Golfkyynärpää pidensi kärsimystä

Hyvä kaksinpelini vaan antaa odottaa itseään syyskaudella ja tällä menolla sitä ei tänä vuonna nähdäkään.

Tällä kertaa pääsin korkkaamaan M45 1. divarin matsit ihan hyvistä lähtökohdista. Myllypuron pääkentät ovat ihan hyviä pelata ja valmistatuminenkin ollut oivaa. Vastus Merka Hautala on aiemmin ollut hyvin hanskassa ja tällä kertaa lähdinkin turhan takki auki virheilemään. Merkalla on vahvuutena liike ja myös peruspeli oli varmentunut. Kovin näyttävää ja hyökkäävää lyöntiä häneltä ei sensijaan löytynyt, vaan isoilla marginaaleilla pelattiin.

Pääsin hyvin palloon kiinni ja hyökkäämään heti alusta. Ilman kiirettä tehtäessä vaarana on kuitenkin se, ettei jalat lähde mukaan lyöntiin. Niinpä löin tasaisesti enemmän helppoja virheitä niin pitkäksi kuin leveäksi. Pari rystyä jopa verkkoon. Syöttöni lähti joten kuten käyntiin, muttei tuottanut suoria pisteitä. Merkan syötöstä olisi pitänyt uskaltaa lyödä kovempikin hyökkäys, koska niin hiljainen se oli. Pääsin paljon verkolle, mutta Merka sai pidettyä puolustuksensa jaloissani ja ratkoi nopeana lyhyistä tiputuksistani. Sössin myös jotain helppoja lentolyöntejä. Niinpä tehot jäi hyökkäyksissä huonoiksi. Erä valui tasaisesti kaverille 3-6, mutta odottelin maltilla pelini paranemista.

Toisessa erässä yritin käskeä lisää jalkojani, mutta Merka meni johtoon samaan varmaan tyyliinsä. Sain pikkuhiljaa syöttöön täyden voiman, mutta samalla kyynärpää ärtyi matsin aikana samoin kuin aiemmin huonon syöttöpäivän jälkeen. Kyynärnivelen sisäpuoli kipeytyi niin ettei syötöstä ja kämmenestä tuntunut tulevan yhtään mitään. Naureskelin ja mietin miten kiusaisin Merkaa loppumatsin, jos hän joutuisi nyt hyökkääjän rooliin. Syöttöni tuotti ensin pelkkiä virheitä, mutta sain sen pysymään jalkojen avulla jotenkin ruudussa ilman kipua ja alakauttasyöttöä, joten peli jatkui. Kämmenlyöntiin sain samalla hieman jalkoja ja kroppaa mukaan, kun kädellä ei kyennyt enää voimaa antamaan. Merkan peliin alkoi tulla enemmän virheitä, kun minä vain yritin pitää peruskrossin ruudussa tai mieluiten hänen huonommalla rystyllään. Verkkopelinikin parantui kenties hieman, mutta erä eteni hyvin tasaisena ja pidempirallisena. Lopussa pidin vihdoin helpoiten syöttöni ja tasoitin erän tiebreikkiin. Siinäkin homma pysyi hallussa ja Merka hermoili 7-3 tasoituksen mulle.

Kolmannessa ottelutaiskaerässä Merka sai sitten kaivettua jostain takaisin virheettömyytensä ja vei sen 7-10. Ihan hyvätasoinen päätös kuitenkin siihen nähden, että syöttö ja kämmen sattuivat ja melkein kolme tuntia saatiin täyteen.

Smashin halli oli mennä kiinni lauantaina jo ysiltä, mutta saimme jatkoaikaa vielä nelurille, joka ei rehellisesti sanottuna houkutellut. Yritin pitää itseni verkolla ja parini Korhosen Antin takana ja homma tuntuikin toimivan alussa. Verkkopelini toimi ja Antin matalat peruslyönnit oli vaikeita Hautala-Kavander-parille. Syötölläni en sensijaan saanut mitään aikaiseksi vaan pakitimme molemmat kakkosissani. 4-1-johtomme kääntyi kuitenkin hieman, mutta tuli ansaitusti meille 6-4.

