Syöttöote

Olen nähnyt urallani monenlaisia otteita mailasta syötössä. Varianssia ääritapauksien välillä on noin 135°. Yleisin ammattilaisilla on mannermainen eli ns. vasaraote. Mutta olenpa nähnyt C-luokassa paistinpannullakin syötettävän. Kyseinen vaasalainen lentopalloilija syötti vieläpä kovimmasta päästä olevia flatteja sillä. Monella alemman tason tennispelaajalla ote jää syötössä samaksi kuin kämmenessä, ja molemmat onnistuu puoli-itäisellä otteella. Kattavammin otteet on selitetty esimerkiksi tässä: http://www.tennisnation.com/lessons-classes/ultimate-tennis-grip-system-guide/ .

Olen valmentanut viikottain aloittelevampaa pelaajaa, jolla on juuri tämä puoli-itäisen otteen syndrooma syötössä ja kämmenessä. Yritin demonstroida hänelle, kuinka otteen ”itäistäminen” lisäisi kierteen määrää syötössä. Mannermaisen otteen etuna onkin se, että sillä onnistuu luontevimmin sekä flatti, että kick- ja slide-syötöt. Samalla kokeilin itse ehkä ensimmäistä kertaa demonstroida otetta, jossa käännetään mailaa vielä mannermaisesta oikealle pykälän verran. Tätä otetta kutsutaan joko ääri-itäiseksi tai itäiseksi rystyotteeksi. Syöttö tuntui yllättävän helpolta heti ja yläsivukierteen määrä tuntui pysyvän vakiona. Kierteetöntä eli flattia ei edes pysty syöttään. Rytmi tuntui heti kivemmalta. Ehkä tästä kokeilusta saadaan seuraava postaus.

Flatin syötön välttely keskimittaisenkin pelaajan tapauksessa on viisasta. Kävin muistelemassa aiempaa postaustani syötön geometriasta. Laskin siis toisin sanoen, että 191 cm pitkän pelaajan syöttömaali on kolme kertaa suurempi kuin 180cm pitkän, kun syöttö on viivasuora flatti. Saman kuvittelisi korrelloivan syöttötehoon.

Kevät pakettiin ilman kohokohtia

Miellyttävä Hyvinkään ONSE-areena oli jälleen kohteena viimeisen sisäturnauksen merkeissä. Tällä kertaa oli M35C-sarja lähes pitkillä erillä ja kerrasta ulos formaatilla. Haasteet löytyivät, jälleen kerran, syötöstä.

Toisen kierroksen vastukseni oli Topi Vilppunen. Hänellä on hyvä hyökkäävä kämmen ja liikekin, mutta heikkouksina rysty ja syöttö. Erät meni tasatahtiin murrellessa, kun omanikaan syöttö ei ollut rytmissä. Erityisesti noston kanssa oli ongelmia ja jouduin uusimaan sitä aivan liikaa. Rystykrossi tuntui olevan omassa hallussa, mutta kämmen puoli enemmän Topin. Pelasimme no-add formaatissa ja vein aluksi pari niitä, mutta Topi taisi voittaa enemmän pisteitä. Yritin pitää vain järkevinä ja pitkinä peruspelin, mutta muistan tehneeni tyhmimmän lyöntini hänen eräpalloon. Ensimmäinen stoppari rystykrossina ja vieläpä leveäksi, 5-7.

Toisessa erässä sain kenties hieman paremmin syöttöä ruutuun, ehkä 60%. Erä meni kuitenkin tasaisesti, tällä kertaa minulle, 6-4. 10-taiskaan painotin varminta lyöntiä eli pitkää rystykrossia ja jalkojen käyttöä helpoissakin palloissa. Tein varmaan yhden helpon virheen ja matsi mulle 10-6. Noin kaksi tuntinen matsi kyllä tuntui jaloissa, vaikka no-add lyhensikin geimejä.

