Periaatteessa Metsälän päiväturnauksesta yli 40v-sarjasta olisi voinut toivoa menestystäkin. Olin treenannut ja valmistatutunut hyvin, mutta hyvä massakauden esitys antoi edelleen odottaa itseään. Toki helteisestä sääennusteesta olisi pitänyt aavistaa, ettei peli kulje. Eikä se kulkenut. Toki helteen ei pitäisi vaikuttaa syöttämiseen, mutta se pysyi sysimustana koko kuusi tuntia.
Kävin aamu kasin matsia ennen herättelemässä itseäni jo aamu viiden aikaan ja syöttäminenkin tuntui hyvältä, kuten joka päivä edeltävällä viikolla. Mutta kilpatilanne kipsaa sen rytmin.
En jaksa analysoida neljää vastustajaani, joista voitin hikisesti kaksi. Päävastustaja kun tuntui olevan oma pääkoppa. Kokeilin uutta itsesuggestiivista temppua pakottamalla itseni hymyilemään kun peli vitutti. Virnuilin lähes koko ekan matsin, mutta siitä ei ollut apua lyömiselle. Ainoastaan kiroilu saattoi vähentyä. Sain kolmessa ekassa matsissa yhden hyvän ykkösen aikaan per matsi. Pelasin kuusi tuntia vain yhden tunnin tauolla ja koko ajan vitutti. Se on pisin turnaus, jossa olen rimpuillut mukana niin, ettei peli kulje missään vaiheessa. Toki toisen matsin jälkeen alkoi helteen lisäksi sivuttaiset trombit häiritsemään lyömistä. Sainpahan miellyttäviä lihaskramppeja vähän vielä seuraavanakin, kovin krapulaisena päivänä.
Palloukko 