Lupausta paremmasta

Kesä jatkui kotikentillä Metsälässä miesten yli 40v C-luokasta. Tästä olisi voinut hyvällä pelillä kääriä voiton kotiin. Tutut vastionkäymiset ja syöttölentopelaava vastus olivat kuitenkin kantona kaskessa.

Ensimmäinen matsini oli odotetun epämiellyttävä, sillä helle oli noussut lämpimimmilleen pe klo 15. Sain aika hyvän asenteen kuitenkin jalkoihin, enkä tehnyt liikaa virheitä peruspelissä. Syöttö ja viimeistely oli kuitenkin kateissa koko matsin. Suurinta hermoilua aiheutti kuitenkin vastukseni Jari Melart, joka tyytyi lopulta enimmäkseen nosteleen kuupalloja takakentältään. Hitaissa ja kuumissa oloissa en uskaltanut kauheasti lyödä palloa takaa ja edessä hermoilin varsinkin iskulyönnit erittäin heikolla osumalla. Ja Jari antoi mielellään näitä paikkoja. Onneksi hänkään ei löytänyt hyökäysvaihdetta, jos lahjoitin hänelle paikkoja. Käytin yli kaksi tuntia tähän via dolorosaan, kun hyvällä pelillä tämä olisi pitänyt olla nopeasti taputeltu. 63, 64.

Seuraava kierros olikin selvästi miellyttävämpi, kun lämpötila laski huonelämmön tuntumaan. Vastukseni Mika Särkkä pelasi suoraviivaisemmin, mutta varmuus ei riittänyt peruspelissä. Ehkä suurimman haasteen tässä toi pehmeähkö kenttä, josta tosin Mika tuntui kärsivän enemmän. Hän väläytteli välillä kämmentään, mutta epärytminen peli vei siitä lopulta täysin tuntuman. Minulla toimi peruspeli kohtuu hyvin ja hallitsin peliä takakentältä. Stopparitkin toivat jonkin verran pisteitä.

Syötössä sain pitkästä aikaa pienen oivalluksen sen kangerreltua ensimmäisen erän. Ajattelin nostavan käden jatkavan nostoliikkeen jälkeen hieman takavasemmalle, jolloin vartalon taivutuksesta tulee luonnollisempi ja rotaation rytmi paranee. Sainkin lopussa syötön toimimaan rytmissä, mistä merkkinä Mikan ainoa geimi toisessa erässä. Rytmiseen syöttööni kun on helpompi vastata kuin rytmittömään. 63, 61 kuitenkin voitto.

Puolivälierässä oli tuttu Petri Lempinen, joka hämmentää hyökkäävällä syöttölentopelillä. Kämmen on suora ja terävä ja rysty hyytyi pelkäksi slaissiksi, mutta erittäin vaikeaksi, ainakin matalapomppuisella massalla. Nytkään en päässyt taistoon ihanne oloissa, sillä rikkinäisempi vasen polveni ei tuntunut oikein lämpiävän kisakuntoon aamun matsin jälkeen. Tuntuikin, että jalkatyöni jäi vajaaksi pelin alussa. Petri aloitti joka tapauksessa komennossa ja olin äkkiä 3-0-tappiolla. Petri hyökkää mielellään nousevasta pallosta ja verkolle. Ja verkolta ja stoppareissa hän oli hämmentävän hyvä. Pääsin pikkuhiljaa erään mukaan, kun vannotin itselleni pitäväni pallon varmasti pitkänä takakentällä, jolloin isommat marginaalini pitäisi toimia edukseni. Pääsinkin paljo hyökkäämän, kun sain pallon Petrin rystylle. Hän jätti kämmenpuolelle niin paljon tilaa, että teki mieli hyökätä sinne. Petri ohitti kuitenkin kovista lyönneistä huimalla teholla kämmeneltä. Vaikka hävisin erän 4-6, minulle oli jatkojuoni kristalloitunut: Minun piti lyödä takaa vain ja ainoastaan keskelle pitkänä ja varmana, koska kämmenkulmasta Petrin blokkaava kämmen oli vaarallisimmillaan ja rystyn slaisseihin en halunnut mitättömästä pompusta lyödä. Volleyt sen sijaan pitäisi pystyä tappamaan alakierteisistä puolustuksista.

