Hermoromahus

Sisäkausi oli lähellä käynnistyä voittojenkin osalla, mutta matsi kääntyi todella murheellisesti. C yli 40v-luokassa oli tarjolla jälleen mukavaa vastusta, mutta oma peli pitäisi saada normaaliksi, jotta voittaisin näitä.

Vastukseni Tatu Makkonen omasi todella maagisen kämmenen, mutta rystyltä ei tapahtunut oikeen mitään. Varmaan suurin peruslyöntien ero mitä tullut vastaan. Niinpä vasurin rystyä piti painostaa syötölläkin. Aluksi syöttöni sujuikin. Tatullakin oli hyvä ykkönen, mutta se katosi pelin edetessä. Voitin tiukkoja pelejä Tatun rystyvirheillä. Välillä pääsin hyökkäämään rystykrossillakin läpi, kun Tatu jätti kämmenelleen paljon tilaa. Jos hän ehti kämmenellään palloon hyökkäys oli matala ja tarkka. Kämmeneni tuntui kipsaantuvan, koska pallot oli rytmittömiä enimmäkseen rystylleni ja alustakin oli nopea, Martinmäen halli.

Matsi jatkui lievässä komennossani, mutta selkein luvuin 6-1, 4-0:aan asti. Taisin siinäkin päästä syöttämään pelipalloja 5-0:aan. Tatu vei kuitenkin seuraavia geimejä tiukasti. Kun ottelu tasoittui, alkoi syöttöni ja kämmeneni kipsata. Silloin syötössä rintamasuuntani kääntyy liian lentismaiseksi ja syöttö on verkossa ja luultavasti jalkavirheenä. Tatun pienen marginaalin kämmen löysi kenttään mitä ihmeellisimmin tavoin. En yleensä hermostu tuuripalloista, mutta seuraava jäi kyllä kalvamaan. Olisko 4-3-tilanteessa, kun hän johti verkkopompuissa jo selvästi, pääsin yrittämään vissiin kahta smashia verkolla gorilla selässä. Tilanne kääntyi Tatun hyökkäykseksi, joka pomppasi kahden verkkopompun kautta sivurajaan. Tämän jälkeen en tainnut saada enää yhtään hyökkäystä tapettua verkolta. Maailma synkkeni sen verran, että päästelin höyryjä, kun katsojat on siinä hallissa ikkunan takana. Toki kahdelle muulle kentälle ja vastustajalle sain pahoitella äänekästä käytöstäni. Hävisin erän 4-6. Jonkinlaista asennetta oli jäljellä viedä ottelu-tiebreik, mutta latvapaloni oli vahva ja Tatun kämmen myös. Lohduton esitys; 5-10. Onneksi ensi kuussa jatkuu hyvin loppunut massakausi.

Klassinen pohjanoteeraus kauden alkuun

Sisäturnauskausi saatiin käyntiin ja odotukset unohdettiin perinteisesti laskea riman alle. Treenitauko ja vieras alusta turmelivat lopulta kaikki lyönnit ja katsomo kutsui pari päivää haaveiltua aiemmin.

C-luokka yli 30-vuotiaille Myllypurossa houkutteli haaveilemaan paremmastakin menestyksestä. Olin kuitenkin yli viikon ollut ilman tennistä vapaaehtoistöissä Tampereella pelatuissa lentiksen EM-kisoissa. Pelasimme kentällä, jossa oli aika uusi alusta, minkä kitka tarkoitti myös kierteen vahvaa vaikutusta pallon pomppuun ja siihen oli vaikea tottua. Vastukseni Pekka Kurikka oli hyvin tuttu, koska pelaamme samassa M40-joukkueessa.

Matsi alkoi hyvin heikolla tuntumalla molempien peruslyönnissä. Kurikalla oli ehkä vielä enemmän hakemista varsinkin kämmenpuolella, joka näyttää hieman takapainoiselta osumalta. Helppoja virheitä tuli puolin ja toisin, mutta syöttökään ei sujunut kummaltakaan, vaan murtoja tuli. Kun Kurikka sai kämmenensä toimimaan, rysty oli parempi painostuksen kohde. Hän tuli herkästi verkolle ja luki hyvin palloa, vaikkei lentopeli kauhean vakuuttavalta näyttänyt. Oma peruspelini pysyi myös astetta epävarmempana ja yritin vain hokea ”jalkoja ja krosseja”, että edes peruslyönnit pysyisivät ruudussa. Epärytminen kämmenkrossi tuntui erityisen epävarmalta, mutta myös verkkopelini tuotti hämmästyttävän helppoja virheitä. Etenimme tiebreikkiin murrellen. Sen pidin jotenkin varmemmalla pelillä 7-4.

Toisessa erässä sama tahti jatkui. Ykköseni oli ehkä reilu 50% sisällä eikä tuottanut pisteitä, mutta nyt pidimme sentään syöttöjämme. Kurikka tuli paljon verkolle, mutta en onnistunut ainoassakaan koholyönnissä, samoin kuin joka ainoa stoppari jäi verkkoon. Kaikista eniten kuitenkin pänni helpoimpien leipälyöntieni mokailu, kuten helpot rystylentolyönnit tyhjään kenttään ja jopa rystyslaissi jäi pari kertaa verkkoon. Niinpä mentiin ottelutiebreikkiin 3-6-erätappiolla.

