Uutta tenniskesää, kiitos

Polvivaivani parantuivat siinä määrin, että juoksu tenniskentällä tuntuu normaalilta. En tiedä auttoiko ahkera pyöräily ja jalkakyykyt kuntoutumiseen, mutta beachvolleyta en ajatellut enää ihan tosissaan kisata. Aloitin tenniskisailun kahden kuukauden tauon jälkeen mahdollisimman kevyesti, sarjatennisnelurilla. Se oli ihmeen vaikeeta. Tuntui, että olemme vastustajaa selvästi edellä lyömisessä, mutta niin vain he kairasivat ottelun kolmanteen erään. Oma osuma tuntui todella vaikealta etenkin lentopelissä. Edes parempi rystypuoleni ei tuntunut millään osuvan sweetspottiin. Peruslyönnit sen sijaan putosivat tyydyttävästi ruutuun. Tällä kertaa peliparini oli parempi verkolla ja mä takakentällä. Syöttö oli tietysti ihan hanurista. Kolmannessa erässä sain sentään kaikki keskelle yrittämäni lyönnit osumaan ja voitimme matsin. Pariin kaksinpelin päiväkisaankin on ilmottauduttu. Hyvällä tuurilla joku niistä voisi onnistuakin vielä loppukesästä.

Hartioiden käyttö syötössä

Syöttö on tenniksen vaikein lyönti siksi, että siinä on eniten liikkuvia osia ja variaatioita. Jos joku väittää että rystysmashi tai hotdog ovat vaikeita, niin ne ovat hyvin yksinkertaisia. Toki nekin tuntuvat vaikeilta, koska niitä ei kannata harjoitella niin paljon harvan käytön vuoksi. Syötössä sen sijaan löytyy kehitettävää ammattipelaajiltakin.

Ehkä eniten varianssia eri tyylin syötöissä ilmentää hartiat, joilla voi voimistaa lyöntiliikettä paljon samalla kun ne kertovat alavartalon ponnistuksesta ja kierrosta.

Hartioiden käyttöä heitto/lyönti -liikkeessa voisi karkeasti luokitella kolmeen luokkaan. Kun pikkulapsi oppii heittämään tavaran yläkautta, se tapahtuu vain ojentamalla käsi hartioiden heittosuuntaan nähden kohtisuorassa linjassa. Tämä liike on muuten tutkittu yksivuotiailla olevan perinnöllisesti kehittyneempi poika- kuin tyttölapsilla, minkä ei pitäisi kuitenkaan selittää teknisesti huonompaa syöttöä nais- kuin miesammattilaisilla. Esimerkiksi dartsissa heittoliike tapahtuu pelkällä käsivarrella, kun vain sen tarkkuutta, eikä voimaa, halutaan.

Jos heittoliikettä eteenpäin on harjoiteltu, tulee mukaan luonnostaan hartioiden kierto vaakatasossa eli olkapäät pysyy suunnilleen samalla korkeudella kiihtyvän liikkeen aikana. Lyöntiliikkeet esim. lentopallossa ja sulkapallossa hyödyntävät tätä, kun pallo on tarkoitus saada etenemään lakipisteestä ylhäältä ja kovaa alaviistoon. Jos ajattelemme hartioiden muodostavan pelikentän verkon suuntaisen suoran perusasennossa, niin em. lajeissa hartiat kiertyvät noin neljännesympyrän verran lyönnin kiihtyvässä vaiheessa päättyen noin verkon suuntaisesti.

Hartioiden tehokas kierto lyöntiliikkeessä kertoo yleensä, että lyöjä on harjoitellut jotain lajia, johon kuuluu yläkautta lyönti/heitto, verrattuna vasta-alkajaan. Kiertoliike ei ole kuitenkaan geometrisesti välttämätön lakipisteestä ja kovaa lähtevään lyöntiin. Esimerkiksi lentopallossa voi nähdä jopa ammattilaistasolla kovaa lyöviä pelaajia, joiden hartialinja ei kierrä juuri yhtään.