Toisessa erässä Antilla huononi peruslyönti kramppivaroitusten takia. Silloin kun itse jouduin taakse ei saatu mitään aikaan ainakaan kämmenkrossissa. Omilla virheillä erä kaverille ja samaa vauhtia kolmaskin ottelutaiska. Lähes viiden tunnin sessiosta ei jäänyt käteen kuin golfkyynärpää, joka tosin tuntui helpottavan otteluiden edetessä. Onneksi setti ei ollut niin raskas, että reisikramppi kävi vain koputtelemassa kotona. Nyt sitten katsellaan laitetaanko kausi pakettiin kyynärlevon takia.

Advertisement

Syöttö vieläkin kesäterässä

Syksyn hallikauteni ei vielä nähnyt toivottavaa menestystä, vaikka treeneissä peli kulkee sillointällöin. Kaksi 3. divarin matsia ovat sujuneet mollivoittoisesti. Toisessa kuitenkin joukkueen tulos ja oma peli sujui nousujohteisen lupaavasti.

Kauniaisten Targa-areenan kentät eivät ainakaan anna tekosyitä huonolle pelille, kuten edellinen Myllypuron pimeämmässä pressuhallissa. GT-joukkueessa oli hyvin treenanneet teinit, jotka eivät kuitenkaan saaneet parastaan irti meitä vastaan. Sain ykkösten peliin vastaani Filip Narsin. Hänestä erottui syöttö varsin täydellisellä tekniikalla. Lisäksi kämmen oli ase ja verkkopelikin virheetöntä. Rysty oli selvästi heikkous, jota hän peitteli hyvällä liikkeellä. Ensimmäisessä erässä ei kummallakaan syöttö sujunut ja murtoja tehtiin tasatahtiin. Filipin kämmenellä säilyi aloite ja itse yritin parhaani mukaan sekoitella ja osua kaverin rystylle. Tasaisten pelien jälkeen olin 2-4-tappiolla enkä odottanut liikoja, koska Filip teki enimmät pisteet molemmille. Hänellä ei ollut varmempaa lyöntimoodia ja pisteet pysyivät lyhyinä. Vein kuitenkin seuraavat pelit ja kolmannella eräpallolla mursin hänet 6-4.

Toisessa erässä Filip paransi syöttöään ja teki kymmenisen pistettä suoraan ottelussa. Kakkossyöttö oli myös loistava, jos hän malttoi tehdä sen kickkinä. Pomppu oli niin korkea, että hyökkäävä rysty oli mahdoton ja Filip ratkoi hyvin verkolta. Itse hain vielä ykköstä ja se jäi varmaan 30% tehoihin lopulta. Perusvirheeni oli nosto liikaa oikealla ja rotaatio liian ajoissa, jolloin flatti syöttö ei osu ruutuun. Jopa kyynärpääni kipeytyi hieman, koska löin enemmän kädellä kuin vartalolla. Hyvänä syöttöpäivänä tuntuisi polvessa ja keskivartalossa. 1-3-tilanteessa aloin keskittymään syötönhakuun kolmanteen erään, mutta tein vain kaksareita, kun yritin kakkosellakin painostaa. Filipin peli näytti kyllä todella hyvältä: 1-6.

Ottelu-tiebreik kympissä keskityin pitämään pallon pitkänä ja keskellä ja syötön ruudussa ja toivoin, että Filip palaa ekan erän virheilyynsä. Turha oli toivo – hän jatkoi hyvää syöttö- ja hyökkäyspeliään. Tuurikaan ei ollut enää mun puolella ja hän vei tasaisen varmasti 2-10.

Jalat olivat kuitenkin freesinä ja pallotuntuma hyvä neluriin, jossa meillä oli panoksena vielä tasapeli kokonaistulokseen. Parini Robert Ashorn oli voittanut vastuksensa, joka tuli pariksi minun äskeiselle vastukselleni. Meillä oli kuviot selvät tutun Robertin kanssa. Vastustajalla sensijaan taisi olla vähemmän kokemusta nelurista. Filipin syöttö näytti ratkaisevimmalta osalta ottelussa; ekassa erässä emme päässeet siihen ollenkaan kiinni. Me muut kolme pelaajaa sensijaan syötettiin huonommin ja oltiin murrettavissa. Erä 3-6 kaverille, emmekä odottaneet kauheasti muutosta.

