Pääkaupunkiseudun ainoan miesten futsalliigajoukkueen, GFT:n, yleisökeskiarvo on liigan pienin, 64. Tälläkin kertaa Leppävaarassa olisi mukavan rauhassa ja väljästi saanut seurata tätä huippuviihdettä, ellei vierasjoukkueen, Leijona-futsalin, mukana olisi tullut äänekkäitä faneja. Heistä huolimatta tai ehkä jopa hieman ansiostaan ottelu oli viikonlopun parasta penkkiurheilua, vaikka tennisliigan puolivälierä Espoossa oli myös jännä.
Ehdin Leppävaaran urheiluhalliin myöhässä, koska erehdyin luulemaan, että Hesari muistuttaisi futsalliigan ottelusta.
Futsalissa on paljon eteläeurooppalaisia, koska siellä fudista tajutaan pelata pikkukentillä. Leijona-futsal luottaa aika lailla vierasvahvistuksiinsa, sillä kolmen kopla pelasi koko toisen puoliajan ilman vaihtoja. Ja heidän persoonansa luo varmasti hyvää teatteria kentällä ilman jatkuvaa filmausta, kuten sisarlajissaan.
Liigamatsit ovat esim. maaotteluja paljon viihdyttävämpiä, mutta en tiedä johtuuko se eniten maaottelujen puolustusvoittoisuudesta, kapeasta Leppävaaran kentästä vaiko myöskin tällä kertaa näyttävään peliin taipuvaisesta vastustajasta. Ottelussa mentiin tällä kertaa päästä päähän heti alusta. Leijonat hallitsi palloa ilman Panu Autiota pelannutta GFT:tä vastaan. Kaikki maalit oli näyttäviä, erityisesti voittomaaliksi jäänyt Leijona-futsalin balkanilaisen omalta puoleltaan oivaltama roikku GFT:n maalivahdin yli yläriman ja tolpan kautta sisään.
Kummallista, ettei tämä show ja yleisö/markkinointi löydä toisiaan..
Kauden viimeinen sarjamatsi käynnistyi hyvin ja kävin eräpallossakin 5-2-tilanteessa. Sen jälkeen sain enää kaksi geimiä..
Vastukseni oli ranskalainen vasuri Stephane Gouriou Hämeenlinnasta. Hänen tyylistään ei voinut olla tulematta mieleen Michael Llodra. Hyvä kosketus, lyhyet swingit, flatit ja hyökkäävät lyönnit ja noususta lyödyt. Hän oli sen verran hitaampi, että juoksussa lyödyt pallot olivat selvästi helpompia vastata ja kannusti lähtemään verkolle. Noususta lyömisen takia yritin lyödä vain kovaa yläkierrettä, joka pompatessaan aiheutti virheilyä taitavallekin lyöjälle.
Syöttöni sujui hyvin ja pelinhallinta siirtyi hienokseltaan minulle ekan geimin jälkeen. Löin kovia krosseja ja pääsin verkolle viimeisteleen hyvillä tehoilla. Eräpalloni 5-2-johdossa oli pitkä peruslyöntiralli, jonka päätin ikävästi rystynä verkkoon. Stephane vähensi virheilyä ja tuli 5-4-tilanteeseen. Vaihdoimme tässä vaiheessa viereiselle sisäkentälle Meilahdessa, jonka kiinteistä kentistä olen aina pitänyt. Meillä oli n. 5min tauko, mutta jatkoimme suoraan syöttövuorollani. Se sujui ja pääsin viimeisteleen verkolle 4 pistettä putkeen. Niistä kolme oli helppoja rystylentolyöntejä, jotka kuitenkin vedin verkkoon tai leveäksi. Neljäs vaati heittäytymistä. Yritin saada sen tasan keskelle kenttää, koska edelliset oli kaikki mokattu. Tämäkin meni käsittämättömästi leveäksi. Tästä neljän sarjasta sipulini kuoriutui totaalisesti. Jäin pohtimaan tätä mokien sarjaa koko loppumatsiksi ja yritin kiukuspäissäni jatkuvasti liian vaikeita lyöntejä. Numeroiksi tuli 7-5, 6-2 ja kävin anteeksipyytämässä kiroiluani vastustajan lisäksi hallihenkilökunnalta. Hauska kokemus tämäkin näin jälkeenpäin.
