Tappioita molemmin puolin lahtea

3-divarin toiseen matsiini sain melko sopivan vastuksen, vaikken voittoon yltänytkään. Joni Puranen Valko-Pallosta löi laadukasta yläkierrettä molemmin puolin ja liikkui myös hyvin. Ainoa heikkous oli varovaisessa syötössä ilmeisesti olkapäävammojen takia.

Tällä kertaa valmistautumiseni oli erinomaista käytyäni päivällä pallottelemassa ennen illan matsia. Niinpä pääsinkin hyvään peruslyöntirytmiin ja takakentän pelimme oli ihan tasokasta. Vaikka pääsin varmaan enemmän breikkipisteisiin kuin vastustajani, tuntui että hänen peruslyöntivarmuus- ja kokemus oli parempaa tiukissa paikoissa. Oma syöttöni pysyi kohtuudella ruudussa tällä kertaa vaikka rytmi ei tuntunut edelleenkään hyvältä. Pelkällä taisin palloa repiä. 3-6, 2-6 kuitenkin tappio.

Jaakko Utriainen oli voittanut kaksarissaan Jukka Kuivalaisen ja kolmas pelaajamme oli puolestaan hävinnyt omansa, joten nelurissa oli mahdollista voitolla tasapeliin. Pelasimme siis Jaakon kanssa kaksarivastustajiamme vastaan nelurin. Nelurissa annan parini yleensä syöttää enemmän, koska viihdyn paremmin verkolla kuin syötössä. Tällä kertaa vastustajamme luki kuitenkin hyvin Jaakon kovaa syöttöä ja palautti loistavasti breikkien arvoisesti. Minun syöttöni sensijaan tuntui rytmittömänä vaikeammalta heille ja taisin pitää suurimman osan. Vastustajasta Puranen tuskaili syötön kanssa enemmän ja saimme häntä murrettua. Muuten matsi oli aika hyvää ja nautin Jaakon kanssa pelaamisesta. Jaakko loisti enemmän takana ja minä edessä. Vastustaja taisi viihtyä kuitenkin enemmän edessä ja vei hienokseltaan verkkoa. Johdimme ekaa erää 4-1, mutta hävisimme niukasti 5-7, 4-6.

Lähdin viikonlopuksi Tallinnan Kalev-klubille pelaamaan ITF-senioriturnausta. Tällä kertaa Tallinnan hieno ja perinteinen turnaus kiinnosti vielä vähemmän kuin ennen ja alle 60-v pelaajia ei ollut juuri minun lisäksi Suomesta paikalle eksynyt. Paikallisiakaan ei montaa kymmentä osallistunut. Huonona puolena tässä on, etten saanut vastustajaa lohdutuskaavioon, eikä nuoremmille senioreille löytynyt nelinpelisarjaan osallistujia.

Avausvastukseni Tonu Uustalu oli varsin urheilulinen kaveri vaikkei itse tennislyönnit näyttäneet kovinkaan kauniilta. Kotikutoisuus ei kuitenkaan merkitse mitään, jos pallo löytää useammin osoitteeseen kuin vastustajalla. Pehmeähkö eli hidas massakenttä lienee myös auttaneen kaverin puolustuspeliä. Hän ei kuitenkaan tehnyt virheitä hyökkäyslyönneissäkään siitä huolimatta, että ne näyttivät välillä varsin kipsisiltä ja niin hän jälkeenpäin väittikin. Tonulla oli kuitenkin tehokas syöttö. Se lähti korkealta ja flattinäkin hyvällä prosentilla ruudussa. Kakkonen oli lähes kuin ykkönen. Omalla syötölläni en saanut mitään aikaan. Erät eteni varmemman ja ennenkaikkea fiksumman eli Tonun tahdissa ja kyllähän se sieppasi hävitä enimmäkseen omilla virheillä 2-6, 2-6.

Plussana uudet tuttavuudet, kuten seniori, joka juoksee maratoneja nopeammin 35 asteessa kuin 20 asteessa. Vaihtoi kestävyysjuoksun tennikseen sen osoittautuessa kivemmaksi vuonna 1978.