Seuraavan päivän semifinaalin sain sitten kovemman luokan lyöjän. Olli-Heikki Liikalasta näki, että junioritennistä oli pelattu. Kämmen ja syöttö oli melko A-luokkaa, vain rystyssä pysyin mukana ja jopa painostin. Hän teki alkuun hieman virheitä ja rohkealla pelilläni menin 2-1 johtoon. Sen jälkeen en enää pitänytkään syöttöjäni, jotka edelleen kärsi epärytmistä. Lisäksi Olli paransi toisessa erässä syöttöään ja varmensi peruspeliään. Pääsin silloin itsekin hyökkäämään, mutta hyökkäyslyöntivire oli kadonnut puolustaessa. Ollin syöttö tuli pidemmällä varrella yli 170kmh ruutuun. Vaikka syöttö oli yleensä keskellä, en saanut matalia palautuksia, vaan kaveri pääsi painamaan heti palautuksestani. Myös kakkossyöttö oli sen verran kova, etten kyennyt hyökkäämään. Olin matsin lopun selkeästi huonompi. Ottelupalloon syöttö puoleen väliin sivurajaa oli sen verran kova niitti, ettei sitä olisi palauttanut Nolekaan. 2-6, 0-6 ja syöttöä kehittämään häntä koipien välissä.

Paras urheilukanava juuri nyt

Maailman paras ja laajatasoisin lentopalloliiga on jälleen italialainen. Miesten Superliga on välierävaiheessa ja jo puolivälierissä nähtiin todella kovatasoista lentopalloa.

Eilisistä kahden puolivälierän tasosta kertoo ehkä enemmän joukkueet, jotka hävisivät tämän ratkaisevan viidennen matsinsa. Piacenzan kuusikossa lähti laitumille mm. Simon, Leal, Lucarelli, Romano, Brizard. Civitanovan kentällä taasen niinkin legendaariset nimet kuin Zaytsev, De Cecco, Yant, Nikolov, Chinenyeze ja Lagumdzija lopettivat kauden, toivottavasti ei kukaan lopullisesti. Mutta vielä kovempia tiimejä siis jäljellä! Kuukausi tätä huvia maksaa huimat 8e/kk https://tv.volleyballworld.com/ :ssa, englanniksi selostettuna ja biitsin World Tour kaupan päälle.

”Symmetrinen ja neutraali” syöttöharjoitus

Olen pelannut sarjapelejäkin viime aikoina. Menestys ei ole ollut toivottua, siksi otsikoin tämän raportin positiivisemman mieleyhtymän kautta, jolla lopetin tappiollisen sarjamatsisession.

3. divarin matseissa olemme putoamiskurimuksessa, mistä voin syyttää itseäni. En ole onnistunut juurikaan hyvin niissä. Kahdessa viimeisessä olen pelannut neluria, joissa ykkössyöttöni yskiminen tuottaa suoraviivaisemmin tappiollista tulosta. Edellisessä matsissa ryssin jopa kaksareilla syöttövuoroni kaverille, kun mahdollisuudet oli voittaa koko matsi.

Eilen pelasin myös kaksaria, mutta tasaisista peleistä huolimatta tulostaulu jäi osaltamme varsin laihaksi. Hyvinkääläisessä vastustajassamme oli varsin tuttuja ukkoja viime turnauksistani. Jari Niemen ja Ville Salmisen hyökkäävät peruslyönnit ja hyvä syöttö- ja verkkopeli takasivat voiton heille. Pääsimme Jaakko Utriaisen kanssa haastamaan heidät toisessa erässä. Jaakolla pelasi hyvin kova ja matala peruslyönti, kun kaveri tuli verkolle ahnaasti. Samoin pidimme hänen syöttöjään helpommin. Itse en tosin päässyt dominoimaan verkkoa, kuten heikompia vastuksia vastaan, niin kovaa viuhui vastustajan kämmen. Meillä oli myös vaikeuksia toteuttaa sovittuja etumiehen viistoleikkauksia suoraan syötöstä, mikä ei tuottanut normaalia tulosta. Pidin kuitenkin yhden syöttöni, mitä voi pitää edistyksenä edellisestä nelurista :D. 1-6, 3-6.