Aloitin huonosti 0-3-tappiolla, mutta tsemppasin 6-3-johtoon. Sitten Kurikka pelasi rohkeammin ja vei 8-10 erän. Tästä ei jäänyt kuin onneksi lähes 2,5-tuntinen liikuntasuoritus hampaankoloon, eikä suunta kuin ylöspäin.

Eurovolley Tampere

Turistina Tallinnan Kalevin klubilla

Kävin ennen Tallinnan reissua lämmittelemässä pyöreän lukeman 300 Tennisässä-tietokannan voittosarakkeeseen. Tänä kesänä nelosdivarimme lohko on ollut totuttua heikompi vastustajien osalta ja siellä ollaan suhteellisen kevyesti säilytetty puhdas voittotili. Tällä kertaa olin vain nelurissa, josta melko rutiinilla voitto.

Tallinnan ITF-seniori kisaan oli ilmoittautunut varsin vähänlaisesti pelureita. Varsinkin suomalaisten vähyys ihmetytti, kun vertaa esimerkiksi kalliimpaan Hangon vastaavaan kisareissuun. Tämä yksi perinteisemmistä kisoista järjestettiin 37. kerran hienoilla Kalev-klubin massoilla n. 38 pelaajan voimin. Naisia löytyi vain yhteen round robin ikäluokkaan.

Pelasin yli 35-vuotiaitten luokassa ensimmäisen matsini ranskalaista Jonathan-Pierre Lionia vastaan. Hänellä oli hieman epävarma tekniikka, varsinkin rystyltä sain helppoja virheitä paljon. Pidin keskittymiseni jaloissa, marginaaleissa ja syötössä ja sain pelini pysymään rauhallisesti ruudussa hyvässä kelissä. JP kikkaili ja houkutteli minua verkolle, mutta viimeistelin riittävän tehokkaasti. Syötöllä sain myös kivasti aikaan häntä vastaan. Voitin ekan erän 6-1. Toisessa erässä hän onnistui alussa mennen 2-0 johtoon. En kuitenkaan muuttanut mitään ja pelini taso vei minut lopulta 6-2 voittoon.

Semifinaalissa kohtasin kovemman kannon kaskessa, Janar Kalmusin. Hänellä oli loistava tekniikka ja tykkäsi hyökätä nopeasti pitäen pallot lyhyinä. Varsinkin kämmen oli iso. Lähdin itse mukaan ehkä liikaakin lyömiseen, kun myöhemmin kuulin, ettei hän olisi tykännyt pitää palloa kentässä puolustavampaa pelityyliä vastaan. Nautin kuitenkin pelistä, enkä viitsinyt lähteä tuuppaamaan. Syöttöni oli kuitenkin astetta enemmän verkossa kuin aiemmin, miten käy, kun yritän sillä liikaa. Luvut 2-6, 1-6 oli aika kuvaavat, kun lähdin haastamaan häntä kovassa lyönnissä, mikä ei toiminut näin hyvää lyöjää vastaan.

Tallinnassa on kuitenkin hauska piipahtaa. Muutenkin Baltian ja Puolan kisat ovat osoittautuneet parhaiksi vieranvaraisuuden osalta, suomeksi iltajuhlien. Ehdin myös käydä katsomassa beach tennis -kisoja Haven Kakumäen beach volley/tennis keskuksessa. Viron kova beach tennis -suosio näkyi osallistujien määrässä ja tasossa. Alla Rivo Vesikin tyylinäyte syötössä.

Nousujohteinen viikko lähes huipentui Kuopiossa

11 palloilukerran viikko tuotti lopulta melkein turnausvoiton erinomaisella Kuopion reissulla. Kipsiäkin tosin koettiin.

Pelasin viikolla sarjamatsit, joissa oli pykälän heikompi vastus, että kaksarini ja nelurini tuotti melko selvät voitot. Tennis on kuitenkin siitä hauskaa, että helpolla ne ei koskaan tule. Kipsiä ei saa tulla, koska palloa ei saa muuten helpponakaan kenttään. Ja epärytminen vastustaja sen parhaiten aiheuttaa.

Perjantaina sain pitkästä aikaa maistaakin kipsiä, kun kohtasin MC:n avauskierroksella 14-v tytön Väinölänniemen massoilla. Aavistelin, että astetta puolustavampi pelityyli rikkoo rytmikkääseen hyökkäykseen tottuneen paikallisen lahjakkuuden pelin. Niin se myös teki, mutta siinä kärsii myös oma hyökkäyspelaaminen. Matsia seurasi myös yleisöä toistakymmentä ja pari tuttua, joita kiinnosti, miten heidän junioritoivonsa vastaa ykkössijoitetun seniorimiehen hämmentämiseen.

Vaikka kävin lyönnit hyvin läpi tunnin treeneillä aiemmin päivällä, oli varsinkin syöttöni kipsissä. Eli rytmittömiä ykkösiä verkkoon. Vastukseni löi peruslyönnit yllättävän hyvälläkin yläkierteellä, joiden kanssa olisin ollut vaikeuksissa. Myös pari stopparia yllätti minut ensimmäisessä erässä. Vaikeampi vastustajalleni olivat verkkopeli ja syöttö, kuten junioreilla valitettavan usein.