Advertisement

Lohdutonta nostoa

Kesäkausi alkaa olla ehtoo puolella, eikä vielä ole hirveästi valoa näkynyt syöttötunnelin päässä. Tällä kertaa syötön nosto pilasi joka ainoan syöttövuoron kahdesta matsista. Ensimmäisessä sössin huonolla valmistautumisella muutkin lyönnit, mutta toisessa sain sentään lohtuvoiton.

Lohjan lohkokisojen sarja MB20+ oli sopiva sarja ja olisi hyvinkin ollut voitettavissa kunnon pelillä. Nyt ei oltu lähelläkään tyytyväisiä varsinkaan syöttöön. Ensimmäinen ottelu Antti Savolaista vastaan olisi voinut kehkeytyä hyväksikin, mutta valmistauduin heikosti viileään iltaotteluun. Jätin päiväjumpat välistä ja lähdin pelipaikallakin lähes suoraan mopon selästä kentälle. Syötön lisäksi muutkin lyönnit olivat pari geimiä täysin hukassa. 0-2-tilanteen jälkeen pallorallit tasoittuvat, mutta tuhrin pisteet viimeistään verkolta. Antilla oli iso ja kierretty kämmen, mutta rysty oli heikkous. Hän sai kuitenkin varovaiset alakierteensä sen verran takaisin, että en saanut suoria pisteitä sieltä. Antti vei tiukatkin geimit ja syöttöni ei toiminut vaihtelevan noston takia koko matsissa. Odotin, että homma alkaisi toimimaan syötönkin osalta viimeistään erän lopussa, mutta samaa paskaa jatkui loppuun saakka. Vähän turhankin selvät numerot 1-6, 1-6 ja kevyt latvapalo heikosta valmistautumisesta.

Seuraavan päivän vastuksen, Tuomas Kirstilän, kanssa osat olivat vaihtuneet otteluvalmiudessa ja hän piti huolta virheistä. Keli ja kenttä pysyi samoina kuin eilenkin, ts. olosuhteita ei voinut syyttää missään nimessä. Pidin alussa jopa ykköstäni ruudussa ja sain sillä suoriakin pisteitä. Täysin ehjää syöttövuoroa en kyllä tässäkään ottelussa saanut aikaiseksi. Tuomas alkoi lämmetä erän lopussa, mutta sain pidettyä harvinaisen 6-0-erän. Toisessa erässä Tuomas paransi peruslyömistään ja minulla jatkui eilisen huono nosto syötössä. Samalla aloin virheilemään hyökkäysten viimeistelyssä verkolla. Tuomaskin tosin huononsi syöttöään, eikä matsin taso hivellyt silmää. Tuomaksen suora ja lyhyt-swinginen kämmen tuotti helppoja virheitä vaihtelevan korkuisiin palloihin ja minun piti vakuuttua, että myös rystyjä kannatti sijoittaa linjaa pitkin. Hän vei kuitenkin tiukat pallot tässä erässä lukemin 2-6 etenkin hyvän rystynsä ansiosta.

Kolmanteen kymppitaiskaan päätin syöttäväni vain kakkossyöttöä hyvin varmana, koska en uskonut, että sieltä tässä tutinassa uskalletaan leipoa läpi. Sitäpaitsi syöttöni pysyi niin epärytmissä, että varsinkin syvyyssuunnan lukeminen täytyi olla vaikeaa vastustajalle. Lisäksi päätin, että laitan vain kaverin kämmenkulmaan eri rytmistä palloa, koska sieltä oli kipsaavimman näköiset virheet tulleet. Taktiikka toimi ja kun tähdetkin oli kohdillaan, en tainnut helppoa virhettä erään tehdä. 5-1-johdon kautta 10-3-voittoon, mutta tuuletuksia ei tämmöisen pykimisen jälkeen tosiaan tehnyt mieli.

Erikoisempi selkäsauna

Ensimmäinen kolmosdivarin matsini Valtion Rautateiden Tennis -joukkueessa osui kohdalleni ja aika kovan tason pelimannen oli vanhan kotikaupunkini joukkue ottanut vahvistuksekseen. Dennis Kazistov on erittäin taitava ja nopea kaveri, mutta ei varsinaisesti lyö kovaa yläkierrettä takakentältä. Varsinkin vaihdettuaan vamman takia kahden käden rystynsä yhteen käteen, ei rystyltä tullut kuin alakierrettä. Dennis taisi lyödä kaksi yläkierrerystyä ja ne laskeutuivat aivan sivurajalle. Syöttökään ei kovin kova ollut vaikka tarkkana se tuotti pisteitä massallakin.