Toisessa erässä pääsinkin johtoon, kun sain syöttönikin toimimaan. Petrin kova ykkönen ei tullut juuri ruutuun, mutta kakkonen pysyi sen verran hyvin, että hänkin piti syöttöjään. Tunsin vieväni niukasti erää, kun pääsin syöttämään siitä 5-4-johdossa. Tässä kohtaa kuitenkin vasen polveni antoi signaalin, joka tulee saadessani syötön rytmiin. Eli vasenta jalkaa on käytetty ponnistukseen. Polvi petti hieman alta, mutta kipu häipyy heti. Rohkeus syötöistä kuitenkin meni ja hävisin tämän geimin heikon syötön myötä. Seuraavaksi Petri sai itseluottamuksen ja piti syöttönsä minun heikentäessä. 5-6-tilanteessa pääsin taas syöttämään ja saimme onneksi ihan hyvän geimin loppuun ja Petri ansaitsi lopulta voittonsa onnistuen rohkeassa pelissään. Matsista jäi siksi ihan hyvä mielikin, kun tuntui, että löysin taas avaimia syötön rytmin parantamiseen. 46,57.

Kesäni päävastukset: syöttö ja lämpötila

Viimekertaisen massakauden avauksen jälkeen pelasin vielä huonomman seniorisarjamatsin heti kahden päivän päästä. Siinä en päässyt ollenkaan vauhtiin taitavaa Olli Kellokumpua vastaan. Olin skipannut aamujumpat, kun katsoin mieluummin beachvolley-striimejä ja tämä kostautui hitaana vireeseen pääsynä puolen päivän aloituksessa. Osuma oli heikko, eikä parantunut koko matsin aikana. Aloitin myös syöttämään historiallisen heikolla rytmillä. Kaikki kahdeksan ensimmäistä syöttöä taisi olla pokassa.

Ollilla olli tarkka ja hyökkäävä kämmen, mutta heikompi rysty. Takakentän palloilu oli melko tasaista, mutta Olli vei tärkeät pallot. Sain vain yhden geimin, mikä oli melkosta vähän.

Nelurissa huono vireeni syötössä ja ratkaisupalloissa tarttui myös pariini ja hävisimme monta no-add-palloa. Peruslyöntini oli kuitenkin ihan kelvollista näissä peleissä. Nelurissa tuli myös rökäleluvut siitä huolimatta, että tämä olisi pitänyt voittaa. Yhteensä neljä geimiä kahdesta ihan tasaisen tuntuisesta matsista oli aika vähän, mutta enemmän huoletti syöttöni kateissa olo. Ainoa valopilkku oli taas yksi voitettu rystyvolley syöksyllä.

Massakausi jatkui ensimmäisellä turnauksella Varistossa. C-luokan kisa lupasi taitavia junnuvastuksia ja helteen korruptoimaa jalkatyötä. Perjantai-illan ja lauantaiaamun matsit menivät melko identtisellä kaavalla. Yritin keskittyä jalkatyöhön ja syöttöihin, mutta rytmi pysyi poissa ykkösistä. Samoin hellerajaa hipova auringonpaiste pehmentää jalkatyötä juuri sen verran, että virheet tulevat ärsyttävästi helpoimmissa, paikaltaan lyötävissä palloissa. Asennetta siis tarvitaan kovasti enemmän, jotta pääsee jaloista alas niiden ollessa valmiiksi väsyneen oloiset lämpötilan takia.

