Kesä tuli, syöttö suli

Kesäkausi on perinteisesti aloitettu Turkista, Jyrki Nurminen beach campilta. Tällä kertaa naatiskelin koko kaksiviikkoisen Kastalian resortilla treenaten, enkä käynyt läheisissä ITF-senioreissa kiukuttelemassa. Sain nyt hieman parempia pelitovereita kotimaasta ja Saksasta, joiden kanssa pääsi häviämäänkin treenieriä. Ikäväkseni syöttöni rytmi katosi heti ulos päästyäni, eikä palautunut jokapäiväisestä harjoittelusta huolimatta. Vaikka löysin loistavan saksalaisen valmentajan harjoitusvastukseksi, masentavaa oli kuinka kauniilla tekniikalla kaveri naputti ässiä massalla, vaikka ollut minua pidempi. Omassa syötössäni nosto oli hakusessa, mistä johtuen rytmi oli koko ajan tutussa ongelmissa eli vartalonkierto liian aikaista, osumakohta alhaalla, jalat menee virheeseen ja kyynärpää käy liian alhaalla. Tein jonkinnäköisen ennätykseni varmaan verkkosyötöissä, kun pelasin yli 2h saksalaisia kavereita vastaan. Arviolta syötin 50-60 kertaa verkkoon. Pojat oppi suomalaisia kirosanoja.

Palattuani Turkista sain syötön sisätiloissa takaisin ehkä 4. treenikerralla. Se ei tietenkään auttanut ensimmäisiä massakisoja Turun Urheilupuistossa. Onneksi osasin pitää odotukseni maan alla C-luokassa. Keli oli viileä 8C, mutta tuuleton ja pilvinen. Ilman pikku sadetta sää osoittautui täydelliseksi kropalleni, sillä kolmen tunnin matsi ei tuntunut fyysisesti juuri missään. Kentät olivat kuitenkin niin pehmeitä, että vikapomppuja tuli jatkuvasti ja läpilyöntejä ei kannattanut yrittää. Vähän pehmeiden pallojen pomppu saattoi olla hitain mitä olen koskaan kisannut. Ja jotkut mun slaissit ja etenkin vastustajani syötöt yhteen ruutuun saattoivat kadota lähes maan alle.

Vastustajani oli juniori Manu Shrivastava. Hänellä oli iso kämmen ja kaunis syöttö, joka tosin hiljaisena ei tuottanut vaikeuksia minulle. Yhden käden rysty oli heikkous. Oma peruspelini sopi hitaalle alustalle ja löin sitä koko matsin varsin varmana. Lentopeliviimeistelyssä tuli kuitenkin turhia virheitä. Syöttö oli melko katastrofi alusta loppuun. Rytmiä ei löytynyt missään vaiheessa. Aloitin murtamalla ja voittamalla 6 ensimmäistä pistettä. Pidimme varmaan kuitenkin yhden syötöt per mies ekassa erässä. Tiebreikissä olin hieman varmempi etenkin rystykrossailussa. 7-6.

Toisessa erässä taisi Manu hieman varmentaa peliään, kun mulla jatkui turhautuminen omaan syöttöön. Tämä oli ainoa kun meni alle tunnissa 2-6 vastustajalle.

Kolmannessa erässä häiritsi myös tihkusade, mikä vaikeutti entisestään hikisen gripin pitoa. Jouduin siksi vaihtamaan mailan. Käytin paljon slaissia rystykrossissa, koska se saattoi hyytyä täysin pehmeään massaan. Erä jatkui hienoisessa Manun hallinnassa 2-5-tilanteeseen asti. Sitten piristyin jopa syötössäni ja vein selvästi neljä geimiä. Kun matsi piti sitten syöttää kotiin, ei nosto tahtonut taas millään napsahtaa kohdallensa. Otin muutenkin nostoja alas kymmeniä matsissa. Mentiin taiskaan ratkaisemaan. Manun ottelupallossa pistin koko matsia kuvaavasti kaksi syöttöä verkkoon. 6-7 (5).

Matsista jäi kuitenkin suhteellisen kivat tunnelmat, koska osasin odottaa häviäväni syötön takia. Jonkinmoinen ennätykseni syntyi, kun huomasin olevani tyytyväinen vain yhteen ykkössyöttöön kolmen tunnin aikana. Pallot ei niin paljoa olleet verkossa kuin Turkissa, mutta varmaan 50%:sti vain sisällä kautta ottelun. Harmittaa tietysti, että voittokin oli lähellä. Peruspeli oli kuitenkin hyvää näissä oloissa. Ja ilahduin, kuinka helppoa kolmen tunnin ponnistelu on niin viileässä. En saanut mitään väsymisen oireita, eikä edes nivelrikko polveni oireillut yhtään. Tervetuloa kylmä kesä!

