Golfkyynärpää pidensi kärsimystä

Hyvä kaksinpelini vaan antaa odottaa itseään syyskaudella ja tällä menolla sitä ei tänä vuonna nähdäkään.

Tällä kertaa pääsin korkkaamaan M45 1. divarin matsit ihan hyvistä lähtökohdista. Myllypuron pääkentät ovat ihan hyviä pelata ja valmistatuminenkin ollut oivaa. Vastus Merka Hautala on aiemmin ollut hyvin hanskassa ja tällä kertaa lähdinkin turhan takki auki virheilemään. Merkalla on vahvuutena liike ja myös peruspeli oli varmentunut. Kovin näyttävää ja hyökkäävää lyöntiä häneltä ei sensijaan löytynyt, vaan isoilla marginaaleilla pelattiin.

Pääsin hyvin palloon kiinni ja hyökkäämään heti alusta. Ilman kiirettä tehtäessä vaarana on kuitenkin se, ettei jalat lähde mukaan lyöntiin. Niinpä löin tasaisesti enemmän helppoja virheitä niin pitkäksi kuin leveäksi. Pari rystyä jopa verkkoon. Syöttöni lähti joten kuten käyntiin, muttei tuottanut suoria pisteitä. Merkan syötöstä olisi pitänyt uskaltaa lyödä kovempikin hyökkäys, koska niin hiljainen se oli. Pääsin paljon verkolle, mutta Merka sai pidettyä puolustuksensa jaloissani ja ratkoi nopeana lyhyistä tiputuksistani. Sössin myös jotain helppoja lentolyöntejä. Niinpä tehot jäi hyökkäyksissä huonoiksi. Erä valui tasaisesti kaverille 3-6, mutta odottelin maltilla pelini paranemista.

Toisessa erässä yritin käskeä lisää jalkojani, mutta Merka meni johtoon samaan varmaan tyyliinsä. Sain pikkuhiljaa syöttöön täyden voiman, mutta samalla kyynärpää ärtyi matsin aikana samoin kuin aiemmin huonon syöttöpäivän jälkeen. Kyynärnivelen sisäpuoli kipeytyi niin ettei syötöstä ja kämmenestä tuntunut tulevan yhtään mitään. Naureskelin ja mietin miten kiusaisin Merkaa loppumatsin, jos hän joutuisi nyt hyökkääjän rooliin. Syöttöni tuotti ensin pelkkiä virheitä, mutta sain sen pysymään jalkojen avulla jotenkin ruudussa ilman kipua ja alakauttasyöttöä, joten peli jatkui. Kämmenlyöntiin sain samalla hieman jalkoja ja kroppaa mukaan, kun kädellä ei kyennyt enää voimaa antamaan. Merkan peliin alkoi tulla enemmän virheitä, kun minä vain yritin pitää peruskrossin ruudussa tai mieluiten hänen huonommalla rystyllään. Verkkopelinikin parantui kenties hieman, mutta erä eteni hyvin tasaisena ja pidempirallisena. Lopussa pidin vihdoin helpoiten syöttöni ja tasoitin erän tiebreikkiin. Siinäkin homma pysyi hallussa ja Merka hermoili 7-3 tasoituksen mulle.

Kolmannessa ottelutaiskaerässä Merka sai sitten kaivettua jostain takaisin virheettömyytensä ja vei sen 7-10. Ihan hyvätasoinen päätös kuitenkin siihen nähden, että syöttö ja kämmen sattuivat ja melkein kolme tuntia saatiin täyteen.

Smashin halli oli mennä kiinni lauantaina jo ysiltä, mutta saimme jatkoaikaa vielä nelurille, joka ei rehellisesti sanottuna houkutellut. Yritin pitää itseni verkolla ja parini Korhosen Antin takana ja homma tuntuikin toimivan alussa. Verkkopelini toimi ja Antin matalat peruslyönnit oli vaikeita Hautala-Kavander-parille. Syötölläni en sensijaan saanut mitään aikaiseksi vaan pakitimme molemmat kakkosissani. 4-1-johtomme kääntyi kuitenkin hieman, mutta tuli ansaitusti meille 6-4.

Toisessa erässä Antilla huononi peruslyönti kramppivaroitusten takia. Silloin kun itse jouduin taakse ei saatu mitään aikaan ainakaan kämmenkrossissa. Omilla virheillä erä kaverille ja samaa vauhtia kolmaskin ottelutaiska. Lähes viiden tunnin sessiosta ei jäänyt käteen kuin golfkyynärpää, joka tosin tuntui helpottavan otteluiden edetessä. Onneksi setti ei ollut niin raskas, että reisikramppi kävi vain koputtelemassa kotona. Nyt sitten katsellaan laitetaanko kausi pakettiin kyynärlevon takia.

Advertisement

Syöttö vieläkin kesäterässä

Syksyn hallikauteni ei vielä nähnyt toivottavaa menestystä, vaikka treeneissä peli kulkee sillointällöin. Kaksi 3. divarin matsia ovat sujuneet mollivoittoisesti. Toisessa kuitenkin joukkueen tulos ja oma peli sujui nousujohteisen lupaavasti.