Emil Långström oli ensimmäinen vastukseni. Hänellä oli hyvä tekniikka ja suhteellisen suoraviivaiset lyönnit. Virheet ja winnerit oli enemmän hänen puolellaan. Emil vei ensimmäisen erän, mutta olin hyvin peruspelissä mukana. Toisessa erässä yritin käskyttää raivoisasti jalkoja, jotta sain helpot krossit pysymään kentässä ja Emil virheili enemmmän. 4-6, 6-3 ja 10-tiebreik kutsui. Siinä vannotin itseäni pelaamaan vain suuren marginaalin peruslyöntejä keskelle kenttää ja kakkossyöttöjä. Pääsin 3-0-johtoon Emilin virheillä. Sitten hän tuli tasoihin, kun taas itselläni asenne karkasi, kuinka ollakaan, helppojen pallojen jalkatyössä. Olisinko 5-6-tilanteesta päässyt ottelupalloon asti 9-6. Sitten Emil vielä rohkeasti löi läpi suoraan syötöstäni ja voitti seuraavankin. Ottelupallossakin olin puolustavalla kannalla ja hän löi taka-aitaan. Tämmönen voitto ei paljon ilahduttanut, kun taso oli heikko, mutta pääsinpä yrittämään parantamista. 10-8 pisteet.

Lauantaiaamun matsiin oli helppo herätä jumppaan ennen aamu kuutta, kun aurinko ei muutenkaan anna nukkua paljon pidempään. Olinkin fyysisesti niin valmis kuin mahdollista, mutta syöttövireeseen se ei auttanut. Jatkoin heikolla rytmillä, vaikkakin ilman useampaa kaksaria. Vastustajan on kuitenkin vaikea lukea epärytmistä syöttöä, joten siitä ei juuri ollut haittaa minulle.

Vastassani oli nyt vieläkin suoraviivaisemmin lyövä junnu, William Schröder, joka oli hyvästä tekniikastaan huolimatta onnistunut lahjoittamaan ns. tupla-bagelit minulle viime kohtaamisessamme. Nyt William piti palloa paremmin kentässä, mutta muuten ei pelin taso ollut viime kerran luokkaa. Hän pelästytti aloittamalla ottelun ässällä, mutta sen jälkeen häneenkin tarttui huono ykkösyöttö. Lopulta William taisi syöttää minuakin enemmän ykkösiä verkkoon. Vein ekan erän puolustamalla kohtalaisesti ja hyökkäämällä heikosti 6-3.

William isompi kämmenlyönti teki pisteitä toisen erän alussa ja 0-3-tilanteessa päätin ottaa edellistäkin rennommin helteen uuvuttaman jalkatyön ja keskityin syötön löytämiseen. William vei erän 6-2, mutta olin henkisesti valmis 10-tiebreikkiin. William jatkoi siinä hyviä otteitaan 7-5 johtoon asti. Tilanteessa 8-8 pääsin harvinaisesti verkolle, enkä saanut palloa tapettua. Tiputin kuitenkin jaloistani herkullisen puolivolleyn verkon kautta kenttään ja pyytelin apaattisena anteeksi ottelupalloani. William ei ollut kauhean tyytyväinen onnekkaaseen taituruuteeni, kun pääsi seuraavaksi hyökkäämään pallon etukentältä leveäksi ja 10-8 luvuin lähdin palautumaan.

Ehdinkin palautua noin 4h välierään Alex Tuomolinia vastaan. Tässä olisikin ollut aivan eri tason peliä luvassa, koska ilma viileni sateen takia ja vastukseni löi erittäin hyvällä varmuudella ja marginaaleilla peruslyöntiään. En kuitenkaan saanut edelleenkään syöttöäni kuntoon ja asenteeni rapistui, kun sain tehdä paljon hyökkäysvirheitä. Alex oli vielä lyhyt ja sain hyökkäyspaikat hänen syötöistään. Vetelin kuitenkin liiankin rennosti niitä pitkäksi. Lisäksi Alex oli mielettömän hyvä lukemaan lyöntejäni. Hänelle ei muiden junnujen tavoin tuottanut myöskään minkäänlaisia ongelmia alakierteet pitkänä tai stoppareina. Peruslyönneissä ei ollut puutteita ja hän lisäksi käytti niitä viisaalla marginaalilla, kun massakenttä ei ollut aivan tasalaatuisemmasta päästä. Olisin nauttinut lyödä näihin palloihin, kun jalat tuntuivat jopa virkeämiltä kuin edellisessä hellepelissä. Vain muutaman asteen lasku lämpötilassa virkistää jalkoja ihmeellisen paljon, mutta ne olivat kuitenkin väsyneet kahdesta yli kahden tunnin matsistani. Tämä matsi meni kuitenkin nopeasti, kun hakkasin ykkösiä metsään ja annoin kirosanojen laulaa seuraavien liian agressiivisten hyökkäysten jälkeen. Alex pysyi tyynenä ja pienessä miehessä oli muutenkin tulevaisuuden tähden merkit. 6-1, 6-2 tappioluvut oli lopulta aika kuvaavat luvut senhetkisessä vireessäni.