Sitten kun otetaan liikkeeseen kolmas ulottuvuus, eli hartialinjan kallistus, käy homma vaikeaksi. Hartialinjassa lyövän olkapään alempi lähtötaso lisää sekä voimaa tuottavaa vipua, että ylöspäin suuntautuvaa mailan liikettä. Tätä tarvitaan yläkierteen aikaansaamiseksi. Erona lentopallolyönnin yläkierteeseen on, että kädessä on vielä yksi nivel kyynärän jälkeen, jolla kämmen taitetaan pallon päälle yläkierteen aikaansaamiseksi. Tennissyöttö sensijaan lyödään mailan vielä matkatessa ylöspäin, jotta yläkierre on mahdollinen. Tätä pidän yhtenä syynä, miksi muiden lajien lyöntiliikeen hallitseminen ei välttämättä helpota oikeaoppisen tennissyötön opettelussa. Muissa lajeissa iskun osumahetkellä hartialinja eli rintamasuunta on jo täysin kääntynyt, kun tenniksessä ollaan vartalon kierrossa ja nostossa osumahetkellä.

Tässä vaiheessa lyöjän taso loikkaa yleensä harrastelijasta lähes ammattilaiseksi. Valitettavasti varsinkin naisammattilaisillakin hartialinjan kallistus on suurimmaksi osaksi vajaata.

Katsoin TATS-openia finaalia Ruutu+ -kanavalta, missä näkyi miesammattilaisilla vahva ero hartioiden käytössä. Pitkinä pelaajina Harri Heliövaaran ja Aleksi Löfmanin tulisi dominoida vahvasti syötöllä. Harrin syötössä olisi kuitenkin kehitettävää vartalon kierrossa. Alla kuvissa voi verrata hartioiden asento ns. trophy-asennossa, josta lyönti lähtee kiihtymään. Harrin asennossa sekä kierto että kallistus on vähäisempi Aleksiin verrattuna. Vastaavasti alavartalo on myös paljon enemmän kierrettynä Löfmanilla lyönnin suuntaan nähden.

Hyviä esimerkkejä hartialinjan kallistuksesta löytää youtubesta vaikkapa John McEnroen ja Mischa Zverevin nimillä.

 

Epäsymmetria rikkoo nivelen

Kesäkausi saattoi paketoitua jo kuukausi sitten kun vasen polveni kipeytyi beachvolleyssa, eikä parantunut. Se on ollut heikompi ja jäykempi unhappy triad -leikkauksen jälkeen n. 15v sitten. Mutta nykyisen diagnoosin jälkeen tajusin, että polven tukilihaksistoa pitäisi voimistella paljon enemmän juuri epäsymmetrisen käyttöni takia. Olen jo ennen silloista vammautumista tehnyt kaiken liikunnan vahvasti oikean jalan dominoimana. Tenniksessä oikeakätinen lyö kaikki lyönnit paitsi ylhäältä tapahtuvat enemmän oikean jalan varassa. Pikkupoikana hyppäsin myös pituudet ja korkeudet oikealla jalalla, enkä ymmärrä vieläkään, miksi vasen on tyypillisemmin vahvempi ponnistusjalka.

Myös lihaskoostumustutkimus vuonna 2012 kertoi, että oikeasta jalastani löytyy noin puoli kiloa enemmän pihviä kuin vasemmasta. Vaikka lentopallo ja beachvolley on jalkojen osalta melko symmetrinen, epäterveellisin isku lienee kohdaltani juuri nelospuolen hyökkäyksestä alastulo, jossa tulen vasemmalle jalalle kiertoliikkeessä. Juuri tästä se on hajonnut ja luultavasti kipeytyi jälleen beachilla, jossa pelaan aina vasemmalla puolella.

Polvilääkäri näytti magneettikuvasta vasemman polven ulkoreunan puolella nivelrikkoa sääri- ja reisiluun välissä, josta vaimentava rusto oli kulunut pois. Samalla hän huomasi epäsuhdan tukevissa lihaksissa. Oireista voi päästä eroon jumppaamalla ylösnousuilla ja pyöräilyllä. Olin suhteellisen helpottunut, ettei totaalitaukoa tule ja olinkin jo lisännyt varsinkin pyöräilyä.