Kauniaisten Targa-areenan kentät eivät ainakaan anna tekosyitä huonolle pelille, kuten edellinen Myllypuron pimeämmässä pressuhallissa. GT-joukkueessa oli hyvin treenanneet teinit, jotka eivät kuitenkaan saaneet parastaan irti meitä vastaan. Sain ykkösten peliin vastaani Filip Narsin. Hänestä erottui syöttö varsin täydellisellä tekniikalla. Lisäksi kämmen oli ase ja verkkopelikin virheetöntä. Rysty oli selvästi heikkous, jota hän peitteli hyvällä liikkeellä. Ensimmäisessä erässä ei kummallakaan syöttö sujunut ja murtoja tehtiin tasatahtiin. Filipin kämmenellä säilyi aloite ja itse yritin parhaani mukaan sekoitella ja osua kaverin rystylle. Tasaisten pelien jälkeen olin 2-4-tappiolla enkä odottanut liikoja, koska Filip teki enimmät pisteet molemmille. Hänellä ei ollut varmempaa lyöntimoodia ja pisteet pysyivät lyhyinä. Vein kuitenkin seuraavat pelit ja kolmannella eräpallolla mursin hänet 6-4.

Toisessa erässä Filip paransi syöttöään ja teki kymmenisen pistettä suoraan ottelussa. Kakkossyöttö oli myös loistava, jos hän malttoi tehdä sen kickkinä. Pomppu oli niin korkea, että hyökkäävä rysty oli mahdoton ja Filip ratkoi hyvin verkolta. Itse hain vielä ykköstä ja se jäi varmaan 30% tehoihin lopulta. Perusvirheeni oli nosto liikaa oikealla ja rotaatio liian ajoissa, jolloin flatti syöttö ei osu ruutuun. Jopa kyynärpääni kipeytyi hieman, koska löin enemmän kädellä kuin vartalolla. Hyvänä syöttöpäivänä tuntuisi polvessa ja keskivartalossa. 1-3-tilanteessa aloin keskittymään syötönhakuun kolmanteen erään, mutta tein vain kaksareita, kun yritin kakkosellakin painostaa. Filipin peli näytti kyllä todella hyvältä: 1-6.

Ottelu-tiebreik kympissä keskityin pitämään pallon pitkänä ja keskellä ja syötön ruudussa ja toivoin, että Filip palaa ekan erän virheilyynsä. Turha oli toivo – hän jatkoi hyvää syöttö- ja hyökkäyspeliään. Tuurikaan ei ollut enää mun puolella ja hän vei tasaisen varmasti 2-10.

Jalat olivat kuitenkin freesinä ja pallotuntuma hyvä neluriin, jossa meillä oli panoksena vielä tasapeli kokonaistulokseen. Parini Robert Ashorn oli voittanut vastuksensa, joka tuli pariksi minun äskeiselle vastukselleni. Meillä oli kuviot selvät tutun Robertin kanssa. Vastustajalla sensijaan taisi olla vähemmän kokemusta nelurista. Filipin syöttö näytti ratkaisevimmalta osalta ottelussa; ekassa erässä emme päässeet siihen ollenkaan kiinni. Me muut kolme pelaajaa sensijaan syötettiin huonommin ja oltiin murrettavissa. Erä 3-6 kaverille, emmekä odottaneet kauheasti muutosta.

Toisessa erässä kuitenkin syöttöpeli käänsi koko matsin. Robert ja jopa minä petrasimme hieman syöttöämme ja Filip alkoi virheilemään kovalla syötöllään myös kakkossyötössään. Voitimme tiukkoja geimejä ja flow oli puolellamme. Kaveri löi liian kovalla riskillä takaa, kun taas Robert piti enimmäkseen hallussa peruslyöntimme loistavalla varmuudella. Itse viihdyin enemmän edessä, enkä muista pahempia virheitä sieltä tehneeni. Tuntumani oli niin hyvää, että jopa smashit osuivat hyvin, toisin kuin edeltävässä kaksinpelissä. Veimme pelinluvussa ja varmuudessa hämmästyttävästi 6-0 toisen erän.

Kolmannessa erässä flow jatkui. Minäkin syötin ykköset nyt ruutuun ja marsimme 8-3-johtoon. Siihen kohtaan sain sopivasti teknisesti parhaat syöttöni onnistumaan. Ensimmäisen Filip palautti pitkäksi. Ottelupallossa yritin, kuten muutenkin, kaverin heikommalle rystylle ja hän palautti t-pistettä lähellä olevan syötön helpoksi smashiksi Robertille. Tällä kertaa piti hieman hihkaistakin voiton kunniaksi, koska sain yllättäen syötön paremmaksi nelurissa.

Sisäkausi lähti melkein sujumaan

Etelän leirin jälkeen sisäkentälle kalibroituminen ei sujunut ihan viikossa, vaan Myllypuron päiväkisan toisella kierroksella lyönnit alkoi sujumaan liian myöhään.