Padel valloittaa, Venäjä ei

Piipahdin EU:n pakolaishommissa Moldovassa. Yllättävän länsimainen valtio on köyhä, mutta vieraanvarainen. Vapaa-aikaa ei liiennyt pallopeleille kuin kerran ja se tapahtuikin Chisinaun ainoassa Padel-keskuksessa, Kangaroossa . Erikoiseksi kentät teki puiset takalevyt pleksin tai betonin sijaan. Se ei haitannut yhtään pomppua, mutta tekonurmialustassa oli pari kuplaa, joihin pallo kuoli. Muutenkin pehmeissä oloissa ei tuntunut saavan smashia edes maata pitkin takaseinästä verkolle. Humaani klubin omistaja Sergei omistaa myös sisäklubin parin korttelin päässä keskustasta ja useampi squash- ja padelkenttä oli varattuna ukrainalaisille pakolaisille. Hyvästä syystä en siis päässyt sisäkenttiä testaamaan.

Juttelin Moldovan ykköspelaajille, joista Olga Kosic olikin pelannut Fed cupissa neluria Suomea ja Viroa vastaan.

Paluumatkalla pääsin aloittamaan massakauden juuri avatuilla kentillä Iasissa, Romaniassa. Pyysin hotellin respaa järjestämään kipeästi kaipaamani tennistunnin. Pelkäsin, että valmentaja ja pallot saattaa olla mallia Uuno Turhapuro ja vappumunkit, mutta sainkin erinomaisen session. Coreco Tennis Clubilla odottivat varsin ammattimainen valmentaja Alex ja sopivan varmalyöntinen junnu Tudor. Sain loistavat sparrit ja hyvän vinkin syöttöharjoitukseen moitteetomalla massalla. Taustalla ihasteli Simona Halepin kasvot.

Hyvä tappio kauden päätökseen

Yli 40-vuotiaitten SM-liiga on osoittautunut kovatasoiseksi, eikä voittoja ole tullut. Minun sisäkauteen ei enää kisamatseja mahdu toiseksi viimeisen seniorisarjavastuksen jälkeen. Edellisestä tappiosta HLK:ta vastaan en viitsinyt muistella mitään. Niin köysissä olin, että en päässyt ollenkaan mukaan peliin Juuso Jokista vastaan. Juuso hyökkäsi joka paikasta ja pallot napsu rajoille. Hän ihmetteli itsekin kuinka virheettömästi touhu sujui ja ansaitut nollat taululle. Nelurista ei paljon enempää tullut.

TVS:n Petri Terhoa vastaan sain hieman omaakin peliä aikaiseksi, vaikka yhteen geimiin oli tyytyminen. Petri on taitavin syöttäjä, jota vastaan olen pelannut. Alun kalibroinnin jälkeen hän vaihteli kierrettä ja suuntia todella hyvin. Flatteja ässiä paukkui puolen tusinaa, mutta ykkönen saattoi tulla myös todella kovalla kierteellä. Kämmen ja myös rysty olivat kovia ja tarkkoja. Ihmeekseni sain kerran murrettua heti alussa ja pääsin murtopalloonkin. Vaikka olin alakynnessä, oma lyöntini tuntui hyvältä. Samoin syöttö oli heti rytmissä ja pääsin omilla syöttövuoroilla hyökkäämäänkin. Petrin nopea ja taitava puolustus ei kuitenkaan suonut yhtään syöttöpeliäni mulle hyvästä syöttöprosentistani huolimatta. Olin kuitenkin tyytyväinen peliini ehkä sarjan ja urani kovinta vastustajaa vastaan. 1-6, 0-6.

Pelasimme neluria Petriä ja Mikko Scharlinia vastaan. Parini Antti Korhonen lyö paremmin flattia, kun myös vastustaja lyö kovaa. Mursimme kerran Terhon mukavan maagisella pelilläni. Antti syötti mua paremmin ja piti yhden syöttönsä, joten saldo jäi 1-6, 1-6. Nautin kuitenkin tällä kertaa kahdesta tappiosta, koska näin kovin lyövää vastusta vastaan en ole yleensä onnistunut näinkään hyvin lyöntituntumassani. Etenkin syötön pysyminen yli 70% yli verkon ilahdutti ja luo uskoa kesäkauteen.