Ja mikä siinä syötössä on taas vikana? Lähinnä nämä neljä seikkaa, jota kelaan mielessäni vuorotellen, riippuen mikä niistä kusee. (Olen myös saanut neuvon olla miettimättä mitään, mutta kun syöttöliike ei selkärangassani, kuten vaikkapa lentiksessä, niin väärinhän se menee silloin)

1. Älä kierrä rintamasuuntaa niin, että tulet oikealla jalalla alas syötön jälkeen.

2. Nosta pallo RAUHALLISESTI ja jätä käsi suoraan ylös, että olkalihas on poskessa. Tämä on vaikein, mutta estää lisäksi rintamasuunnan liian aikaisen käännön.

3. Lyö lakipisteestä ja vain oikeaan paikkaan nostetusta pallosta.

4. Pidä lyöntikäden kyynärpää yli 90 asteen kulmassa kyljestä. Tämä on vaikein ja aiheuttaa paljon pokaosumaa yhdistettynä väärään vartalonkiertoon.

5. Jousta jaloista niin paljon kuin pystyt ja ponnista vasemmalla jalalla. Tässä kun onnistun tarpeeksi hyvin saan vasemman polven nivelrikosta välillä lyhyen kipusignaalin oikeasta jalkatyöstä. Tämä onneksi menee ohi heti.

Vähemmästäkin sekoaa syöttö. Onneksi kesällä voi ajatella muutakin.

Padel-miekkailu toi voiton

Sarjakausi saatiin käyntiin myös Metsälän massalla. Vastassa oli Mikko Linnaluoma, jonka muistin kovaksi pelimieheksi viimeksi tappion hänelle kärsineenä. Kovat olivatkin yläkierteet molemmilta puolin. Lisäksi Mikko on vanhana pesäpalloilijana edelleen niin nopea pallonhakija, että takakentältä oli turha haaveilla voittolyönneistä.

Mikko aloitti kuten viimeksi, muistaakseni, vakuuttavasti. Hänen ison marginaalin yläkierteet junttasivat kenttääni auki ja syöttökin oli tehokas. 0-4-tilanteeseen asti tunsin itseni neuvottomaksi, koska hän ei myöskään virheillyt mistään. Sitten hän yllättäen aloitti pisteiden lahjoittamisen. Pari kämmentä ei osunutkaan ruutuun ja syöttö alkoi piiputtamaan verkkoon, mikä hämmensi meitä molempia, koska niin hyvän näköinen hänen kierretty syöttö oli. Oma syöttöni sensijaan yski ja pilasi jälleen molempien peliä. En päässyt rytmiin kuin parissa geimissä kadottaakseni sen taas uudestaan. Muuten perustekeminen oli kohtuu hyvää, mutta pelin juoni oli Mikon käsissä kovemmilla peruslyönneillä. Hän päästi minut kuitenkin tasoihin tiukoilla peleillä. Mikko esitti urheilullisempia pallonhakuja, kuten yksi syöksy kohti takaverkkoa ilman tulosta. Minun syöksyni puolestaan tuotti pisteen, kun heittäydyin kämmenpuolelle verkollla volleytilanteessa, mikä olikin paras pisteeni. Mikko vei kuitenkin ansaitusti erän 4-6.