Ensimmäisen matsini oli helppo hermostuneen avausgeimin jälkeen. Hyväpomppuinen alusta ja syöttöjännitys oli alussa ongelmana, mutta vastustajani Aamos Aro kärsi hermoilusta vielä enemmän. Nuori mies olisi lyönneillään kyennyt haastamaan minua, mutta alkoi virheilemään heti alusta. Lopulta sain oman syötön sujumaan tyydyttävästi ja pidin peruslyönnit ruudussa paremmin ja luvuiksi tuli turhankin tylyt 4-0, 4-0 reilussa puolessa tunnissa.

Peruspelini ei tuntunut kuitenkaan parhaalta. Vaikka lämmittelin pitkään seuraavaan kierrokseen, ei pallo osunut alussa mailaan vieläkään. Vastukseni oli nyt varmuudeltaan ja hermoiltaan aivan päinvastainen kuin edellinen, vaikka ikää ei paljon Benjamin Nicolillakaan ollut. Hän piti takakentän lyönnit erittäin hyvällä marginaalilla ja osumalla ruudussa, enkä muista helppoja virheitä häneltä kuin pari. Pääsin paljon hyökkäämään, mutta Benjamin ohitti sitten todella tarkasti rajoille, kun muuten hän piti palloa kyllä kaukana rajoista. Lisäksi hän oli nopeahko puolustamaan. Ykkössyöttöni ei sujunut alussa, mutta enimmäkseen hävisin tekemällä enemmän helppoja virheitä hyökkäyksissä. Vasta 2-4, 1-3-tilanteessa napsahti ykköseni pykälään ja pistin kaikki ruutuun. Viimeinen vieläpä ässällä millilleen haluamaani sivurajan kulmaan b-ruutuun. Benjamin piti kuitenkin varmuutensa ja hermonsa paremmin ja vei toisenkin erän 4-2. Tässä vaiheessa peruslyöntini oli syötön lisäksi kuitenkin alkanut osumaan todella hyvin ja tuntui, että vain erän lyhyys esti tällä kertaa ottelun kääntymisen. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa sisäkautta parempaan suuntaan.

Massakauden jatke Turkissa

Käväsin pidentämässä kesää tutussa kohteessa, hyväksi havaitussa Club Kastaliassa. Otin iisisti treeniä niin tenniskentällä kuin rannalla ja jätin läheiset Turkin ITF-Mastersit lämpimämmän kelin miehille. Ohessa pätkiä treenierästä valmentaja Yakub Soysalia vastaan:

Rahastuksen makua Latviassa

Lähdin pidentämään ulkokautta Latvian Jurmalan ITF-Masters kisan yli 40v-sarjaan. Syyskuu oli ollut Latvian kylmin 15 vuoteen ja lämpötila olisi sopivat 10-15 plussaa. Valitettavasti sateli sen verran, että kisat pelattiin sisällä. Pelasin samassa Lielupen tenniskeskuksessa pari vuotta sitten ulkona. Siihen verrattuna osallistumismaksua oli melkein tuplattu ja palvelua vastaavasti puolitettu.

Kävin lauantaina katsastamassa hallin Davis Cupin merkeissä. Lippu taisi olla noin 36e 2. divisioonan pelistä Dominikaanista Tasavaltaa vastaan. Vasta tennisliiton presidentiksi valittua Ernest Gulbisia ei kuitenkaan nähty vaihtopenkin etupuolella lupauksista huolimatta. En jaksanut katsoa kaksareita loppuun nelinpelin ratkaistua ottelun Latvialle.

Sunnuntain kaksarini oli heikkojen yöunien jälkeen alavireistä syötön ja kämmenen osalta. Vastustajallani Janis Krastinsilla oli terävä kämmen ja hyvät jalat, mutta hyvällä pelilläni olisin haastanut hänet. Nyt jäi lohduksi kolme geimiä kahteen erään.

Maanantaina minulle siunaantui sekaneluripari, jonka kanssa sain mukavan harjoituksen tosin kertaluontoisen. Kyselin järjestäjiltä kolmeen otteeseen, että saanhan pelata lohdutussarjaa vielä seuraavana päivän kaksinpelien häviäjiä vastaan. Kun illalla en sitten näkynyt seuraavassa peliohjelmassa ja kysyin syytä moiseen, vastaus oli, että lohdutussarjaan olisi pitänyt ilmoittautua uudelleen. Ja että olin ainoa, joka ei tästä tiennyt! Siksi ilmeisesti moista informaatiota ei tarvinnut mihinkään kirjoittaa. Perustelin seuraavaksi miksi turnaus on heikoimmin järjestetty mitä on tullut vastaan, koska myöskään mitään ravintoa ei ole myynnissä kilometrien säteellä hallista. Myöskään players partyja ei tähän 85e hintaan saanut mahtumaan, kuten viime kerralla. Vastaukseksi sain lisää selityksiä, eikä käsi noussut edes virheen merkiksi, kuten tosi organisaattorin ei pidäkään (?).