Suurin vastus kuitenkin alussa oli etuviistosta laskeva aurinko, joka häiritsi toisella puolella. Yritin lyödä vastukselleni aurinkoisempaan kulmaan, mutta en huomannut hänen kärsivän siitä kuten minun. Löin nimittäin paikaltaan rystyltä kaksi täyttä hutia peräkkäisissä helpoissa palloissa. Näin siis mielestäni pallon, mutta en osunut siihen, kun aurinko tuli hieman samasta suunnasta. Sen tuplahämmennyksen jälkeen ei ollut voittaja olo ollenkaan, vaan hymyilin hölmistyneenä. Samoin onnistuin katkaisemaan jänteen samalla puolen, enkä edes huomannut missä lyönnissä se tuli. Voitin kuitenkin erän 6-2 tytön virheillä.

Toisessa erässä tunsin kipsaavani enemmän kun syöttö ei lähtenyt soljumaan. Samalla tyttö piti palloja ruudussa, olin aika nopeasti 1-5-tappiolla. Aloin hakea vain tuntumaa kolmanteen erään, mutta 2-5- tai 3-5-tilanteessa vastukseni alkoi hermostua lisääntyneille hyökkäysvirheilleen. Hän alkoi nyyhkiä pelin aikana ja tajusin, että nyt taitaa riittää pallon pistäminen keskelle ja kakkossyöttö. Niin siinä kävi, ettei vastukseni saanut enää laadukkaita lyöntejä aikaan ollenkaan ja pelastin varmaan vain yhden eräpallon ja vein 7-5. Yritin matsin lopuksi keksiä jotain lohduttavaa ja kannustavaa raskaasti ottaneelle vastukselleni, mutta en tiedä auttoiko.

Toinen matsini oli myös junnua vastaan ja kovassa sivutuulessa. Tällä kertaa oli katsomoon löytänyt Suomen kärki beachvolley-kavereitani, jotka osallistuivat Kuopion Sunsets-tapahtuman beachvolley turnaukseen ja katsomoon. Tällä kertaa pystyin ihan mukavaan suoritukseen kavereiden katsellessa. Ekan matsin syötön kadottamisen ja tuulen takia kannatti lähteä todellakin varovaisella kakkossyötöllä ja varsin suurilla peruslyönnin marginaaleilla. Vastukseni Lenni Laine omasi todella hienon kahden käden (jääkiekkoilijan) rystyn ja heikkous oli vielä lyhyen juniorin syötössä, josta sain myös kaksareita. Lenni oli hieman malttamattomampi peruspelissä ja minä viimeistelin verkolta paremmin. 6-2 ja toisen 6-1 kuitenkin ehkä turhan selvät luvut. Minulta peli oli kuitenkin rentoa ja nyt toimi kaikki lyönnit.

Pelasin samaan lauantai-iltaan semifinaalin Toni Tervoa vastaan. Nyt pilvinen ja tyynempi ilta ei häirinnyt lyömistä yhtään ja rento pelini jatkui. Tonilla oli hyvä kämmen, kesympi rysty, mutta syöttö heikommalla tehoilla. Mursin hänet helpohkosti koko ajan. Hän kuitenkin pelasin paremmin, kun minä syötin ja sain pelin hallinnasta huolimatta pidettyä syöttöni vasta 6-5-tilanteesta.

Toisessa erässä hyvä tunnelmani jatkui ja vastukseni tuntui ehkä hieman väsyvän. Miellyttävä erä oli lopulta helpompi, kun Tonin peruslyönnit ei pysyneet enää niin hyvin ruudussa, 6-3. Tunnelman takasi myös vieressä pelattavan padelin kilpasarjan finaalin lukuisa yleisö.

Finaali pelattiin sateen takia Kuopion mailapelikeskuksessa sunnuntaiaamuna. Sain onneksi väistöasemat majoitukseksi, joten yöunet ja aamiaiset tarjosi erinomaisesti hotellilaiva Wuoksi. Tällä kertaa sain myös peruslyönnit tottumaan sisäalustaan, joka oli kuitenkin hitaammasta päästä. Ehkä pieni hämäryys vaivasi kuitenkin keskikaistalla, josta vastukseni syötti muutaman ässän. Pitkä Alari Puhakka omasi hyvän tekniikan ja isot lyönnit. Heikkous oli sitten jalkatyö ja hitaammat lyönnit. Tämäkin meni enemmän puolustustaisteluksi ja varsinkin rystyslaissia hyödynsin hänen rystylleen. En saanut alussa syöttöäni oikein ruutuun ja minut murrettiin. Eka erä meni 2-6 ja tuntui, että kaveri voisi piestä minut rumemminkin.

Alari kuitenkin lisäsi virheilyään ja sain hänetkin murrettua. Matsia käytiin paljon myös verkolla, mikä nopeutti matsia. Pääsin syöttämään erästä 5-3-tilanteessa, mutta Alari pelasi hyvin tiukat tilanteet. Hänen virheensä palasi kuitenkin 5-6-tilanteessa ja jatkuivat tiebreikissä. Minä sain ykköstä ruutuun, mikä ei ollut tehokas, mutta Alarin liian malttamattomat ratkaisut tuottivat minulle pisteitä. Johdin taiskaa 5-1 ja 6-3 ja vein sen lopulta 4. eräpallollani 8-6.

Kolmas erä oli 10-tiebreik, jossa Alari taas löysi hyökkäyspelinsä. En oikein mahtanut mitään puolustamalla tässä vaiheessa ja tappioluvuiksi muodostui 4-10. Olin kuitenkin varsin tyytyväinen kolmeen hyvään matsiin neljästä.

