Kirjoittajan arkistot: peukku

World Padel Tour Espanja

Olen tavannut yhdistää ITF-seniors -tennisturnauksia lomareissuihin. Juhannuksen Barcelonan reissuun oli tarjolla myös kisat, mutta päätin perua ilmoittautumiseni. Helteessä kisaaminen ei nimittäin tuota minkäänlaista iloa. Sensijaan unohtamalla hetkeksi tenniksen ja piipahtamalla Madridissa ja Valladolidissa padelin merkeissä, riemastutti. Ja mikäs oli piipahtaessa, kun junat toimivat nopeammin kuin lennot Espanjassa.

Madridilainen ystäväni välitti minut paikallisten seniorien aamupadeleihin betoniseinäisille ulkokentille (https://goo.gl/maps/EkiXhNohRwkUH4Kq6). Pelejä pelattiin 20 min erissä ja enemmän geimejä voittanut nousi paremmalle kentälle ja häviäjä huonommalle. Uusilla kentillä parit sekoitettiin. Taso oli varsin mukava, sillä voitin hieman enemmän kuin hävisin. Hitaissa oloissa iskulyöntejä ei paljon viljelty, eikä sedät olleet kai niihin oikein tottuneetkaan. Löin nimittäin ekalla kerralla varmaan viisi osumaa vastustajaan eli perdonia tuli hoettua enemmän kuin putaa. Lopulta sai halatakin anteeksipyynnöksi. Kanahäkin sivustat olivat virallista korkeampia, joten sieltä ei olisi palloa yli saanutkaan. Paikalliset veistäjät pelasivat hienosti takakulmissa, mutta verkkopeliä karsastettiin täälläkin ja muut jäivät turhan kauaksi verkosta. Hintaa huville sai maksaa huimat kaksi euroa per kaksi tuntia. 

Padelhenkiset ystäväni vihjasivat Vallodolidin WPT:sta kätevästi vain tunnin matkan päässä Madridista. Historialliselle aukiolle oli koottu näyttävä keskuskenttä ja maailman parhaimmisto oli paikalla. Portsarin kanssa keskustelin joka kerta sisäänkäynnillä, koska hän halusi viedä vesipullostani korkin ja aerosolideodoranttini, mutta isompi aerosoliaurinkorasva ei tuottanut vaaraa katsomossa. 

Muutamasta sadetauosta huolimatta ehdin nähdä viittä eri matsia. Miesten ja naisten huippumatsien ero katsojille on hieman sama kuin beachvolleyssa; fysiikka tekee miesten seuraamisesta viihdyttävämpää. Padelhuipulla ero korostuu. Naisten WPT rankingin 1&2 parit eivät juuri iskulyöntejä viljelleet. Ja silloin kun sivuseinästä lyötiin yli, kertaakaan ei oltu palloa hakemassa tosissaan ulkoa. Itseasiassa ihmettelin aluksi oliko se kiellettyä, kuten kentillä, joissa ei ole tarpeeksi ulkotilaa. Ainoastaan WPT-ranking nr. 8, Bea Gonzales, tarjoili fyysisellä olemuksellaan todella näyttävää peliä. Muuten naisten padel on kaunista, kuten tennis, mutta ei aiheuta huokauksia katsomossa. 

Toista oli miesten maailman ykköspari, Lebron/Galan. Yleisö äimisteli lähes jokaista palloa silmät selällään ja haavi auki – sellaista sirkusta herrat tarjoilivat. Kun lisäksi altavastaajat Toni Bueno ja Marc Guilez yllättivät virheettömällä pelillään 0-3-alun jälkeen ja veivät ekan erän, saatiin jännitystäkin peliin. Lebron/Galan on tunnettu kovista iskuistaan ja niinpä palloa ei haluttu paljon nostella heille. Vastustaja pääsi kyllä poimimaan iskuja hyvin sekä takaseinästä, että verkolta. Miesten huippupadelissä näkee hyvinkin erikoisia palloja ensimmäistä kertaa vielä näin lyhyellä katselukokemuksella. Tämä matsi tarjoili uusia juttuja, kuten että Guilez kävi hakemassa pallon ulkoa ja löi sen kovalla iskulla oviaukosta Lebronia pohkeeseen, että tuntui. Myöhemmin Guiloz itse otti haavan otsaansa ehkä tuomarituolista. Omituisinta hämmästelyä aiheutti Galanin stoppari, jotenkin Lebronin selän takaa, kun Lebron ei jostain syystä kumartunut ollessaan parinsa lyöntisektorissa. Oliko tarkoituksella vai ei, jäi arvoitukseksi. Lisäksi jäi mieleen “feikkismashi”, jota näkee tavallisesti niin, että kova kick-smashi muutetaan hitaaksi pudotukseksi takaseinään. Nyt Lebronin viboran saatolla alkanut mälli muuttuikin kesken swingin kovaksi iskuksi. Kaikista trickshoteista huolimatta huimin lyönti tennispelaajan näkökulmasta on korkea flatti kämmenvolley alaspäin, joka lähtee niin kovaa, ettei palloa ehdi sivukatsomosta näkemään.

