Kuukausittainen arkisto:marraskuu 2006

Törmäsin Santtuun

Hartaasti odottamani sisäkausi alkoi vähän huono-onnisesti, kun mulle arvottiin sijoitettu Santtu Leskinen, 14v, avausvastustajaksi. Santtuhan marssi ilmeisen loistavalla pelillä turneen voittoon menettäen tiukimmassa ottelussa vain 6 peliä. Uskoin toki voittooni, sillä olin pehmittänyt pikku miekkosen edelliskesänä Raision massalla. Nelinpelitekniikassa ei sensijaan pärjätty hänelle viime kesänä.
 
Valmistauduin iltaotteluun käymällä tämän syksyn ekan kerran Impivaaran uudemmilla rebound-ace-kentillä (Suomeksi varmaan "pompusta-ässä"  ). Tämä karkea alusta aiheuttaa sivukierteisiin inhottavan vinon pompun ja kuluttaa pallot ja kengät hetkessä. Kenttään pääsin kyllä sinuiksi, joten sitä ei auta syyttää.
 
Keskipäivän verryttelystä ja aamukankeuden puutteesta huolimatta syöttöä en saanut kulkemaan tän matsin ainoassakaan pelissä. Ykkönen paukku verkkoon ja hullun leveäksi turhan usein. Ja kakkonenki toi virheitä. Muut lyönnit sain tyydyttävään kuntoon. Matsi alkoi tasaisena, kunnes Santtu alkoi lyömään palloa läpi urakalla. Santun kämmen pysyi uskomattoman hyvin ruudussa hyvän mittaisena mutta vähäkierteisenä. Nämä lyönnit läpäisivät tarkkoina kenttäni, vaikka voimaa niissä ei ollut! Muukin tekniikka oli Santulla hallussa, mm. smashi tarkkana etukulmaan taaksepäin liikkeestä ei paljon tällä tasolla näe.  Ainoatakaan epäpuhdasta osumaa en Santulta muista havainneeni.
 
Eka erä repesi 2-2 tilanteesta 2-6 turpiin. Pelit oli kuitenkin suht tasaisia hyvän taisteluni ansiosta. Tajusin äkkiä, että en pärjää tällä pelin tasolla vastustajalleni. Santtu kuitenkin tiuski sen verran harvoista virheistään, joten toivoin, että junnumainen pelin romahdus olisi mahdollinen. Pelipallot olivat aivan liian kuluneita, mutta arvelin että matalista pompuista olisi mulle hyötyä. Ei auttanut. Paremmin Santtu niitä alakierteitä kaivoi lattian tuntumasta. Painostamaan pääsin lähinnä hänen hiljaisista syötöistään. Tosin huolella rakennetuista verkolle nousuistanikin sain tuta huikeita ohituksia. Oma syöttö kun olisi toiminut, niin tasaisemmat erien loput olisi voinut laukaista toivotun junnukiukuttelun. Turha toivo, toinen erä 2-6 nököön myös. Toivottavasti Santun kehitys jatkuu näin, jotta voin joskus elvistellä edellisellä voitollani huippupelaajasta