Toisessa erässä jatkettiin hieman huonommalla tasolla kuin alussa. Molemmilla yski syöttö ja Mikko piti huolen peruslyöntien päättämisestä suuntaan tai toiseen, yleensä omaansa. 2-6 oli ehkä kuvaavammat luvut tälle erälle.

Nelurin kaverini Timo Jokinen oli taistellut voiton kaksaristaan, joten nelurissa Iikka Latostenmaata ja Rami Karimeria vastaan oli panosta. Melko alusta lähtien tulimme innokkaasti verkolle heti kuin oli paikka ja saimme sen lopulta haltuumme. Myös vastuksemme tuli molemmat usein verkolle, muttei lentopeli ja pelinluku ollut aivan samalla tasolla meidän kanssa. Saimme blokattua myös heidän peruslyöntinsä erittäin hyvällä lentopelillä, niin etten muista juurikaan virheitä ja heidän läpilyöntejä meidän molempien päästessä verkolle.

Timokin esitti niin maagista lentopeliä, että päättelin parannuksen johtuneen viikottaisista padel-peleistä, joissa lyödään lentolyönnit samalla tekniikalla ja niitä tulee paljon. Itse pelasin padelia menneen talven n. kerran viikossa ja sekin määrä tuntui parantavan entisestään kohtalaisen hyvää lentolyömistäni. Padelissahan kaikkia lyöntejä tulee tiheästi pelin tuoksinnassa, joten pallotteludrilleillä ei tarvitse siellä itseään tylsyttää.

Kun lisäksi vastustajat eivät tulleet katkaisemaan alakierrepalautuksia, joita viljelimme rystyltä enimmäkseen Timon toimesta, siirtyi niissäkin tilanteissa hallinta meille. Onneksi Timo myös syötti hyvin, koska oma syöttöni meni tyystin kipsiin enkä saanut rytmiä, enkä osumaa kohdalleen missään pelissä. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt helpottavan vastustajaa, vaan rytmitön syöttöni toi varmaan puolet geimeistäni kotio. Oma peruslyöntipelinikin oli yllättävän virheetöntä niissä oloissa. En muista kuin yhden pelin, jossa tuli rystypalautusvirheitä useammin. Numerot oli 6-3, 6-3 meille.

Onneksi pääsin heti seuraavana päivänä palauttelemaan jalkoja ja syöttöä. Muistin taas heti mistä kiikasti, enkä syötellyt enää verkkoon kuten rytmiongelmissa. On se omituinen laji.

Kysytään fyysikolta: Kuinka kovaa leijasyöttöä voi mies- ja naislentopallossa syöttää?

Kun on sparraillut naisten verkolla, niin tuntuu että leijasyötöt on pahempia vastaanottaa matalamman verkon takia. Kysyin fyysikkominältä, kuinka paljon kovempaa voi matalammalla verkolla syöttää. Tuloksien mukaan vastaanoton pelkotilat ovat enemmän psykologista kuin newtonilaista alkuperää.

Verkon korkeudet miehissä ja naisissa ovat 243cm ja 224cm. Pyöristin korkeuden, jolta pallon alareunan tulee tippua kenttään vastaavasti 250 ja 230cm:ksi syötön viistäessä verkon yläreunaa. Oletetaan, että hyppyleija (kierre ei vaikuta pallon lentorataan, kuten hyppysyötössä) on syötetty samalta korkeudelta ja pallon pystysuuntainen nopeuskomponentti verkon kohdalla on 0 m/s. Oletetaan lisäksi, että palloon ei vaikuta ilmanvastus, vaan ainoastaan putoamiskiihtyvyys. Niinpä kaavasta

{\displaystyle t={\frac {\sqrt {2ay}}{a}}}
saadaan putoamisaika maahan verkon korkeudelta, kun y=2,5m ja a=9,81m/s². Jotta vaakasuuntainen nopeuskomponentti veisi pallon takarajalle, palloa voi syöttää nopeudella v=kentän mitta/lentoaika=9m/0,71s=12,67m/s=45,6km/h. Naisten verkolla y=2,3m ja v=47,3 km/h. Eroa tulee 3,7% leijasyötön nopeudessa.