Maailman ykköset pitivät pintansa avauserän tappiosta huolimatta ja matsi oli ehkä viihdyttävin liveurheilukokemus, mitä olen nähnyt.

Valladolid WPT

Videoita Galan/Lebron

Syötetään sitten syssymmällä

Ehdin taas elätellä toiveita paremmasta turnauksesta, koska olin treenannut varsin hyvin ja syöttökin oli kulkenut. Erehdyin kuitenkin pelaan pari tuntia sisällä ennen Metsälän MC40-kisoja. Edeltävän päivän hallisarjan matsissa syötin jopa alusta alkaen ehkä parhaiten ikinä. Seuraavan päivän matsissa ei ykkönen enää tippunutkaan painetilanteessa vaan syöttö oli kadoksissa molemmmissa matseissani.

Tuttu Tatu Puupponen kiusasi minua avausmatsissa varmoilla ja hiljaisilla yläkierreperuslyönneillään. Houkuttelin häntä paljon verkolle mikä toimikin, mutta omista viimeistelyistäni varsinkin helpoimmat lentolyönnit tuottivat virheitä. Peruslyömisessä sain itse tuottaa kaiken vauhdin, mikä vaati todella nöyrää jalkatyötä ja malttia. Taisin johtaa 4-1 ja 5-2 erää, mutta Tatu piinasi vielä breikin verran. Raskaasta erästä kuitenkin 6-4-voitto hyökkäyspelillä. Syötön toimimattomuuden takia positiivisena muistona vain yksi syöksylentolyönti, jonka sain tapettua etukenttään.

Toinen erä tuntui yhtä tuskaiselta, vaikka se tulikin selvemmin numeroin. Ehkä Tatukin väsyi hieman, vaikka rimpuili hyvin mukana puolustustaistelussaan, 6-1.

Seuraavan aamun matsissa olisi todella tarvinnut syöttöni apuja, koska Juha Tiitinen sitä sai. Hänen vasurin kick-syöttöä sai vastaanottaa pari metriä kauempana takarajasta, jos halusi hyökätä alle hartiakorkeudelta. Lisäksi Juhalla oli iso ja kierteinen kämmen. Rysty oli hieman vaisumpi ja sieltä kulmasta saatoin hieman hallitakin ralleja. Juha oli kuitenkin hieman edellä kokoajan, kun tuskailin ehkä 30%:n ykkösen kanssa, joka ei ollut kertaakaan halutussa rytmissä. Rimpuilin puolustamalla erien lopussa mukana, kun Juhakaan ei ihan vetreintä jalkatyötä esittänyt. Hän kuitenkin ansaitusti jatkoon 2-6, 2-6.

Kiroilua ja anteeksipyytelyä kuultiin taas. Ja syystäkin.

Tiebreikeillä loppuun asti

Sunnuntai Lahdessa olisi ollut keliltään täydellinen massamaratonille, mutta jostain syystä pelejä jatkettiin sisällä vaikka lauantainakaan ei enää satanut. Niinpä semifinaali pelattiin edelleen stressaavampana fast fourina ja kolme tiebreikkiä nähtiin taas.

