Lohdutonta nostoa

Kesäkausi alkaa olla ehtoo puolella, eikä vielä ole hirveästi valoa näkynyt syöttötunnelin päässä. Tällä kertaa syötön nosto pilasi joka ainoan syöttövuoron kahdesta matsista. Ensimmäisessä sössin huonolla valmistautumisella muutkin lyönnit, mutta toisessa sain sentään lohtuvoiton.

Lohjan lohkokisojen sarja MB20+ oli sopiva sarja ja olisi hyvinkin ollut voitettavissa kunnon pelillä. Nyt ei oltu lähelläkään tyytyväisiä varsinkaan syöttöön. Ensimmäinen ottelu Antti Savolaista vastaan olisi voinut kehkeytyä hyväksikin, mutta valmistauduin heikosti viileään iltaotteluun. Jätin päiväjumpat välistä ja lähdin pelipaikallakin lähes suoraan mopon selästä kentälle. Syötön lisäksi muutkin lyönnit olivat pari geimiä täysin hukassa. 0-2-tilanteen jälkeen pallorallit tasoittuvat, mutta tuhrin pisteet viimeistään verkolta. Antilla oli iso ja kierretty kämmen, mutta rysty oli heikkous. Hän sai kuitenkin varovaiset alakierteensä sen verran takaisin, että en saanut suoria pisteitä sieltä. Antti vei tiukatkin geimit ja syöttöni ei toiminut vaihtelevan noston takia koko matsissa. Odotin, että homma alkaisi toimimaan syötönkin osalta viimeistään erän lopussa, mutta samaa paskaa jatkui loppuun saakka. Vähän turhankin selvät numerot 1-6, 1-6 ja kevyt latvapalo heikosta valmistautumisesta.

Seuraavan päivän vastuksen, Tuomas Kirstilän, kanssa osat olivat vaihtuneet otteluvalmiudessa ja hän piti huolta virheistä. Keli ja kenttä pysyi samoina kuin eilenkin, ts. olosuhteita ei voinut syyttää missään nimessä. Pidin alussa jopa ykköstäni ruudussa ja sain sillä suoriakin pisteitä. Täysin ehjää syöttövuoroa en kyllä tässäkään ottelussa saanut aikaiseksi. Tuomas alkoi lämmetä erän lopussa, mutta sain pidettyä harvinaisen 6-0-erän. Toisessa erässä Tuomas paransi peruslyömistään ja minulla jatkui eilisen huono nosto syötössä. Samalla aloin virheilemään hyökkäysten viimeistelyssä verkolla. Tuomaskin tosin huononsi syöttöään, eikä matsin taso hivellyt silmää. Tuomaksen suora ja lyhyt-swinginen kämmen tuotti helppoja virheitä vaihtelevan korkuisiin palloihin ja minun piti vakuuttua, että myös rystyjä kannatti sijoittaa linjaa pitkin. Hän vei kuitenkin tiukat pallot tässä erässä lukemin 2-6 etenkin hyvän rystynsä ansiosta.

Kolmanteen kymppitaiskaan päätin syöttäväni vain kakkossyöttöä hyvin varmana, koska en uskonut, että sieltä tässä tutinassa uskalletaan leipoa läpi. Sitäpaitsi syöttöni pysyi niin epärytmissä, että varsinkin syvyyssuunnan lukeminen täytyi olla vaikeaa vastustajalle. Lisäksi päätin, että laitan vain kaverin kämmenkulmaan eri rytmistä palloa, koska sieltä oli kipsaavimman näköiset virheet tulleet. Taktiikka toimi ja kun tähdetkin oli kohdillaan, en tainnut helppoa virhettä erään tehdä. 5-1-johdon kautta 10-3-voittoon, mutta tuuletuksia ei tämmöisen pykimisen jälkeen tosiaan tehnyt mieli.

Advertisement

Erikoisempi selkäsauna

Ensimmäinen kolmosdivarin matsini Valtion Rautateiden Tennis -joukkueessa osui kohdalleni ja aika kovan tason pelimannen oli vanhan kotikaupunkini joukkue ottanut vahvistuksekseen. Dennis Kazistov on erittäin taitava ja nopea kaveri, mutta ei varsinaisesti lyö kovaa yläkierrettä takakentältä. Varsinkin vaihdettuaan vamman takia kahden käden rystynsä yhteen käteen, ei rystyltä tullut kuin alakierrettä. Dennis taisi lyödä kaksi yläkierrerystyä ja ne laskeutuivat aivan sivurajalle. Syöttökään ei kovin kova ollut vaikka tarkkana se tuotti pisteitä massallakin.

Olin rystykrossissa niskanpäällä ja pääsin paljon verkolle Dennisin jatkuvien stopparien takia. En kuitenkaan saanut tapettua palloa verkolta hänen loistavan puolustuksen takia. Tyypillinen pallo oli, jossa löin kaikille kolmelle rajalle lentolyönnin ja Dennis haki ne kaikki ennenkuin iskin pitkäksi. Erityisesti syvyyssuunnan liikkeessä hän taisi olla paras mitä olen kohdannut. Eli minun stoppareista jäi vain verkon pintaa pitkin tippunut pallo. Lisäksi hänen suora kämmenensä oli erittäin tarkka, mutta lähti joskus kovallakin yläkierteellä. Varsinaisia takakentän läpilyöntejä Dennis ei kuitenkaan tarvinnut, vaan puolustuspeli tuntui riittävän hänen pelinhallintaan. Varsinkin kun en saanut syöttöäni kunnon rytmiin, en saanut siitä yhtään apua ja Dennis mursi kaikki syöttöni. Pieneksi ilahduksekseni syötin yhden ässän hänen yli, kiitos Metsälän kenttämestarin viivoista.

Erikoisempi tapahtuma oli, että unohdimme pelata yhden geimin. Pari kertaa muistelimme muutenkin pisteitä, kun Dennis ei niitä paljon huudellut. 1-6, 0-2 -tilanteessa hän tuli puolen vaihtoon ja meinasi, että tilanne on 3-0. Olin sen verran hämmentynyt kyydeistä, että en jäänyt tilannetta siinä enempiä ihmettelemään. 0-5-tilanteessa sitten alettiin miettimään, kuinka erän ensimmäinen syöttäjä on vaihtunut kesken erän. Filosofoimme aikamme kadonnutta geimiä ja päätimme, että syötän nyt uudestaan geimin 0-4-tilanteesta. Tämä ei paljon tainnut lopputulokseen vaikuttaa, vaan 1-6, 0-6 tuli lukemat. Tätä matsia olisin halunnut kyllä jatkaa, koska pataan tuli niin nopeasti vaikka pääsin jatkuvasti hyökkäämään.

P.S. Dennisin erikoisesta ehdotuksesta pelasimme no-let-säännöllä, mitä itsekin kannatan. Matsin kulku nopeutui, eikä yhtään ässää tullut verkon takia. Hyvä sääntö.