Tennislyönnin valinta

Huipputasolla ns. voimatennis takakentältä saattaa vaikuttaa tylsältä, mitä se joskus onkin. Etenkin naisten puolella yläkierteestä poiketaan hämmästyttävän vähän siihen nähden, mitä sillä saisi aikaan. Asleigh Barty on menestyvä poikkeus. Monipuolisempaa lyöntipeliä saattaakin nähdä alemmillakin tenniksen tasoilla johtuen siitä, että lyönnin valinnassa kannattaa ottaa huomioon useampi tekijä.

Käydään läpi peruspelitilanne, jossa molemmat kaksinpelaajat lyövät keskeltä takaa palloa. Silloin järkeviä lyöntikohteita on viisi: neljä kentän kulmaa ja taakse keskelle. Stopparin lyömisestä keskelle en oikein keksi hyötyjä, mutta taakse keskelle niitä löytyy.

  1. Tärkein syy lyöntisuunnan valinnassa sekä amatööri- että ammattilaistasolla on vastustajan heikompi puoli. Useimmiten se on rysty. Jos vastustajan syvyyssuunnan liikkuminen ja/tai etukentän lyöminen on huonoa, kannattaa lisätä lyhyitä lyöntejä. Joillakin, varsinkin junioreilla, saattaa olla huonompi jalkatyö paikaltaan lyödessä kuin juoksussa, mikä on hyvä syy lyödä keskelle. Ammattilaiset käyttävät myös tätä, mutta silloin kyse on enemmän leveäksilyöntiriskin hallinnasta samalla kun vastustajan hyökkäyskulmat huononevat.
  2. Amatööritasolla korostuu se lyönti mikä on itselle helpoin. Suuntana se on kaikille krossi, koska osuma on edempänä ja useimmiten pallo myös tulee samasta suunnasta, jolloin ajoitus on helpompi kuin kääntäessä suuntaa. Stopparit puolestaan vaativat hyvän tuntuman palloon ja alakierteen hallinnan.
  3. Pelitaktinen valinta on, kuinka paljon pyrit väsyttämään vastustajaa. Väsyttämiseen takakulmat ovat parhaita, sillä etukulmien käyttö lyhentää palloralleja. Se, onko väsyttämisestä hyötyä, riippuu taas pelaajien kunnosta ja jäljellä olevan ottelun oletetusta kestosta.

Juoksutustaktiikkaan liittyy myös lyöntityypin valinta, eli sen nopeus ja kierre. Tärkein valinta on yläkierteen ja alakierteen välillä. Alakierre on jossain puolustustilanteissa luonnollinen valinta, sillä se ei vaadi voimaa ja sen voi lyödä kurottamalla palloon yhdellä kädellä. Ja tietysti stoppareissa ei ole järkeä yläkierteellä lyötynä. Takaa taakse keskeltä lyötäessä lyöntityypin valinta onkin mielenkiintoisempi juttu:

  1. Varsinkin amatööritasolla palloa lyödään enemmän alakierteellä ja vähäisellä kierteellä siksi, että se on pelaajalle ominainen, virheettömin lyönti.
  2. Toinen syy alakierteen valinnalle on sen takaisin lyömisen vaikeus. Nopeampaan ja korkeampaan pomppuun on helpompi lyödä vastaan. Yläkierteeseen mieltyneille junioreille voi alakierre tuottaa vaikeuksia takakentällä. Muut variaatiot perus yläkierteeseen ovat korkeampia ja hitaampi yläkierre sekä sivukierteet, jotka voivat vähemmän pelanneille aiheuttaa ylimääräisiä virheitä siihen valmentajan korista lyötyyn palloon verrattuna.
  3. Sitten kun lähdetään pommittamaan takakulmia yläkierteellä, varsinkin ammattilaisen tulee hienosäätää riskin tasoa eli lyöntimarginaaleja. Mitä lähemmäksi rajoja tähdätään, sitä suuremmaksi nousee läpilyönnin ja suoran virheen mahdollisuus. Takakentän läpilyöntiyrityksen valinnassa painaa eniten oman hyökkäyslyönnin tarkkuus. Toiseksi eniten, mutta amatööritasolla ehkä eniten, vaikuttaa puolustavan pelaajan nopeus hakea palloa kulmista, sekä myöskin taito lyödä juoksusta. Kolmantena kriteerina voisi pitää pelitaktisempia asioita. Selvä tappioasema erässä tai jopa pelissä lisää riskinsietoa. Samoin tietysti jos oma jalka alkaa painaa, kannattaa lyhentää palloralleja riskiä lisämällä. Samalla vaikeampien hyökkäyslyöntien lyöntituntumaa voi saada parannettua. Myös selkeässä johtoasemassa voi kannattaa lisätä lyöntiriskiä, koska silloin on varaa kerätä tärkeää hyökkäyslyöntituntumaa. Vastaavasti tiukassa tilanteessa, kuten tiebreikissä, riskejä kannattaisi ainakin amatöörin vähentää ja marginaaleja lisätä.