Kaksarissa oli vastassa Jari, jolle olin melko alakynnessä viime kohtaamisessa. Tiesin kuitenkin, että hänen kova hyökkäyspelinsä voi piiputtaakin. Niinpä keskityin pallojen hidastamiseen ja kaverin pitämiseen takana. Rystyn painostus olisi ollut vielä mukava lisä, sillä se oli pieni heikkous hänellä. Aloitimme heti pitkällä syöttövuorollani. Tasaisista peleistä huolimatta pelit kääntyivät Jarille. Sain syöttöönkin hieman ideaa, kun yritin kickillä painostaa hänen rystyään ja silloin saatoin ehtiä verkollekin. Muuten Jari huolehti pallorallien todella lyhyestä kestosta, sillä hän halusi hyökätä joka paikasta. En saanut häntä lopultaa virheilemään tarpeeksi vaan pelit kääntyivät tasaisesti hälle. En saanut pidettyä edes 40-0 syöttövuoroani. Viimeinen hänen syöttövuoronsa oli taas yli 10 minuuttinen varmaan, mutta lohduttomasti mun kannalta: 1-6, 1-6.

Kenttävuoroa kun piisasi ja energiaa lähinnä Jarin pikaisen pelityylin takia, jäin harjoittelemaan syöttörytmiä. Kun keskittyy liikeratoihin, olen huomannut, että syöttöruudut saattavat häiritä harjoittelemista. Siihen kun voi lyödä eri kohtiin ja eri kierteillä. Jos tähtää neutraalisti keskelle ruutua, silloin häiritsee kahden syöttöruudun erilaisuus. Ainakin minua, sillä syötän paremmalla rytmillä B-ruutuun. Olen tavannut asettaa jalkojen linjan ruutujen oikeaa kulmaa kohti, samoin kuin katseeni palloa nostaessa. Koska ruudut ovat silti vieläkin erilaiset kohteet, treenaan syöttämistä ruutujen kannalta symmetriseen paikkaan eli T-pisteeseen. Tällöin jalat tulevat vastaavasti takalinjan keskiviivanpätkän kohdalle ja jalkaterien kautta vedetty suora tähdätään B-ruudun puolen välin kohdalle. Tämä on siis kuvitteelisen keskiruudun oikea kulma. Siihen asetan siis myös katseeni pallonnostossa.

Tästä asennosta kun yritti mahdollisimman tavallista flatin ja kickin yhdistelmää T-pisteeseen puolisen tuntia, se alkoi osua ja tuotti mukavan treenin tunteen. Toivottavasti se edisti myös lihasmuistijälkeä, joka tuntuu edelleen puuttuvan syötöstäni.

Do It Yourself: Volleyball shoes

Ingredients:

• Volleyball (normal size)
• Shoes (prefer made ugly and trendy in Stockholm)

Recipe:

01

---

Peel Volleyball

02

---

Glue Shoes

03

---

Enjoy

Hiihtolomavireessä

Kävin etelän leirillä hukkaamassa syöttöni ulkoilmaan ja sitä ei nyt tuntunut saavan toimimaan. Hyvinkäällä järjestettiin mitä houkuttelevin päiväkisaformaatti, nimittäin MB3 yli 20-vuotiaille. Pelasimme vain neljän hengen alkulohkot fast four tyyppisinä matseina ilman jatkopelejä. Lohkoihin järjestettiin mahdollisimman samoilla rankingeilla, jotta matsitkin olisivat mahdollisimman tasaisia.