Olin rystykrossissa niskanpäällä ja pääsin paljon verkolle Dennisin jatkuvien stopparien takia. En kuitenkaan saanut tapettua palloa verkolta hänen loistavan puolustuksen takia. Tyypillinen pallo oli, jossa löin kaikille kolmelle rajalle lentolyönnin ja Dennis haki ne kaikki ennenkuin iskin pitkäksi. Erityisesti syvyyssuunnan liikkeessä hän taisi olla paras mitä olen kohdannut. Eli minun stoppareista jäi vain verkon pintaa pitkin tippunut pallo. Lisäksi hänen suora kämmenensä oli erittäin tarkka, mutta lähti joskus kovallakin yläkierteellä. Varsinaisia takakentän läpilyöntejä Dennis ei kuitenkaan tarvinnut, vaan puolustuspeli tuntui riittävän hänen pelinhallintaan. Varsinkin kun en saanut syöttöäni kunnon rytmiin, en saanut siitä yhtään apua ja Dennis mursi kaikki syöttöni. Pieneksi ilahduksekseni syötin yhden ässän hänen yli, kiitos Metsälän kenttämestarin viivoista.

Erikoisempi tapahtuma oli, että unohdimme pelata yhden geimin. Pari kertaa muistelimme muutenkin pisteitä, kun Dennis ei niitä paljon huudellut. 1-6, 0-2 -tilanteessa hän tuli puolen vaihtoon ja meinasi, että tilanne on 3-0. Olin sen verran hämmentynyt kyydeistä, että en jäänyt tilannetta siinä enempiä ihmettelemään. 0-5-tilanteessa sitten alettiin miettimään, kuinka erän ensimmäinen syöttäjä on vaihtunut kesken erän. Filosofoimme aikamme kadonnutta geimiä ja päätimme, että syötän nyt uudestaan geimin 0-4-tilanteesta. Tämä ei paljon tainnut lopputulokseen vaikuttaa, vaan 1-6, 0-6 tuli lukemat. Tätä matsia olisin halunnut kyllä jatkaa, koska pataan tuli niin nopeasti vaikka pääsin jatkuvasti hyökkäämään.

P.S. Dennisin erikoisesta ehdotuksesta pelasimme no-let-säännöllä, mitä itsekin kannatan. Matsin kulku nopeutui, eikä yhtään ässää tullut verkon takia. Hyvä sääntö.

World Padel Tour Espanja

Olen tavannut yhdistää ITF-seniors -tennisturnauksia lomareissuihin. Juhannuksen Barcelonan reissuun oli tarjolla myös kisat, mutta päätin perua ilmoittautumiseni. Helteessä kisaaminen ei nimittäin tuota minkäänlaista iloa. Sensijaan unohtamalla hetkeksi tenniksen ja piipahtamalla Madridissa ja Valladolidissa padelin merkeissä, riemastutti. Ja mikäs oli piipahtaessa, kun junat toimivat nopeammin kuin lennot Espanjassa.

Madridilainen ystäväni välitti minut paikallisten seniorien aamupadeleihin betoniseinäisille ulkokentille (https://goo.gl/maps/EkiXhNohRwkUH4Kq6). Pelejä pelattiin 20 min erissä ja enemmän geimejä voittanut nousi paremmalle kentälle ja häviäjä huonommalle. Uusilla kentillä parit sekoitettiin. Taso oli varsin mukava, sillä voitin hieman enemmän kuin hävisin. Hitaissa oloissa iskulyöntejä ei paljon viljelty, eikä sedät olleet kai niihin oikein tottuneetkaan. Löin nimittäin ekalla kerralla varmaan viisi osumaa vastustajaan eli perdonia tuli hoettua enemmän kuin putaa. Lopulta sai halatakin anteeksipyynnöksi. Kanahäkin sivustat olivat virallista korkeampia, joten sieltä ei olisi palloa yli saanutkaan. Paikalliset veistäjät pelasivat hienosti takakulmissa, mutta verkkopeliä karsastettiin täälläkin ja muut jäivät turhan kauaksi verkosta. Hintaa huville sai maksaa huimat kaksi euroa per kaksi tuntia. 