Kramppiennätys

Sisäkausi alkoi tenniksessä kesken hyvän ulkovireen. Vire saatiin siirrettyä sisälle, mutta sisäilmasto aiheutti ehkä raskaimman kilpailupäivän kramppien perusteella.

C30-luokka tarjosi jälleen sopivan tasalaatuista vastusta. Pelasimme Myllypuron hallissa, joka ei tuntunut liian lämpimältä, mutta olisiko ilmankosteus ollut turhan korkea kun ilmastoinnin ääntä ei halleissa kuullut.

Ensimmäinen matsini Henri Isohannia vastaan oli tiukka. Henrillä oli kaunis syöttö ja kämmen, mutta antoi rystynslaissilla helpompia virheitä. Samoin syöttö ei sujunut niin hyvin, mitä tekniikka antaisi lupauksia. Pelasin ensimmäisen syöttövuoron murheellisesti, mutta sitten jäi helpot virheet vain vastustajalle ja vein ekan erän 6-1. Toisessa erässä tiukat pallot kääntyivät Henrille aluksi ja hän meni 5-2-johtoon. Pelasin kuitenkin hyvällä varmuudella ja kampesin 7-5 erän ja ottelun voittoon. Syöttö sujui lupauksia antavan kohtuullisesti ja mieltä lämmitti voitto pitkästä aikaa hyvällä pelillä.

Toinen matsini oli saman päivänä riittävän lepoajan jälkeen, mutta rasitus osoittautui turhan kovaksi. Jatkoin hikoilua Heikki Lohia vastaan. Heikkiä vastaan oli vaikea pelata hyvin, kun hän puolusti erittäin nopeana ja löi juoksusta kovemmin kuin paikaltaan. Vaikka paikaltaan lyöminen näytti vaarattomammalta, hiljaisena oli se erittäin tarkka ja matala flätti, johon oli ikävä kurkotella. Hallitsin kuitenkin lievästi takakenttää jolloin Heikki sai paljon juoksemista. Pääsin paljon verkolle viimeistelemään, mutta parempaakin tehoa olisi voinut olla. Hävisin 4-6-erän.

Toisessa erässä uskoin vahvaan peruslyöntipeliini. Ykkössyöttöni oli kuitenkin kilpistynyt verkkoon ärsyyntyneisyyteni takia, jolloin aikaistan vartalonkiertoa ja vedän flatin verkkoon. Luultavasti tällöin tapahtuu myös jalkavirhe. Heikki alkoi osoittamaan rasituksenkin merkkejä ja sain murtojen putken poikki 3-4-tilanteesta keskittymällä ponnistukseen ja hartiakierron myöhäisyyteen sekä vasemman jalan työhön. Ykkönen alkoi mahtumaan ruutuun ja vein erän 6-4. Pari kertaa jouduin oikein päästelemään höyryjä jopa positiivisessa mielessä. Paras pallo oli etukentän mittelö, missä lähdin aavistamaan tyhjemmälle rystylle. Jouduin poimimaan pallon syöksymällä rystyvolleyn alhaalta. Se lensi korkeamalle poikkikentän kämmenelle, johon ehdin myös ryntäämään ja sain laittaa pallon tyhjään kenttään. Matsin rasitus oli kuitenkin tässä vaiheessa uudella tasolla, sillä tunsin ekaa kertaa vasemman etureiden yläosassa pari ”sähkötystä”, mikä vihjasi kramppiin.

Kramppia ei kuitenkaan tullut vaan katkoin vapautunutta painostusta 10-tiebreikiin. Siinä ekan ottelupallon taisin sössiä kaksariksi, mutta toisen pistin kunnon kierteellä kenttään. Pääsin jälleen verkolle ja pikku miekkailun jälkeen sinetöin voiton 11-9.

Lähes kolmen tunnin kovan hikoilun jälkeen tiesin odotella pikku kramppeja. Niitä kroppa vihjailikin normaalin jalkaterien ja vatsalihasten lisäksi myös selässä, reisissä ja jopa sormissa. Lisäksi kuulin ensimmäistä kertaa hiki-ihottumasta, joka oli ärsyttänyt poskipääni ja otsani punaisiksi. Pikkukrampit aiheutti ainoastaan miellyttävää jännitystä, mutta yöllä kolmen aikaan kun en vielä ollut oikeen saanut unta, vaan varonut kramppiasentoja, iski vasemman etureiden yläosaan tuskallinen kipu. Parin minuutin kramppi reidessä ei enää naurattanut vaan sai vedet silmiin. Nyt tiedän miksi tennisammattilaiset näyttävät niin tuskallisilta krampin kaataessa heidät.