Tässä siis pohdittavaa takakentän pelille. Etukentän lyöntivalinnat ovat yksinkertaisempia, koska silloin haetaan vain pallon tappoa.

Harvinainen, tyydyttävä turnaussuoritus

C-luokan päiväkisoja lyhennetyillä matseilla piti lähteä metsästämään Ouluun asti, kun pk-seudulla sellaisen järjestäminen lienee liian vaarallista. Tällä kertaa kovempi junnu osui heti ekalla kierroksella vastaan, mutta muuten voi olla suoritukseen tyytyväinen.

Vili Mykkänen leipoi palloa melkoisen isolla kämmenellä ja varmistelevalla rystyllä. Lisäksi kun jalat olivat nopeat ja verkkopelikin kunnossa, en pystynyt haastamaan kaveria heikommalla syötöllänikään. Tappelin kuitenkin useamman murron hyvällä puolustuspelilläni. Kun sain pallon kaverin rystylle, pääsin krossipallottelussa niskan päälle. Vilin rysty oli helpompi ja pääsin paljon verkollekin sitä kautta. Hyökkäykseni ei kuitenkaan tuottanut tulosta hänen loistavaa pallohakua vastaan. Oma syöttöni yski myös alussa, enkä saanut siitä etua. Olisko jopa kaikki syöttöni murrettu, jopa 40-0 johdostani toisessa erässä. Sain kuitenkin neljä geimiä tasatahtiin Vilin murtamisesta. 2-4, 2-4, mutta en oikeen tuntenut olevani lähellä voittoa. Peruspeli kuitenkin toimi, tosin ykkönen ehkä vain 60%:sti.

Toisessa matsissani tappiokaavion puolella oli mukavaa palloa lyövä Ilpo Tuikkala. Hänen peruslyöntinsä ei ollut kovin varmoja ja vaihtelevampi lyömiseni sekoitti häntä entisestään. 3-0-johtoni tuli varmaan turhan helpolla, koska no-ad eräpallossani jätin hänen sivuraja-winnerinsä varmistamatta ja hän breikkasi. Sitten aloinkin hieman jännittämään, kun Ilpo piti paremmin palloa ruudussa. Eikä siinä tarvi kuin pari pistettä sopivasti ja olimme tiebreikissä viiteen pisteeseen. Siinä otin sitten varmuudellani taas ohjaajan paikan ja vein neljä ensimmäistä pistettä Ilpon virheillä ja erän 5-1 tiebreik-tuloksella.

Toinen erä alkoi kuten ensimmäinenkin, mutta nyt en antanut asenteeni horjua. Samalla Ilpolla taisi olla usko koetuksella ja peli pysyi hallussani. Syöttöni ei vieläkään ollut halutussa rytmissäni kuin vasta lopussa. Toinen erä kuitenkin puhtaasti 4-0.

Semifinaali tappiokaavion puolella oli reipasta lyömistä tarjoilevaa junioria, Oliver Sipolaa, vastaan. Hänen peruslyöntinsä ja syöttönsä oli varsin näyttäviä, mutta jalkatyö ja sitä myötä varmuus oli heikkoutena, kun pallosta otettiin (minä otin;) vauhtia pois. Slaissit ja korkeatkin pallot rystylle tuotti selviäkin virheitä. Mutta jos erehdyin hyvärytmisen pitkän yläkierteen laittamaan sinne, saattoi takaisin rävähtää stanwavrinkamainen yhden käden rystywinneri. Kämmeneltä niitä tuli enemmän. Mutta myös kämmenpuolelta varsinkin lyhyemmät ja alakierteiset aiheuttivat Oliverille kurkottelua ja virheitä sensijaan, että olisi agressiivisemmalla jalkatyöllä tullut palloon kiinni. Etenimme erät tasaisesti, mutta lievässä johdossani varmemman pelini ansiosta. Syöttöni sujui edelleen vain kohtalaisesti, mutta en ainakaan häviä suoraan sen takia. 4-2, 4-2 voitto.