Tänään polvi tuntui ekaa kertaa paremmalta ja uskalsin pelata tennistä melko tosissaan jo pisteistä. Polvi saattoi hieman muljua, muttei sattunut. Itse lyöminen ja varsinkin syöttö tuntui kyllä varsin heikolta. Olin kuitenkin sen verran innoissani, että aloin haaveilla jo kisaamisesta. Tällä pelin tasolla lienee kuitenkin parasta henkistä ja fyysistä toipumista vältellä vielä niitä kaikin voimin.

effects

Lockdown footstool

Third version of tennis footstool launched. No instructions needed. Just glue and lockdown. Previous was this: Tennistuoliimg_20200709_083715

Melkein jo hyviäkin hetkiä

Kesäkausi jatkui Metsälän Junatenniksessä hetken. Nyt nähtiin jo taistelua, mutta olosuhteetkin piti pelin heikkotasoisena. Pyörivä tuuli ja epätasainen kenttä jätti hienoudet pois. Vastassani oli avauksessa Tuomo Tiainen, joka oli vasta palannut kilpailemaan kuulemma 20v tauon jälkeen. Siihen ja ei kovin näyttävään lyöntitekniikkaan nähden Tuomo piti pallon kentässä todella maltillisesti koko matsin ajan. Häneltä irtosi oikeissa kohdin kova kämmen, mutta varsinkin rysty oli usein korkeaa varmistelua.

Mun matsi lähti aika kipsisellä syötöllä, vaikka olin sitä hionut aiemmin päivällä. Se näytti kuin dartsilta 5m ohi taulun. Tuomon hiljainen ja kierteetön syöttö pysyi sentään ruudussa, mutta ei aiheuttanut pisteitä. Erä lähti Tuomon komennossa, mutta pääsin tasatahtiin. 2-4-tilanteessa sain jo syöttöäni ruutuun ja pelattiin eeppinen varmaan varttitunnin geimi. Siinä jäi mieleen syöksymällä hakemani lentolyönti Tuomon breikkipallossa, jonka hän veti verkon päältä pokalla leveäksi. Muutenkin lentopelini oli ainoa ehjähkö osa-alueeni matsissa, ja sitä olisin voinut käyttää enemmän. En muista kuin kaksi helppoa virhettä volleyssä. Pidin lopulta syöttöni, mutta Tuomo ei erien lopussa tuskastumisesta huolimatta laskenut varmuuttaan, vaan vei erän 6-3.

Toinen erä lähti minun komennossa. Tuomon syötöt tuntui entistä helpommilta ja hän teki myös kaksareita välillä. Omakaan syöttöni ei pysynyt rytmissä, vaikka se jo alkoi ajoittain kulkea. Huomasin uutta häiriötä pallon nostossa, ja tajusin, että nykyään sormen kärjissä kannattelemani pallon ote oli kääntynyt peukalo päälle muiden sormien jäädessä alle. Se lisäsi sormien aiheuttamaan nykäystä sivuun nostossa. Sain korjattua kiertämällä ranteen niin että peukalo on alla kesken matsin ja lopussa alkoi ainakin nosto olemaan kohdalla. Tuntui, että hallitsen varsinkin rystykrossia, jonka Tuomo palautti vain passiivisesti ylös. Jouduin lyömään tätä monesti hypystä, joka rasitti vasenta jalkaa. Pallo pysyi kuitenkin ruudussa pystymailallakin ja tätä rasittavaa krossirallia olisi pitänyt jatkaa maailman ääriin, koska Tuomo näytti väsyvän tähän. Valitettavasti heikoin kohtani normitasooni oli tänään normaalikorkeudesta lyöty rystykrossi yläkierteellä, joka on varmin lyöntini. Juuri siksi kai löin sen vähemmällä marginaalilla ja jalkatyöllä, jolloin tuli todella yllättäviä verkko- ja leveäksi lyöntejä. Kämmen sensijaan oli parempaa kuin avauskisassa, vahvan jalkatyön ja yläkierteen ansiosta. Meinasin päästä jo 3-0-johtoon, mutta Tuomo roikkui mukana ratkaisevissa paikoissa ja tuli 3-3-tasoihin. Olin mielestäni murtamassa häntä sitten 0-40 tilanteessa, mutta kun päädyimmekin 15-30-johtooni pienen epäselvyyden takia, romahti pelinikin kolmella helpolla rystyvirheellä. Puolen vaihdon jälkeen tuskastuin enemmän virheisiini ja syöttööni ja yhtäkkiä kolmea tuntia enteilevä taistelu olikin ohi. Viimeisen Tuomon syöttövuoron tunsin luovuttaneeni; niin helppoja olivat slaissirystyvirheeni verkkoon. Masentava kauden avaus sai jatkoa tällä 2 tuntisella via dolorosalla, mutta valopilkkujakin nähtiin kauden avaukseen verrattuna.