Kotimainen massakausi alkaa olla pikkuhiljaa paketissa ja onneksi hyvä turnaus saatiin viimeisellä mahdollisella hetkellä. Ja vihdoin voin todeta, että syöttö on nyt useimmiten rytmissä, mikä tarkoittaa, että eteenpäin on menty. Tosin jos se ekan kierroksen tyttö olisi hyödyntänyt kipsini, olisi mietteet aika paljon synkemmät tältä reissulta.

Edit: Kaverini onnistui videoimaan ja selostamaan sekä hutilyöntini, että mailarikon:

Selostus ja kuvaus: Junnu Wainio
Selostus ja kuvaus: Junnu Wainio
Selostus ja kuvaus: Junnu Wainio

Hellepuppelointi kääntyi viime hetkellä

Seuraavaksi Lahden C-luokassa alkoi jo kaivata menestystä, kun tuntui, että pelini palaset pitäisi olla kohdallaan. Sää pysyi alle 25 asteessa, mutta jalat tuntuivat silti jääneen kotia matsin alussa. Vastukseni Jaakko Somersalmi aloitti hyvin. Hänen tarkka kämmen tuntui pyyhkivän rajoja koko ajan, kun itse tuskailin perus krossin pitämisessä kentässä. Myöskään syöttöni ja helpot lentolyönnit tuntuivat vaikealta osua puhtaasti. Hävisin ekan erän 3-6.

Toisessa erässä pelini ei tuntunut lähtevän millään käyntiin. 1-4-tappiolla olin käyttänyt jo kaikki kirosanat ja yritin mantrata mahdollisimman yksinkertaiset ja helpot ohjeet pallon pitämiseen ruudussa; eli jalat kertaa 10 ja pallo keskelle kenttää. Ja niin pallo alkoi pysymään ruudussa. Samalla Jaakko taisi hieman väsyä ja pudotti omaa tasoaan. Tulin ohi 6-4.

Kolmas erä oli 10-tiebreik. Olin päässyt niin rentoon lyöntitunteeseen, että lopputuloksella ei ollut enää niin väliä. Olin kuitenkin 4-1- ja 6-3-johdossa, jossa tein jopa kaksi viimeistä pistettä syötöllä. Jaakko pelasi kuitenkin hyvin ja meni puolestaan 8-7-johtoon. Tässä kohtaa vähän kipsiä molemmilla ja päätin antaa loput vain kaverin kämmenelle, joka näytti kipsaavaan pahemmin. Ottelupallo siltä puolen pitkäksi ja jälleen tuttu 10-8-tiebreik mulle kahden tunnin väännön jälkeen. Taisi olla numerollisesti paras ottelun kääntö uraltani.

Semifinaali sunnuntain helteessä oli vaativampi kanto kaskessa. Lucas Airaksinen oli taitava junnu, joka oli kovaa menossa ylempiin luokkiin. Kämmen oli iso ja heikkouksia ei löytynyt. Hän aloitti kuitenkin epävarmasti etenkin syötön puolella ja pääsin mukaan peliin. Matsi oli kuitenkin rentoa paukuttelua enimmäkseen Lucaksen tahdissa, joko virheillä tai winnereillä. Pysyin mukana kolmen gamen verran, 3-6.

Toinen erä lähti heti Lucaksen komennossa. Nautin kuitenkin pelistäni, joka oli parempaa kuin eilen ja ykkössyöttönikin tippui ruutuun. Lucas vei kuitenkin 4-1 ja 5-2 johdossa ja sain olla lopulta tyytyväinen kolmeenkin geimiin tässä erässä, 3-6.

Lopulta kisaesitykseni jäi plussan puolelle. Sain samassa kisassa toimimaan lopulta kaiken (vaikken ihan samaan aikaan) ja psyykkinen puolikin oli hyvä. Toisessa matsissa ei kiroiluttanutkaan, vaikka tappio tuli. Lahti oli myös mukava paikka viettää lämmintä viikonloppua.

Uusi syy keksitty tappiolle; halli vei lyönnit

Heikko esitys jatkuu, mutta tällä kertaa sisätiloissa. Ennen sadetaukoa ehti pelini lähteä hyvin käyntiin Vierumäen C-luokassa, tasaisella massalla. Vastukseni Mika Itäluoma oli hieman epävarmempi matsin alussa. Hänellä oli hyvin kierretty kämmen, jota varoin alussa. Rysty oli suorempi ja lyhyempi swingiltään, mikä sopi salibandytaustaiselle.

Johdin 3-1, kun vaihdoimme halliin, joka sekin oli sopivan hidas alustaltaan. Vaihdan sisätiloissa hieman suorempaan lyöntiin varsinkin kämmeneltä. Ajoitus ei kuitenkaan tuntunut napsahtavan uomiinsa enää missään vaiheessa. Vai olisiko jalkatyö unohtunut ulos. Vetelin pitkäksi ja leveäksi paljon hyökkäyslyöntejä kun Mika vaihtoi puolustavampaan alakierteeseen. Lisäksi missasin paljon helppoja lentolyöntejä, mikä oli vielä yllättävämpää sisätiloissa. Syöttö kakisteli ekan murron verran, mutta sitten ykkönen alkoi tippumaan hyvin ruutuun. Pääsin hyökkäämään suunnilleen joka syöttöni jälkeen, mutta virheilin ja Mika puolusti ja ohittikin hyvin. Hänen syöttönsä puolestaan oli senverran kesy, ettei se tuottanut vaikeuksia palautuksessa. Mika otti kuitenkin tiukat geimit putkeen 3-5:een asti. Sitten aloin painostamaan hänen kämmentään, koska siellä puolestaan oli hänen rytmiongelmat ja hän peittelikin sitä puolta. Menin puolestani ohi 6-5:een ja pääsin syöttämään erästä. Tähän kohtaan sitten toinen heikko syöttövuoro ja mentiin tiebreikkiin. Siinä tein paljon virheitä ja hävisin 1-7.