Turnauksen tulos oli melko samanlainen kuin aiemmin talvella Riihimäellä. Pelasin ensimmäisen matsin heikolla vireellä Janne Jääskeläistä vastaan, mutta hän pelasin vielä heikommin. Voitin, mutta Janne puolestaan paransi ja voitti niukasti kaksi seuraavaa vastusta, joille minä puolestani hävisin selvästi. Kolmas vastustajani oli sekin tuttu Riihimäen kisasta. Santtu Wallin piti minua pihdeissään lähes yhtä selvästi kuin viimeksi. Toisena matsina minulla oli uusi tuttavuus, Juho Välikangas. Hänkin hallitsi matsia paremmalla perus- ja syöttölyömisellään.

Kaikissa otteluissani oli vastus kovin hyökkäyshaluinen, ja pidemmät pallorallit loistivat puuttumisellaan. Niinpä tyypillisesti peruspelini osuma jää silloin tavallista heikommaksi, kun ei ole aikaa jauhaa peruskrosseja. Suurin puutteeni oli kuitenkin syötön pysyminen epärytmisenä, enimmäkseen huonon noston takia. Perussynnistäni en päässyt eroon yhdessäkään syöttövuorossani. Muutamasta yksittäisestä hyvästä ykkösestä huolimatta sen teho mateli 50% paikkeilla koko turnauksen.

Aamuvireisen ottelun Jannea vastaan teemani oli selvä; vain pitää pallo keskellä ruutua ja takana. Janne hoiti sitten helpot virheet huolettomalla hyökkäämisellään. Numerot tulivat turhankin selvästi minulle 4-0, 4-1. Juhoa vastaan numerot olivat 3-5, 1-4. Santtu oli kovalla pelipäällä; 0-4, 2-4.

Ainutlaatuisena tilastokummajaisena sain ainoan voittoni lopulta tavallaan turnausvoittajasta, Jannesta, joka (minulle) hämmästyttävästi voitti siis seuraavat matsinsa.

Tuotearvio: Pascal box

Painepullo pallojen säilytykseen tuli vastaan padel-kentällä, mutta se sopii yhtä hyvin tennispallojen säilytykseen. Purkin painemittarissa on vielä kolmaskin pallotyyppi kaikista kovimman paineen kohdalla: Frontenis. Se EI tule olemaan ”seuraava trendilaji”.

Itseäni kun en kuvailisi ”välineurheilijaksi” (ennenkuin huomasin pelanneeni 8v. huonolla mailalla), halusin lisätä pelipallojen elinaikaa varsinkin tenniksessä. Noin 60€ arvoinen Pascal Box on kokeilemisen arvoinen. Siihen tulee käsipumppu ja tiivisteen voitelugeeli mukaan.

Pallojen ikää se tuntuisi lisäävän paineen osalta ehkä 1,5-2 -kertaiseksi. Karvapinnan kulumaa se ei luonnollisesti estä, mikä hiertää tarkempia välinefriikkejä. Purkin käyttö ei ole aivan ongelmatonta. Sinne voi kulkeutua likaa massakentältä. Tämä lienee syynä, että purkki ei ole helposti tiivis, vaan voimaa joutuu käyttämään kannen kierrossa. Toisaalta useampi tiivistepintojen putsaus ja voitelu auttanee tähän. Lisäksi venttiili ei ole täysin varmatoiminen pumpun kanssa, vaan sen joutuu joskus yhdistämään uudestaan.

Suosittelen kuitenkin tuotetta niille, jotka eivät ole koukussa tuoreen pallopurkin kumin käryyn ennen jokaista treeniä.

P.S. Tekoälyn arvio:

The content is in Finnish.

– Consider providing a brief introduction or background information about the Pascal Box and its purpose.

– Include a short section about where to purchase the Pascal Box or its availability.

– Add a conclusion summarizing the benefits of the Pascal Box for prolonging the lifespan of tennis balls and its overall effectiveness.

– Address the issues with the container’s seal and valve by suggesting potential solutions or workarounds.

– Elaborate on the product’s usability and any specific instructions for optimal results, such as frequency of maintenance and usage.

– Highlight the potential environmental impact or sustainability aspects of using the Pascal Box.