Muutaman tunnin päästä heräsin kuitenkin aamulenkille suhteellisen terveen oloisena. Semifinaalivastukseni Matti Nurmela omasi myös hämäävän kiltin näköiset lyönnit ja hyvät jalat. Hän ei vaan tehnyt helppoja virheitä aluksi. Minä tunsin jalkani melko vireäksi, mutta lisääntynyt helppojen virheiden määrä peruspelissä kertoi huonosta jalkatyöstä. Lisäksi syötössä tuntui, että krampannut vasen jalkani ollut oikein mukana, mikä aiheutti jälleen tuttua oikean jalan dominointia ja ennenaikaista kropankiertoa. Matti vei varmemmalla pelillä ekan erän 6-3.

Toisessa erässä pääsin komentajan roolin etenkin paremmalla syötöllä. Matti alkoi virheilemään enemmän jatkuvan poikkikentän jyräämisen takia. Pääsin tässäkin matsissa erittäin paljon verkolle, ja viimeistely sujui kohtalaisesti. Erä lopulta 6-1 ja olin liiankin luottavaisella mielellä menossa ottelu-tiebreikiin. Siinä Matti oli suggestoinut itsensä jälleen virheettömään moodiin ja vei niukasti 10-7.

Tämän parituntisen mittelön jälkeen kramppasi ravintolapöydässä vain kenties vahvassa rystykrossissa käytetty alhaalla oikealla oleva vatsalihas. Toivottavasti myöskään kramppiherätystä ei tänä yönä tule. Täytyy olla kuitenkin tyytyväinen, että peli sujui kohtalaisesti heti kauden avaavassa turnauksessa, mitä ei yleensä tapahdu koskaan. Hyvä kesätreenaaminen on saatu siirrettyä sisällekin, joten ei se kesä ihan hukkaan mennyt.

Lentopallon MM-kisat

Maailman toiseksi kilpailluimman lajin miesten MM-kisat tulee prime time -aikaan hyvällä, selostetulla streamilla halpaan hintaan Puolasta ja Sloveniasta. Turnaus kiinnostaa myös joukkueita, niin parhailla mahdollisilla eli kokeneilla joukkueilla on lähdetty hakemaan maailmanmestaruutta. Joukkueet ovat niin tasaisia, että kaikilla kahdeksalla puolivälieräjoukkueella oli mahdollisuus mennä päätyyn asti. Semifinaaleihin ei kuitenkaan selvinnyt yhtään pienintäkään yllättäjää.

  • Suurin yllättäjä Ukraina tuli kisoihin Venäjän tilalle ja pudotti kahdeksan joukosta Hollannin. Hakkurien taistossa vei kuumista nimistä Plotnytskyi Oleh voiton Nimiristä. Plotnytskyi ansaitsee ainakin kisojen kakkoskuusikon paikan ylivoimaisesta syöttö- ja loistavasta hyökkäyspelistään. Ukrainan lento ei aivan riittänyt Sloveniaa vastaan heidän kotiyleisönsä edessä.
  • Slovenia saa semifinaalissa vastaan Italian, joka pudotti kokeneen Ranskan, joskaan ei yllättävästi. Italia on samalla nuorella kuusikolla voittanut jo Euroopan mestaruuden juurikin Slovenian kokemusta vastaan viime vuonna. Slovenian revanssihenki ei riitä Puolan maaperällä, vaan Italia menee finaaliin 3-1.
  • Toisessa semissä kohtaa Puola ja Brasilia. Puolalla tie oli vaikeampi, kun Yhdysvallat meinasi viedä kvartsin viidennessä erässä. USAn taso pysyy vuodesta toiseen hurjana, vaikka ”pojat ei pelaa siellä lentopalloa”, eikä ammattilaisliigaa ole. Puola oli vain infernaalisen kotiyleisön verran edellä.
  • Brasilia on esittänyt vakuuttavimmat otteet syystäkin. Laadukkain laitaosasto Leal, Luccarelli ja ehkä maailman paras hakkuri Wallace vie heidät jopa ennakkosuosikiksi. Argentiinassa vastaan hangoitteli kvartsissa ainoastaan parempi passari de Cecco. Ainakin tasoitusbetsin paikka Brasseille semiin. Brasilia vie myös finaalin Italiaa vastaan 3-2, jos sinne pääsee.
  • Reaaliaikaisen tilastoinnin mielenkiintoisimmat numerot on lyöntinopeus ja korkeus. Valitettavasti näitä ei lukuja ei näytetä joka lyönnin jälkeen. Hyökkäyslyöntinopeus tuntuu vaihtelevan 95-120kmh välillä. Syötöllä ja kutosen hyökkäyksellä on päästy yli 120 lukemiin, mutta 130 alkavia en ole huomannut, kuten Nimirin syöttäessä Tampereen EM:ssä.
  • Lyöntikorkeus yllättää hieman, kun vertaa pelaajien maksimiulottuvuuteen. Todelliset pallonkosketuskorkeudet tapahtuu 20-30cm maksimia alempana. Tämä johtuu sekä siitä, että palloa lyödään hieman edestä, eikä maksimi korkeudesta, että lyöntitekniikasta. Keskipelaajien hyökkäys jää enemmän maksimista, koska nopeaan passiin ei voi korjata lyöntiasentoa maksimikorkeuteen. Matsien maksimilukemat näki laiturien tekemänä maksimissaan 330cm korkeudessa. Keskarit heilu yleensä alle 320:n lukemissa. Hämmentävän poikkeuksen näyttivät tekevän Kamerunin muskelimiehet. Heiltä bongasin kaksi yli 340:n lukemaa. Tässä kohtaa muistan nähneeni myös Italian naisten hakkuri Egonun lyövän säännöllisesti 320cm korkeudesta!
  • Kisojen tilastosivuilta en ihan kaikkia lukuja ymmärrä, mutta pari tärppiä on mainittava: de Ceccon sormilyönti tosiaan vaikuttaa selvästi maailman parhaalta, mitä tulee onnistuneiden passien määrään.
  • Selvästi paras torjuja näyttää olevan nimestään huolimatta Argentiinan Agustin Loser. Hän on vain 192 cm pitkä keskitorjuja. Eli kohtuuton pituus ei ole välttämätön keskelläkään.
  • Serbian ykköskuusikko näyttää pysyneen samana viimeisen vuosikymmenen, mikä ei kantanut enää kahdeksan joukkoon. Keski-ikä on n. 32v.
  • Haastekameran käyttö tuo mukavaa lisää valmentajan hommaan aikaisempaan verrattuna. Verkkovirheiden kohdalla saa yksi silmäpari olla kokoajan valppaana haastoon, mutta erityisesti painopallojen haastossa tulee etua; Jos hyökkääjä alkaa painamaan palloa torjunnan kautta leveäksi ja pallo ei pysähdy käsien välissä, tuomari tuomitsee pisteen hyökkääjän eduksi lähes aina. Sitä vastoin, haastekamera todistaa hyökkääjän koskeneen palloon viimeiseksi lähes aina!
  • Oletko muuten huomannut, että käsien kautta tehdyissä hypäriässissä on lähes aina sivukierrekomponentti. Kannattaa treenata tätä.
  • Vedonlyönti mennyt kivasti: 7/9 vetoa oikein palautusprosentilla 175%