Padelhenkiset ystäväni vihjasivat Vallodolidin WPT:sta kätevästi vain tunnin matkan päässä Madridista. Historialliselle aukiolle oli koottu näyttävä keskuskenttä ja maailman parhaimmisto oli paikalla. Portsarin kanssa keskustelin joka kerta sisäänkäynnillä, koska hän halusi viedä vesipullostani korkin ja aerosolideodoranttini, mutta isompi aerosoliaurinkorasva ei tuottanut vaaraa katsomossa. 

Muutamasta sadetauosta huolimatta ehdin nähdä viittä eri matsia. Miesten ja naisten huippumatsien ero katsojille on hieman sama kuin beachvolleyssa; fysiikka tekee miesten seuraamisesta viihdyttävämpää. Padelhuipulla ero korostuu. Naisten WPT rankingin 1&2 parit eivät juuri iskulyöntejä viljelleet. Ja silloin kun sivuseinästä lyötiin yli, kertaakaan ei oltu palloa hakemassa tosissaan ulkoa. Itseasiassa ihmettelin aluksi oliko se kiellettyä, kuten kentillä, joissa ei ole tarpeeksi ulkotilaa. Ainoastaan WPT-ranking nr. 8, Bea Gonzales, tarjoili fyysisellä olemuksellaan todella näyttävää peliä. Muuten naisten padel on kaunista, kuten tennis, mutta ei aiheuta huokauksia katsomossa. 

Toista oli miesten maailman ykköspari, Lebron/Galan. Yleisö äimisteli lähes jokaista palloa silmät selällään ja haavi auki – sellaista sirkusta herrat tarjoilivat. Kun lisäksi altavastaajat Toni Bueno ja Marc Guilez yllättivät virheettömällä pelillään 0-3-alun jälkeen ja veivät ekan erän, saatiin jännitystäkin peliin. Lebron/Galan on tunnettu kovista iskuistaan ja niinpä palloa ei haluttu paljon nostella heille. Vastustaja pääsi kyllä poimimaan iskuja hyvin sekä takaseinästä, että verkolta. Miesten huippupadelissä näkee hyvinkin erikoisia palloja ensimmäistä kertaa vielä näin lyhyellä katselukokemuksella. Tämä matsi tarjoili uusia juttuja, kuten että Guilez kävi hakemassa pallon ulkoa ja löi sen kovalla iskulla oviaukosta Lebronia pohkeeseen, että tuntui. Myöhemmin Guiloz itse otti haavan otsaansa ehkä tuomarituolista. Omituisinta hämmästelyä aiheutti Galanin stoppari, jotenkin Lebronin selän takaa, kun Lebron ei jostain syystä kumartunut ollessaan parinsa lyöntisektorissa. Oliko tarkoituksella vai ei, jäi arvoitukseksi. Lisäksi jäi mieleen “feikkismashi”, jota näkee tavallisesti niin, että kova kick-smashi muutetaan hitaaksi pudotukseksi takaseinään. Nyt Lebronin viboran saatolla alkanut mälli muuttuikin kesken swingin kovaksi iskuksi. Kaikista trickshoteista huolimatta huimin lyönti tennispelaajan näkökulmasta on korkea flatti kämmenvolley alaspäin, joka lähtee niin kovaa, ettei palloa ehdi sivukatsomosta näkemään.

Maailman ykköset pitivät pintansa avauserän tappiosta huolimatta ja matsi oli ehkä viihdyttävin liveurheilukokemus, mitä olen nähnyt.

Valladolid WPT

Videoita Galan/Lebron

Syötetään sitten syssymmällä

Ehdin taas elätellä toiveita paremmasta turnauksesta, koska olin treenannut varsin hyvin ja syöttökin oli kulkenut. Erehdyin kuitenkin pelaan pari tuntia sisällä ennen Metsälän MC40-kisoja. Edeltävän päivän hallisarjan matsissa syötin jopa alusta alkaen ehkä parhaiten ikinä. Seuraavan päivän matsissa ei ykkönen enää tippunutkaan painetilanteessa vaan syöttö oli kadoksissa molemmmissa matseissani.