Syöttö pykii edelleen

Viime matsit ovat olleet kolme neluria ja yksi kaksari 3. divarissa ja 45v. 1. divarissa. Yhteistä niillä on, että syöttö ei suju, mutta peruslyönti sujuu. Myös lentolyönneissä on hieman parantamista, etenkin smashissa. Tämähän kertoo siitä, että mailan vaihdolla on vaikutuksensa juuri siihen peruslyönnin suuntaan syöttö-/lentopelin kustannuksella. Siksi myös alunperin vaihdoin tyvipainoisempaan, jotta saan syöttö-/lentopelini kuntoon.

Pääsimme 3. divarissa pelaamaan varsin taitavia senioreja vastaan ja ekassa erässä pidimmekin homman hallussa ehkä parhaalla vireellämme koskaan. Varsinkin parini Robert Ashornin syöttö- ja takakentän peli toimi hyvin alussa minun napsiessa varsin hyvällä teholla hedelmiä verkolta. Pidin myös kaikki alun ykköseni ruudussa ja toisenkin syöttövuoroni. Erä meille 6-3.

Toisessa erässä otteemme alkoi liusumaan. Viileä sisätila jähmensi parini virettä ja minä sössin verkolta vaikeiden onnistumisien vastapainoksi helppoja smasheja. Vastustaja ei niinkään virheillyt ja vei 3-6. Lyhyessä kolmannessa yritettiin keskittyä peruslyöntivalintoihin, mutta vire oli mennyttä ja matsi 3-10. Pari helppoa mokaa kyllä päästin suustani senverran kovin kiroillen, että halli paheksui ja sain pyydellä anteeksi.

Pääsin pitkästä aikaa sitten sarjakaksinpeliinkin ja vieläpä ”kotikentälle” Taliin Veikkolan Tennistä vastaan. Olin valmistautunut hyvin, mutta lyöntivirettä oli haettu pikemminkin penkkiurheilemalla kuin kentältä. Simo Sipola oli vähemmän pelannut viime vuosina ja hänellä oli vaikeampaa hyvin pomppaavien pallojen kanssa. Itse sain pallot ruutuun paremmin paitsi ykkössyöttö ei tahtonut löytää virettä. Se pysyi alle 50% koko matsin ajan. Joko nosto tai vajaa vartalonkierto/kautta vasemman jalan ponnistus olivat koko ajan epäsynkassa ja tulos voimaton flatti syöttö ja luultavasti jalkavirhe. Kakkoset pysyivät kuitenkin ruudussa hitaana ja Simolla tuli helppoja virheitä varsinkin korkeista rystyistä. Pelit tulivat aika tasaisesti mulle 6-2.

Toisessa erässä vastuksellani loppui hieman jo usko ja sain lopussa jopa ykkösen ruutuun. Tällä kertaa mietin vain koko liikesarjaa etukäteen, enkä keskittynyt vain joko jalkoihin tai käsiin. Täytyypä muistaa jatkossa. 6-0.

Jatko tulikin heti perään nelurin muodossa, parinani Antti Korhonen. Vastustajat Käppi ja Varnala tulivat ahkerasti verkolle, mutta heidän varmuus siellä oli meitä heikompaa. Parini Antti viithyi enemmän takana ja paransi peliään, kun virkosi pitkän kaksaritappionsa rasituksista. Itsekin sain nyt ykköset sisään ehkä jopa 60%:sti. Oma peruspelinikin tuntui hyvältä. Varmemmalla tekemisellä 7-5, 6-2 voitto!

Paluu paskuuteen

Mukamas hyvää tennisvirettäni piti lähteä kokeilemaan Lappeenrantaan asti. Viikon treenit enteili kyllä vaikeuksia etenkin syötössä ja melko farssia se olikin tällä kertaa. Varsin nöyryyttävä tappio tuli selkeästi heikommalle lyöjälle.