edit: lopullinen kisojen vetotulos oli hämmästyttävän hyvä: 9/11 ja 204%

Lämpötila lähenee kymppiä – niin tenniskin!

Niin hullu kesälaji kun tennis minulle onkin, vaatii sen sujuminen viileä ilmaa. Kaikki lyönnit ja liikkuminen tuntui vihdoin tänäkin kesänä nautinnolta, kun lämpötilasta otettiin 10 astetta pois, vaikka voitot jäi niukasti uupumaan sarja- ja turnausmatseista. Omituisinta viileyden vaikutuksessa on se, että myös syöttö parani ja vastustajien miellyttävyys.

Pelasin viikolla 3. divarin sarjamatsin Andre Engströmia vastaan Metsälässä ja n. 12 lämpöasteessa. Olin alusta asti hyvällä jalalla ja peruslyönnin päällä. Andre oli varsin taitava kierrelyöjä ja verkkomies, muttei mikään voimamoukaroija. Kepeä syöttö oli hänen heikoin lenkki. Olin hienokseltaan niskan päällä takakentän krosseissa ja Andre teki myös hieman enemmän virheitä niissä. Pääsin paljon verkolle ja viimeistelin siedettävästi. Syöttö pysyi ruudussa muttei kovin tehokkaasti. Mursin niukasti Andreeta ja olin lähellä mennä 5-1-johtoon. Andre paransi ja tuli 5-4 kintereille. Pääsin hänen syötössään kuuteen eräpalloon, joista kolme peräkkäin. Hän pelasi kuitenkin rohkeasti hyökäten nämä, enkä voi syyttää paljoa itseäni niiden sössimisestä. Tosin yksi tyhjän kentän puolilentolyönti verkkonauhaan jäi kalvamaan. Andre vei erän 5-7, kun syöttö alkoi tökkimään tiukassa paikassa. Pistin hänen eräpallonsa kaksarina.

Toisessa erässä Andren peli taisi muuttua hieman varmemmaksi ja alakierteisemmäksi puolustukseksi. Minulla karisi itseluottamus verkolla, kun ohitukset tulivat äärimmäisen tarkkoina ja matalina jalkoihini. Sen jälkeen ei myöskään yksikään useista iskulyöntipaikoista onnistunut. Perus takakentän pelini säilyi sensijaan dominoivana ja nautin siitä. Numerot meni nyt 1-6, mutta olin innostunut, kun kesän ensimmäistä kertaa tuntui peli hyvältä ja olisin voinut juosta toiset kaksi tuntia.