Ehdin lämmitellä hyvän tovin squash-kentällä ennen matsia ja tulin valmiimpana Viljami Alhorinnettä vastaan. Pidin pallot ruudussa ja Viljami virheili etenkin rystykrosseissa. Hänellä oli iso kämmen muttei vielä päässyt hyödyntämään sitä. Menin helposti 3-0-johtoon, mutta jälleen syöttö hieman heikkeni, kun erää piti niitata kotio. Viljami tuli tiukkojen vaiheiden jälkeen tasoihin ja etenkin inside-out kämmen tuotti winnereitä, kun yritin slaissata hänen rystylleen. Tiebreik meni tällä kertaa selvästi Viljamille 1-5, mutta oloni tuntui varsin luottavaiselta. Ainoastaan tunkkaisen sisäilman aiheuttama tutun vahva hikoilu häiritsi, kun hikinauhat alkoivat pettää.

Toisessa erässä Viljami jatkoi hienokseltaan hallintaa ja meni 1-3-johtoon. Tulin tasoihin kuitenkin no-addienkin kautta ja tiebreik kutsui. Nyt pidin pallot keskellä tai hieman rystyllä ja Viljami hoiti virheet, 5-1, ja ottelu tiebreikkiin. Tämä taisi olla parempi laatuinen tiebreik ja Viljami piti pintansa hyvällä kämmenellään. 3-7 takkiin, mutta tyytyväisenä voi sentään kotio lähteä, kun ei mikään lyönti pettänyt pahemmin tällä kertaa ja syöttökin oli kohtalainen.

Tuskasta tuuppausta

Lahden kansallinen C-luokka siirrettiin kelien vuoksi sisälle ja lyhennettiin fast four -matseiksi. Tällä pelillä oli siis mahdollista päästä kotireissulle tunnin päästä turnauksen aloittamisesta. Hyvästä valmistautumisesta huolimatta lyöntituntuma ja varmuus ei ollut Vaasan reissun luokkaa. Onneksi sain syötöllä tällä kertaa vähän apuja. Suurin stressi lyönteihin johtui vastustajani Henri Kasevan pelityylistä, josta katosi lopulta kaikki voima ja yläkierre. Lisäksi Henri haki hyvin kulmista hyökkäykseni, että kaikki merkit oli tuskalliseen hermojen taistoon.

Ensimmäisessä erässä pidimme kaikki syöttömme, vaikka Henri antoi kyllä helpommalla syötöllään aloitteen mulle. En saanut kuitenkaan palloa kyllin läpi ja viimeistely verkoltakin kolisi helposti pokaan hitaisiin ja korkeisiin ohituksiin. Mentiin tiebreikkiin 3-3-tilanteessa. Siinä Henri taisi huolehtia virheistä lähinnä heikommalta rystyltään ja vein 5-0.

Toisen erän alkuun aukesi hieman takkini ja silloin syöttö hajoaa. Lisäksi kun hakee turhaan laitoja peruslyönnissä, niin tulee myös turhia helppoja virheitä. Henri meni 1-3-johtoon. Pääsin osin tuurillakin tasoihin, kun vein verkkonauhaan osuneet soripallot 3-0. Tässä vaiheessa Henrin rysty oli pelkkä kuupallo ja kämmenkin oli hyytynyt lyhyeksi slaissiksi. Oli päästävä verkolle, kun ei tuollaiseen jaksa rehkiä hiostavassa hallissa. Taisin viedä no-add-pisteet myös ja mentiin taiskaan 3-3. Siinä johdin kai 3-1, mutta pari kaksaria ja Henri vei kai 3-5.

Kolmannen erän seitsemän pisteen taiskassa sain syötöt ja peruslyönnit pysymään kentässä ja Henri antoi muutaman helpon takakentältä. Se helpottavasti 7-2 minulle. Henkisesti ja fyysisesti raskas rupeama ei miellyttänyt, eikä kirvoittanut tuuletuksia 1,5h rehkimisen jälkeen. Mieli olisi toki ollut vielä enemmän maassa jos olisi tällä tuupinnalla laulukuoro kutsunut. Positiivista oli kuitenkin enimmäkseen toiminut syöttö. Ja sunnuntai aamuna jatketaan semistä.

Vain syöttö pykii enää sisälläkin

Ensimmäinen ja luultavasti viimeinen SM-liiga kauteni paketoitiin 40-v sarjassa Vaasassa ja ihan mukavasti. Voittopisteeseen on kiva lopettaa kausi, vaikka viimeistä neluria lukuunottamatta ei erävoittoakaan tässä sarjassa tullut.