C-luokan päiväkisa oli suunniteltu melko raa’aksi: kerrasta ulos täysmittaisilla alkuerillä. Niinpä mahdolliset kolme viimeistä matsia tulisivat putkeen. Ja puolet pelaajista saa liian vähän matseja. Ei näin.

Harvoja hyviä puolia tappiostani oli, ettei tarvinnut pelata lisää välittömästi kahden ja puolen tunnin matsini jälkeen.

Vastustajani, Simo Niemi, oli omien sanojensa mukaan ”katutennispelaaja”. Hänen tekniikkansa oli lyhyen swingin hitaita flatteja melko nousevasta pallosta. Mailan ja kropan pystystä asennosta päätellen ei paljon voimaa ja kierrettä ollut luvassa. Iskut ja lentolyönnit näyttivät lähtevän hieman läntisellä otteella. Näiden lämmittelyjen perusteella odotin myös helppoja virheitä kaverilta, mutta niistä hän ei kärsinyt missään vaiheessa. Erityisesti hänen verkkopelinsä tehokkuus yllätti, koska siinä tekniset puutteet yleensä realisoituu useammin virheiksi kuin takana. Simo piti pelinsä kasassa lähes ilmiömäisesti ja riittävä liike riitti neutralisoimaan runsaat hyökkäystilanteeni.

Eniten petyin syöttööni. Vaikka se tuntui alussa hyvältä, en saanut voimaa ja rytmiä sujumaan kokonaista geimiä kertaakaan. Joko nosto tai liian aikainen vartalon kierto oli koko ajan pielessä ykkösissä. Lisäksi Simo palautti virheettömästi tosin hiljaisesti keskelle kenttääni. Sain ehkä kaksi suoraa pistettä syötölläni, mikä on hämmästyttävän vähän, koska rytmittömyys siinä häiritsee yleensä vastustajaakin.

Simo vei tärkeitä palloja ja minusta tuntui, että voitin vain selvät pelit. Simon syöttö oli helppo ja pääsin peruspelissä niskan päälle. Krossien kautta tulin ahkerasti verkolle, mutta verkkopelini oli heikolla osumalla alussa. Simo ohitteli ja nosti myös hyvin ja ärsyttävän hitailla lyönneillä. Hän meni 2-5-johtoon, jolloin sain vähän vapautuneempaa hyökkäyspeliä. Pelastin pari eräpalloa, mutta tiebreikkiin mentiin. Draivi ei vain pysynyt enkä saanut syötöstäni edelleenkään apuja. 7-9.

Verkkopelini parani vaikeissa palloissa, mutta helpoissa ja hitaissa Simon lyönneissä tuli edelleen huonoja osumia. Simo kyllä löi tarkasti ollessani verkolla. Hain pari rystyvolleyta syöksymälläkin, mutta Simo viimeisteli ne verkolta. Odotin koko ajan ottelun kääntyvän minulle tai edes Simon väsyvän, mutta se ei näkynyt ainakan hänen tuupeissaan. Houkuttelin mielellään myös Simoa verkolle, koska oletin hänellä puutteita verkkopelissä. Mutta hän pelasin ne tehokkaammin kuin minä. Huolimatta hieman peruslyönnin näköisistä lentolyönneistä Simo luki krossini hyvin ja otti vielä askeleen lähemmäksi verkkoa pistäessään palloon tyhjään kenttään. Myös iskut tulivat hyvällä osumalla ja teholla. Hänen positionsa ja ohitusten lukemisensa takia minun olisi pitänyt käyttää hyvää lobbiani useammin, mutta onnistuin siinä vain kerran! Lipsahdin taas 2-5-tappiolle, mutta voitin loput pelit, 7-5, pelastaen kaksi matsipalloa.

Ottelutaiska taas Simon heiniä. Pääsin kuitenkin 4-1-johtoon vain syöttääkseni entistä paskemmin jopa kaksi tuplaa. 6-10 ja saatiin vähän krampin oireitakin oikeassa pohkeessa 2,5h päätteksi.