Kotimaista massakautta lähdin päättämään Valkeakoskelle asti, jossa oli luvassa vähintään kaksi matsia. Uudet massakentän olivat hyväkuntoisia ja lämpötila, noin 9 astetta, lupaili lisää hyvää peliä. Timo Koitmaa oli varsin miellyttävän oloinen vastus kauniine kick-syöttöine ja kämmenineen. Rystypuoli oli heikompi, mutta helppoja virheitä ei lahjoitettu missään matsin vaiheessa. Lähdimme syöttöjä murtaen ja pidempiäkin takakentän palloralleja nähden. Minä pääsin paljon verkolle Timon rystyn kautta ja nyt viimeistely ja stopparitkin olivat varsin hyviä. Kylmässä ilmassa viihtyi muutama katsojakin, jotka arvostivat hyvälaatuista lyömistä. Erän lopussa alkoi syöttönikin rentoutua ja ykkönen löytää verkon yli, jolloin voi sanoa kaikkien lyöntien vireen olleen hyvä. Erä eteni kuitenkin varmasti lyöneelle ja syöttäneelle Timolle 4-6.

Toisessa erässä itseluottamukseni ja lyömiseni rentoutui entisestään tein ehkä parhaimman stopparini ja jalkojenvälistälyöntini, jonka tosin Timo kaivoi vielä voitokseen. Stoppari sensijaan oli takarajalta suoritettu ala- ja sivu-kierteinen rysty, joka laskeutui reilun metrin verkosta sivurajan ulkoreunalle, josta pomppasi vielä metrin verran ulospäin kentästä. Timoa vastaan oli upeaa pelata, koska hänen peli oli myös vapautunutta ja hän osasi arvostaa myös vastustajan hyvää peliä. Niinpä ilonpitomme näkyi myös yleisölle. Vein lopulta 7-5 erän ja menimme 10-tiebreikkiin.

Ottelutaiskassa otteet jatkuivat ilman kipsin häivää ja hyvätasoisena. Minulla jatkui hyvä osuma kaikissa lyönneissäni, mutta tein kolme liian riskistä valintaa sivurajoille ja hävisin erän 8-10. 2,5-tuntinen ottelu oli kuitenkin sellainen nautinto, että se palautti uskoni kesän tennikseen ja olisin mielelläni jaksanut sitä vielä pidempäänkin.

Sain pelata vielä lohdutusmatsin Joel Nylundia vastaan vain puolen tunnin tauolla. Paukut oli käytetty edelliseen peliin ja hyväjalkainen ja -kämmeninen Joel ei paljon mahkuja antanut. Nautin kuitenkin tästäkin pelistä ja sain melkoisen hyvän hyökkäyslyöntivireen pehmeilläkin jaloilla. Joelille olen kuitenkin hävinnyt ennenkin, eikä toivomani revanssi tuntunut nyt mahdolliselta, niin nopea pieni mies oli puolustuksessa. Lyhyytensä vuoksi hän oli pulassa verkolle, jos pääsin stopparini jälkeen vielä lyömään. Yleensä en päässyt, koska poika luki ja löi stoppareitani todella hyvin vielä aivan maan pinnastakin. Lisäksi hän käänsi puolustuksia hyökkäyksiksi jopa takakulmien liukuvasta lyöntiasennosta, joten ei tässäkään huonolle hävitty. Ottelu oli tasainen, mutta Joelin hienoisessa hallinnassa edettiin alusta loppuun epätasaisista numeroista 0-6, 4-6 huolimatta.

Neljän tunnin uurastus oli parasta tennistä, mitä olin kesällä kokenut. Hassu sattuma, että hyvien olosuhteiden lisäksi pelihuumoriini vaikuttavat vastustajat olivat myös äärimmäisen mukavia sekä luonteeltaan että lyönneiltään tällä viikolla. Kun koko edeltävänä kesänä on saanut kirota enemmän kuin hymyillä kentällä, on kiva vihdoin muistaa miksi tätä lajia jaksaa pelata. Joskus se tuntuu hyvältä. Lisäksi oli jännää oppia, että siihen ilmastoon ei oikeasti kaikki ihmiset totu. Ja nyt tiedän olevani oikeasti viileän kelin urheilija. Ja toinen oppimani asia on, ettei se koko kesän lähes päivittäinen treeni olekaan mennyt hukkaan. Nyt ei siis kaipaisi muutakuin syksyisiä ulkoturnauksia, joita ei ole.

Katastrofikesän sopisi lopettaa katastrofiturnaukseen

Periaatteessa Metsälän päiväturnauksesta yli 40v-sarjasta olisi voinut toivoa menestystäkin. Olin treenannut ja valmistatutunut hyvin, mutta hyvä massakauden esitys antoi edelleen odottaa itseään. Toki helteisestä sääennusteesta olisi pitänyt aavistaa, ettei peli kulje. Eikä se kulkenut. Toki helteen ei pitäisi vaikuttaa syöttämiseen, mutta se pysyi sysimustana koko kuusi tuntia.

Kävin aamu kasin matsia ennen herättelemässä itseäni jo aamu viiden aikaan ja syöttäminenkin tuntui hyvältä, kuten joka päivä edeltävällä viikolla. Mutta kilpatilanne kipsaa sen rytmin.

