Kramppiennätys

Sisäkausi alkoi tenniksessä kesken hyvän ulkovireen. Vire saatiin siirrettyä sisälle, mutta sisäilmasto aiheutti ehkä raskaimman kilpailupäivän kramppien perusteella.

C30-luokka tarjosi jälleen sopivan tasalaatuista vastusta. Pelasimme Myllypuron hallissa, joka ei tuntunut liian lämpimältä, mutta olisiko ilmankosteus ollut turhan korkea kun ilmastoinnin ääntä ei halleissa kuullut.

Ensimmäinen matsini Henri Isohannia vastaan oli tiukka. Henrillä oli kaunis syöttö ja kämmen, mutta antoi rystynslaissilla helpompia virheitä. Samoin syöttö ei sujunut niin hyvin, mitä tekniikka antaisi lupauksia. Pelasin ensimmäisen syöttövuoron murheellisesti, mutta sitten jäi helpot virheet vain vastustajalle ja vein ekan erän 6-1. Toisessa erässä tiukat pallot kääntyivät Henrille aluksi ja hän meni 5-2-johtoon. Pelasin kuitenkin hyvällä varmuudella ja kampesin 7-5 erän ja ottelun voittoon. Syöttö sujui lupauksia antavan kohtuullisesti ja mieltä lämmitti voitto pitkästä aikaa hyvällä pelillä.

Toinen matsini oli saman päivänä riittävän lepoajan jälkeen, mutta rasitus osoittautui turhan kovaksi. Jatkoin hikoilua Heikki Lohia vastaan. Heikkiä vastaan oli vaikea pelata hyvin, kun hän puolusti erittäin nopeana ja löi juoksusta kovemmin kuin paikaltaan. Vaikka paikaltaan lyöminen näytti vaarattomammalta, hiljaisena oli se erittäin tarkka ja matala flätti, johon oli ikävä kurkotella. Hallitsin kuitenkin lievästi takakenttää jolloin Heikki sai paljon juoksemista. Pääsin paljon verkolle viimeistelemään, mutta parempaakin tehoa olisi voinut olla. Hävisin 4-6-erän.

Toisessa erässä uskoin vahvaan peruslyöntipeliini. Ykkössyöttöni oli kuitenkin kilpistynyt verkkoon ärsyyntyneisyyteni takia, jolloin aikaistan vartalonkiertoa ja vedän flatin verkkoon. Luultavasti tällöin tapahtuu myös jalkavirhe. Heikki alkoi osoittamaan rasituksenkin merkkejä ja sain murtojen putken poikki 3-4-tilanteesta keskittymällä ponnistukseen ja hartiakierron myöhäisyyteen sekä vasemman jalan työhön. Ykkönen alkoi mahtumaan ruutuun ja vein erän 6-4. Pari kertaa jouduin oikein päästelemään höyryjä jopa positiivisessa mielessä. Paras pallo oli etukentän mittelö, missä lähdin aavistamaan tyhjemmälle rystylle. Jouduin poimimaan pallon syöksymällä rystyvolleyn alhaalta. Se lensi korkeamalle poikkikentän kämmenelle, johon ehdin myös ryntäämään ja sain laittaa pallon tyhjään kenttään. Matsin rasitus oli kuitenkin tässä vaiheessa uudella tasolla, sillä tunsin ekaa kertaa vasemman etureiden yläosassa pari ”sähkötystä”, mikä vihjasi kramppiin.

Kramppia ei kuitenkaan tullut vaan katkoin vapautunutta painostusta 10-tiebreikiin. Siinä ekan ottelupallon taisin sössiä kaksariksi, mutta toisen pistin kunnon kierteellä kenttään. Pääsin jälleen verkolle ja pikku miekkailun jälkeen sinetöin voiton 11-9.

Lähes kolmen tunnin kovan hikoilun jälkeen tiesin odotella pikku kramppeja. Niitä kroppa vihjailikin normaalin jalkaterien ja vatsalihasten lisäksi myös selässä, reisissä ja jopa sormissa. Lisäksi kuulin ensimmäistä kertaa hiki-ihottumasta, joka oli ärsyttänyt poskipääni ja otsani punaisiksi. Pikkukrampit aiheutti ainoastaan miellyttävää jännitystä, mutta yöllä kolmen aikaan kun en vielä ollut oikeen saanut unta, vaan varonut kramppiasentoja, iski vasemman etureiden yläosaan tuskallinen kipu. Parin minuutin kramppi reidessä ei enää naurattanut vaan sai vedet silmiin. Nyt tiedän miksi tennisammattilaiset näyttävät niin tuskallisilta krampin kaataessa heidät.

Muutaman tunnin päästä heräsin kuitenkin aamulenkille suhteellisen terveen oloisena. Semifinaalivastukseni Matti Nurmela omasi myös hämäävän kiltin näköiset lyönnit ja hyvät jalat. Hän ei vaan tehnyt helppoja virheitä aluksi. Minä tunsin jalkani melko vireäksi, mutta lisääntynyt helppojen virheiden määrä peruspelissä kertoi huonosta jalkatyöstä. Lisäksi syötössä tuntui, että krampannut vasen jalkani ollut oikein mukana, mikä aiheutti jälleen tuttua oikean jalan dominointia ja ennenaikaista kropankiertoa. Matti vei varmemmalla pelillä ekan erän 6-3.

Toisessa erässä pääsin komentajan roolin etenkin paremmalla syötöllä. Matti alkoi virheilemään enemmän jatkuvan poikkikentän jyräämisen takia. Pääsin tässäkin matsissa erittäin paljon verkolle, ja viimeistely sujui kohtalaisesti. Erä lopulta 6-1 ja olin liiankin luottavaisella mielellä menossa ottelu-tiebreikiin. Siinä Matti oli suggestoinut itsensä jälleen virheettömään moodiin ja vei niukasti 10-7.

Tämän parituntisen mittelön jälkeen kramppasi ravintolapöydässä vain kenties vahvassa rystykrossissa käytetty alhaalla oikealla oleva vatsalihas. Toivottavasti myöskään kramppiherätystä ei tänä yönä tule. Täytyy olla kuitenkin tyytyväinen, että peli sujui kohtalaisesti heti kauden avaavassa turnauksessa, mitä ei yleensä tapahdu koskaan. Hyvä kesätreenaaminen on saatu siirrettyä sisällekin, joten ei se kesä ihan hukkaan mennyt.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s