Vastaavasti metrin lyhyemmällä beachvolley-kentällä ero on 3,4%.

Arvioinpa vielä, kannattaisiko ilmanvastus ottaa mukaan laskelmiin. Ilmanvastuksen aiheuttama hidastuminen tuolla matkalla on vain 2 km/h luokkaa, eikä nopeuksien suhteellinen ero muutu merkittävästi.

Voittoja Valkeakoskelta

Pitkästä aikaa pääsin kisapelien makuun seniorisarjamatsissa Valkeakoskella. Olosuhteet olivat hyvät heidän hallillaan ja vastuskin varsin miellyttävää meidän pisteiden ryöstöstä huolimatta. Oma pelini oli nousujohteisen hyvää varsinkin kaksinpelissä.

Vastukseni Jussi Ylönen omasi kauniin tekniikan kaikissa lyönneissä. Yhden käden rystyllään hän tosin tuntui arkailevan yläkierteen käyttöä. Painostin vahvasti rystylle ja painuin paljon perässä verkolle. Viimeistelyni verkolta oli kuitenkin huonoa ensimmäisessä erässä. En tiedä yllättikö vahva alakierre vai nukkumatti, kun tuhrin varsinkin paremmalta rystyltäni palloja pokaan ja verkkoon. Jussi vei tasaisia pelejä kolme enemmän ja toiseen erään lähdimme 3-6-tappio alla.

Toisessa erässä sain verkkopelini paremmin ruutuun ja tunsin hallitsevani peliä varmemmalla takakentän pelilläkin. Pelit olivat tasaisia, mutta vein koko ajan tärkeät pisteet. Syöttöni toimi koko matsin arviolta 70% tehoilla. Kaksareita ei tullut, mutta suoria palautusvirheitä kyllä. Vein erän tiukan taistelun jälkeen 6-0 ja pyrin lähtemään ratkaisevaan ottelutiebreikkiin tyhjältä pöydältä. Lopulta matsi tuntui kääntyvän minulle ehkä henkisellä puolella, sillä Jussi ei tuntunut löytävän enää varmuuttaan ja minä en tuntenut mitään kipsiä, edes 7-2-johdon kaventuessa. Helpottava voitto hyvällä pelillä ilostutti kovasti – luvuin 10-5.

Olin sen verran innostunut syöttöpelini kulkemisesta, että harkitsin jopa syöttövuorolla aloittamista parilleni Antti Korhoselle seuraavassa nelinpelissä. Vastassamme oli Jussin parina Jari Rantanen. Onneksi en aloittanut. Ykkössyöttöni rytmi katosi täysin ja en saanut sitä missään vaiheessa toimimaan. Sen tunnistaa lukuisista verkkosyötöistä ja yli menevistä flateistä syötöistä. Lisäksi tein hieman enemmän helppoja lentolyöntejä verkkoon. Antti tuntui kuitenkin pitävän tasonsa ja tunsimme hallitsevan joka tapauksessa verkkopeliä tässä matsissa. Tuntui, että lisääntynyt padelin pelaamiseni houkuttaa minua entistä enemmän verkolle ja lentopeli tuntuu vieläkin luontevammalta kuin ennen. Padelissahan on käytännössä pakko tulla verkolle, jos vastustaja joutuu lyömään syöttörajan takaa. Peli tuntui olevan hallussa, varsinkin kun paransin hieman verkkopeliäni. Tiukat numerot tuli silti, kuten yleensä aina nelurissa: 6-4, 6-4.

Kausi auki kironsanojen loistavalla poissaololla

Viime kisapeleistä taisi olla pisin tauko koskaan, yli viisi kuukautta, kun sarjakautta päästiin jatkamaan Talin hiekkatekonurmella. Vielä kun sää oli viileä ja puuskainen, niin sain painettua laadulliset odotukset matsille riittävän alas, jotta pääsin ilahtumaan.