Toisessa erässä uskoin edelleen pelin kääntyvän ja puristin 2-2-tilanteeseen asti. Sitten vain virheilyni pysyi ja Mika piti pallot ruudussa. Syöttöni pysyi edelleen hyvänä, mutta viimeistelyni ei. Lopulta tästä tuli toinen peräkkäinen matsini, jossa syöttö oli paras lyöntini. Ja se oli viimekin kertaista parempi. Muut lyönnit sensijaan aiheutti vain kiroilua. 2-6.

Massatennis helteessä voi olla niin huonoa, että jopa syöttö on paras lyönti

Resetoin pari viikkoa ilman tennistä etelänmerillä. Helteet kuitenkin jatkuivat, joten parempaa peruslyömistä ei voi haaveillakaan. Syöttö otti kuitenkin napsun tasalaatuisempaan suuntaan.

Pelasin Hyvinkäällä C-luokkaa toisella kieroksella Tomi Palinia vastaan. Hänellä ei ollut juurikaan kokemusta kilpakaksinpeleistä, vain nelurista. Tämä näkyi hänen lyöntityylistään ja sijoittumisestaan. Taktiikakseni sopi vain korkealle pomppaavien peruslyöntien pito takakentällä. Tämä ei kuitenkaan ollut niin helppoa, sillä kenttä oli pehmeä ja lyöntituntuma heikko. Tomin suorat ja ratkaisuun pyrkivät lyönnit vaikeuttivat rytmini löytymistä. Minun varmuuteni oli kuitenkin vähän parempaa peruslyönnissä ja vein ekan erän 6-2.

Toisesta erässä odotin helpompaa, mutta Tomi vain roikkui mukana varsinkin no-addeissa ja tuuripalloissa. Hän kävi jopa 4-5-johdossa, mutta tsemppasin voittoon 7-5.

Vaikka luvattu helle oli säästänyt meitä ekassa matsissa, toisessa oli sitten noin 28 astetta tuuletonta. Sami Ritvanen liikkui hyvin ja näytti tekniseltä lyöjältä. Hän jätti kuitenkin yläkierteet lämmittelyyn ja alkoi tuupata alakierrettä molemmilta puolin heti alusta. Asenteeni tässä löylyssä ja pehmeällä kentällä korisi heti ekan geimin jälkeen. Vetelin paikaltaan olevat pallot pitkäksi, kun asenne ja helle esti kunnollisen jalkatyön, mitä laadukas yläkierre vaatii. Pääsin paljon verkolle ja tuhrin lisäksi kaikki sieltä. Lyöminen oli niin suoraan ruunahevon sukuelimestä, että annoin sen myös kuulua. Sami piti pelinsä tason ja onnistui ohituksissakin alakierteellä. Lisäksi hän haki nopeana hyvin hyökkäykseni. Lopulta pelissäni oli pieni valonpilkku syötön paranemisessa, mikä taisikin olla historiallisesti paras lyöntini tässä matsissa. Halusin niin palavasti lopettaa matsin, ettei asenteeni muutoksessa ja peruslyöntien parantamisessa ollut mitään tehtävissä. Sain kuitenkin jotenkin lopussa geimejä, luvut 16, 36.

Päätin ottelun jälkeen repiä täysin palvelleet pelihousuni. Kävi yhtä säälittävästi kuin viimeksi yrittäessäni samaa huonon pelin paidan kanssa; vain yksi sauma suostui vähän antamaan periksi.

Tennis tauolle yhdellä onnistuneella syöttövuorolla

Kävin kolmannen viikonlopun putkeen kisaamassa, josko se alkaisi kulkemaan. Seinäjoen hyvillä kentillä ei ollut ainakaan olosuhteista kiinni, miksi tuli vain yksi niukka voitto. Syöttö oli edelleenkin liian paljon pokassa, vaikka se tiukassa paikassa onnistuikin.

Pelasin MC-luokassa ensimmäisen ottelun Kristian Wikströmiä vastaan. Hänellä oli aika terävä kämmen ja hieman vaarattomampi rysty- ja syöttöpuoli. Keli oli sopivan lämmin, n. 19 astetta ja kenttä muutenkin hyvä. Jaksoin pidellä nöyrästi krossipallottelua ruudussa ja Kristian otti enemmän hyökkäysaloitteita. Hän virheili kuitenkin enemmän ja vein niukasti erää. Syöttöni oli kuitenkin heikkoa mutta se vei vain enemmän pelihuumoria, kuin toi virheitä. Sain kuitenkin kakkoset tuupattua enimmäkseen sisään. Olin voimaantunut viime aikoina onnistuneesta stopparin käytöstä, mutta nyt tein sitä liikaa ja enimmäkseen verkkoon. Pääsin kuitenkin syöttämään erävoitosta kahdesti, joista 6-5-tilanteessa sain ykköseen sopivasti rytmiin ja vein pelin yllättävän puhtaasti. 7-5.