Tuttu Tatu Puupponen kiusasi minua avausmatsissa varmoilla ja hiljaisilla yläkierreperuslyönneillään. Houkuttelin häntä paljon verkolle mikä toimikin, mutta omista viimeistelyistäni varsinkin helpoimmat lentolyönnit tuottivat virheitä. Peruslyömisessä sain itse tuottaa kaiken vauhdin, mikä vaati todella nöyrää jalkatyötä ja malttia. Taisin johtaa 4-1 ja 5-2 erää, mutta Tatu piinasi vielä breikin verran. Raskaasta erästä kuitenkin 6-4-voitto hyökkäyspelillä. Syötön toimimattomuuden takia positiivisena muistona vain yksi syöksylentolyönti, jonka sain tapettua etukenttään.

Toinen erä tuntui yhtä tuskaiselta, vaikka se tulikin selvemmin numeroin. Ehkä Tatukin väsyi hieman, vaikka rimpuili hyvin mukana puolustustaistelussaan, 6-1.

Seuraavan aamun matsissa olisi todella tarvinnut syöttöni apuja, koska Juha Tiitinen sitä sai. Hänen vasurin kick-syöttöä sai vastaanottaa pari metriä kauempana takarajasta, jos halusi hyökätä alle hartiakorkeudelta. Lisäksi Juhalla oli iso ja kierteinen kämmen. Rysty oli hieman vaisumpi ja sieltä kulmasta saatoin hieman hallitakin ralleja. Juha oli kuitenkin hieman edellä kokoajan, kun tuskailin ehkä 30%:n ykkösen kanssa, joka ei ollut kertaakaan halutussa rytmissä. Rimpuilin puolustamalla erien lopussa mukana, kun Juhakaan ei ihan vetreintä jalkatyötä esittänyt. Hän kuitenkin ansaitusti jatkoon 2-6, 2-6.

Kiroilua ja anteeksipyytelyä kuultiin taas. Ja syystäkin.

Tiebreikeillä loppuun asti

Sunnuntai Lahdessa olisi ollut keliltään täydellinen massamaratonille, mutta jostain syystä pelejä jatkettiin sisällä vaikka lauantainakaan ei enää satanut. Niinpä semifinaali pelattiin edelleen stressaavampana fast fourina ja kolme tiebreikkiä nähtiin taas.

Ehdin lämmitellä hyvän tovin squash-kentällä ennen matsia ja tulin valmiimpana Viljami Alhorinnettä vastaan. Pidin pallot ruudussa ja Viljami virheili etenkin rystykrosseissa. Hänellä oli iso kämmen muttei vielä päässyt hyödyntämään sitä. Menin helposti 3-0-johtoon, mutta jälleen syöttö hieman heikkeni, kun erää piti niitata kotio. Viljami tuli tiukkojen vaiheiden jälkeen tasoihin ja etenkin inside-out kämmen tuotti winnereitä, kun yritin slaissata hänen rystylleen. Tiebreik meni tällä kertaa selvästi Viljamille 1-5, mutta oloni tuntui varsin luottavaiselta. Ainoastaan tunkkaisen sisäilman aiheuttama tutun vahva hikoilu häiritsi, kun hikinauhat alkoivat pettää.

Toisessa erässä Viljami jatkoi hienokseltaan hallintaa ja meni 1-3-johtoon. Tulin tasoihin kuitenkin no-addienkin kautta ja tiebreik kutsui. Nyt pidin pallot keskellä tai hieman rystyllä ja Viljami hoiti virheet, 5-1, ja ottelu tiebreikkiin. Tämä taisi olla parempi laatuinen tiebreik ja Viljami piti pintansa hyvällä kämmenellään. 3-7 takkiin, mutta tyytyväisenä voi sentään kotio lähteä, kun ei mikään lyönti pettänyt pahemmin tällä kertaa ja syöttökin oli kohtalainen.

