Vitutus Maximus

Tämä oli turnauspäivä, jonka olisi voinut jättää väliinkin. Aika päinvastainen oli kokemus verrattuna edelliseen, kahden viikon takaiseen, Impivaaran lauantaihin. Voitin ja hävisin, mutta absoluuttisen vitutuksen määrä oli melkoisen suuri; jos yksikkö on vintti ja skaala 1…3, niin 4 vintturia olkoon arvo.

Ensimmäinen vastukseni oli kotiseudulleni Merimaskuun mökkeilemään tullut Matti Vivolin, joka oli seniori-ikäinen höntsääjä, vähän kilpaillut. Matti oli sen verran epävarma lyöjä, että olisi paremmin sopinut samassa turnauksessa pelattavaan D-luokkaan. Toisaalta tämä oli minulle sopiva herätys edellisillan pikkujouluista. Aavistelin nimittäin, että illan vastusta varten minun olisi hyvä totutella korkeaan kukkupalloon lyömistä ja verkkopeliä. Matin lyönnit tulivat sen verran harvoin yli, että sainkin tottua omaan surkeuteeni harvojen ja hitaiden pallojen lyömisessä yläkierteellä. Niinpä menetin kolme peliä tuhrimisillani, mutta voitin 61, 62. 

Seuraava ottelu olikin sitten äärimmäisen ikävä toisinto menneen kesän Raision tappiostani. Pelin juoni menikin melko samoin kuin viimeksi minun voittaessani vain toisen erän. Erona oli mielestäni vain se, etten päässyt Juha Mäenpään kukkupalloihin ja alakierteisiin missään vaiheessa peruslyöntejäni toimimaan. Oli äärimmäisen turhauttavaa vakuutella itselleen joka geimin jälkeen, että rohkeasti lyöminen alkaa tuottaa tulosta. Kuitenkaan en muista tästä yli 2-tuntisesta taistosta ainoatakaan geimiä, jossa olisin helpoilta virheiltä välttynyt. Niinpä tiivis vitutuksen tunne oli läsnä koko ottelun ja puoli vuorokautta päälle. Onnistuin silti voittamaan jotenkin toisen erän 6-4. Tein pisteitä verkolta varsin hyvällä teholla. Lisäksi smashit ja syötöt osuivat mailaan ja ruutuunkin varsin virheittä. Peruslyönnit sensijaan olivat molemmilta puolin tasaisesti, sekä pitkiä, lyhyitä, että leveitä. Toisaalta eipä kukkupalloon lyömistä tule ikinä treenattuakaan, koska vastaavaa vastusta ei ole vastaankaan tullut muita. Matsi oli koko kokoajan tätä tasapaksua suolta, eka ja vimppa erä 3-6. Ja vtt**u ku olin niin väsynyt etten jaksanu kaljallekaan puolilta öin matsin tauottua.

Virheetöntä ja virheellistä peliä

Vihdoinkin koin vuosia odottamani matsin, jossa toimi kaikki lyönnit koko pelin ajan. Ja vastuskin oli kyvykäs eli viime tappioni aiheuttanut Aleksi Lager. Keskityin parantaan erityisesti helppoihin palloihin menoa hyvällä asenteella. Agressiivinen otteeni pysyikin yllättäen koko matsin ajan, tosin Aleksin herpaantumisen avustuksella.

Ottelu ei mennyt ei mennyt rystybollaamiseksi kuten edellinen, vaan lähdin liikuttamaan junnua, jolloin hän syyllistyi kurkotuksiin ja virheisiin. Syöttöni sujui kohtalaisesti koko ajan eikä sitä murrettu kertaakaan! Mursin Aleksin syötön vissiin vain kerran ekassa erässä 3-2-johdossani ja vein sen 6-3. 

Toinen erä alkoi syöttöjä pitämällä, mutta tunsin edelleen itsevarmana hallitsevani ottelua. Mursin Aleksin syötön kaksi kertaa ja loppu oli muodollisuutta hänen hermostuttuaan, 6-2.

Revanssi tuli parhaalla mahdolisella tavalla, eli omalla hienolla pelillä. Verkollakaan en tainnut mokata lainkaan, enkä kakkossyötöissä. Ehdottomasti paras otteluni koskaan!