Olin toki treenannut paremmin kuin koskaan viimeisen kuukauden – lähes joka päivä maila kädessä. Mitäpä sitä muutakaan tekisi ”koronakriisissä”, kun saatiin onneksi kentät auki lyhyen hallilukituksen jälkeen. Syöttöä on toki hiottu ja viimeisin edistysaskel koskee syötön symmetrisyyttä ruutujen kesken. Olen jostain syystä tuntenut A-ruutuun syöttämisessä epävarmuutta aloitusasennon suunnan suhteen. Nyt tajusin niinkin yksinkertaisen asian, että B-ruudussa niin katseeni kuin kenkieni välinen suora kohdistuu syöttöruudun ulommaiseen kulmaan ennen pallon nostoa. Tämän suuntauksen kun siirsin vastaavasti T-pisteeseen A-ruudun syötön tapauksessa, tuntuu syöttö enemmän samalta kuin B-ruutuun. Tämä pieni korjaus toivottavasti auttaa viimein kasaamaan vakioidun syöttörutiinin, jonka liikerata painuu lihasmuistiin. Pallonnosto ja kropan kierto onkin pysynyt suhteellisen hyvin kasassa viime aikoina, kun olen niihin keskittynyt.

Syöttö ei kuitenkaan aivan toivotusti toiminut vaikeissa oloissa, mutta kaksareita ei sentään tarvinnut antaa. Keskityin vahvasti jalkatyöhön ja isoihin marginaaleihin lyöntipelissä, mitkä kantoivat varmalla pelillä voittoon. Vastukseni Sampo Martikainen omasi hyvän tekniikan, johon oli myös mukava lyödä vastaan. Hänen kilpailutaukonsa ja hieman heikompi liikkuminen johtivat kuitenkin epävarmempaan lyömiseen kuin minulla. Sampon tulinen kämmen toi hänelle kuitenkin minua enemmän läpilyöntejä. Sampolla ei onneksi ollut pahaa alakierrettä tai repivää puolustuspeliä, joka olisi voinut turhauttaa minua. Erät menivät hyvin tasaisesti, vaikka tunsin hienokseltani hallitsevani takakenttää. 7-5 ja 6-4 oli varsin kuvaavat numerot ja tällä kertaa myös ottelu oli yllättävän nautinnollinen tuulenpuuskien yllätyksistä huolimatta.

Nelurissa jatkoimme Robert Ashornin kanssa Sampoa ja Antton Vappulaa vastaan. Juonena oli meidän kaksarivoittomme suuremmat marginaalit vastaan vastustajamme suorempi lyöminen. Sampo ja Antton jatkoivat kuitenkin vielä enemmän helppoja virheitään kuin kaksinpelissä ja veimme varsinkin tärkeitä palloja. Pelasimme Robertin kanssa aika perus virheetöntä peliä, mikä riitti yllättävän selvään voittoon hyvälyöntisestäkin vastustajasta. Itselläni tuntui lyönnit uppoavan varsin hyvin ruutuun. Syöttö oli enemmän kipsissä, mutta jostain syystä vastustaja tuhri hyökkäyksensä helposti jokaisen hiljaisen syöttövuoroni aikana.

Etukentällä yritin olla Robertia enemmän ja onnistuinkin siellä varsin hyvin nopeissa tilanteissa. Yksi torjunta oli varsin maaginen, kun en muista ehtineeni liikuttaa mailaa ollenkaan Sampon drive smashiin, vaan se kimposi mailastani jääden vastustajan kenttään. Toinen jännä lyöntini oli semmoinen korkea rysty drive lentolyönnin paikka, jossa ei kuitenkaan ollut aikaa kahden käden swingiin. Niinpä selkärankani teki sen yhdellä kädellä puhtaasti kenttään, mikä hieman yllätti itsenikin. Varsin miellyttävä neluri tuotti ehkä turhan selvät luvut, muistaakseni 6-2, 6-4.