Tuskasta tuuppausta

Lahden kansallinen C-luokka siirrettiin kelien vuoksi sisälle ja lyhennettiin fast four -matseiksi. Tällä pelillä oli siis mahdollista päästä kotireissulle tunnin päästä turnauksen aloittamisesta. Hyvästä valmistautumisesta huolimatta lyöntituntuma ja varmuus ei ollut Vaasan reissun luokkaa. Onneksi sain syötöllä tällä kertaa vähän apuja. Suurin stressi lyönteihin johtui vastustajani Henri Kasevan pelityylistä, josta katosi lopulta kaikki voima ja yläkierre. Lisäksi Henri haki hyvin kulmista hyökkäykseni, että kaikki merkit oli tuskalliseen hermojen taistoon.

Ensimmäisessä erässä pidimme kaikki syöttömme, vaikka Henri antoi kyllä helpommalla syötöllään aloitteen mulle. En saanut kuitenkaan palloa kyllin läpi ja viimeistely verkoltakin kolisi helposti pokaan hitaisiin ja korkeisiin ohituksiin. Mentiin tiebreikkiin 3-3-tilanteessa. Siinä Henri taisi huolehtia virheistä lähinnä heikommalta rystyltään ja vein 5-0.

Toisen erän alkuun aukesi hieman takkini ja silloin syöttö hajoaa. Lisäksi kun hakee turhaan laitoja peruslyönnissä, niin tulee myös turhia helppoja virheitä. Henri meni 1-3-johtoon. Pääsin osin tuurillakin tasoihin, kun vein verkkonauhaan osuneet soripallot 3-0. Tässä vaiheessa Henrin rysty oli pelkkä kuupallo ja kämmenkin oli hyytynyt lyhyeksi slaissiksi. Oli päästävä verkolle, kun ei tuollaiseen jaksa rehkiä hiostavassa hallissa. Taisin viedä no-add-pisteet myös ja mentiin taiskaan 3-3. Siinä johdin kai 3-1, mutta pari kaksaria ja Henri vei kai 3-5.

Kolmannen erän seitsemän pisteen taiskassa sain syötöt ja peruslyönnit pysymään kentässä ja Henri antoi muutaman helpon takakentältä. Se helpottavasti 7-2 minulle. Henkisesti ja fyysisesti raskas rupeama ei miellyttänyt, eikä kirvoittanut tuuletuksia 1,5h rehkimisen jälkeen. Mieli olisi toki ollut vielä enemmän maassa jos olisi tällä tuupinnalla laulukuoro kutsunut. Positiivista oli kuitenkin enimmäkseen toiminut syöttö. Ja sunnuntai aamuna jatketaan semistä.

Vain syöttö pykii enää sisälläkin

Ensimmäinen ja luultavasti viimeinen SM-liiga kauteni paketoitiin 40-v sarjassa Vaasassa ja ihan mukavasti. Voittopisteeseen on kiva lopettaa kausi, vaikka viimeistä neluria lukuunottamatta ei erävoittoakaan tässä sarjassa tullut.

Vastustajani kaksarissa oli erittäin hyökkäävää flattiä lyövä Göran Björkholm. Hän oli lapsena ilmeisesti lukittu lyömään palloa autotallin seinään, niin tarkkaa ja matalaa olivat hänen peruslyönnit. Erityisesti yhden käden rystyltä tuli enemmän winnereitä kuin keltään muistan kokeneeni. Ja winnerit oli niin matalia ja jyrkkiä, etten päässyt kiinni niihin takakentältäkään. Aloitin kuitenkin syöttämään hyvin ja sain pidettyä omat puolustuslyönnit matalana, että Görän teki välillä myös virheitä. Lisäksi hänen syöttö oli tarkkuudestaan huolimatta hieman matalalta lähtevä flätti, jota on vaikea pitää tehokkaana. Kakkossyöttö oli yhtä kova kuin ykkönen, joten tupliakin tuli. Pidin niukasti syöttöjäni ja yllätin kaveria myös stoppareilla ihan hyvin. Peruspeliini sain yllättävän hyvän tuntuman lyhyistä ralleista huolimatta, jos vain ehdin palloon. Rystyltä käytin slaissia lähes pelkästään, koska en ehtinyt kahden käden rystyyn. Jos taas yritin painostaa kaveria harvoista paikoista, tuntui että hän löi juoksusta yhtä hyvin kuin keskeltä. Sain kuitenkin yhden murron ja pääsin syöttämään erävoitosta 5-3-tilanteessa. Sitten hapuileva nostoni katosi jännitykseen ja pari tuplaa seuraaviin peleihin sinetöi erän Göränille 5-7.