Vastustajani kaksarissa oli erittäin hyökkäävää flattiä lyövä Göran Björkholm. Hän oli lapsena ilmeisesti lukittu lyömään palloa autotallin seinään, niin tarkkaa ja matalaa olivat hänen peruslyönnit. Erityisesti yhden käden rystyltä tuli enemmän winnereitä kuin keltään muistan kokeneeni. Ja winnerit oli niin matalia ja jyrkkiä, etten päässyt kiinni niihin takakentältäkään. Aloitin kuitenkin syöttämään hyvin ja sain pidettyä omat puolustuslyönnit matalana, että Görän teki välillä myös virheitä. Lisäksi hänen syöttö oli tarkkuudestaan huolimatta hieman matalalta lähtevä flätti, jota on vaikea pitää tehokkaana. Kakkossyöttö oli yhtä kova kuin ykkönen, joten tupliakin tuli. Pidin niukasti syöttöjäni ja yllätin kaveria myös stoppareilla ihan hyvin. Peruspeliini sain yllättävän hyvän tuntuman lyhyistä ralleista huolimatta, jos vain ehdin palloon. Rystyltä käytin slaissia lähes pelkästään, koska en ehtinyt kahden käden rystyyn. Jos taas yritin painostaa kaveria harvoista paikoista, tuntui että hän löi juoksusta yhtä hyvin kuin keskeltä. Sain kuitenkin yhden murron ja pääsin syöttämään erävoitosta 5-3-tilanteessa. Sitten hapuileva nostoni katosi jännitykseen ja pari tuplaa seuraaviin peleihin sinetöi erän Göränille 5-7.

Toinen erä oli vähän selvemmin vastustajalle. Syöttöni jatkoi heikossa rytmissä ja Görän pisteli noin 2-3-tilanteessa ehkä kuusi takakentän puhdasta läpilyöntiä putkeen ensimmäisellä tai toisella lyönnillään. Sain lopussa vielä syöttöä vähän rytmiin, mutta peli tuntui menneen jo ohi. 3-6.

Neluriparini Mika Myllyniemi oli hävinnyt niukasti vastustajamme parille, Julien Hueberille, joten lähdimme altavastaajana neluriin. En ollut ennen pelannut Mikan kanssa, enkä kämmen puolella vuosiin (mukaanlukien myös padel, beachvolley ja beachtennis), mutta pelimme sujui hyvin yhteen. Mika syötti erinomaisen tarkasti ja minun huonomman syötön takia ei suoranaisesti hävitty pelejä. Olimme hieman parempia verkolla ja takakentän lyöntituntumamme säilyi myös hyvänä. Görän joko väsyi rankasta kaksarista tai sitten pidimme hänet vain irti pallosta. Hueber ei viihtynyt etukentällä ja saimme sieltä paljon lentolyöntivirheitä. 6-4, 4-6, 10-4 voitto. Ja syötön kanssa tästä olisi tullut ehkä koviten rankattu kaksarivoittokin. Mutta eikun treenaan nostoa vain lisää.

Kesä tuli, syöttö suli

Kesäkausi on perinteisesti aloitettu Turkista, Jyrki Nurminen beach campilta. Tällä kertaa naatiskelin koko kaksiviikkoisen Kastalian resortilla treenaten, enkä käynyt läheisissä ITF-senioreissa kiukuttelemassa. Sain nyt hieman parempia pelitovereita kotimaasta ja Saksasta, joiden kanssa pääsi häviämäänkin treenieriä. Ikäväkseni syöttöni rytmi katosi heti ulos päästyäni, eikä palautunut jokapäiväisestä harjoittelusta huolimatta. Vaikka löysin loistavan saksalaisen valmentajan harjoitusvastukseksi, masentavaa oli kuinka kauniilla tekniikalla kaveri naputti ässiä massalla, vaikka ollut minua pidempi. Omassa syötössäni nosto oli hakusessa, mistä johtuen rytmi oli koko ajan tutussa ongelmissa eli vartalonkierto liian aikaista, osumakohta alhaalla, jalat menee virheeseen ja kyynärpää käy liian alhaalla. Tein jonkinnäköisen ennätykseni varmaan verkkosyötöissä, kun pelasin yli 2h saksalaisia kavereita vastaan. Arviolta syötin 50-60 kertaa verkkoon. Pojat oppi suomalaisia kirosanoja.

Palattuani Turkista sain syötön sisätiloissa takaisin ehkä 4. treenikerralla. Se ei tietenkään auttanut ensimmäisiä massakisoja Turun Urheilupuistossa. Onneksi osasin pitää odotukseni maan alla C-luokassa. Keli oli viileä 8C, mutta tuuleton ja pilvinen. Ilman pikku sadetta sää osoittautui täydelliseksi kropalleni, sillä kolmen tunnin matsi ei tuntunut fyysisesti juuri missään. Kentät olivat kuitenkin niin pehmeitä, että vikapomppuja tuli jatkuvasti ja läpilyöntejä ei kannattanut yrittää. Vähän pehmeiden pallojen pomppu saattoi olla hitain mitä olen koskaan kisannut. Ja jotkut mun slaissit ja etenkin vastustajani syötöt yhteen ruutuun saattoivat kadota lähes maan alle.

Vastustajani oli juniori Manu Shrivastava. Hänellä oli iso kämmen ja kaunis syöttö, joka tosin hiljaisena ei tuottanut vaikeuksia minulle. Yhden käden rysty oli heikkous. Oma peruspelini sopi hitaalle alustalle ja löin sitä koko matsin varsin varmana. Lentopeliviimeistelyssä tuli kuitenkin turhia virheitä. Syöttö oli melko katastrofi alusta loppuun. Rytmiä ei löytynyt missään vaiheessa. Aloitin murtamalla ja voittamalla 6 ensimmäistä pistettä. Pidimme varmaan kuitenkin yhden syötöt per mies ekassa erässä. Tiebreikissä olin hieman varmempi etenkin rystykrossailussa. 7-6.

Toisessa erässä taisi Manu hieman varmentaa peliään, kun mulla jatkui turhautuminen omaan syöttöön. Tämä oli ainoa kun meni alle tunnissa 2-6 vastustajalle.

Kolmannessa erässä häiritsi myös tihkusade, mikä vaikeutti entisestään hikisen gripin pitoa. Jouduin siksi vaihtamaan mailan. Käytin paljon slaissia rystykrossissa, koska se saattoi hyytyä täysin pehmeään massaan. Erä jatkui hienoisessa Manun hallinnassa 2-5-tilanteeseen asti. Sitten piristyin jopa syötössäni ja vein selvästi neljä geimiä. Kun matsi piti sitten syöttää kotiin, ei nosto tahtonut taas millään napsahtaa kohdallensa. Otin muutenkin nostoja alas kymmeniä matsissa. Mentiin taiskaan ratkaisemaan. Manun ottelupallossa pistin koko matsia kuvaavasti kaksi syöttöä verkkoon. 6-7 (5).

Matsista jäi kuitenkin suhteellisen kivat tunnelmat, koska osasin odottaa häviäväni syötön takia. Jonkinmoinen ennätykseni syntyi, kun huomasin olevani tyytyväinen vain yhteen ykkössyöttöön kolmen tunnin aikana. Pallot ei niin paljoa olleet verkossa kuin Turkissa, mutta varmaan 50%:sti vain sisällä kautta ottelun. Harmittaa tietysti, että voittokin oli lähellä. Peruspeli oli kuitenkin hyvää näissä oloissa. Ja ilahduin, kuinka helppoa kolmen tunnin ponnistelu on niin viileässä. En saanut mitään väsymisen oireita, eikä edes nivelrikko polveni oireillut yhtään. Tervetuloa kylmä kesä!

Padel valloittaa, Venäjä ei

Piipahdin EU:n pakolaishommissa Moldovassa. Yllättävän länsimainen valtio on köyhä, mutta vieraanvarainen. Vapaa-aikaa ei liiennyt pallopeleille kuin kerran ja se tapahtuikin Chisinaun ainoassa Padel-keskuksessa, Kangaroossa . Erikoiseksi kentät teki puiset takalevyt pleksin tai betonin sijaan. Se ei haitannut yhtään pomppua, mutta tekonurmialustassa oli pari kuplaa, joihin pallo kuoli. Muutenkin pehmeissä oloissa ei tuntunut saavan smashia edes maata pitkin takaseinästä verkolle. Humaani klubin omistaja Sergei omistaa myös sisäklubin parin korttelin päässä keskustasta ja useampi squash- ja padelkenttä oli varattuna ukrainalaisille pakolaisille. Hyvästä syystä en siis päässyt sisäkenttiä testaamaan.

Juttelin Moldovan ykköspelaajille, joista Olga Kosic olikin pelannut Fed cupissa neluria Suomea ja Viroa vastaan.

Paluumatkalla pääsin aloittamaan massakauden juuri avatuilla kentillä Iasissa, Romaniassa. Pyysin hotellin respaa järjestämään kipeästi kaipaamani tennistunnin. Pelkäsin, että valmentaja ja pallot saattaa olla mallia Uuno Turhapuro ja vappumunkit, mutta sainkin erinomaisen session. Coreco Tennis Clubilla odottivat varsin ammattimainen valmentaja Alex ja sopivan varmalyöntinen junnu Tudor. Sain loistavat sparrit ja hyvän vinkin syöttöharjoitukseen moitteetomalla massalla. Taustalla ihasteli Simona Halepin kasvot.

Hyvä tappio kauden päätökseen

Yli 40-vuotiaitten SM-liiga on osoittautunut kovatasoiseksi, eikä voittoja ole tullut. Minun sisäkauteen ei enää kisamatseja mahdu toiseksi viimeisen seniorisarjavastuksen jälkeen. Edellisestä tappiosta HLK:ta vastaan en viitsinyt muistella mitään. Niin köysissä olin, että en päässyt ollenkaan mukaan peliin Juuso Jokista vastaan. Juuso hyökkäsi joka paikasta ja pallot napsu rajoille. Hän ihmetteli itsekin kuinka virheettömästi touhu sujui ja ansaitut nollat taululle. Nelurista ei paljon enempää tullut.

TVS:n Petri Terhoa vastaan sain hieman omaakin peliä aikaiseksi, vaikka yhteen geimiin oli tyytyminen. Petri on taitavin syöttäjä, jota vastaan olen pelannut. Alun kalibroinnin jälkeen hän vaihteli kierrettä ja suuntia todella hyvin. Flatteja ässiä paukkui puolen tusinaa, mutta ykkönen saattoi tulla myös todella kovalla kierteellä. Kämmen ja myös rysty olivat kovia ja tarkkoja. Ihmeekseni sain kerran murrettua heti alussa ja pääsin murtopalloonkin. Vaikka olin alakynnessä, oma lyöntini tuntui hyvältä. Samoin syöttö oli heti rytmissä ja pääsin omilla syöttövuoroilla hyökkäämäänkin. Petrin nopea ja taitava puolustus ei kuitenkaan suonut yhtään syöttöpeliäni mulle hyvästä syöttöprosentistani huolimatta. Olin kuitenkin tyytyväinen peliini ehkä sarjan ja urani kovinta vastustajaa vastaan. 1-6, 0-6.

Pelasimme neluria Petriä ja Mikko Scharlinia vastaan. Parini Antti Korhonen lyö paremmin flattia, kun myös vastustaja lyö kovaa. Mursimme kerran Terhon mukavan maagisella pelilläni. Antti syötti mua paremmin ja piti yhden syöttönsä, joten saldo jäi 1-6, 1-6. Nautin kuitenkin tällä kertaa kahdesta tappiosta, koska näin kovin lyövää vastusta vastaan en ole yleensä onnistunut näinkään hyvin lyöntituntumassani. Etenkin syötön pysyminen yli 70% yli verkon ilahdutti ja luo uskoa kesäkauteen.

Tennislyönnin valinta

Huipputasolla ns. voimatennis takakentältä saattaa vaikuttaa tylsältä, mitä se joskus onkin. Etenkin naisten puolella yläkierteestä poiketaan hämmästyttävän vähän siihen nähden, mitä sillä saisi aikaan. Asleigh Barty on menestyvä poikkeus. Monipuolisempaa lyöntipeliä saattaakin nähdä alemmillakin tenniksen tasoilla johtuen siitä, että lyönnin valinnassa kannattaa ottaa huomioon useampi tekijä.

Käydään läpi peruspelitilanne, jossa molemmat kaksinpelaajat lyövät keskeltä takaa palloa. Silloin järkeviä lyöntikohteita on viisi: neljä kentän kulmaa ja taakse keskelle. Stopparin lyömisestä keskelle en oikein keksi hyötyjä, mutta taakse keskelle niitä löytyy.

  1. Tärkein syy lyöntisuunnan valinnassa sekä amatööri- että ammattilaistasolla on vastustajan heikompi puoli. Useimmiten se on rysty. Jos vastustajan syvyyssuunnan liikkuminen ja/tai etukentän lyöminen on huonoa, kannattaa lisätä lyhyitä lyöntejä. Joillakin, varsinkin junioreilla, saattaa olla huonompi jalkatyö paikaltaan lyödessä kuin juoksussa, mikä on hyvä syy lyödä keskelle. Ammattilaiset käyttävät myös tätä, mutta silloin kyse on enemmän leveäksilyöntiriskin hallinnasta samalla kun vastustajan hyökkäyskulmat huononevat.
  2. Amatööritasolla korostuu se lyönti mikä on itselle helpoin. Suuntana se on kaikille krossi, koska osuma on edempänä ja useimmiten pallo myös tulee samasta suunnasta, jolloin ajoitus on helpompi kuin kääntäessä suuntaa. Stopparit puolestaan vaativat hyvän tuntuman palloon ja alakierteen hallinnan.
  3. Pelitaktinen valinta on, kuinka paljon pyrit väsyttämään vastustajaa. Väsyttämiseen takakulmat ovat parhaita, sillä etukulmien käyttö lyhentää palloralleja. Se, onko väsyttämisestä hyötyä, riippuu taas pelaajien kunnosta ja jäljellä olevan ottelun oletetusta kestosta.

Juoksutustaktiikkaan liittyy myös lyöntityypin valinta, eli sen nopeus ja kierre. Tärkein valinta on yläkierteen ja alakierteen välillä. Alakierre on jossain puolustustilanteissa luonnollinen valinta, sillä se ei vaadi voimaa ja sen voi lyödä kurottamalla palloon yhdellä kädellä. Ja tietysti stoppareissa ei ole järkeä yläkierteellä lyötynä. Takaa taakse keskeltä lyötäessä lyöntityypin valinta onkin mielenkiintoisempi juttu:

  1. Varsinkin amatööritasolla palloa lyödään enemmän alakierteellä ja vähäisellä kierteellä siksi, että se on pelaajalle ominainen, virheettömin lyönti.
  2. Toinen syy alakierteen valinnalle on sen takaisin lyömisen vaikeus. Nopeampaan ja korkeampaan pomppuun on helpompi lyödä vastaan. Yläkierteeseen mieltyneille junioreille voi alakierre tuottaa vaikeuksia takakentällä. Muut variaatiot perus yläkierteeseen ovat korkeampia ja hitaampi yläkierre sekä sivukierteet, jotka voivat vähemmän pelanneille aiheuttaa ylimääräisiä virheitä siihen valmentajan korista lyötyyn palloon verrattuna.
  3. Sitten kun lähdetään pommittamaan takakulmia yläkierteellä, varsinkin ammattilaisen tulee hienosäätää riskin tasoa eli lyöntimarginaaleja. Mitä lähemmäksi rajoja tähdätään, sitä suuremmaksi nousee läpilyönnin ja suoran virheen mahdollisuus. Takakentän läpilyöntiyrityksen valinnassa painaa eniten oman hyökkäyslyönnin tarkkuus. Toiseksi eniten, mutta amatööritasolla ehkä eniten, vaikuttaa puolustavan pelaajan nopeus hakea palloa kulmista, sekä myöskin taito lyödä juoksusta. Kolmantena kriteerina voisi pitää pelitaktisempia asioita. Selvä tappioasema erässä tai jopa pelissä lisää riskinsietoa. Samoin tietysti jos oma jalka alkaa painaa, kannattaa lyhentää palloralleja riskiä lisämällä. Samalla vaikeampien hyökkäyslyöntien lyöntituntumaa voi saada parannettua. Myös selkeässä johtoasemassa voi kannattaa lisätä lyöntiriskiä, koska silloin on varaa kerätä tärkeää hyökkäyslyöntituntumaa. Vastaavasti tiukassa tilanteessa, kuten tiebreikissä, riskejä kannattaisi ainakin amatöörin vähentää ja marginaaleja lisätä.

Tässä siis pohdittavaa takakentän pelille. Etukentän lyöntivalinnat ovat yksinkertaisempia, koska silloin haetaan vain pallon tappoa.

Harvinainen, tyydyttävä turnaussuoritus

C-luokan päiväkisoja lyhennetyillä matseilla piti lähteä metsästämään Ouluun asti, kun pk-seudulla sellaisen järjestäminen lienee liian vaarallista. Tällä kertaa kovempi junnu osui heti ekalla kierroksella vastaan, mutta muuten voi olla suoritukseen tyytyväinen.

Vili Mykkänen leipoi palloa melkoisen isolla kämmenellä ja varmistelevalla rystyllä. Lisäksi kun jalat olivat nopeat ja verkkopelikin kunnossa, en pystynyt haastamaan kaveria heikommalla syötöllänikään. Tappelin kuitenkin useamman murron hyvällä puolustuspelilläni. Kun sain pallon kaverin rystylle, pääsin krossipallottelussa niskan päälle. Vilin rysty oli helpompi ja pääsin paljon verkollekin sitä kautta. Hyökkäykseni ei kuitenkaan tuottanut tulosta hänen loistavaa pallohakua vastaan. Oma syöttöni yski myös alussa, enkä saanut siitä etua. Olisko jopa kaikki syöttöni murrettu, jopa 40-0 johdostani toisessa erässä. Sain kuitenkin neljä geimiä tasatahtiin Vilin murtamisesta. 2-4, 2-4, mutta en oikeen tuntenut olevani lähellä voittoa. Peruspeli kuitenkin toimi, tosin ykkönen ehkä vain 60%:sti.

Toisessa matsissani tappiokaavion puolella oli mukavaa palloa lyövä Ilpo Tuikkala. Hänen peruslyöntinsä ei ollut kovin varmoja ja vaihtelevampi lyömiseni sekoitti häntä entisestään. 3-0-johtoni tuli varmaan turhan helpolla, koska no-ad eräpallossani jätin hänen sivuraja-winnerinsä varmistamatta ja hän breikkasi. Sitten aloinkin hieman jännittämään, kun Ilpo piti paremmin palloa ruudussa. Eikä siinä tarvi kuin pari pistettä sopivasti ja olimme tiebreikissä viiteen pisteeseen. Siinä otin sitten varmuudellani taas ohjaajan paikan ja vein neljä ensimmäistä pistettä Ilpon virheillä ja erän 5-1 tiebreik-tuloksella.

Toinen erä alkoi kuten ensimmäinenkin, mutta nyt en antanut asenteeni horjua. Samalla Ilpolla taisi olla usko koetuksella ja peli pysyi hallussani. Syöttöni ei vieläkään ollut halutussa rytmissäni kuin vasta lopussa. Toinen erä kuitenkin puhtaasti 4-0.

Semifinaali tappiokaavion puolella oli reipasta lyömistä tarjoilevaa junioria, Oliver Sipolaa, vastaan. Hänen peruslyöntinsä ja syöttönsä oli varsin näyttäviä, mutta jalkatyö ja sitä myötä varmuus oli heikkoutena, kun pallosta otettiin (minä otin;) vauhtia pois. Slaissit ja korkeatkin pallot rystylle tuotti selviäkin virheitä. Mutta jos erehdyin hyvärytmisen pitkän yläkierteen laittamaan sinne, saattoi takaisin rävähtää stanwavrinkamainen yhden käden rystywinneri. Kämmeneltä niitä tuli enemmän. Mutta myös kämmenpuolelta varsinkin lyhyemmät ja alakierteiset aiheuttivat Oliverille kurkottelua ja virheitä sensijaan, että olisi agressiivisemmalla jalkatyöllä tullut palloon kiinni. Etenimme erät tasaisesti, mutta lievässä johdossani varmemman pelini ansiosta. Syöttöni sujui edelleen vain kohtalaisesti, mutta en ainakaan häviä suoraan sen takia. 4-2, 4-2 voitto.

Soittelin kentältä järjestäjälle, kun en jaksanut lähteä kysymään finaalivastustajaa 50m päähän. Sain kuitenkin luovutusvoiton ja otin sen mielelläni vastaan, koska jalka alkoi painaa. Päiväturnauksen saldoksi jäätiin pitkästä aikaa selvästi positiivisemman puolelle. Parannettavaa jäi kuitenkin edelleen syötössä, vaikka sitä on nyt aika hyvin jumpattu koko alkuvuosi. Ykkösen rytmi ja onnistumisprosentti nousee vasta toisessa erässä halutulle tasolle. Tästä on kuitenkin mukava jatkaa, kun tappiokin tuli vain ennustamalleni turnausvoittaja Mykkäselle.