Voittoon ei tarvitse aina uskoa eikä edes tasapeliin

Talin hallisarjassa pelataan tunnin pelejä normaalein geimein. Pelimuoto on inhottava, sillä paremman vireen lopussa löytävä ei välttämättä voita. Matsit käyvät kuitenkin erinomaisena harjoitteluna täysmittaisiin matseihin. Keskittymisen ja lämmittelyn rooli korostuu. Samoin tilannekohtaisen pelitaktiikan ja vastustajan heikkouksien lukemisen.

Niinpä kipsikin iskee helpommin ja eeppiset romahtamiset ja nousut viimeisillä minuuteilla. Itse olen viime aikoina ollut kirijän roolissa ottelujen lopussa ja viimeisin oli todellinen ihme, johon en itsekään uskonut.

Pelasin  kaikista tutuinta treenikaveriani vastaan, jolla ei juuri ole heikkouksia ja jolle häviän jos pelaan huonosti. Syöttö ei oikein sujunut ja kaveri pelasi paremmin johtaen 7-4 n. 6 min ennen loppua. En todellakaan odottanut tuossa ajassa olevan mahdollisuuksia tasoitukseen, joten en seuraavassa syöttövuorossani ryntäillyt syötöstä suoraan verkolle, koska se ei ole yleensä tehokkain tyylini. Sain kuitenkin hyvät syötöt ja nopeat ratkaisut palloihin. Voitin puhtaasti geimin ja niin taisi mennä seuraava murtokin minulle. Löin rentoa ja voittavaa hyökkäyslyömistä voittaen nopeasti pisteet ilman, että kaveri olisi näyttänyt kipsaavan.

Puolenvaihdossa 6-7 tilanteessa aikaa oli n. 3 min, enkä todellakaan uskonut voittavani siinä ajassa syöttövuoroani. Sain kuitenkin ykköset hyvin sisälle ja kohtuu tehoilla volleyt. Missasin kuitenkin pari ja kello tuntui jo näyttävän viimeistä minuuttia, kun kaverille oli murtopallo 30-40. En mennytkään verkolle tällä kertaa, kun ajattelin pelin menetetyn. Voitin kuitenkin kaksi seuraavaa pistettä ja syötin tasoituksesta viisarin edelleen käydessä viimeisen näköistä minuuttia. En enää valmistautunut syöttöön normaalin rauhallisesti, vaan heitin ekan käteeni saamani pallon ilmaan ja syötin melko flatin pallon pitkäksi. Sain saman pallon takaseinästä takaisin (kaverini on reilu eikä kuluta aikaa) ja syötin melko riskillä kakkosenikin ja ryntäsin verkolle. Sain palautuksen sopivalla korkeudella rystylleni ja lyönnin helppoudesta ”huolimatta” sain työnnettyä pallon puhtaasti pitkälle kauempaan kulmaa. Vastukseni ei saanut sitä takaisin ja ymmärsin mahdottomasta tulleen mahdollisen.

Nojahdin verkkoa vasten mahtavin fiiliksin ja kaverinikin onnittelu oli vilpitöntä, koska hän ei tuntenut edesauttaneeni nousuani pelaten huonosti. Matsin päättävä summeri soi n. 10s. tasoitukseni jälkeen.

Dimitrovin ilmaveivit

Suomalaisten lähes ”kotikisa” Tukholmassa keräsi taas paljon tenniskasvoja lahden takaa. Jarkko putosi jo toisella kierroksella, kuten myös nelurissa Henkan kanssa. Erityisesti nelurissa odotin tuloksellisesti huippusuoritusta, koska he ovat aina pelanneet hyvin kotimaisen yleisön edessä.

Silti Tukholman kuninkaallisen audintuoksuisella tennisklubilla oli mielenkiintoisia ja minulle uusiakin pelimanneja tarjolla. Toiseksi mielenkiintoisin matsi oli varsin erityyliin palloa toimittavat Verdasco ja Tomic. Ensimmäisen erän perusteella (6-0 Verdascolle) en paljon povannut vähäkierteiseen lyöntityyliin luottavalle Tomicille. Verdascon epäespanjalainen ailahtelu käänsi kuitenkin matsin nuoruudelle.

Välipalana on mainittava Dustin Brownin showmainen neluri. Häneltä näin turnaukseni toisen onnistuneen seläntakaa lyödyn (lento)lyönnin pisteen arvoisesti.

Sitten Grigor Dimitroviin, jonka vertaaminen itse Rogeriin on kyllä teknisesti varsin osuva. Kaverin yhden käden lyönnit ovat kauniita ja liikkuminen kissamaisen keterää puolustuksessakin. Myös syötöt ovat melko samankaltaisia, kuten rystyn lievä arvoituksellisuus.

Grigorin vastuks Jack Sock oli täysin uusi tuttavuus minulle, enkä ollut ennen nähnyt niin valtavaa kämmenlyöntiä. Katsopa miten kaveri rasittaa rannettaan tässä tykissä:

En siis yhtään ihmetellyt, kun joku nelurimatsin loppuhaastatteluissa mainitsi, ettei haluaisin saada kaveria vastaan verkolla:).

En myöskään ihmetellyt kun tämä Sukka näytti lyövän kovimman syötönpalautuksen Dimitrovia vastaan mitä olen nähnyt. Sensijaan se mitä seuraavaksi tapahtui, ovat kaksi hienointa lyöntiä mitä on nähty videoiltakaan ja vieläpä peräkkäisissä palloissa. Takakentän läpilyöntejä selän takaa tai jalkojenvälistä eteenpäin en ole muutenkaan tainnut nähdä. Ja tuollaisen syötön ja palautuksen jälkeen. Once in lifetime kokemus! Video kertokoon puolestaan. Lisäksi matsin vaihe taisi olla juurikin kääntymässä Dimitrovilla, minkä tämä suoritus kruunasi.