Toinen erä oli vähän selvemmin vastustajalle. Syöttöni jatkoi heikossa rytmissä ja Görän pisteli noin 2-3-tilanteessa ehkä kuusi takakentän puhdasta läpilyöntiä putkeen ensimmäisellä tai toisella lyönnillään. Sain lopussa vielä syöttöä vähän rytmiin, mutta peli tuntui menneen jo ohi. 3-6.

Neluriparini Mika Myllyniemi oli hävinnyt niukasti vastustajamme parille, Julien Hueberille, joten lähdimme altavastaajana neluriin. En ollut ennen pelannut Mikan kanssa, enkä kämmen puolella vuosiin (mukaanlukien myös padel, beachvolley ja beachtennis), mutta pelimme sujui hyvin yhteen. Mika syötti erinomaisen tarkasti ja minun huonomman syötön takia ei suoranaisesti hävitty pelejä. Olimme hieman parempia verkolla ja takakentän lyöntituntumamme säilyi myös hyvänä. Görän joko väsyi rankasta kaksarista tai sitten pidimme hänet vain irti pallosta. Hueber ei viihtynyt etukentällä ja saimme sieltä paljon lentolyöntivirheitä. 6-4, 4-6, 10-4 voitto. Ja syötön kanssa tästä olisi tullut ehkä koviten rankattu kaksarivoittokin. Mutta eikun treenaan nostoa vain lisää.

Kesä tuli, syöttö suli

Kesäkausi on perinteisesti aloitettu Turkista, Jyrki Nurminen beach campilta. Tällä kertaa naatiskelin koko kaksiviikkoisen Kastalian resortilla treenaten, enkä käynyt läheisissä ITF-senioreissa kiukuttelemassa. Sain nyt hieman parempia pelitovereita kotimaasta ja Saksasta, joiden kanssa pääsi häviämäänkin treenieriä. Ikäväkseni syöttöni rytmi katosi heti ulos päästyäni, eikä palautunut jokapäiväisestä harjoittelusta huolimatta. Vaikka löysin loistavan saksalaisen valmentajan harjoitusvastukseksi, masentavaa oli kuinka kauniilla tekniikalla kaveri naputti ässiä massalla, vaikka ollut minua pidempi. Omassa syötössäni nosto oli hakusessa, mistä johtuen rytmi oli koko ajan tutussa ongelmissa eli vartalonkierto liian aikaista, osumakohta alhaalla, jalat menee virheeseen ja kyynärpää käy liian alhaalla. Tein jonkinnäköisen ennätykseni varmaan verkkosyötöissä, kun pelasin yli 2h saksalaisia kavereita vastaan. Arviolta syötin 50-60 kertaa verkkoon. Pojat oppi suomalaisia kirosanoja.

Palattuani Turkista sain syötön sisätiloissa takaisin ehkä 4. treenikerralla. Se ei tietenkään auttanut ensimmäisiä massakisoja Turun Urheilupuistossa. Onneksi osasin pitää odotukseni maan alla C-luokassa. Keli oli viileä 8C, mutta tuuleton ja pilvinen. Ilman pikku sadetta sää osoittautui täydelliseksi kropalleni, sillä kolmen tunnin matsi ei tuntunut fyysisesti juuri missään. Kentät olivat kuitenkin niin pehmeitä, että vikapomppuja tuli jatkuvasti ja läpilyöntejä ei kannattanut yrittää. Vähän pehmeiden pallojen pomppu saattoi olla hitain mitä olen koskaan kisannut. Ja jotkut mun slaissit ja etenkin vastustajani syötöt yhteen ruutuun saattoivat kadota lähes maan alle.