En jaksa analysoida neljää vastustajaani, joista voitin hikisesti kaksi. Päävastustaja kun tuntui olevan oma pääkoppa. Kokeilin uutta itsesuggestiivista temppua pakottamalla itseni hymyilemään kun peli vitutti. Virnuilin lähes koko ekan matsin, mutta siitä ei ollut apua lyömiselle. Ainoastaan kiroilu saattoi vähentyä. Sain kolmessa ekassa matsissa yhden hyvän ykkösen aikaan per matsi. Pelasin kuusi tuntia vain yhden tunnin tauolla ja koko ajan vitutti. Se on pisin turnaus, jossa olen rimpuillut mukana niin, ettei peli kulje missään vaiheessa. Toki toisen matsin jälkeen alkoi helteen lisäksi sivuttaiset trombit häiritsemään lyömistä. Sainpahan miellyttäviä lihaskramppeja vähän vielä seuraavanakin, kovin krapulaisena päivänä.

Tappioita molemmin puolin lahtea

3-divarin toiseen matsiini sain melko sopivan vastuksen, vaikken voittoon yltänytkään. Joni Puranen Valko-Pallosta löi laadukasta yläkierrettä molemmin puolin ja liikkui myös hyvin. Ainoa heikkous oli varovaisessa syötössä ilmeisesti olkapäävammojen takia.

Tällä kertaa valmistautumiseni oli erinomaista käytyäni päivällä pallottelemassa ennen illan matsia. Niinpä pääsinkin hyvään peruslyöntirytmiin ja takakentän pelimme oli ihan tasokasta. Vaikka pääsin varmaan enemmän breikkipisteisiin kuin vastustajani, tuntui että hänen peruslyöntivarmuus- ja kokemus oli parempaa tiukissa paikoissa. Oma syöttöni pysyi kohtuudella ruudussa tällä kertaa vaikka rytmi ei tuntunut edelleenkään hyvältä. Pelkällä taisin palloa repiä. 3-6, 2-6 kuitenkin tappio.

Jaakko Utriainen oli voittanut kaksarissaan Jukka Kuivalaisen ja kolmas pelaajamme oli puolestaan hävinnyt omansa, joten nelurissa oli mahdollista voitolla tasapeliin. Pelasimme siis Jaakon kanssa kaksarivastustajiamme vastaan nelurin. Nelurissa annan parini yleensä syöttää enemmän, koska viihdyn paremmin verkolla kuin syötössä. Tällä kertaa vastustajamme luki kuitenkin hyvin Jaakon kovaa syöttöä ja palautti loistavasti breikkien arvoisesti. Minun syöttöni sensijaan tuntui rytmittömänä vaikeammalta heille ja taisin pitää suurimman osan. Vastustajasta Puranen tuskaili syötön kanssa enemmän ja saimme häntä murrettua. Muuten matsi oli aika hyvää ja nautin Jaakon kanssa pelaamisesta. Jaakko loisti enemmän takana ja minä edessä. Vastustaja taisi viihtyä kuitenkin enemmän edessä ja vei hienokseltaan verkkoa. Johdimme ekaa erää 4-1, mutta hävisimme niukasti 5-7, 4-6.

Lähdin viikonlopuksi Tallinnan Kalev-klubille pelaamaan ITF-senioriturnausta. Tällä kertaa Tallinnan hieno ja perinteinen turnaus kiinnosti vielä vähemmän kuin ennen ja alle 60-v pelaajia ei ollut juuri minun lisäksi Suomesta paikalle eksynyt. Paikallisiakaan ei montaa kymmentä osallistunut. Huonona puolena tässä on, etten saanut vastustajaa lohdutuskaavioon, eikä nuoremmille senioreille löytynyt nelinpelisarjaan osallistujia.

Avausvastukseni Tonu Uustalu oli varsin urheilulinen kaveri vaikkei itse tennislyönnit näyttäneet kovinkaan kauniilta. Kotikutoisuus ei kuitenkaan merkitse mitään, jos pallo löytää useammin osoitteeseen kuin vastustajalla. Pehmeähkö eli hidas massakenttä lienee myös auttaneen kaverin puolustuspeliä. Hän ei kuitenkaan tehnyt virheitä hyökkäyslyönneissäkään siitä huolimatta, että ne näyttivät välillä varsin kipsisiltä ja niin hän jälkeenpäin väittikin. Tonulla oli kuitenkin tehokas syöttö. Se lähti korkealta ja flattinäkin hyvällä prosentilla ruudussa. Kakkonen oli lähes kuin ykkönen. Omalla syötölläni en saanut mitään aikaan. Erät eteni varmemman ja ennenkaikkea fiksumman eli Tonun tahdissa ja kyllähän se sieppasi hävitä enimmäkseen omilla virheillä 2-6, 2-6.

Plussana uudet tuttavuudet, kuten seniori, joka juoksee maratoneja nopeammin 35 asteessa kuin 20 asteessa. Vaihtoi kestävyysjuoksun tennikseen sen osoittautuessa kivemmaksi vuonna 1978.