Syksyn hallikauteni ei vielä nähnyt toivottavaa menestystä, vaikka treeneissä peli kulkee sillointällöin. Kaksi 3. divarin matsia ovat sujuneet mollivoittoisesti. Toisessa kuitenkin joukkueen tulos ja oma peli sujui nousujohteisen lupaavasti.
Kauniaisten Targa-areenan kentät eivät ainakaan anna tekosyitä huonolle pelille, kuten edellinen Myllypuron pimeämmässä pressuhallissa. GT-joukkueessa oli hyvin treenanneet teinit, jotka eivät kuitenkaan saaneet parastaan irti meitä vastaan. Sain ykkösten peliin vastaani Filip Narsin. Hänestä erottui syöttö varsin täydellisellä tekniikalla. Lisäksi kämmen oli ase ja verkkopelikin virheetöntä. Rysty oli selvästi heikkous, jota hän peitteli hyvällä liikkeellä. Ensimmäisessä erässä ei kummallakaan syöttö sujunut ja murtoja tehtiin tasatahtiin. Filipin kämmenellä säilyi aloite ja itse yritin parhaani mukaan sekoitella ja osua kaverin rystylle. Tasaisten pelien jälkeen olin 2-4-tappiolla enkä odottanut liikoja, koska Filip teki enimmät pisteet molemmille. Hänellä ei ollut varmempaa lyöntimoodia ja pisteet pysyivät lyhyinä. Vein kuitenkin seuraavat pelit ja kolmannella eräpallolla mursin hänet 6-4.
Toisessa erässä Filip paransi syöttöään ja teki kymmenisen pistettä suoraan ottelussa. Kakkossyöttö oli myös loistava, jos hän malttoi tehdä sen kickkinä. Pomppu oli niin korkea, että hyökkäävä rysty oli mahdoton ja Filip ratkoi hyvin verkolta. Itse hain vielä ykköstä ja se jäi varmaan 30% tehoihin lopulta. Perusvirheeni oli nosto liikaa oikealla ja rotaatio liian ajoissa, jolloin flatti syöttö ei osu ruutuun. Jopa kyynärpääni kipeytyi hieman, koska löin enemmän kädellä kuin vartalolla. Hyvänä syöttöpäivänä tuntuisi polvessa ja keskivartalossa. 1-3-tilanteessa aloin keskittymään syötönhakuun kolmanteen erään, mutta tein vain kaksareita, kun yritin kakkosellakin painostaa. Filipin peli näytti kyllä todella hyvältä: 1-6.
Ottelu-tiebreik kympissä keskityin pitämään pallon pitkänä ja keskellä ja syötön ruudussa ja toivoin, että Filip palaa ekan erän virheilyynsä. Turha oli toivo – hän jatkoi hyvää syöttö- ja hyökkäyspeliään. Tuurikaan ei ollut enää mun puolella ja hän vei tasaisen varmasti 2-10.
Jalat olivat kuitenkin freesinä ja pallotuntuma hyvä neluriin, jossa meillä oli panoksena vielä tasapeli kokonaistulokseen. Parini Robert Ashorn oli voittanut vastuksensa, joka tuli pariksi minun äskeiselle vastukselleni. Meillä oli kuviot selvät tutun Robertin kanssa. Vastustajalla sensijaan taisi olla vähemmän kokemusta nelurista. Filipin syöttö näytti ratkaisevimmalta osalta ottelussa; ekassa erässä emme päässeet siihen ollenkaan kiinni. Me muut kolme pelaajaa sensijaan syötettiin huonommin ja oltiin murrettavissa. Erä 3-6 kaverille, emmekä odottaneet kauheasti muutosta.
Toisessa erässä kuitenkin syöttöpeli käänsi koko matsin. Robert ja jopa minä petrasimme hieman syöttöämme ja Filip alkoi virheilemään kovalla syötöllään myös kakkossyötössään. Voitimme tiukkoja geimejä ja flow oli puolellamme. Kaveri löi liian kovalla riskillä takaa, kun taas Robert piti enimmäkseen hallussa peruslyöntimme loistavalla varmuudella. Itse viihdyin enemmän edessä, enkä muista pahempia virheitä sieltä tehneeni. Tuntumani oli niin hyvää, että jopa smashit osuivat hyvin, toisin kuin edeltävässä kaksinpelissä. Veimme pelinluvussa ja varmuudessa hämmästyttävästi 6-0 toisen erän.
Kolmannessa erässä flow jatkui. Minäkin syötin ykköset nyt ruutuun ja marsimme 8-3-johtoon. Siihen kohtaan sain sopivasti teknisesti parhaat syöttöni onnistumaan. Ensimmäisen Filip palautti pitkäksi. Ottelupallossa yritin, kuten muutenkin, kaverin heikommalle rystylle ja hän palautti t-pistettä lähellä olevan syötön helpoksi smashiksi Robertille. Tällä kertaa piti hieman hihkaistakin voiton kunniaksi, koska sain yllättäen syötön paremmaksi nelurissa.
Palloukko 