Kaksi sarjamatsia ja Aussi Openin finaalit täyttivät viikonloppuni. Kun joukkueemme oli vähäväkinen, valitsin itseni pelaamaan myös neluria. Yli jääneen ajan käytin muulla mailaurheilun katselulla, kuten Anton Kaistin nousua Ville Långin pallille SM-sulkiksessa.
Aussi Openin finaaleja en aivan kokonaisina nähnyt, mutta pari asiaa jäi mieleen. Serenan ja Sharapovan finaalissa syötöllä oli suuri merkitys. Serenan 18 ässää on huikea luku. Syötön merkitys korostui tärkeissä palloissa. Kun Marian huikea itseluottamus käänsi peruspeliä hänelle, ykkössyötön teho sensijaan piti ottelun Serenalla. Vaikka Maria pelasti toisen kerran turnauksessa ottelupallon huikealla kakkossyötön riskillä, ratkaisi nimenomaan parempi syöttö Serenalle mestaruuden. Etenkin Marian vaihteleva ja oikealle suuntautunut ylösnosto on hämmästyttävän huono ammattilaiselle.
Murrayn ja Nolen finaalia en olisi varmaan jaksanut katsoakaan kokonaan, vaikka olisin ehtinyt. Samantyyppisistä suurten marginaalien lyöjistä vahvempi voitti.
Sarjatenniksessä oli vuorossa vähän helpommat vastukset. Sain harjoitella syöttöä ja omituisiin kierteisiin hyökkäämistä Laajasalon mukavilla kentillä. Pientä apinaa selässä hoitelin matsin loppua kohdin helpottuen. Myös neluri tuli kohtuu rennosti kotio vastustajan huolehtiessa virheistä.
Sunnuntaiajelu räntäsateessa suuntautui Vierumäen urheiluopistolle, jossa en ole ikinä vieraillutkaan. Hitaat kentät ja mukavat vastustajat tarjosivat mainiot olosuhteet ottelulle.
Kaksarini Topi Kuparista vastaan tuntui pysyvän hanskassa, vaikka mies vei suvereenisti ekan pelin suorilla ja yllättävillä syötöillään. Sain omaa syöttöäni pikkuhiljaa kasaan ja pidin vuoroni helpohkosti. Topin riskeeraavat peruslyönnit aiheuttivat paljon helppoja virheitä. Erän lopulla tuntui, että syöttöni on täysin hanskassa, mutta lopulta ykkösessä säilyi lievä epävire. Voitin erän 6-2.
Toisessa erässä Topin riskit onnistui alussa ja hän meni 2-0-johtoon. Säilytin malttini ja pelinhallinan. Rystykrossailu oli hyvä lääke ja menin ohi 6-3-voittoon.
Neluria tahkoin Jarmo Viskarin parina Topia ja Jussi Kortepuroa vastaan. Jarmon hyvän syötön aikana oli mukava olla etukentällä. Muissa tilanteissa yritimme saada Jarmon etukentälle heikomman peruslyöntinsä takia. Ensimmäisen yhteisen erämme jälkeen yhteispeli sujuikin jo ihan moitteetta.
Muuten neluri on laji, jossa harvemmat ja lyhyemmät pallorallit haittaa heikkoa pallotuntumaani sen verran, etten nauti ko lajista, kuten kaksarista. Huonoja osumia tuli etenkin avauserässä ja vastustaja tuntui pärjäävän paremmin riskien otossa. Hävisimme johtoasemasta 6-4. Omakin syöttö jännitti tilanteen takia sen verran, että rentous ja ykkössyöttöprosentti oli heikompi kuin kaksarissa. Toinen erä tuntui kuitenkin sujuvan ja palautukset onnistuivat paremmin. Voitimme 6-2.
Matsitiebreikissä vastustaja piti tasonsa, kun me taas hieman huononnettin. 8-7-johdosta 10-8 takkiin helpon vastaanottovirheen takia. Toivottavasti ei tarvitse enää tätä lajia hampaat irvessä veivata.
Palloukko 