Päätin heti, etten jää tähän pitäjään muistelemaan tappiota illaksi, vaan jätän majoitukseni ja toivon huuhtovani tappion kalkin oluella VR:n palveluissa jo ennen Kouvolaa. Lappeenrannan lähiön tennishallilta ei vaan tuntunut löytyvän kyytiä keskustaan. Paikallisreittiopaspalvelu nimeltään Jouko meinasi, että paikallisbussit olivat jo sammuneet klo 18 aikaan. Google Maps puolestaan ei edes tiennyt Lappeenrannan lähiliikenteestä. Kokeilin piruuttaan liftata vilkkaalta bussipysäkiltä tai kenties bongata taksin. Vartin aikana ei yksikään n. 40 autosta edes hidastanut 20 asteen pakkasessa. Valitsin apostolin ja välittömästi sopiva bussilinja pyyhälsi ohitseni Joukon tästä kertomatta. Latvapalo oli tässä vaiheessa kohtalainen.

Ilahduttava turnausvoitto tällekin vuosikymmenelle

Viime vuosina olen pelannut enimmäkseen ikäluokkarajoitettuja C:n kisoja, mitkä ovatkin huokuttelevimpia tasoltaan. Junioreja vastaan ottelukokemukset kun ovat yleensä turhan nopeita suuntaan tai toiseen, eikä välttämättä ajatusmaailmatkaan kohtaa kentällä. Senioreja vastaan matsit ovat mielenkiintoisempia, mutta huonona puolena vaihtelevampi vastustajan lyöntitekniikka/-taktiikka sekoittaa yleensä oman peruslyömiseni tasoa. Tämä on yksi syy miksi olen mielestäni pelannut alle tasoni kaikissa senioreiden turnauksissa. Olen yleensä lähtenyt ykkössijoitettuna C-luokan kisoihin, mutta edes finaalipaikkaa ei löytynyt tilastoistani. Nyt saatiin kuitenkin korjaus tähän tappioputkeen ansaitusti, kun vastustajien taso oli selvästi alle omani ja pystyin pitämään oman lyömiseni riittävän tasaisena.

Hyvinkään ONSE-areenalla tunsi itsensä tervetulleeksi, vaikka paikallisia puuhamiehiä näkee harvemmin nykyään. Vieraampi alusta ja halli tuntui kuitenkin vaikeammalta pitää hyvä osuma peruslyönneissä, kuin esimerkiksi Talin ideaalisissa oloissa. Jostain syystä en saanut aivan parasta osumaa irti missään matseistani, mutta heikkojen hetkien puuttuminen ratkaisi.

Pelasimme MC35-luokassa no-add säännöllä muuten täyspitkiä eriä, paitsi kolmas 10-tiebreakkina. Ensimmäinen matsini Antti Nummelaa vastaan oli miellyttävä aloitus. Antti oli suhteellisen tasainen lyöjä, jolla kämmen oli paras ase. Rystyltä tuli heikompaa ja syötössä oli suurin ero edukseni. Sain heti mukavan avausgeimin: onnistuin taaksepäin juoksusta olanyli smashissa sivurajasta läpi. Ottelu eteni tasaisena, vaikka yhtään no-add pistettä ei nähty. Antilla osuivat onnistumiset samoihin geimeihin ja hän vei ne selvästi. Pidin kuitenkin syöttöni paranevaa tahtia. Ykköseni oli kohtuullisesti ehkä 60% sisällä. Ainoastaan toisessa erässä notkahdin rytmittömään flatti ykköseen, mikä on ”leipävirheeni”, mutta onnistuin silti pitämään ne. Pääsin paljon verkolle, jossa nähtiin viihdyttäviä miekkailuja. Antti onnistui hieman tehokkaammin verkolla, mutta minä pidin kuitenkin hyökkäävämmän aseman ja vein niukasti peliä. 6-3, 6-4 minulle oli aika kuvaavat luvut. Pienestä katsomosta tuli kivasti kehuja ja syystäkin tämä olikin ehkä viihdyttävin matsini näistä kolmesta.