Toisessa erässä Kristian tsemppasi ja piti palloa sisällä, kun taas minä rentouduin liikaa ja virheilin. Parin geimin takaa sitä alkaa pitkässä matsissa ennemmin lyödä reilumpaa siivua ja keskittyä kolmanteen erään, kuin nöyrästi pitää palloralleja pitkänä, mikä oli ensimmäisessä erässä toiminut. Mentiin siis ottelu-tiebreikiin 1-6 erätappion jälkeen. Mantrasin tässä itselleni jälleen kaikista toimivimmat lyönnit ja ukaasit: jalat ja krossit. Kristian aloittikin helpoilla virheillä ja sain 4-0-johdon kuin ilmaiseksi. Hän kuitenkin tsemppasi 5-7 ohitseni hyvällä pelillä. Pidin kuitenkin varman taktiikkani ja sain tsempattua syötötkin sisään. Jännässä ottelupallossani 9-7 sain taiottua hyvän ykkösen, kuten ensimmäisenkin erän voitossa ja ottelu päättyi Kristianin vastaanottovirheeseen. 2,5h matsi oli lopulta ihan kiva puhde, vaikka tasoltaan ei korkealle päästy.

Toisen kierroksen ottelu samana iltana oli hyvin lyövää Samuel Kauttoa vastaan. Samuelilla oli hyvä tekniikka kaikkiin lyönteihin ja hieman enemmään varmuutta verrattuna omaan peruspeliini. Niinpä innostuin hieman kovempaan perus- ja syöttöpeliin, mikä luonnollisesti lisäsi helppoja virheitäni. Jostain syystä en tässäkään matsissa saanut ykköstä rytmiin kuin yksittäisissä syötöissä. Eniten siinä kusee jälleen liian aikainen rintamasuunnan kierto, mikä ilmenee oikean jalan ponnistuksena eteen. Jos keskityn vasempaan jalkaan, rytmi on parempi, mutta muut osat saattaa pettää. Erät meni tasatahtiin, ilman Samuelin heikkoja hetkiä. Hän vei peliä lievästi johtaen, eikä stressaantunut parista murrostani. Lukemat 36, 26 kertoivat kuitenkin peruspelimme eron tänään.

Sen verran olen turhautunut syöttöpeliini, että kokeilen kolmen viikon taukoa tenniksestä, koska treenaamisen lisääminen ei enää onnistu. Noin 15 matsia kesällä, joissa saldona yksi tyytyväinen syöttövuoro, on pikkuisen masentava kesäharrastus.

Lupausta paremmasta

Kesä jatkui kotikentillä Metsälässä miesten yli 40v C-luokasta. Tästä olisi voinut hyvällä pelillä kääriä voiton kotiin. Tutut vastionkäymiset ja syöttölentopelaava vastus olivat kuitenkin kantona kaskessa.

Ensimmäinen matsini oli odotetun epämiellyttävä, sillä helle oli noussut lämpimimmilleen pe klo 15. Sain aika hyvän asenteen kuitenkin jalkoihin, enkä tehnyt liikaa virheitä peruspelissä. Syöttö ja viimeistely oli kuitenkin kateissa koko matsin. Suurinta hermoilua aiheutti kuitenkin vastukseni Jari Melart, joka tyytyi lopulta enimmäkseen nosteleen kuupalloja takakentältään. Hitaissa ja kuumissa oloissa en uskaltanut kauheasti lyödä palloa takaa ja edessä hermoilin varsinkin iskulyönnit erittäin heikolla osumalla. Ja Jari antoi mielellään näitä paikkoja. Onneksi hänkään ei löytänyt hyökäysvaihdetta, jos lahjoitin hänelle paikkoja. Käytin yli kaksi tuntia tähän via dolorosaan, kun hyvällä pelillä tämä olisi pitänyt olla nopeasti taputeltu. 63, 64.

Seuraava kierros olikin selvästi miellyttävämpi, kun lämpötila laski huonelämmön tuntumaan. Vastukseni Mika Särkkä pelasi suoraviivaisemmin, mutta varmuus ei riittänyt peruspelissä. Ehkä suurimman haasteen tässä toi pehmeähkö kenttä, josta tosin Mika tuntui kärsivän enemmän. Hän väläytteli välillä kämmentään, mutta epärytminen peli vei siitä lopulta täysin tuntuman. Minulla toimi peruspeli kohtuu hyvin ja hallitsin peliä takakentältä. Stopparitkin toivat jonkin verran pisteitä.

Syötössä sain pitkästä aikaa pienen oivalluksen sen kangerreltua ensimmäisen erän. Ajattelin nostavan käden jatkavan nostoliikkeen jälkeen hieman takavasemmalle, jolloin vartalon taivutuksesta tulee luonnollisempi ja rotaation rytmi paranee. Sainkin lopussa syötön toimimaan rytmissä, mistä merkkinä Mikan ainoa geimi toisessa erässä. Rytmiseen syöttööni kun on helpompi vastata kuin rytmittömään. 63, 61 kuitenkin voitto.

