Yli 40-vuotiaitten SM-liiga on osoittautunut kovatasoiseksi, eikä voittoja ole tullut. Minun sisäkauteen ei enää kisamatseja mahdu toiseksi viimeisen seniorisarjavastuksen jälkeen. Edellisestä tappiosta HLK:ta vastaan en viitsinyt muistella mitään. Niin köysissä olin, että en päässyt ollenkaan mukaan peliin Juuso Jokista vastaan. Juuso hyökkäsi joka paikasta ja pallot napsu rajoille. Hän ihmetteli itsekin kuinka virheettömästi touhu sujui ja ansaitut nollat taululle. Nelurista ei paljon enempää tullut.
TVS:n Petri Terhoa vastaan sain hieman omaakin peliä aikaiseksi, vaikka yhteen geimiin oli tyytyminen. Petri on taitavin syöttäjä, jota vastaan olen pelannut. Alun kalibroinnin jälkeen hän vaihteli kierrettä ja suuntia todella hyvin. Flatteja ässiä paukkui puolen tusinaa, mutta ykkönen saattoi tulla myös todella kovalla kierteellä. Kämmen ja myös rysty olivat kovia ja tarkkoja. Ihmeekseni sain kerran murrettua heti alussa ja pääsin murtopalloonkin. Vaikka olin alakynnessä, oma lyöntini tuntui hyvältä. Samoin syöttö oli heti rytmissä ja pääsin omilla syöttövuoroilla hyökkäämäänkin. Petrin nopea ja taitava puolustus ei kuitenkaan suonut yhtään syöttöpeliäni mulle hyvästä syöttöprosentistani huolimatta. Olin kuitenkin tyytyväinen peliini ehkä sarjan ja urani kovinta vastustajaa vastaan. 1-6, 0-6.
Pelasimme neluria Petriä ja Mikko Scharlinia vastaan. Parini Antti Korhonen lyö paremmin flattia, kun myös vastustaja lyö kovaa. Mursimme kerran Terhon mukavan maagisella pelilläni. Antti syötti mua paremmin ja piti yhden syöttönsä, joten saldo jäi 1-6, 1-6. Nautin kuitenkin tällä kertaa kahdesta tappiosta, koska näin kovin lyövää vastusta vastaan en ole yleensä onnistunut näinkään hyvin lyöntituntumassani. Etenkin syötön pysyminen yli 70% yli verkon ilahdutti ja luo uskoa kesäkauteen.
Palloukko 