Soittelin kentältä järjestäjälle, kun en jaksanut lähteä kysymään finaalivastustajaa 50m päähän. Sain kuitenkin luovutusvoiton ja otin sen mielelläni vastaan, koska jalka alkoi painaa. Päiväturnauksen saldoksi jäätiin pitkästä aikaa selvästi positiivisemman puolelle. Parannettavaa jäi kuitenkin edelleen syötössä, vaikka sitä on nyt aika hyvin jumpattu koko alkuvuosi. Ykkösen rytmi ja onnistumisprosentti nousee vasta toisessa erässä halutulle tasolle. Tästä on kuitenkin mukava jatkaa, kun tappiokin tuli vain ennustamalleni turnausvoittaja Mykkäselle.

Erävoitto alle vartissa

Kun tennisura on tarjonnut vähemmän gloriaa viime aikoina, on hyvä repiä iloa pienemmistäkin onnistumisista.

Taaplasin OTC-cupin tunnin matsissa avauserän vastustajalle, mitä en osannut yhtään odottaa. Vastus kun löi varsin miellyttävästi ja rytmikkäästi, jotta oma peli olisi pitänyt toimia. Kavennus- tai tasoituspisteitä toisen erän johtamisesta tai voittamisesta jäi aikaa saalistaa alle 15 minuuttia.

En uskonut saavani lyhennettyä neljän geimin erää millään kasaan, vaikka pelasimme no-ad:illa. Hyökkäyspelini pysyi kuitenkin paremmin ruudussa ja vaihdoimme puolta 3-0-johdossani, kun aikaa oli ehkä kolme minuuttia jäljellä. Uskalsin vihjata vastukselleni, että nyt tulee syöttölentopeliä, mutta en uskonut itsekään ehtiväni pelata sitä. Keräsin kuitenkin vain yhden pallon syötettäväksi, koska kakkosiin ei ainakaan ollut aikaa. Ykköset menivät ruutuun ja tällä kertaa myös seuraavat lentolyönnit ja pääsin 40-0 eräpalloihin. Seuraavasta taas verkolle, mutta vastukseni pääsi hyvin kiinni lentolyöntitiputukseeni. Aavistin peittämään kämmenpuolen tyhjää kenttää ja sain pallon suoraan lapaani, josta puolestani yritys kohti tyhjää suuntaa jäi verkkoon. Loppusummeri odotutti vieläkin tuomion parahdusta ja kiirehdin seuraavankin ykkösen ruutuun ja pääsin tipauttamaan samanlaisen rystylentolyönnin poikki kentän. Vastukseni ehti tällä kertaa vielä paremmin siihen ja pääsi päättämään kämmenellään kohti tyhjää kenttää. Lyönti pysähtyi verkon yläreunan nauhaan, mistä mulle erävoitto. Pyysin anteeksi ja nojasin nauraen verkkonauhaan samaan aikaan kun summeri pärähti ottelun päättymiseksi. Lyhykäisyydessään setti oli kyllä eeppisin neljän geimin voittoni koskaan.

Muita mukavia muistoja: Beach tenniksen World Tour pisteet ei näytä happanevan seitsemän vuoden takaa, vaan niin vain netistä löytyy maailman rankingini selvästi alle puolentoista tuhannen.

Masentava syöttö-hyökkäysharjoittelu jatkui

Edellisen kaksinpelin via dolorosaan sain sopivaa harjoittelua OTC-cupin tunnin matsissa, jossa jatkoin verkkoon syöttelyä ja huonoa viimeistelyä verkolla. Sama tuskailu jatkui kolmannenkin matsin verran Salossa järjestetyssä lyhennettyjen matsien päiväkisassa, luokitukseltaan MC yli 18v.