Kotoilu sopii tennikselleni, mutta mikään ei koskaan auta kauden avausotteluun

Olen viihtynyt hyvin kotitoimistolla, sillä siellä on monia etuja työ- ja vapaa-ajalle:

  • Voin joustavammin treenata, kun ei tarvi kuskata varusteita ja puunata itseään toimistolla
  • Olen lähempänä treenipaikkojani
  • Työnteossa ei ole häiriötekijöitä
  • Aamu- tai lounasaikaan treenatessa tai verrytellessä päätetyökin maistuu paremmin sen jälkeen
  • Samoin iltatreenit sujuu paremmin kun käy vähintään verryttelemässä lounasaikaan
  • Syön terveellisemmin kun ei tule käytyä buffeteissa
  • Nukun paremmin
  • Tennishallit ovat olleet auki koko karanteenin ajan

Tennistä onkin tullut lyötyä keväällä lähes joka päivä vähintään seinää tai asfalttikenttää vasten. Varsinkin syöttöä olen hionut ja saanut sen sujumaan välillä varsin hyvin. 

Tämä kaikki tietenkin sai luulemaan, että ensimmäinen massakisa sujuu, ja sujuihan se ensimmäisen geimin verran. 

Linus Lagerbohm oli tuttu vastus viime syksyltä, ja odotin antavani hieman enemmän vastusta massalla. Eka geimi sujuikin mukavasti ja mursin hänet hyvällä peruslyömisellä. Sitten aloitin virheilyn, enkä lopettanut. Linus löi mukavalla yläkierteellä, johon innostuin lyömään liian rennosti takaisin. Hänen kämmen oli tarkka, mutta pääsin palloihin kiinni riittävästi, että olisin paremmalla maltilla ja jalkatyöllä voinut tasoittaa matsia. En ollut kuitenkaan tottunut niin vahvaan yläkierrepomppuun kevään pehmeillä alustoilla. Massakenttä vaikutti hyvältä, mutta virhepomppuja tuli niin puun takaa, ettei palloa tahtonut saada silloin enää peliin. Lisäksi syöttöni ei tietenkään sujunut, joten erä Linukselle. 

Toinen erä jatkui samanlaisena, vetelin peruslyöntejäni yli liian vähällä marginaalilla olosuhteisiin ja taitoihini nähden. Syöttöni sain kulkemaan vasta 1-5-tilanteessa. Loppulukemat 1-6, 2-6 ja penkillä ei tarvinnut levätä tässä reilun tunnin räpistelyssä.   

Kiira

Kiira Korven nuori elämäkerta kiinnosti urheilijaelämäkertana ennenkaikkea siksi, miten erilaisena olen pitänyt taitoluistelun naisellista yksilöurheilun maailmaa verrattuna äijämäisiin joukkueurheilijoihin, joista enemmän tiedän. Odotin Kiiran maailmalta pinnallista hymyilyä, itsekeskeisyyttä, kovaa treenaamista, ahdistusta ja syömishäiriötä ja kaikki sieltä saadaan.

