät olleet kai niihin oikein tottuneetkaan. Löin nimittäin ekalla kerralla varmaan viisi osumaa vastustajaan eli perdonia tuli hoettua enemmän kuin putaa. Lopulta sai halatakin anteeksipyynnöksi. Kanahäkin sivustat olivat virallista korkeampia, joten sieltä ei olisi palloa yli saanutkaan. Paikalliset veistäjät pelasivat hienosti takakulmissa, mutta verkkopeliä karsastettiin täälläkin ja muut jäivät turhan kauaksi verkosta. Hintaa huville sai maksaa huimat kaksi euroa per kaksi tuntia.
Padelhenkiset ystäväni vihjasivat Vallodolidin WPT:sta kätevästi vain tunnin matkan päässä Madridista. Historialliselle aukiolle oli koottu näyttävä keskuskenttä ja maailman parhaimmisto oli paikalla. Portsarin kanssa keskustelin joka kerta sisäänkäynnillä, koska hän halusi viedä vesipullostani korkin ja aerosolideodoranttini, mutta isompi aerosoliaurinkorasva ei tuottanut vaaraa katsomossa.
Muutamasta sadetauosta huolimatta ehdin nähdä viittä eri matsia. Miesten ja naisten huippumatsien ero katsojille on hieman sama kuin beachvolleyssa; fysiikka tekee miesten seuraamisesta viihdyttävämpää. Padelhuipulla ero korostuu. Naisten WPT rankingin 1&2 parit eivät juuri iskulyöntejä viljelleet. Ja silloin kun sivuseinästä lyötiin yli, kertaakaan ei oltu palloa hakemassa tosissaan ulkoa. Itseasiassa ihmettelin aluksi oliko se kiellettyä, kuten kentillä, joissa ei ole tarpeeksi ulkotilaa. Ainoastaan WPT-ranking nr. 8, Bea Gonzales, tarjoili fyysisellä olemuksellaan todella näyttävää peliä. Muuten naisten padel on kaunista, kuten tennis, mutta ei aiheuta huokauksia katsomossa.
Toista oli miesten maailman ykköspari, Lebron/Galan. Yleisö äimisteli lähes jokaista palloa silmät selällään ja haavi auki – sellaista sirkusta herrat tarjoilivat. Kun lisäksi altavastaajat Toni Bueno ja Marc Guilez yllättivät virheettömällä pelillään 0-3-alun jälkeen ja veivät ekan erän, saatiin jännitystäkin peliin. Lebron/Galan on tunnettu kovista iskuistaan ja niinpä palloa ei haluttu paljon nostella heille. Vastustaja pääsi kyllä poimimaan iskuja hyvin sekä takaseinästä, että verkolta. Miesten huippupadelissä näkee hyvinkin erikoisia palloja ensimmäistä kertaa vielä näin lyhyellä katselukokemuksella. Tämä matsi tarjoili uusia juttuja, kuten että Guilez kävi hakemassa pallon ulkoa ja löi sen kovalla iskulla oviaukosta Lebronia pohkeeseen, että tuntui. Myöhemmin Guiloz itse otti haavan otsaansa ehkä tuomarituolista. Omituisinta hämmästelyä aiheutti Galanin stoppari, jotenkin Lebronin selän takaa, kun Lebron ei jostain syystä kumartunut ollessaan parinsa lyöntisektorissa. Oliko tarkoituksella vai ei, jäi arvoitukseksi. Lisäksi jäi mieleen “feikkismashi”, jota näkee tavallisesti niin, että kova kick-smashi muutetaan hitaaksi pudotukseksi takaseinään. Nyt Lebronin viboran saatolla alkanut mälli muuttuikin kesken swingin kovaksi iskuksi. Kaikista trickshoteista huolimatta huimin lyönti tennispelaajan näkökulmasta on korkea flatti kämmenvolley alaspäin, joka lähtee niin kovaa, ettei palloa ehdi sivukatsomosta näkemään.
Maailman ykköset pitivät pintansa avauserän tappiosta huolimatta ja matsi oli ehkä viihdyttävin liveurheilukokemus, mitä olen nähnyt.
Palloukko 