Ensimmäinen matsi oli jopa tennikseksi hieman liian helppo voitto 4-0, 4-0. Ehkä puolen tunnin taisto oli kuitenkin sopiva lämmittely alkulohkoni ratkaisevaan taistoon. Joona Vainiston pelityyli oli hyvin liikkuvaa puolustusta höystettynä vaihtelevan korkuisin, mutta varmoine palautuksineen. Kierteitä ala-, ylä- ja sivusuuntiin, mutta onneksi ei kovin tervänä, joten peruslyöntivire oli mahdollista löytää. Niinpä olinkin takakentällä niskan päällä erityisesti rystykrossissa ja pääsin (eli jouduin tässä tapauksessa) taas paljon verkolle. Sieltä viimeistely sujui laskusuhdanteisesti. Erityisesti rystylentolyönnit oli normaalia heikommassa osumassa, mikä turhautti eniten. Smashien ja kämmenpuolen helppoihin virheihin olin sentään suhteellisen tottunut. Ikävin palloralli taisi olla noin kolmen smashin putki heikolla osumalla ja sen jälkeen rystyviimeistely verkkoon. Lisäksi kun ykkössyöttöni pysyi tuskin 50% ruudussa, en saanut yhtään apuja sieltä ja itseluottamus karisi entisestään. Joonan sivukierteinen syöttö ei haastanut, jos malttoi olla palauttaa sen keskelle. Oma peli jatkui ilman ilon hetkiä tasaiseen tappioon 1-4, 1-4.

Hyvän matsin pelaamisesta alkaa olla taas sen verran aikaa, etten muista sitä. Niinpä viikon reissu ilman tennistä tuskin touhua ainakaan huonontaa nykytasosta.

Nelituntinen syöttöharjoittelu tuotti sentään jotain viimeisellä puolituntisella

Kun viikonloput sohvalla lojuen miettii, miten kaiken kieltäminen hyödyttää yhteiskuntaa ja suunnittelee Espanjan tennisreissuja, on kivaa piristystä päästä edes sarjamatsia pelaamaan. Etelän-Amerikan leiritykseni jälkeen olin reenannut syöttöni hyvään kuntoon,ennen vuoden vaihdetta. Sitten iski kuitenkin karanteenit ja parin viikon tauko sai syöttöni täysin sekaisin. Sen kanssa upposin kaksinpelissäni, mutta onneksi nelurista saatiin kammettua otteluvoitto.

Puistolan kuplassa on lämpimänä talvena ihan siedettävät olot; viileä ilma ja mukava alusta. Kuplan muotoinen katto sen sijaan ei ole koskaan varsinaisesti auttanut syöttöäni.

Ville Mannila oli vastukseni ja peli alkoi heikolla syöttämisellä molemmilta. Pysyin kuitenkin johdossa, kun vuorotellen murreltiin. Jossain syötössäni annoin kolmekin kaksaria, mutta uskoin että pääsen rotaatio-ongelmastani eroon. Siinä siis kierrän liian nopeasti ylävartalon, mikä johtaa flattiin syöttöön luultavasti verkkoon ja oikean jalan siirtoon monesti virheeksi. Lisäksi koin pitkästä aikaa todellista kipsiä syötön nostossakin, mikä oli todella huolestuttavaa. Olin peruspelissä lievästi niskan päällä, ainakin hyökkäävämmällä pelillä. Ville meni pikkuhiljaa täysin puolustus moodiin ja kiersi rystyslaissille. Kämmenessä oli ylempää kierrettä, mutta ajoitusongelmaa. Sain lopulta pidettyä syöttöni ehkä kaksi kertaa, mutta niin Villekin niiden jälkeen. Pääsin kuitenkin syöttämään erästä 5-4-tilanteessa, mutta tosiaan yhtäkään peliä en syöttänyt hyvin ja tämänkin sössin noin kolmen eräpalloni jälkeen. Peruspelissä alkoi myös näkyä epävarmuus ja yritin yksinkertaistaa peliäni vain krosseiksi. Verkolle pääsin kuitenkin jatkuvasti, mutta viimeistely sujui korkeintaan välttävästi. Ville meni seuraavaksi johtoon, mutta vein sitten paremmalla syötöllä erän katkaisupeliin. Tiebreikissä johdin 4-2, mutta Ville piti heti eräpallonsa, kun sain sen ensimmäistä kertaa tilanteessa 5-6.

Jatkoin ihan vireän oloisena taistelua toisessa erässä, mutta syöttörytmini löytyi vain väläyksittäin. Tehot pysyivät ehkä 40%:sti ykkösessä. Pääsin onneksi sentään noston tumpeloinnista eroon. Ville kiersi entistä enemmän rystyslaissille ja olin entistä enemmän verkolla heikoin tuloksin. Yhden nopean smashin taisin vetää täydellä hudilla. 3-6 pataan n. 2,5-tuntisesta, eikä pienintäkään toivoa oikeastaan homman paranemisesta.