Vastustajani oli juniori Manu Shrivastava. Hänellä oli iso kämmen ja kaunis syöttö, joka tosin hiljaisena ei tuottanut vaikeuksia minulle. Yhden käden rysty oli heikkous. Oma peruspelini sopi hitaalle alustalle ja löin sitä koko matsin varsin varmana. Lentopeliviimeistelyssä tuli kuitenkin turhia virheitä. Syöttö oli melko katastrofi alusta loppuun. Rytmiä ei löytynyt missään vaiheessa. Aloitin murtamalla ja voittamalla 6 ensimmäistä pistettä. Pidimme varmaan kuitenkin yhden syötöt per mies ekassa erässä. Tiebreikissä olin hieman varmempi etenkin rystykrossailussa. 7-6.

Toisessa erässä taisi Manu hieman varmentaa peliään, kun mulla jatkui turhautuminen omaan syöttöön. Tämä oli ainoa kun meni alle tunnissa 2-6 vastustajalle.

Kolmannessa erässä häiritsi myös tihkusade, mikä vaikeutti entisestään hikisen gripin pitoa. Jouduin siksi vaihtamaan mailan. Käytin paljon slaissia rystykrossissa, koska se saattoi hyytyä täysin pehmeään massaan. Erä jatkui hienoisessa Manun hallinnassa 2-5-tilanteeseen asti. Sitten piristyin jopa syötössäni ja vein selvästi neljä geimiä. Kun matsi piti sitten syöttää kotiin, ei nosto tahtonut taas millään napsahtaa kohdallensa. Otin muutenkin nostoja alas kymmeniä matsissa. Mentiin taiskaan ratkaisemaan. Manun ottelupallossa pistin koko matsia kuvaavasti kaksi syöttöä verkkoon. 6-7 (5).

Matsista jäi kuitenkin suhteellisen kivat tunnelmat, koska osasin odottaa häviäväni syötön takia. Jonkinmoinen ennätykseni syntyi, kun huomasin olevani tyytyväinen vain yhteen ykkössyöttöön kolmen tunnin aikana. Pallot ei niin paljoa olleet verkossa kuin Turkissa, mutta varmaan 50%:sti vain sisällä kautta ottelun. Harmittaa tietysti, että voittokin oli lähellä. Peruspeli oli kuitenkin hyvää näissä oloissa. Ja ilahduin, kuinka helppoa kolmen tunnin ponnistelu on niin viileässä. En saanut mitään väsymisen oireita, eikä edes nivelrikko polveni oireillut yhtään. Tervetuloa kylmä kesä!

Padel valloittaa, Venäjä ei

Piipahdin EU:n pakolaishommissa Moldovassa. Yllättävän länsimainen valtio on köyhä, mutta vieraanvarainen. Vapaa-aikaa ei liiennyt pallopeleille kuin kerran ja se tapahtuikin Chisinaun ainoassa Padel-keskuksessa, Kangaroossa . Erikoiseksi kentät teki puiset takalevyt pleksin tai betonin sijaan. Se ei haitannut yhtään pomppua, mutta tekonurmialustassa oli pari kuplaa, joihin pallo kuoli. Muutenkin pehmeissä oloissa ei tuntunut saavan smashia edes maata pitkin takaseinästä verkolle. Humaani klubin omistaja Sergei omistaa myös sisäklubin parin korttelin päässä keskustasta ja useampi squash- ja padelkenttä oli varattuna ukrainalaisille pakolaisille. Hyvästä syystä en siis päässyt sisäkenttiä testaamaan.

Juttelin Moldovan ykköspelaajille, joista Olga Kosic olikin pelannut Fed cupissa neluria Suomea ja Viroa vastaan.

Paluumatkalla pääsin aloittamaan massakauden juuri avatuilla kentillä Iasissa, Romaniassa. Pyysin hotellin respaa järjestämään kipeästi kaipaamani tennistunnin. Pelkäsin, että valmentaja ja pallot saattaa olla mallia Uuno Turhapuro ja vappumunkit, mutta sainkin erinomaisen session. Coreco Tennis Clubilla odottivat varsin ammattimainen valmentaja Alex ja sopivan varmalyöntinen junnu Tudor. Sain loistavat sparrit ja hyvän vinkin syöttöharjoitukseen moitteetomalla massalla. Taustalla ihasteli Simona Halepin kasvot.