Seuraavana päivänä pelasin jo semifinaalia Riccardo Da Saccoa vastaan, joka olikin varsin viheliäinen lyöjä. Vanhemman valtiomiehen tekniikka muistutti tyypillistä nelurisenioria, jossa pallot otetaan noususta niin edessä kuin takana. Vasurin rystyllä tämä ei tuottanut koskaan rytmikästä yläkierrettä, vaan kaikkia muita neppailuja, usein stoppareita. Kämmen oli hyökkäävämpi, mutta melko kierteetön ja hasardi. Aika äkkiä opin, että tässä kannattaa taistella pallo kaiken yläkierteen avulla takakentälle, josta noususta lyöjä tekee virheitä. Tätä taktiikka hakiessani pääsin aika helposti 3-0-johtoon, josta tiukkojen vaiheiden hallitsejana pääsi Riccardo 3-4-johtoon. Mantrasin itselleni pitämään jalkoja työssä, ja syviä yläkierrekrosseja, eikä yhtään houkuttelevaa stopparia, jotka Riccardo luki ja ehti hyvin. Erä kääntyi näin minulle 6-4.

Toisessa erässä minut murrettiin myös kahdesti, joten syöttö ei ollut hyvä. Se riitti kuitenkin, kun pidin ykköserässä hyväksi havaitsemani taktiikan. Erän loppu oli helpompi, kun sain hieman ykkösenkin kulkemaan, 6-3.

Saman illan finaalimatsi oli tällä kertaa lopulta helpoin. Alku oli kuitenkin kaikkea muuta. Henrik Lyra oli selvästi vähemmällä kokemuksella liikenteessä, minkä näki melko lyhyen swingin ja vähemmän kierretyistä lyönneistä. Ne kuitenkin toimivat alussa. Hän operoi isoilla hyökkäyksillä sivurajoilleni ja onnistui menemään 0-2-johtoon hyvällä pelilllään. Hämmästelin, että tällä kyydillä noutaja tulee minulle jatkossakin, mutta sitten tahti kääntyi hänen virheilyksi. Varsinkin kun hidastin lyöntejä ja lisäsin kierteitä, tuotti hitaampi rytmi runsaasti helppoja virheitä. Lisäksi hän yritti turhan agressiivista kämmenhyökkäystä sen varmuuteen nähden. Olin myös verkkopelissä edellä ja loppuerä tuli yllättävän helposti 6-2 mulle.

Toinen erä jatkui hallinnassani, vaikka numerot oli tiukemmat. Sain myös syöttöni toimimaan hyvin, mikä tuotti suoriakin pisteitä. Henrikillä ei syötöstä ollut etua. Hän vei pari tärkeää palloa, mutta minä ottelua ja finaalin toisen erän 6-3.

Vuosi oli erityisen kiva päättää turnausvoittoon. Vaikkei kovaa vastusta tullut vastaan, on pelin pysyminen riittävällä tasolla hyvä juttu. Lisäksi vastustajat ja muu kilpailuväki osoittautui Hyvinkäällä erittäin lämminhenkiseksi, mikä lisäsi mielihyvää.

Muistelin, ettei finaalivoittoa ole ihan lähivuosina tullut ja tarkistin asiaa Tennisässän tilastoista. Siitähän olikin jo kymmenen vuotta, kun voitin vuodessa kahdeksan turnausta ja sen jälkeen en yhtään 10 vuoteen! Toki tästä ajasta suurin osa meni B-luokan kisoissa, mutta viimeiset n. neljä vuotta takaisin C:ssä, mikä on tosin kovatasoisempi kuin viimeksi. Samalla tutkin kauanko tuskailin heikomman Wilsonin tikun parissa. Sillä pelattiin kahdeksan vuotta ilman turnausvoittoa. Ilmankos vaihto lämmittää!