Robert oli kuitenkin hoitanut oman kaksarina Teemu Lusuaa vastaan selvästi ja nelurissa näin mahdollisuutemme. Meillä oli kuitenkin varmemmat peruslyönnit, eikä slaissilla pitäisi tässä pärjätä. Robert aloitti aika jäässä odotettuaan yli tunnin hallissa, ja minäkin tein pari helppoa, vaikka jalat tuntuivat edelleen vireältä. Ensimmäinen erä no-add pisteiden häviämiseen oli ehkä heikointa meitä tasollisesti koskaan. Sain kuitenkin syöttöni sentään ruutuun vihdoin. 3-6.

Toisessa erässä yritettiin palata perustekmiseen ja lyödä vain varmasti keskelle, koska vastustajakaan ei varmuudellaan vakuuttanut. Pikkuhiljaa alkoi pallo totella ja erän lopussa sain itsekin pari todella maukasta winneriä viivaan ja keskelle. Jopa smashi alkoi osumaan mailaan vihdoin tänä pyhänä. Vastustajalla ei ollut oikein hyökkäyslyöntejä tarjota meidän syötössä ja etumiehemme olisi voinut leikata enemmänkin, sillä rajaan ei palautettu varmaan kertaakaan (!). Hyvällä lyömisellä 6-3 tiebreik-erään.

Kolmas erä olikin päivän parasta molemmilta. Vastustaja löysi onnistumisensa tähän kohtaan ja meni 7-2-johtoon. Vieläpä kahdeksas piste oli melkosen hyväkätinen lentolyöntilobbi Lusualta. Sitten oli meidän vuoro loihtia hienoja lyöntejä 4-8-tilanteesta. 8-8:ssa palautin B-ruudussani täydellisellä osumalla viivan puolelta kulmaan, jonka tuntui ja kuului hyvälle. Robert viimeisteli sitten syötöllään otteluvoiton varmasti Mannilan rystylle.

Ilman toisen erän heräämistä ja syöttöni paranemista olisin varsin syvissä tunnelmissa voitettavaa vastustajaa vastaa. Joskus tennis on ihmeellistä ja kolmenkin tunnin pelaamisen jälkeen saattaa palkinto seurata parantuneen pelitason muodossa, kun jaksaa uskoa ja hokea jalkoja itselleen.

Ohessa kaksarini tyypillinen palloralli, joka päättyy iskuuni verkkoon.

Lentopallojuhlaa Betimissä

Pääsin piipahtamaan Betimin pikkukaupunkiin, Belo Horizonten kyljessä, keskisessä Brasiliassa. Tässä Etelä-Amerikan burstoarzisiossa ei paljon ollut nähtävää lentopallon lisäksi, vaan kaupunki meni nukkumaan ilta kahdeksalta. Lentopallohan onkin tylsien kylien peli. Tosin paikallisen liigan kärkijoukkueet sekä miehissä että naisissa olivat aivan viereisistä kaupungeista, Contagem ja Belo Horizonte.
Seurajoukkueiden MM-turnaukseen oli kelpuutettu Etelä-Amerikasta ja Euroopasta maanosien mestarit ja kakkoset ja lisäksi Aasian mestari ja kotimaan, Brasilian, mestari. Näistä saatiin kaksi kolmen joukkueen lohkoa. Aasian mestari, iranilainen Sirjan, ja Argentiinan mestari San Juan, olivat lohkonsa heikoimmat ja olivat ulkona toisella päivänä kaksilla tappioillaan.

Tosijuhlat alkoivat paikallisen Sada Cruzeiron kohdatessa Italian Trentinon. Jo lämmittelylyöntisirkuksessa pisti silmään todella väkivaltainen pallonpieksijä Kuubasta; Miguel Lopez löi kuin doupattu versio Miro Määttäsestä. Lisäksi kun maajoukkuehakkuri Wallace lienee maailman kärkikolmikossa pallontappotaidoiltaan, oli brassien hyökkäyspeli kunnossa.