Toisessa erässä kuitenkin syöttöpeli käänsi koko matsin. Robert ja jopa minä petrasimme hieman syöttöämme ja Filip alkoi virheilemään kovalla syötöllään myös kakkossyötössään. Voitimme tiukkoja geimejä ja flow oli puolellamme. Kaveri löi liian kovalla riskillä takaa, kun taas Robert piti enimmäkseen hallussa peruslyöntimme loistavalla varmuudella. Itse viihdyin enemmän edessä, enkä muista pahempia virheitä sieltä tehneeni. Tuntumani oli niin hyvää, että jopa smashit osuivat hyvin, toisin kuin edeltävässä kaksinpelissä. Veimme pelinluvussa ja varmuudessa hämmästyttävästi 6-0 toisen erän.

Kolmannessa erässä flow jatkui. Minäkin syötin ykköset nyt ruutuun ja marsimme 8-3-johtoon. Siihen kohtaan sain sopivasti teknisesti parhaat syöttöni onnistumaan. Ensimmäisen Filip palautti pitkäksi. Ottelupallossa yritin, kuten muutenkin, kaverin heikommalle rystylle ja hän palautti t-pistettä lähellä olevan syötön helpoksi smashiksi Robertille. Tällä kertaa piti hieman hihkaistakin voiton kunniaksi, koska sain yllättäen syötön paremmaksi nelurissa.

Sisäkausi lähti melkein sujumaan

Etelän leirin jälkeen sisäkentälle kalibroituminen ei sujunut ihan viikossa, vaan Myllypuron päiväkisan toisella kierroksella lyönnit alkoi sujumaan liian myöhään.

Ensimmäisen matsini oli helppo hermostuneen avausgeimin jälkeen. Hyväpomppuinen alusta ja syöttöjännitys oli alussa ongelmana, mutta vastustajani Aamos Aro kärsi hermoilusta vielä enemmän. Nuori mies olisi lyönneillään kyennyt haastamaan minua, mutta alkoi virheilemään heti alusta. Lopulta sain oman syötön sujumaan tyydyttävästi ja pidin peruslyönnit ruudussa paremmin ja luvuiksi tuli turhankin tylyt 4-0, 4-0 reilussa puolessa tunnissa.

Peruspelini ei tuntunut kuitenkaan parhaalta. Vaikka lämmittelin pitkään seuraavaan kierrokseen, ei pallo osunut alussa mailaan vieläkään. Vastukseni oli nyt varmuudeltaan ja hermoiltaan aivan päinvastainen kuin edellinen, vaikka ikää ei paljon Benjamin Nicolillakaan ollut. Hän piti takakentän lyönnit erittäin hyvällä marginaalilla ja osumalla ruudussa, enkä muista helppoja virheitä häneltä kuin pari. Pääsin paljon hyökkäämään, mutta Benjamin ohitti sitten todella tarkasti rajoille, kun muuten hän piti palloa kyllä kaukana rajoista. Lisäksi hän oli nopeahko puolustamaan. Ykkössyöttöni ei sujunut alussa, mutta enimmäkseen hävisin tekemällä enemmän helppoja virheitä hyökkäyksissä. Vasta 2-4, 1-3-tilanteessa napsahti ykköseni pykälään ja pistin kaikki ruutuun. Viimeinen vieläpä ässällä millilleen haluamaani sivurajan kulmaan b-ruutuun. Benjamin piti kuitenkin varmuutensa ja hermonsa paremmin ja vei toisenkin erän 4-2. Tässä vaiheessa peruslyöntini oli syötön lisäksi kuitenkin alkanut osumaan todella hyvin ja tuntui, että vain erän lyhyys esti tällä kertaa ottelun kääntymisen. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa sisäkautta parempaan suuntaan.

Massakauden jatke Turkissa

Käväsin pidentämässä kesää tutussa kohteessa, hyväksi havaitussa Club Kastaliassa. Otin iisisti treeniä niin tenniskentällä kuin rannalla ja jätin läheiset Turkin ITF-Mastersit lämpimämmän kelin miehille. Ohessa pätkiä treenierästä valmentaja Yakub Soysalia vastaan: