Kymmenen vuotta väärällä mailalla ja nyt hymyilyttää kaksinpelikin

Kauden kenties viimeiset viralliset matsit ja nyt pääsin kokeilemaan myös sisätiloissa uusia Wilsonin Bladeja. Lähdimme Lohjalle pelaamaan 3. divaria. Minulle suunniteltiin vain neluriroolia, mutta onneksi pääsin ulosmittaamaan lyömistäni myös kaksarissa. Vastustaja oli tällä kertaa liian kova, mutta oma pelitasoni oli silti kenties urani paras.

Lämmittelimme ensin nelurissa Jaakko Utriaisen parina, vastassa Kimmo Virtanen ja Nicholas Skog. Hallitsimme ensimmäistä erää selvästi. Jaakko jatkoi hyvää syöttöä ja peruslyömistä kaksinpelistään ja minä taasen aktiivista ja tehokasta verkkopeliä. Vastustaja oli passiivisempi verkolla ja teki myös virheitä turhan riskillä peruspelillään. Oma syöttö lähti yskähdellen käyntiin parilla kaksarilla ja murrolla mutta myöhemmin myös pidin niitä. 6-2.

Toisessa erässä vastustaja vähensi hieman virheilyä ja meillä taas yskähteli etukäteen vahvempi Jaakon syöttövuoro. Verkko tuntui olevan edelleen hallussa, mutta Skog pystyi järkyttämään hyvällä kämmenellään takakentältä. Virtasen kevyemmässä syötössä olisi pitänyt alusta asti lähteä toisen vastaanottajan verkolta, missä itse tein pari virhearviota ja vastus rankaisi minua peruuttaesssani ei-kenenkään maalla. Muutenkaan ei päästy tarpeeksi hyödyntämään molempien heikompia rystyjä kuin meillä. Useampi no-add nähtiin ja loppu kääntyi niukasti kaverille 5-7.

Ottelutaiskassa pienet marginaalit jatkuivat vastustajan suuntaan. Itse muistan lähinnä unohtaneeni juuri näkemäni merkin mihin liikkua syöttöni jälkeen. 5-10 pataan, vaikka homma tuntui olevan hallussa. Pienet on kuitenkin marginaalit nelurissa.

Jatkoin ilman taukoa kaksaria kovaa junnua, Ilari Jämsää vastaan. Teknisesti ja fyysisestikaan en havainnut kaverissa heikkouksia. Kun hän pääsi vielä tuoreilla ja nopeilla jaloilla peliin, mietin, että yritetään vain nauttia. Syöttöni lähti kuitenkin kulkemaan kohtalaisesti ja sain pidettyä niitä 2-2:een. Yritin eri rytmisiä rystykrosseja, mutta Ilari vastasi niihin erittäin hyvillä rystyhyökkäyksillä. Harvat epäonnistumiset saivat aikaan pieniä turhautumisen eleitä, mihin laskin toivoni menestyksestä. Kämmenellä pääsin hyökkäyspaikoissa painaan hyvää krossia, mikä on suurin ero vanhaan mailaan. Kun vielä erän lopulla sain nostettua ykköseni tehoja yli 70%, tiesin etten paljon paremmin osaa palloa lyödä. Ilari mursi kuitenkin 2-2-tilanteessa. Mursin kerran takaisin ja pidin 4-5:een. Näimme pitkiä palloralleja, joissa pääsin ja halusin myös verkolle, koska volley tatsini jatkui erinomaisena. Ilari kuitenkin myös ohitti ja haki hyökkäyksiäni aivan eläimenä, joten verkolla nähtiin loistaviakin suorituksia minulta. Olin vähän turhan tyytyväisenä, kun hän piti kuitenkin viimeisen syöttönsä, silloin kun minun olisi pitänyt jatkaa painamista. 4-6.

Toisessa erässä peli jatkui näennäisen tasaisena ja minun hymysuisena. Pidin pitkän avaussyöttövuoron. Murto taisi tulla taas 2-2-tilanteessa, enkä päässyt enää haastamaan paremmalla itseluottamuksella operoinutta nuorukaista. Omat lyöntini toimivat kuitenkin loppuun asti, enkä vastaavaa ole tänä vuonna kokenut. Lisäksi kun kämmenlyöntini tasaisuus ja pituus on parantunut, niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessa, voin sanoa pelanneeni parhaan matsini 45 vuoden iässä. Kannattiko siis harjoitella huonolla mailalla yli vuosikymmen? Onneksi en lopettanut, vaikka mielessä kävi monesti! 2-6.

Nelurissa joutui jopa tuulettamaan lähes loppuun asti

Nelurin finaali kiinnosti jopa muutamaa katsojaa ja melkoinen näytös siitä tulikin. Niukasta ja omin käsin mokatusta lopusta huolimatta se oli harvinaisen hyvätasoinen ottelu osaltani, mitä ei siis kaksarin puolelta ole nähty sitten Elokuun 22 jälkeen. Itsekin ihmettelin innokasta tuuletteluani, johon innostuin lukuisten onnistumisieni verkolta takia.

Yli 30v miesten nelinpelin finaaliin vastustajaksi tuli taas eritasoinen pari, mutta tällä kertaa huonompikin kaveri oli ihan pätevä peruslyönnin lyöjä. Vain verkkopelissä hän oli vähemmän kokenut. Sensijaan parempi peluri ei tiennyt virheitä millään puolella kenttää. Aika äkkiä keksimme siis painostaa heikompaa kaveria. Tosin vaikeaa on silloin keksiä lyöntisuuntaa, kun huonompi on yksin verkolla, koska ei tiedä kuinka kohti ja kovaa häntä kannattaisi yrittää. Helpompi tapa on pistää pallo takakentän miehelle, jolloin pääsen itse verkolle ja sehän sujui. Parini Nessar ei ollut likikään niin kokenut verkkopelissä, mutta hänkin käytti pari kertaa minun syöttäessäni kuviota, jolla hän lähtee syöttöni jälkeen ottamaan viistopalautuksen, mikä toimi. Itse käytin tätä paljonkin ja muutenkin luin usein ainoana verkkopelaajana vastustajan takakentän lyöntisuuntaa ja tapoin palloja hyvällä osumalla ja ennenkaikkea pelinluvulla. Tämä sai minut tuulettamaan useita suoria lentolyöntipisteitäni. Välillä pumppasin haukkariani jopa vastustajan virheille, jos olimme edesauttaneet niitä hyvällä pelilläni. Ehkä tähän myös kiihotti vastustajan haastava tapa lyödä kohti minua, kun olin verkolla. Paras refleksini näissä oli yhteen kakkossyöttöön rystylentolyönti erittäin kovaan palautukseen suoraan rintakehääni kohden. Sain siihen puhtaan osuman ja suoran winnerin. Pakkohan siinä on hauista pumpata ja vamostella! Eka erä tuntui tulevan meidän hienossa hallinnassa, mutta kaveri meni lopussa ohi, 5-7.

Toisessa erässä jatkoimme samaan tyyliin, mutta ehkä saimme huonommalle kaverille vielä enemmän painetta. Nessar pelasi hyvällä varmuudella takakentältä, jossa hän viihtyi paremmin. Tällä kertaa ehkä kuitenkin kämmenestä puuttui hieman agressiivisuutta, siksi usein vastustajan parempi pelaaja ehti lukemalla tappaa viistolyönnin. Toinen erä kuitenkin meidän tahdissa 6-3. Syöttöni pysyi kohtuudella ruudussa tässä matsissa, mutta painetta en saanut vastaanottajalle yhtä hyvin kuin Nessarin syöttäessä ja mun ratkoessa verkolla. Verkkomiekkailuni pysyi kuitenkin kentän parhaalla tasolla ja itseluottamus oli huipussaan ottelutaiskan alussa.

Johdimme sitä kaverin virheillä 4-0 ja 5-1. Sitten vastustaja tuli tasoihin hyvällä pelillä. Yritystä ei meiltäkään puuttunut; yhden rystylentolyönnin yritin hakea aika komealla tiikerillä, joka on perussuoritus lentopallossa, muttei kuulemma tenniksessä. Pääsimme kuitenkin kahteen ottelupalloon 9-7 ja vieläpä kaikista edullisimmin eli Nessarin syötöllä. Seuraavat pallot muistan liian selvästi. Harhautin keskelle päin heidän huonompaa pelaajaa vastaan ja hän pisti palautuksen viivaa kohden. Lyönti ei ollut kova, mutta hieman korkea, joten en yltänyt kunnon osumaan ja pallo yläpokan avulla verkkoon. Seuraavaksi mulle syöttö paremmalta pelaajalta, joka ei tullut enää syötöstä verkolle. Siksi oli problemaattista valita taas paljonko viitsisi lyödä kohti huonompaa pelaajaa verkolla. Ässiä ei näissä oloissa tarvinnut pelätä. Aloimme viistopallottelun, jossa parempi pelaaja löi ärsyttävän hiljaa, mutta varmasti. Niinpä verkolle vain heti, kun pallo jää lyhyeksi. Se tuli kuitenkin kämmenelleni, jolla en uskaltanut lyödä yhtä rohkeaa kuin rystyllä ja hiljainen roikku leijailee hitusen pitkäksi. 9-9. Seuraavaksi Nessarille käy kämmenpuolelta aivan vastaava virhe hiljaisella roikulla, vaikka hänen kämmenensä on tuntunut vielä minuakin varmemmalta. Tilanne tasan. Olisinko seuraavan mokannut huonolla smashi-osumalla. Ainakin kerran pääsin vielä tuulettamaan, mutta toinen ottelupallo vastustajalle ja nyt pääsin verkolle, jolloin pitäisi jännityksen vaikuttaa vähiten nopeissa lentolyönneissä. Pallo tuleekin suhteellisen helppona kämmenelleni ehkä vyötärön korkeudelle, josta suuntaan luonnollisesti etupelaajaa jalkoihin. Ei käy kuitenkaan kuten kaksarissa kävi vastustajan ekassa ottelupallossa, vaan pistän pallon yläverkkoon puhtaalla osumalla. Matsi ohi ja vastustajalla olisi paikka tuulettaa. Mutta he ovat kohteliaita, eivätkä tuuleta helppoa virhettäni. Hieman korpesi, mutta päälimmäiseksi tunteeksi jäi kuitenkin loistava verkkopelini. Eli osaan mä kai sit ainakin nelinpeliä tänäkin vuonna.

Balsamia haavoihin nelurista

Jatkoin ITF Masters turnausta M30 nelurissa saman Nessemin parina, jolle hävisin kaksarin. Hänen kanssaan synkkasikin varsin hyvin, vaikka nelurin taktiikat tuntuivat paikallisille olevan aika vieraita. Ensimmäinen vastustajamme oli aika heikko pari, etenkin kaveri, jonka olin nollannut kaksarissa. Parini syötti hyvin ja verkolta oli helppo työ seivästää liian lähellä ollutta verkkopelaajaa. Sain itsekin syöttöni jotenkuten ruutuun, mutta ainoat vastustajan kaksi geimiä taisi tulla minun murtamisista. Herkullisin piste oli minun etukentältä haku poikittaista juoksusta jalkojen välistä taaksepäin poikki kentän. 6-1,6-1.

Iltahämärässä jälkikaljoilla oli helppo vakuuttaa pelitoverit, että verkkopelin parantamiseksi kannattaa ottaa Antalyan ainoa padelkenttä treeniohjelmaan.

Semifinaali oli päivän paisteessa ja odotimme tasokkaampaa ottelua ukrainalaisilta 1-sijoitetuilta, Chernoveilta. Heistä parempi näyttikin omaavan ammattilaisen tekniikan, ja yritti yksin ratkaista isoilla lyönneillään ottelun. Hän näytti kuitenkin turhautuvan, koska parilta ei tullut mitään apuja. Vastustajan virheillä melko helppo voitto 6-0,6-1. Nyt jopa syötinkin kohtuullisesti ja pidin kaikki syöttöni. Nessem pelasi syötön ja takakentän hyvin, joten nautimme kentällä.

Maila paranee, mies ei

Mietin ties kuinka monennen kerran, miksi pelata tätä lajia kun häviää pubitekniikan omaavalle vastustajalle 3h väännön jälkeen. Ja hyvää ottelua en ole tänä vuonna päässyt kokemaan. Onneksi vastustajani Nessar oli kuitenkin harvinaisen mukava kaveri, ettei mennyt voitto ihan väärään osoitteeseen.

Nessarilla oli yksi tenniksen näköinen lyönti, kämmen, mutta sekin aika hiljainen. Tarkka se kuitenkin oli, minkä jouduin toteamaan verkolla kerta toisensa jälkeen. Rystykrossi oli täysin hallussani, mutta viimeistely ei. Nessar juoksi tyhjään kämmenkulmaan ja ohitti juoksusta tarkemmin kuin paikoiltaan. Tuntui, että pääsen koko ajan verkolle mutta en pysty tappamaan palloa vaikka osun siihen. Lisäksi tämä kaveri ei väsynyt ollenkaan vaikka huohotti juoksuttaessani kulmiin. Nessar tuli myös hyvin vastaan stoppareihin ja onnistui ärsyttävän hyvin kämmenellään. 2-6 eka erä ja latvapalo alkoi kyteä päässäni.

Toisessa erässä luulin, että kaveri väsyy ja hän antoikin rystyltä virheitä. Hänen slaissit eivät olleet vaarallisia ja siksi sinne kannatti pommittaa. Pääsin niskan päälle hänen heikosta syötöstä. Valitettavasti oma syöttörytmini pysyi edelleen heikkona, n. 50% ykköset. Pääsin syötämmään erästä 5-3- tilanteessa, mutta taiskaan mentiin.

Päätin taktiikan mikä toimi parhaiten eli pelkkää pitkää rystykrossia, jolla pääsinkin 5-1 johtoon. Sitten avasin takkiani ja yritin jotain muuta ja kas kummaa, kaverilla matsipallo 5-6. Pääsin taas verkolle rystykrossilla, josta keskinkertainen ohitusyritys kämmenelleni. Päätin laittaa takaisin linjaa pitkin, koska hajottaisin uuden mailani jos hän pääsisi ohittamaan kämmenellä taas. Pallo verkkonauhaan, josta valuu vastustajan puolelle. Olen niin hämmästynyt fortunan yhtäkkisestä kääntymisestä, että anteeksipyyntöni viivästyy, kun mietin olisiko päinvastainen tapahtumien kulku lopettanut urani ja mailani. Voitin taiskan 8-6 Nessarin helpolla rystyvirheellä.

Nyt tuntui, että ottelu on pakko kääntyä. Uusi maila tuntui edelleen hyvin helpolta operoida pitkiä peruslyöntejä, joilla massatennis pitäisi ratketa. 3. Erän 1-0- johdossani tuntuikin asia niin helpolta. Sitten loput geimit valuivat samaan tyyliin vastustajalleni kuin aiemminkin. Nessar ei väsynyt yhtään vaan ohitti minut hitaalla kämmenellä verkolla. Koko ajan. Outoa oli, että hänen huonolta näyttävä verkkopeli oli sensijaan todella tehokasta. Pallot eivät osuneet kunnolla mailaankaan, mutta kenttään ne osuivat. Hävettävä tappio 1-6.

Hyviä puolia tässäkin: maila on loistava peruslyönteihin. Ja kiva +15 tuuleton ilma, eikä paljon puntti painanut 3h matsissa. Tosin viileämpikin olisi kelvannut, sillä jouduin lisäämään Tournan overgripin alkuperäisen päälle hikoilun takia.

Tenniskissakaan ei katkaissut kämmentä

Onneksi Lara Tenis Kulubun dominoivan kisaan hampaan isku ei alkanut märkimään, vaan pääsin pelaamaan kvartsia paremmassa säässä kuin eilen.

Tämän kertaisen vastustajan lyönneistä ei sujunut oikein mikään ja tulos oli sen mukainen. Omassa pelissäni ei helppoja virheitä tullut juurikaan paitsi syötöllä, mutta ei sentään kaksareita liikaa. Etenkin kämmen erilaisiin palloihin tuntuu edelleen paljon entistä mailaa helpommalta. Olisinko yhden vetänyt pitkäksi huonon osuman takia.

Kummallista, että niissä maissa missä on enemmän massakenttiä, pääsee myös keskustelemaan tuomiosta enemmän. Vaikka säännöt pallon jäljestä on varsin yksinkertaiset. Kolme kertaa aiheesta kuitenkin väännettiin. Kolmannella kerralla annoin periksi, koska johdin 6-0, 5-0. Syötin A ruudun ristikkoon ainoan ässän, mistä todisteena pallon jälkeä ei näkynyt viivojen ulkopuolella. Yritä sitten selittää asia turkiksi. Vastus halusi kuitenkin tuomita pallon ulos. Voitin silti viimeisen pelin puhtaasti, minkä tämä vänkäri ansaitsi.

Ja tosiaan: kaupan olisi kolme vanhaa Wilson Sixone 95, 16*18. Tosin yksi niistä 18*20. Ja itse haluisin ostaa varalle loistavan Wilson Blade 98V:n.

Uutta keppiä

Neljä matsia on pelattu ilman suurempaa blogausintoa. Kolme ensimmäistä oli 45v sarjaa, joista kaksi helppoa voittoa ja yksi vaikea häviö. Ennen viimeistä rämpimistä olin jo päättänyt vaihtaa mailaa kärkipainoisempaan. Tämä tunne tulee aina kun testaan sellaista ja nyt viimeisen kerran kun satuin unohtamaan n. 10v pelatut tyvipainoiset ja pienilapaiset Wilson Sixone 95:t treenilaukusta.

Hävisin viimeisen matsini 1-2 kaverille, jolla ei ollut ainoatakaan yläkierrelyöntiä. Ja laittoi vielä matalat tuuppinsa kämmenelleni. Ei siitä sen enempää.

Testasin viikon verran erilaisia n. 32cm balanssin ja 98 kuutiotuuman mailoja ja niistä Wilson Blade V nousi yli muiden. Minulle viime aikoina vaikeuksia tuottanut mutta tärkein lyönti eli kämmenkrossi sujui kuin leikki. Jalka työtä ei tarvi niin paljon ja huonot osumat vähenee vanhaan mailaan verrattuna. Myös muut lyönnit paitsi syöttö tuntuu helpoilta.

Ostin yhden lähes uuden mailan, jonka kanssa pääse käsimatkatavaroilla kisaan ITF-mastersia Antalyan massoille. Keli oli mukavan viileä mutta kylmä pohjoistuuli häiritsi kentän suuntaisena. Syötin ekassa erässä lähes kaikki verkkoon myötätuulen puolelta. Vastukseni Mehmet Fatih Bozkaya oli muilta lyönneiltään epävarmempi, mutta väläytteli välillä suoraa kämmentään.

Ekan erän syöttötötöilyjen takia 3-6- luvut. Toisessa erässä pakotin syötön ruutuun. Tuuli hieman heikkeni mutta keinovaloihin siirtyminen puolestaan haittasi pallon näkymistä. Olin kuitenkin parempi peruslyöjä ja vein 6-2.

Kolmannen erän 3-0- tilanteessa vastukseni luovutti. Olisko vedonnut kylmyyteen. Minä nautin juoksemisesta kun kerrankin voimia ei vienyt hikoilu! Lämpötila oli ehkä 14. Maila tuntui kyllä erittäin hyvältä peruspelissä, mutta n. 20% syöttö avauserässä oli tuottaa pahoja painajaisia.

Jäätävässä Lara Tennis Klubin kahviossa lämmitelin sopalla, kun interiööriä hallitseva kissa päätti puraista silittävään kämmeneeni. Huomenna nähdään voittiko turkkilainen kuitenkin tämän erän jos haava alkaa tulehtumaan.

Miksi herätä aamuviideltä syöttääkseen verkkoon?

Tätä aloin pohdiskelemaan kesken aamu kasin matsini hyvästä syystä. Sisäkausi ei ollut muutenkaan jatkunut menestyksekkäästi edeltävänä viikonloppuna, jolloin sain kokonaista yhden geimin kahdesta ottelusta, mistä pari sanaa aluksi.

3-divarin vastuksemme oli hieman parempaa tasoa koko rosteriltaan, eikä näistä jäänyt paljon lapsille kerrottavaa. Minä sain ykköspelaajana vastaan minulle tuntemattoman Michal Šimečekin. Hänellä oli hieno tekniikka ja nopeat jalat. Erityisesti vasurin kämmenellä hän paukutti takakulmista läpi jatkuvalla syötöllä. Vain ensimmäisessä geimissä Michal teki helppoja virheitä, jonka jälkeen en muista niitä enää ollenkaan. Mursin hänet ilman ansioitani, mistä vastukseni ei kuitenkaan häkeltynyt ja otti pelin haltuun. Matsi oli nopeasti ohi 1-6, 0-6 enimmäkseen hänen murhaavan tarkan kämmenen ansiostaan. Michal myös hyökkäsi joka paikasta, joten en päässyt hyvään osumarytmiin, eikä yli viiden lyönnin palloralleja taidettu nähdäkään.

Kaksinpelini nopeudesta johtuen halusin jatkaa tuoreella jaloilla nelurissa. Robert Ashorn oli nelurin pelivuorossa ja arvoimme kolikolla Bratignyn kanssa, kumpi saa jatkaa turhan lyhyeksi jäänyttä koitostamme. Minä voitin lisäliikuntaa, mutta sitä ei paljon tullut. Vastuksemme Ahti Kalervo ja Eero Tuomola ottivat tulossa olevan 4-0-voittonsa tosissaan, eivätkä antaneet meille geimiäkään. Tällä kertaa meillä oli kyllä pelipalloja useampaankin kertaan kuin kaksarissani. Viimeistelyt verkolta koviin peruslyönteihin kolisivat kuitenkin pokiin. Itse sain jonkin verran tehtyä koholyönnillä ja verkkopelilläni, mutta parillani taisi olla vielä huonompi päivä koviin lyönteihin vastatessaan. Jäimme matsin jälkeen vielä treenaan Robertin kanssa, jotta saisi jotain rasitusta jalkoihin.

Seuraavana viikonloppuna olinkin sitten tosiaan Myllypurossa C2-tason päiväkisat fast four -pisteenlaskulla. Olin ainoa C2-tasoinen, mikä ei suinkaan merkinnyt helpompia vastuksia. Matias Viljanen oli sen tason lyöjä, etten pysynyt mukana kuin rystykrossissa. Ja kun yritin syötölläkin liikaa se jää verkkoon ja pataan tulee nopeasti no-add-systeemillä. Matias pommitti melko flattia kämmentä krossina läpi, enkä päässyt oikeen peliin mukaan, vaikka valmistautumiseni aamumatsiin oli hyvää. Toisessa erässä sain hieman hiljaisempaa palloa hänen rystylleen ja tasoitin 2-2:een. No-addit kuitenkin kaverille, enkä tuntunut olevani lähellä voittoa, vaikka se tällä pisteen laskulla on koko ajan lähellä. Ehkä 40min kesti sitä räpellystä.

Iltapäivän lohdutuskaavion matsiin sain lämmitellä erinomaisesti ja nyt tuntui syöttökin uppoavan. Sain ykkösellä tasaisesti pisteitä sen ollessa ehkä 70% ruudussa. Vastukseni Jesse Hanttu antoi kyllä ekan erän tyystin helpoilla virheillään. Hänellä oli kova kämmen, joka tosin karkaili alussa paljon pitkäksi. Rystyä ei oikein näkynyt edes alkulämpässä ja arvatenkin sieltä tuli paljon virheitä. Myös syötöllä kaveri antoi alussa ilmaisia pisteitä. 4-0 erän jälkeen Jesse kuitenkin paransi kämmentä ja suostui rystyllä antamaan vain korkeaa kukkua. Tämä hieman hermostutti siihen asti toiminutta peruslyöntiäni ja tiukkojen geimien kautta Jesse vei kuin veikin erän 1-4.

Kolmas erä pelattiin vain viiteen tiebreak-pisteeseen ja se olikin yllättäen eristä paras. Jesse vaihtoi täysin kukkupalloihin ja syöttönsäkin tikanheitto tyyliin, mikä lieni hänen varmuudellaan ihan oiva taktiikka. Hän kuitenkin väläytti myös pari loistavaa hyökkäyskämmentä todella matalasta pallosta suoraan juoksusta, jotka yllättivät minut ja olivat hänen pelinsä parasta antia. Taisin olla 0-3 ja 2-4-tappiolla eli kaksi matsipalloa Jesselle. En halunnut ainakaan päättää heikkoa turnaustani lyömällä virheen hänen kukkupalloihin, vaan menin verkolle ja onnistuin sieltä. Kaksi smashia osui hyvin, vaikka pimeän katon takia tuntui, etten osunut niihin edes lämmittelyssä. Vielä yhden matsipallon pelastin 4-5-tilanteessa ja virheettömällä verkkopelillä käänsin lopun 7-5-itselleni. Jotain siis positiivistakin marraskuun masikseen.

Teknisesti minulla on viime aikoina ollut ongelmia kämmenkrossissa, jossa osuma on liian takana. Kun massalla löin siihen vielä täyden kierteen, ei sisällä tunnu flatimpi versio putoavan sisälle. Tämän ajoituksessa olisi siis kehitettävää, koska se yksinkertaisesti osuu liian takaa.

Vasen kierre siivitti pohjanoteeraukseen

Viertolan tennishalli Hyvinkäällä oli mielenkiintoinen uusi kokemus – se jäi mieleeni harvinaisen huonona pelini tasona. Eniten epäilin mitä heikointa lyöntivirettäni kovasti vasenkätisellä kierteellä syöttänyttä ja kämmenlyönyttä vastustajaani. Mutta kun vielä nelurissakin oli harvinaisesti syöttö paras lyöntini, niin jotain outoa tuntui olevan ahtaan putkimaisen hallin ilmapiirissäkin.

45 vuotiaiden ykkösdivarin kaksinpelin vastustajani Petteri Oikarisen suurin ase oli siis vahvasti sivukierretty vasurin syöttö, johon lyömistä en ole harjoitellut koskaan. Vaikka ylsin jokaiseen, lähes kaikki osumat oli epäpuhtaita. Lisäksi hänen kämmen oli matalalta ja sivukierteellä lyöty, mikä saattoi myös lisätä rytmittömiä virheitä muuten niin vakaalta rystykrossiltani. Rystyltä Petteri slaissasi enimmäkseen. Se ei ollut kovin terävä, mutta heikon lyöntivireeni jatkuessa tuotti niihinkin lyöminen helppoja virheitä. Koko matsin kuva oli se, että tunsin hallitsevani takakenttää, kunhan lyöntivire ja viimeistely paranee, niin käännän matsin. Alun syötönpidon jälkeen ei niin kuitenkaan tapahtunut. Pari heikompaa lentolyöntiä verkolta vei itseluottamustakin ja aloin varmistelemaan turhan paljon lentolyöntiviimeistelyä. Pääsin paljon verkolle, mutta Petteri ehti jatkopalloihin ja voitti niitä liikaa. Erä valui kaverille tasaisin geimein, mutta Petterin viedessä ratkaisupallot numeroiksi 1-6, mutta odottelin innolla kääntäväni matsin.

Toisessa erässä mentiin samaan tahtiin. Tein hieman enemmän virheitä koko ajan, vaikka kuvittelin pärjääväni peruslyömisellä. Yritin vain pitää pallorallit pitkinä ja takakentällä, mitä tunsin hallitsevani. Peräkkäisiä hyviä lyöntejä ei kuitenkaan tullut, kun vastustajakin halusi viisaasti pitää rallit lyhyinä. Vasurin kierresyöttö tuntui edelleen mahdottomalta hyökätä, vaikka se tuli hitaanakin. Tasaiset geimit jälleen ärsyttävästi vieraisiin ja samoin lukemin tappioerä. Positiivisena asiana kuitenkin syöttöni toimi ihan kohtalaisesti, kun se hyvissä matseissani on huonoin lyöntini. 1-6, 1-6 on varmaan rumimmat lukemani silloin, kun vastustaja ei tunnu olevan millään osa-alueella parempi.

Neluria painettiin Vince Bratignyn kanssa Petteriä ja Timo Pulkkista vastaan. Vincentin kanssa synkkasi peli, kun olemme treenanneet neluriakin yhdessä. Timo oli hävinnyt kaksinpelinsä todella helpoilla virheilyllä, mutta nyt hän rentoutui lyöden paremmin. Petteri ja Timo tuntui olevan edellä vain syötössä. Timon hyvä noususta lyöty pommi, välillä kick-kierteellä höystettynä, pysyi hyvin ruudussa ja oli täysin erilainen kuin vasurin parinsa. Niinpä vastaanottopelissä ei päässyt tottumaan yhtään mihinkään rytmiin ja murtaminen tuntui vaikealta. Olimme hieman eri mieltä, pitäisikö ykköstä vastaanottaa toinen pelaaja edessä. Kun tunsin, ettemme millään pääse hyökkäämään niihin, niin toisen on turha jäädä tulilinjalle eteen. Muuten vastustajan verkkopeli näytti passiivisemmalta kuin meidän. Lisäksi kun kummallakaan vastuksistamme emme nähneet hyvää yläkierrettä rystyltä, niin tuntui että pelin pitäisi kääntyä meille. Itse petrasin takakentän lyömisessä, mutta normi verkkopelini tuotti tavallista enemmän huonoja osumia edelleen. Vincent pelasi tasaisesti ja varsinkin hänen syöttövuoronsa olisi pitänyt tulla meille rutiinilla. Vastustaja syötti kuitenkin paremmin, kun emme vieläkään tottuneet vasurin kierteeseen. Eka erä 5-7.

Toisessa erässä pääsimme sentään johtoon, mutta pari heikkoa Vincentin syöttövuoroa voin ottaa myös oman verkkopelini piikkiin. 4-5-tilanne kuvaa hyvin koko matsin kulkua. Vannotin itselleni, etten anna linjaan tilaa ja teen volleyt hyvällä marginaalilla riskittömimpään suuntaan. Vincent syötti hyvin ja pääsin ratkomaan useasti. Ensimmäinen volley onnistui, mutta tunsin lyöneeni sen turhan läheltä verkkonauhaa. Toinenkin volley onnistui, mutta tuurilla verkkonauhan kautta. Naureskelin ja anteeksipyytelin jo, että minun piti lisätä eikä vähentää marginaalia. Seuraavat kaksi volleyta löinkin sitten verkkoon ja yhtä helpon ottelupallon pitkäksi. Positiivisena asiana tästäkin matsista, syöttöni toimi paremmin kuin yleensä nelurissa.

Heikko vireeni ei siis oleellisesti parantunut nelurissa ja ansaitut mutta odottamattomat tappiot tuli. Oma valmistautuminen ja kuntoni tuntui olevan moitteettomat, joten jokin tuntui olosuhteissa vaikealta vasurin kierteen lisäksi. Yleensä kauden avausturnaus on samalla heikoin, mutta nyt joutui odottamaan ekaan sarjamatsiin. Otan kuitenkin tästä päivästä mukaani syötön, johon ei vastustaja ja halli purrut niin pahasti.

Ei huonoin kauden avaus

Pääsin pelaamaan ensimmäistä kertaa Riihimäen tennishalliin varsin pätevää turnausformaattia. MB20+ sarjassa oli luvassa kaikille kolme lyhennettyä ottelua. Lisäksi kaksi lohkoa jaettiin vielä parempiin ja huonompiin, mikä oli hyvä idea, kun jatkomatseja ei ollut luvassa. Odotin kisalle suurempaakin suosiota ja yllätyin kun mahduin mukaan. Nykyään kisoihin otetaan rankingin mukaisessa järjestyksessä ja lähes kaikki olikin rankattu minua korkeammalle.

Aloitin tasaisellä väännöllä voitokkaasti ja sen jälkeen kärsin kaksi tappiota melkoisia lyöntimylläreitä vastaan. Janne Jääskeläinen löi melko tasaista peruslyöntiä. Itse aloitin vähän epävarmemmin aikaisesta aamusta johtuen. Ja kun erät käytiin 2-2-tilanteesta ilman etutilannetta, olet koko ajan paineessa. Pelasimme varmaan 4 no add -palloa, jotka taisivat mennä tasan lopulta. Sain ykkössyöttöni ihan hyvällä teholla ruutuun lopulta. Vaikka tässä matsissa ei syötöllä paljon suoria pisteitä tehty, lopulta takakentän varmuuteni toi voiton 4-6, 6-3, 10-6.

Toisessa matsissa joudun melkoiseen pommitukseen. Jari Niemi näytti haluavan voittolyöntiä joka paikasta. Hän aloitti ekassa geimissä kolmella ässällä molempiin reunaviivoihin. Kämmen oli myös aika murhaava ja hän tykkäsi pommittaa mieluummin viivoja kuin kenttää. Lisäksi pari kämmen stopparia tuli kuin Alcarazilta. Eka erä tuntui olevan ohi 10 minuutissa. Toisessa erässä Jarin syöttö yski hieman yllättäen ja mursin hänet pari kertaa hyvällä palautuspelillä. Omalla syötölläni en saanut niin hyviä tehoja, kun tunsin painetta syöttää suorempia ykkösiä, mikä ei ole koskaan toiminut. Pääsin jopa syöttämään erävoitosta 5-4-tilanteessa, mutta en onnistunut ykkösilläni. Jari sensijaan sai tarkat ykkösensä takaisin. Ne olivat varsin suoria ja vaikeasti luettavia, mutta kierteisiä helpompia jos vain ylsin niihin. Jari teki kuitenkin lähemmäksi kymmenen ässää, millä varmisti voiton. Viimeinen pallo oli minun syöttämäni no-add, jota jäin harmittelemaan valittuani stopparin, joka ei nopeajalkaiselle Jarille jäänyt hyvänäkään: 2-6, 5-7.

Kolmannessa matsissani olin yllättäen vielä enemmän vastaantulija. Tuttu kaveri, Santtu Wallin, sai valjastettua kaiken taitonsa virheettömään peliin. Hän syötti monipuolisilla kierteillä, joihin ei päässyt hyökkäämään vaikka niihin ehtikin. Santun peruslyönnit pysyivät erittäin hyvin sisällä pitkinä takakulmiini ja hyökkäystä tuli joka lyönnillä, jopa hienolla yhden käden rystyllä. Lisäksi kaveri hallitsi verkon melko täydellisesti. Varsinkin kämmenkrossi tuotti mulle kiireitä ja virheitä, enkä päässyt parhaimpaani. Syötöstäkään ei ollut apua, kun yliyritin taas, jolloin se menee flattina verkkoon. Sainkohan ainoan geimini, kun juoksin stopparini hakuun lähes viereiselle kentälle. Siitä huolimatta 3-6, 2-6 eikä paremmuudesta epäselvyyttä tällä kertaa.

Kesä pakettiin ilman menestystä

Massakelit ovat parhaimmillaan ja 15 asteen lämpö aiheuttaa sen, ettei tennis ei väsytä likikään niinkuin yli 20:ssa. Siksi on sääli, ettei kisamatseja saa enää Suomessa ulkona ja jouduin perumaan seniorikisamatkan Serbiaan töiden takia tällä viikolla.

Omaan järjestämääni päiväkisaan Metsälässä ei osunut nappipeliä toisessa matsissa, joten menohaluja jäi paljon käyttämättä tästä kesästä.

Sain ekalle kierrokselle luovutuksen, mikä sopi hyvin, sillä viime vastaava päiväkisa kaatui juurikin jalkoihin. Toiselle kierrokselle sain vastaani tutun kaverini David Raddnellin. Hänen lyöntinsä olivat mukavan kierrettyjä, muttei varmuudeltaan minun tasoa. Aloitin painostamalla heikommalle rystylle. Jatkoin kuitenkin seuraavaksi enemmän vasurin kämmenelle, koska pelkäsin että hänen rystyslaissi vie minulta pelirytmiä ja väsyttää enemmän kuin letkeä kämmen. Geimit pysyivät suhteellisen tasaisina, mutta minun hallussa. Loppua kohden hänellä taisi uskoakin mennä ja virheet lisääntyivät. Kun lisäksi pidin ykköseni aika hyvin kentässä hoidin matsin puhtaasti 4-0, 4-0.

Toiseen matsiin sain uuden tuttavuuden vastaan. Marko T. Niemisen junnutausta näkyi peruslyöntien varmuudessa. Molemmat puolet pysyivät hyvällä prosentilla ja marginaalilla takakulmissani. Sain lyödä paljon palloa juoksusta ja virheeni lisääntyivät. Tähän olisi tarvittu kesän paras peli, eikä pelkät vireänä pysyneet jalat parantaneet lyöntipeliäni riittävästi. Samoin syöttöni pysyi keskinkertaisena, mikä ei tuonut tarpeeksi pisteitä Markoa vastaan. Pallo lyötiin melko kovaa ja näyttävästi, mutta vastukseni pysyi ohjaksissa varmemmalla tekemisellään. Olin tyytyväinen vain taistelutahtooni, mutta kesä oli ohi. 2-4, 0-4.

Kesä tosiaan loppui lyhyeen. Toki se alkoikin myöhässä kyynäräni takia. Erinomaista matsia en ehtinyt saada hyvää pelaajaa vastaan, vaan muistelen edelleenkin viimeistä hyvää matsia viime vuoden elokuulta. Täytyy olla kuitenkin tyytyväinen, että nivelrikot yms. vammat eivät haitanneet kisamatseja loppukesästä ja pystyin treenaan ja kisaan täysillä. Lisäksi murheenkryyni nimeltä syöttö kehittyi jälleen.