Trentino pelasikin erikoisemmin. Euroopan mestaruuden hakkurina ratkaissut Michieletto oli istutettu yleispelaajaksi eikä hyökännyt missään vaiheessa luonnollisemmalta vasenkätisen puolelta. Tämä pitkäraajainen honkkeli pistikin palloa hämmentävän korkealta ja tarkasti torjunnan ohi ja yli nelospaikalta.
Vastaanotossa Trentino käytti välillä myös hakkuri Laviaa Matey Kaziyckin lisäksi, mutta tämä nelikko ei yllättäen mitään hihaspesialisteja ollut kovaa hypäriä jaellutta Sadaa vastaan. Michieletto tuntui saavan puolet passeista, mutta voiton 3-0 ratkaisi parempi hakkuri Wallace.

Toisen lohkon voitosta kamppailivat Funvic Sao Paolosta ja ykkössuosikki Lube Civitanova Italian Maceratasta. Italiasta virheetöntä peliä esitti yleispelaaja Luccarelli, passari de Cecco ja keskari Simon hurjine tehoineen. Penkiltä löytyi vielä sellaisia nimiä kuin Zaytsev, Juantorena ja Kovar. Kovemmalla hyökkäyksellä pisteet 3-0 Civitanovalle. Brasseista loisti vain Libero Thales.

Perjantain semifinaalit pelattaisiin italialaisten ja brassien välisinä. Niistä finaaliin arvelin menevän selvästi Civitanova ja Sada Cruzeiro. Jännittäväksi pelin teki kuitenkin italialaiset. Aloin ymmärtää miksi Michieletto lienee parempi etukentällä kuin hakkurina. Kaverin nuori fysiikka ei salli sellaista paukuttelua, mitä ei ykköskulmasta puolustettaisi. Mutta hän pystyy lyömään torjunnan yli etukentältä. Niinpä Michieletton torjuminen tuntui mahdottomalta jopa Simonille. Lisäksi kun syöttö- ja vastaanotto peli ei ollut Civitanovalta eilisen tasolla, vei Trentino kaksi erää. Neljännen erän loppu enteili kuitenkin Luben kovemmasta psyykkeestä ja viidennessä erässä se tuli neljän pisteen takaa ja otti finaalipaikan noin kuudennella ottelupallollaan. Hakkuri Garcian korvasi lopulta leikkauksesta toipunut Zaytsev, jotka Luccarellin kanssa löivät ratkaisupallot.

Finaalia en ehtinyt katsomaan kuin telkusta. Yllättäen vedonlyöntitoimistot olivat arvioineet Luben selväksi suosikiksi, kun itse uskoin lievästi Cruzeiroon. Heidän ykköskuusikko pärjää joka osa-alueella Italian nimekkääseen nippuun. Hakkuripeli on kuitenkin tärkein osa ja se menee brasseille. Lisäksi hullun äänekäs kotiyleisö kääntää entisestään peliä heidän suuntaan. Näin myös kävi ja yllättävän selvä 3-0 tulos Sada Cruzeirolle tuotti myös karkkirahaa vedonlyönnistä.

Michieletton syöttö ja Lopezin pommi

Semifinaali Civitanova – Trentino loppu

Sada Cruzeiron faneja

Edit: Turnauksen MVP-pelaajiksi valittiin Sada Cruzeiron Lopez, Wallace, Otavio (kt), Cachopa (passari) ja Luben Simon ja libero Balaso.

Historia toistaa itseään?

Kaksi vuotta sitten koin mahtavimman penkkiurheiluelämyksen, jota en tule enää saavuttamaan. Flamengo pelasi kuitenkin jälleen Copa Libertadoresin finaalissa Montevideossa ja tällä kertaa sain etärivin paikan Copacabanan suurimman screenin edestä.

Vastustajana oli kotimainen arkkivihollinen Palmeiras. Kuinka ollakaan Sao Paulon porukka meni johtoon jo kuudennella minuutilla. Flamengo hallitsi hienokseltaan ottelua ja tilanne alkoi muistuttamaan taianomaisesti kahden vuoden takaista ihmettä. Silloinen ihmehyökkääjä Gabi oli jälleen pimennossa koko matsin ajan lukuunottamatta yhtä tyhjän maalin missausta puolesta metristä. Ja sitten se tapahtuu: 75. minuutilla Gabigol tasoittaa täydellisen tarkalla laukauksella etukulmaan.

Mentiin jatkoajalle. Palmeiras hyökkääjä Deyverson sai lahjoituksen Flamengo-puolustajalta ja teki johtomaalin. Aloimme taas odottamaan Gabin ihmettä. Sitä ei saatu. Sensijaan saatiin tämä show Deyversonilta:

Jotain ainutlaatuista tähänkin iltaan.