Edellämainittujen ominaisuuksien esiintyminen taitoluistelussa on toisaalta luonnollista, kun kyseessä on arvosteluun perustuva yksilölaji. Silloin ei tarvitse tiimityöskentelystä välittää ja asiat voi olla huonostikin kulissien takana. Hieman kuitenkin yllätti kuinka taitoluistelukulttuurissa nuo normaalielämässä ei-toivotut piirteet näyttävät esiintyvän jokaisen valmentajan lisäksi myös kilpakumppaneissa ja lähipiirissä. Erityisesti valmentajista Kiira kuvailee enemmän tai vähemmän piirteitä, joita nykypäivänä kutsuttaisiin narsistisiksi. Sitä sanaa ei kuitenkaan kirjassa käytetä kertaakaan.

Kiiran vie huipulle lahjakkuus harjoitella. Hän vaikuttaa todella sinnikkäältä, mikä toisaalta käy myöhemmin haitaksi huipulla pysymiseen. Kiiran stressasi paljon, kun odotukset olivat suurimmillaan. Liiallinen tai väärä harjoittelu ajoi henkisten ongelmien lisäksi loukkantumisiin.

Suurin yllätys kirjassa oli Kiiran kertomana venäläisen sugardaddyn (suom. sokeri-olikarkin) liehittelyt, mitkä johtivat hulppeisiin lomareissuihin. Tällaistakaan kohtaa en ihan näkisi esimerkiksi Jarkko Ruutun kirjassa.

Kirja kiinnosti nimenomaan taitoluistelun eksoottisen maailman takia ja suosittelen lukemaan.

IMG_20200418_105229

Padel valloittaa maailman

Kolmen kokeilukerran ja nousun Etelä-Euroopan suosituimmaksi harrastukseksi perusteella, padel on paras urheiluharrastus. Perustelu on melko helppoa.

Ensin määritelmäni parhaalle urheiluharrastukselle: Sitä ei mitata olympiamitaleilla, perinteillä tai viihdearvolla, vaan kansanterveydellä. Toisinsanoen: harrastuksen tulisi tehdä se, mikä koululiikunnan kannattaisi: saada mahdolllisimman moni kansalainen harrastamaan terveellisesti. (Pidin pesäpallosta, mutta se kehitettiin tekemään parempia sotilaita, ei veronmaksajia.) Siksi Padel on:

  1. Helppo aloittaa. Kova maila ja pehmeä pallo takaa ”puhtaat osumat”, jos on pelannut pallopelejä. Tulee mieleen salibandyn rantautuminen. Siitäkin tuli koko kansan laji helpon aloituskynnyksen takia. Salibandyn huonoina puolina padeliin nähden ovat nopeus ja kontaktit, jotka lisäävät loukkaantumisia. Lisäksi joukkueen koko rajoittaa järjestämistä.
  2. Pallopeli. Tämä tekee lajista kilpailullisemman ja mielenkiintoisemman. Hiihto ja uinti ovat terveellisiä, mutta ei motivoi niin helposti pelaajaa, joka haluaa pelata. Vaikeampien mailapelien harrastajia padel motivoi enemmän uran jäähdyttelyvaiheessa, kuten moni moni tennispelaaja on osoittanut.
  3. Kenttä. Kenttiä rakennetaan tällä hetkellä paljon sisälle ja ulos. Vuorojen myynti on tuottavaa, sillä tennistä pienemmistä kentistä maksetaan kuitenkin yli tenniksen tuntihintoja: 30-40€. Umpinaisen kentän takia palloja ei tarvitse hakea, vaan se pysyy pelissä. Vuokramailat ja pallot toimivat hyvin. Kentät eivät tarvitse huoltoa, eikä henkilökuntaa. Onneksi mäkihyppytorneja vähennetään, ehkäpä kohta yleisurheilukenttiäkin. Menneistä mitaleista huolimatta.
  4. Turvallinen. Pelissä ei ole hyppyjä eikä kontakteja. Hitaaseen palloon ei tarvitse reagoida vaistomaisen nopeasti, mikä irrottaisi jänteitä ja niveliä. Pallon tullessa takaisin seinästä sen voi myös lyödä seinän kautta takaisin, eikä nopeata käännöstä tarvi. Pelaajat kuitenkin liikkuvat ja hengästyvät, mikä on vähimmäisvaatimus terveysvaikutuksille. Laji on kuin tilattu vanhenevalle kansalle.
  5. Joukkuepeli. Joukkue- vs. yksilölaji keskustelua voi pitää kilpailullisessa mielessä filosofisenakin, mutta joukkuelajin sosiaaliset edut lienee kiistämättömät. Mutta koska isomman joukkueen kanssa harjoittelu vaatii enemmän organisointia kuin neljän kaverin aktivointi, pidän kahden pelaajan joukkuepeliä parhaimpana kompromissina.

