Katastrofikesän sopisi lopettaa katastrofiturnaukseen

Periaatteessa Metsälän päiväturnauksesta yli 40v-sarjasta olisi voinut toivoa menestystäkin. Olin treenannut ja valmistatutunut hyvin, mutta hyvä massakauden esitys antoi edelleen odottaa itseään. Toki helteisestä sääennusteesta olisi pitänyt aavistaa, ettei peli kulje. Eikä se kulkenut. Toki helteen ei pitäisi vaikuttaa syöttämiseen, mutta se pysyi sysimustana koko kuusi tuntia.

Kävin aamu kasin matsia ennen herättelemässä itseäni jo aamu viiden aikaan ja syöttäminenkin tuntui hyvältä, kuten joka päivä edeltävällä viikolla. Mutta kilpatilanne kipsaa sen rytmin.

En jaksa analysoida neljää vastustajaani, joista voitin hikisesti kaksi. Päävastustaja kun tuntui olevan oma pääkoppa. Kokeilin uutta itsesuggestiivista temppua pakottamalla itseni hymyilemään kun peli vitutti. Virnuilin lähes koko ekan matsin, mutta siitä ei ollut apua lyömiselle. Ainoastaan kiroilu saattoi vähentyä. Sain kolmessa ekassa matsissa yhden hyvän ykkösen aikaan per matsi. Pelasin kuusi tuntia vain yhden tunnin tauolla ja koko ajan vitutti. Se on pisin turnaus, jossa olen rimpuillut mukana niin, ettei peli kulje missään vaiheessa. Toki toisen matsin jälkeen alkoi helteen lisäksi sivuttaiset trombit häiritsemään lyömistä. Sainpahan miellyttäviä lihaskramppeja vähän vielä seuraavanakin, kovin krapulaisena päivänä.

Advertisement

Tappioita molemmin puolin lahtea

3-divarin toiseen matsiini sain melko sopivan vastuksen, vaikken voittoon yltänytkään. Joni Puranen Valko-Pallosta löi laadukasta yläkierrettä molemmin puolin ja liikkui myös hyvin. Ainoa heikkous oli varovaisessa syötössä ilmeisesti olkapäävammojen takia.

Tällä kertaa valmistautumiseni oli erinomaista käytyäni päivällä pallottelemassa ennen illan matsia. Niinpä pääsinkin hyvään peruslyöntirytmiin ja takakentän pelimme oli ihan tasokasta. Vaikka pääsin varmaan enemmän breikkipisteisiin kuin vastustajani, tuntui että hänen peruslyöntivarmuus- ja kokemus oli parempaa tiukissa paikoissa. Oma syöttöni pysyi kohtuudella ruudussa tällä kertaa vaikka rytmi ei tuntunut edelleenkään hyvältä. Pelkällä taisin palloa repiä. 3-6, 2-6 kuitenkin tappio.

Jaakko Utriainen oli voittanut kaksarissaan Jukka Kuivalaisen ja kolmas pelaajamme oli puolestaan hävinnyt omansa, joten nelurissa oli mahdollista voitolla tasapeliin. Pelasimme siis Jaakon kanssa kaksarivastustajiamme vastaan nelurin. Nelurissa annan parini yleensä syöttää enemmän, koska viihdyn paremmin verkolla kuin syötössä. Tällä kertaa vastustajamme luki kuitenkin hyvin Jaakon kovaa syöttöä ja palautti loistavasti breikkien arvoisesti. Minun syöttöni sensijaan tuntui rytmittömänä vaikeammalta heille ja taisin pitää suurimman osan. Vastustajasta Puranen tuskaili syötön kanssa enemmän ja saimme häntä murrettua. Muuten matsi oli aika hyvää ja nautin Jaakon kanssa pelaamisesta. Jaakko loisti enemmän takana ja minä edessä. Vastustaja taisi viihtyä kuitenkin enemmän edessä ja vei hienokseltaan verkkoa. Johdimme ekaa erää 4-1, mutta hävisimme niukasti 5-7, 4-6.

Lähdin viikonlopuksi Tallinnan Kalev-klubille pelaamaan ITF-senioriturnausta. Tällä kertaa Tallinnan hieno ja perinteinen turnaus kiinnosti vielä vähemmän kuin ennen ja alle 60-v pelaajia ei ollut juuri minun lisäksi Suomesta paikalle eksynyt. Paikallisiakaan ei montaa kymmentä osallistunut. Huonona puolena tässä on, etten saanut vastustajaa lohdutuskaavioon, eikä nuoremmille senioreille löytynyt nelinpelisarjaan osallistujia.

Avausvastukseni Tonu Uustalu oli varsin urheilulinen kaveri vaikkei itse tennislyönnit näyttäneet kovinkaan kauniilta. Kotikutoisuus ei kuitenkaan merkitse mitään, jos pallo löytää useammin osoitteeseen kuin vastustajalla. Pehmeähkö eli hidas massakenttä lienee myös auttaneen kaverin puolustuspeliä. Hän ei kuitenkaan tehnyt virheitä hyökkäyslyönneissäkään siitä huolimatta, että ne näyttivät välillä varsin kipsisiltä ja niin hän jälkeenpäin väittikin. Tonulla oli kuitenkin tehokas syöttö. Se lähti korkealta ja flattinäkin hyvällä prosentilla ruudussa. Kakkonen oli lähes kuin ykkönen. Omalla syötölläni en saanut mitään aikaan. Erät eteni varmemman ja ennenkaikkea fiksumman eli Tonun tahdissa ja kyllähän se sieppasi hävitä enimmäkseen omilla virheillä 2-6, 2-6.

Plussana uudet tuttavuudet, kuten seniori, joka juoksee maratoneja nopeammin 35 asteessa kuin 20 asteessa. Vaihtoi kestävyysjuoksun tennikseen sen osoittautuessa kivemmaksi vuonna 1978.