Puolivälierässä oli tuttu Petri Lempinen, joka hämmentää hyökkäävällä syöttölentopelillä. Kämmen on suora ja terävä ja rysty hyytyi pelkäksi slaissiksi, mutta erittäin vaikeaksi, ainakin matalapomppuisella massalla. Nytkään en päässyt taistoon ihanne oloissa, sillä rikkinäisempi vasen polveni ei tuntunut oikein lämpiävän kisakuntoon aamun matsin jälkeen. Tuntuikin, että jalkatyöni jäi vajaaksi pelin alussa. Petri aloitti joka tapauksessa komennossa ja olin äkkiä 3-0-tappiolla. Petri hyökkää mielellään nousevasta pallosta ja verkolle. Ja verkolta ja stoppareissa hän oli hämmentävän hyvä. Pääsin pikkuhiljaa erään mukaan, kun vannotin itselleni pitäväni pallon varmasti pitkänä takakentällä, jolloin isommat marginaalini pitäisi toimia edukseni. Pääsinkin paljo hyökkäämän, kun sain pallon Petrin rystylle. Hän jätti kämmenpuolelle niin paljon tilaa, että teki mieli hyökätä sinne. Petri ohitti kuitenkin kovista lyönneistä huimalla teholla kämmeneltä. Vaikka hävisin erän 4-6, minulle oli jatkojuoni kristalloitunut: Minun piti lyödä takaa vain ja ainoastaan keskelle pitkänä ja varmana, koska kämmenkulmasta Petrin blokkaava kämmen oli vaarallisimmillaan ja rystyn slaisseihin en halunnut mitättömästä pompusta lyödä. Volleyt sen sijaan pitäisi pystyä tappamaan alakierteisistä puolustuksista.

Toisessa erässä pääsinkin johtoon, kun sain syöttönikin toimimaan. Petrin kova ykkönen ei tullut juuri ruutuun, mutta kakkonen pysyi sen verran hyvin, että hänkin piti syöttöjään. Tunsin vieväni niukasti erää, kun pääsin syöttämään siitä 5-4-johdossa. Tässä kohtaa kuitenkin vasen polveni antoi signaalin, joka tulee saadessani syötön rytmiin. Eli vasenta jalkaa on käytetty ponnistukseen. Polvi petti hieman alta, mutta kipu häipyy heti. Rohkeus syötöistä kuitenkin meni ja hävisin tämän geimin heikon syötön myötä. Seuraavaksi Petri sai itseluottamuksen ja piti syöttönsä minun heikentäessä. 5-6-tilanteessa pääsin taas syöttämään ja saimme onneksi ihan hyvän geimin loppuun ja Petri ansaitsi lopulta voittonsa onnistuen rohkeassa pelissään. Matsista jäi siksi ihan hyvä mielikin, kun tuntui, että löysin taas avaimia syötön rytmin parantamiseen. 46,57.

Kesäni päävastukset: syöttö ja lämpötila

Viimekertaisen massakauden avauksen jälkeen pelasin vielä huonomman seniorisarjamatsin heti kahden päivän päästä. Siinä en päässyt ollenkaan vauhtiin taitavaa Olli Kellokumpua vastaan. Olin skipannut aamujumpat, kun katsoin mieluummin beachvolley-striimejä ja tämä kostautui hitaana vireeseen pääsynä puolen päivän aloituksessa. Osuma oli heikko, eikä parantunut koko matsin aikana. Aloitin myös syöttämään historiallisen heikolla rytmillä. Kaikki kahdeksan ensimmäistä syöttöä taisi olla pokassa.

Ollilla olli tarkka ja hyökkäävä kämmen, mutta heikompi rysty. Takakentän palloilu oli melko tasaista, mutta Olli vei tärkeät pallot. Sain vain yhden geimin, mikä oli melkosta vähän.

Nelurissa huono vireeni syötössä ja ratkaisupalloissa tarttui myös pariini ja hävisimme monta no-add-palloa. Peruslyöntini oli kuitenkin ihan kelvollista näissä peleissä. Nelurissa tuli myös rökäleluvut siitä huolimatta, että tämä olisi pitänyt voittaa. Yhteensä neljä geimiä kahdesta ihan tasaisen tuntuisesta matsista oli aika vähän, mutta enemmän huoletti syöttöni kateissa olo. Ainoa valopilkku oli taas yksi voitettu rystyvolley syöksyllä.

Massakausi jatkui ensimmäisellä turnauksella Varistossa. C-luokan kisa lupasi taitavia junnuvastuksia ja helteen korruptoimaa jalkatyötä. Perjantai-illan ja lauantaiaamun matsit menivät melko identtisellä kaavalla. Yritin keskittyä jalkatyöhön ja syöttöihin, mutta rytmi pysyi poissa ykkösistä. Samoin hellerajaa hipova auringonpaiste pehmentää jalkatyötä juuri sen verran, että virheet tulevat ärsyttävästi helpoimmissa, paikaltaan lyötävissä palloissa. Asennetta siis tarvitaan kovasti enemmän, jotta pääsee jaloista alas niiden ollessa valmiiksi väsyneen oloiset lämpötilan takia.

Emil Långström oli ensimmäinen vastukseni. Hänellä oli hyvä tekniikka ja suhteellisen suoraviivaiset lyönnit. Virheet ja winnerit oli enemmän hänen puolellaan. Emil vei ensimmäisen erän, mutta olin hyvin peruspelissä mukana. Toisessa erässä yritin käskyttää raivoisasti jalkoja, jotta sain helpot krossit pysymään kentässä ja Emil virheili enemmmän. 4-6, 6-3 ja 10-tiebreik kutsui. Siinä vannotin itseäni pelaamaan vain suuren marginaalin peruslyöntejä keskelle kenttää ja kakkossyöttöjä. Pääsin 3-0-johtoon Emilin virheillä. Sitten hän tuli tasoihin, kun taas itselläni asenne karkasi, kuinka ollakaan, helppojen pallojen jalkatyössä. Olisinko 5-6-tilanteesta päässyt ottelupalloon asti 9-6. Sitten Emil vielä rohkeasti löi läpi suoraan syötöstäni ja voitti seuraavankin. Ottelupallossakin olin puolustavalla kannalla ja hän löi taka-aitaan. Tämmönen voitto ei paljon ilahduttanut, kun taso oli heikko, mutta pääsinpä yrittämään parantamista. 10-8 pisteet.