Kolmannella kierroksella palattiinkin sitten karusti arkeen ja kämmenryssintään. Vastukseni Markus Lehti, 32v, pelasi varsin varmaa peruspeliä, mikä merkitsi menestymiseni olevan hyvin pitkälti omien virheilyni varassa. Markuksella oli vaihteleva ja matala rysty ja korkea kovin kierretty kämmen. Hänen syöttönsä olivat suoria, eivätkä kovin tehokkaita.

Jatkoin lyömistäni hyökkäävään tyyliin, mutta kämmen puolelta pallot suuntautuivat koko matsin ajan pitkäksi. En tiedä oliko lyöntiin valmistautumisessani väsymystä edellisestä matsista vai miksi sain taas turhautua kovin äkkiä kämmeneeni. Löin mieluummiin Markukselle kämmenkulmaan, jotta saan korkeampaa palloa kämmenelleni, mutta se ei vaain koskaa alkanut sujumaan. Lisäksi tein pari helppoa virhettä verkolta ja ykkössyöttökin oli tehottomampi. Voitin ensimmäisen syöttövuoroni, mutta sitten tasaiset pelit menivät Markukselle, 1-6 eka erä.

Toisessa erässä juoni oli melko samanmoinen, mutta pelasin pari ratkaisupaikkaa paremmin ja pääsin jopa 4-3-johtoon lievästi paremmalla peruspallottelulla. Samoilla synneillä eli kämmenvirheilläni Markus meni kuitenkin ohi 4-5. Loppuerä oli pitkää vääntöä ja 5. ottelupallon löin verkkoon, 5-7.

Tässä ottelussa koinkin sitten joka osa-alueella virheitä, kun ekassa matsissa ne loistivat poissaolollaan. Toki muistan nyt Aleksiakin vastaan vetäneeni etukentältä kolme kämmentä pitkäksi. No, tiedän ainakin, mitä treenata. Kämmentä erityisesti krossista. Parin viikon päästä taas yritetään Impparissa!

Impparissa helppo alku taas

Pikku tauon jälkeen pääsin jatkaan kisailua Turun Impivaarassa C-luokan avauskierroksella Elina Saaria, 15v., vastaan. Elinalla oli aika tasainen tekniikka. Peruslyönnit oli yläkierteisiä ja kohtuu varmoja, mutta melko hiljaisia. Heikkoudet olivat syöttö- ja lentopelissä kuten tyypillistä.

Lähdin peliin varovaisemmin lyöden, koska Elinan helpot virheet tuntuivat riittävän matsin voittoon. En löynyt voimakkaita peruslyöntejä yhtään ja käytin rystyltä melko paljon alakierrettäkin. Hyvän näköistähän peliä siitä ei tule; kämmenistäni tuli korkeita kukkuja ja rysty jäi välillä verkkoon. Sain syötön kulkemaan heti alusta ja pidin helposti syöttöni. Elina teki peruslyönneissä ja syötössä virheitä, mutta piti yhden syöttönsä ensimmäisessä erässä. Siirtelin varmasti palloa takakentälle, mutten löytänyt heikompaa lyöntipuolta vastuksestani. Erä kuitenkin hänen virheillään mulle 6-1.

Toisessa erässä pääsin 2-0 johtoon, mutta Elina paransi peruspeliään. Hän haastoi minut pitkissä palloralleissa muutamalla läpilyönnilläkin. Itsehän en niihin rohjennut takakentän palloilussa. Elina voitti pari tiukkaa peliä ja jopa mursi syöttöni 40-0-johdostani 3-3:een. Hieman jouduin pelkäämään kipsiä, mutta Elina ei käyttänyt hetkeään hyväkseen. Hänen kaksareitten ja oman syöttöni avulla vein 4-3-johdon jälkeen erän helposti 6-3.

Positiivista oli itseltäni virheetön syöttö- ja lentopelini. Seuraavalla kierroksella saan revanssin viime kisan masentajastani, Aleksi Lagerista, toivottavasti.  

Impparissa oli mielenkiintoinen A-luokkakin. Monta etelänaapurin herraakin oli tullut kisaan. Jaan Kononov niminen junnu pisti silmään kovalla lyönnillään. Pistetään mieleen.