Flunssa vie eniten peruslyönneistä ja asenteesta

Kisavire ja -into tuntui kovalta viime viikolla, kunnes kunto rapisi. Yleensä kuittaan flunssan yhden päivän urheilemattomuudella. Nyt lepäsin pari päivää, mutta pelikunto katosi tyystin. Kävin kokeilemassa Hiekkaharjun kisoissa, vaikka jälkikäteen aateltuna lääkärintodistus olisi ollut paras tapa kuitata tuo kohellus.

Pelasin Rikhard Krookia vastaan, jonka olin kesällä voittanut aika helposti. Nyt huomasin, ettei lämmittelyssä alkanut peruslyöminen osua normaalisti. Ensimmäiset neljä kämmentä löin pokalla. Jalat ja ajoitus tuntuivat siltä kuin olisin kännissä. Toivoin kuitenkin lyömisen helpottuvan muutaman geimin jälkeen. Ei auttanut. Erän edetessä peruslyöntivirheilläni alkoi myös asenteeni rapista. Ja silloin ei paluuta enää voittotaisteluun ole. Kun on päättänyt, ettei viihdy kentällä, ei ole väliä, olisiko päivän lyöntivireellä voinut voittaa paremmalla asenteella vai ei. Mitä kovemmin lyön pallot, sitä nopeammin pääsen pois. Peruslyönnit oli pahiten kateissa, koska niissä tarvii eniten jalkoja ja ajoitusta, jotka puuttuivat. Syöttö ja lentopeli oli sensijaan siedettävää. Räiskintä tuotti 1-6, 1-6 numerot ja pahoittelut vastukselle.

Why have you not visited St. Petersburg?

The cheapest and easiest way to see world class level tennis and volleyball league from Finland during winter is visiting amazing St. Petersburg. The island with big sport venues, Krestovksy Ostrov, is worth seeing already before the football Euro champs.

One of the world’s finest metropolis lays just next to Finland, without many Finnish visitors. EU nationals just got the free visa to the St. Petersburg area, so there are no excuses to postpone Russian trips anymore.

The most convenient way to get to St Petersburg from Helsinki is train. Bus takes over seven hours, but one-direction ticket is only 14€ from russianexpert.fi. Price includes coffee, WiFi and stops in (kind-of) interesting towns like Vyborg.

ATP 250 men’s tournament is held in autumn and WTA on February this year. I visited men’s tournament few years ago and this winter both volleyball league and WTA 250 women’s tournament. All of them are held on Sibur-arena next to the most expensive football arena.  The tennis tournaments lack of rush and atmosphere, but tickets might be cheapest on the tour too.

IMG_20200215_160419

Russian volleyball league match Zenit vs. Kemerovo was very good quality and atmosphere too. There were maybe hundreds of Finnish fans following clash between the teams of Russian national team coach Sammelvuo and libero Kerminen.

St Petersburg offers everything for everybody. This time my newest experience was St. Anna’s church that has burnt interior:

IMG_20200215_212705 (1)