Lauantaiaamun matsiin oli helppo herätä jumppaan ennen aamu kuutta, kun aurinko ei muutenkaan anna nukkua paljon pidempään. Olinkin fyysisesti niin valmis kuin mahdollista, mutta syöttövireeseen se ei auttanut. Jatkoin heikolla rytmillä, vaikkakin ilman useampaa kaksaria. Vastustajan on kuitenkin vaikea lukea epärytmistä syöttöä, joten siitä ei juuri ollut haittaa minulle.

Vastassani oli nyt vieläkin suoraviivaisemmin lyövä junnu, William Schröder, joka oli hyvästä tekniikastaan huolimatta onnistunut lahjoittamaan ns. tupla-bagelit minulle viime kohtaamisessamme. Nyt William piti palloa paremmin kentässä, mutta muuten ei pelin taso ollut viime kerran luokkaa. Hän pelästytti aloittamalla ottelun ässällä, mutta sen jälkeen häneenkin tarttui huono ykkösyöttö. Lopulta William taisi syöttää minuakin enemmän ykkösiä verkkoon. Vein ekan erän puolustamalla kohtalaisesti ja hyökkäämällä heikosti 6-3.

William isompi kämmenlyönti teki pisteitä toisen erän alussa ja 0-3-tilanteessa päätin ottaa edellistäkin rennommin helteen uuvuttaman jalkatyön ja keskityin syötön löytämiseen. William vei erän 6-2, mutta olin henkisesti valmis 10-tiebreikkiin. William jatkoi siinä hyviä otteitaan 7-5 johtoon asti. Tilanteessa 8-8 pääsin harvinaisesti verkolle, enkä saanut palloa tapettua. Tiputin kuitenkin jaloistani herkullisen puolivolleyn verkon kautta kenttään ja pyytelin apaattisena anteeksi ottelupalloani. William ei ollut kauhean tyytyväinen onnekkaaseen taituruuteeni, kun pääsi seuraavaksi hyökkäämään pallon etukentältä leveäksi ja 10-8 luvuin lähdin palautumaan.

Ehdinkin palautua noin 4h välierään Alex Tuomolinia vastaan. Tässä olisikin ollut aivan eri tason peliä luvassa, koska ilma viileni sateen takia ja vastukseni löi erittäin hyvällä varmuudella ja marginaaleilla peruslyöntiään. En kuitenkaan saanut edelleenkään syöttöäni kuntoon ja asenteeni rapistui, kun sain tehdä paljon hyökkäysvirheitä. Alex oli vielä lyhyt ja sain hyökkäyspaikat hänen syötöistään. Vetelin kuitenkin liiankin rennosti niitä pitkäksi. Lisäksi Alex oli mielettömän hyvä lukemaan lyöntejäni. Hänelle ei muiden junnujen tavoin tuottanut myöskään minkäänlaisia ongelmia alakierteet pitkänä tai stoppareina. Peruslyönneissä ei ollut puutteita ja hän lisäksi käytti niitä viisaalla marginaalilla, kun massakenttä ei ollut aivan tasalaatuisemmasta päästä. Olisin nauttinut lyödä näihin palloihin, kun jalat tuntuivat jopa virkeämiltä kuin edellisessä hellepelissä. Vain muutaman asteen lasku lämpötilassa virkistää jalkoja ihmeellisen paljon, mutta ne olivat kuitenkin väsyneet kahdesta yli kahden tunnin matsistani. Tämä matsi meni kuitenkin nopeasti, kun hakkasin ykkösiä metsään ja annoin kirosanojen laulaa seuraavien liian agressiivisten hyökkäysten jälkeen. Alex pysyi tyynenä ja pienessä miehessä oli muutenkin tulevaisuuden tähden merkit. 6-1, 6-2 tappioluvut oli lopulta aika kuvaavat luvut senhetkisessä vireessäni.

Ja mikä siinä syötössä on taas vikana? Lähinnä nämä neljä seikkaa, jota kelaan mielessäni vuorotellen, riippuen mikä niistä kusee. (Olen myös saanut neuvon olla miettimättä mitään, mutta kun syöttöliike ei selkärangassani, kuten vaikkapa lentiksessä, niin väärinhän se menee silloin)

1. Älä kierrä rintamasuuntaa niin, että tulet oikealla jalalla alas syötön jälkeen.

2. Nosta pallo RAUHALLISESTI ja jätä käsi suoraan ylös, että olkalihas on poskessa. Tämä on vaikein, mutta estää lisäksi rintamasuunnan liian aikaisen käännön.

3. Lyö lakipisteestä ja vain oikeaan paikkaan nostetusta pallosta.

4. Pidä lyöntikäden kyynärpää yli 90 asteen kulmassa kyljestä. Tämä on vaikein ja aiheuttaa paljon pokaosumaa yhdistettynä väärään vartalonkiertoon.

5. Jousta jaloista niin paljon kuin pystyt ja ponnista vasemmalla jalalla. Tässä kun onnistun tarpeeksi hyvin saan vasemman polven nivelrikosta välillä lyhyen kipusignaalin oikeasta jalkatyöstä. Tämä onneksi menee ohi heti.

Vähemmästäkin sekoaa syöttö. Onneksi kesällä voi ajatella muutakin.