Mahtava seinä

Elämme historiallista aikaa Suomen tenniksessä. Samalla kun meikäläisiä on ennätysmäärä maailman kärki satasen rankingissa, on vähiten kenttiä tarjolla harrastajille. Hallit pistettiin jostain syystä kiinni ja ulkokentät eivät ole vielä auki. Tennisseinä on nyt kullanarvoinen. Keräsin erilaisia drillivideoita soittolistaksi:

edit: Tässä vielä kaksi kuvaa lyöntiseinän rakenteesta Talissa, koska kommentoijaa kiinnosti. Alemmassa kuvassa rakennelman paksuus on vajaa metri ja korkeus arviolta neljä metriä.

Lämpimässä treenaaminen ei ala maistuun

Lämpimässä urheilu ei luonnistu yli kuukaudenkaan tottumisen jälkeen. Treenaaminen ja palautuminen tuntuu olevan liian raskasta Suomen oloihin tottuneelle. Lämpötila on Brasilian rannikolla koko ajan yli 27 C astetta ja oma suorituskykyni tuntuu laskevan aina kun mennnään yli 20 lämpöasteen.

Eniten tämä tuntuu ainakin henkisesti tenniksessä. Se on herkin lajini ja ongelmana on heikompi jalkatyö kuumissa oloissa. Sama kuin olisit väsynyt ennen aloitettuasi – et voi käskeä jalkojasi alitajuisesti enempää ainakaan helpoissa palloissa. Niinpä laadutonta peruslyöntiä tulee koko ajan. En muista elämäni parista kymmenestä harjoitus- tai kisamatsista pelanneeni eteläisellä pallonpuoliskolla ainoatakaan virheettömän hyvää geimiä. Niinpä sitä on aina aivan maailman- tai ainakin tenniksen lopettamisen tunnelmissa joka treenin jälkeen. 

Olen myös yrittänyt pari kertaa viileämmässä iltavalaistuksessa pelata. Silloin vasta lyö huonosti hämärän valaistuksen takia. On jopa vielä ärsyttävämpää, kun jalat toimisi, mutta pallon rata pätkii ja puhtaat lyönnit on taas harvassa. Häviän aina kaverille, jonka pitäisi olla helppo nakki hyvin pelatessani. 

Konkreettisin tunne liian lämmön vaikutuksesta sain porrasjuoksusta. Ensimmäisellä kerralla oli pohkeet kipeät neljä päivää. Kotimaassa vähän pidemmät portaat ja yhtä monta toistoa ei yleensä aiheuta vapaapäivää. Toisella kerralla otin mielestäni niin rauhallisesti, että se muistutti enemmän porraskävelyä. Silti neljä päivää pohkeet tulessa ja hieman reidetkin. Aivan käsittämätön lihaskipu kolmen vartin kevyehköstä happihyppelystä. Lämpö oli ehkä 30. 

Sensijaan helpommat lajit, kuten 4vs4 beachvolley ja beachtennis sujuu lähes normaalisti. Niissä ei niin liikettä tarvitakaan ja tekniikka on helpompi. Ja biitsi on pelattu iltaisin, eikä tenniskenttää heikompi valaistuskaan häiritse niin paljon ison pallon käsittelyä. Lähes normaalilta tuntuu myös salitreeni, koska siellä on ilmastointi. 

Toki tennistreenien järjestämistä vaikeuttaa enemmän Riossa huono tenniskulttuuri ja korona-rajoitukset. 12 miljoonan asukkaan kaupungista on löytynyt kokonaista yksi hotelli ja yksi klubi, joka suostuu järkevään hintaan vuokraamaan kenttää turisteille. Muuten laji on tarkoitettu eliittiklubien jäsenille. Business-näkökulmastahan tämä kuulostaa hölmöltä. Vielä heikommalta vaikuttaa Padelin tilanne. Niitä kenttiä ei ole löytynyt yhtäkään tästä kylästä. 

Osaan arvostaa lisää Suomen viileitä palloiluhalleja.

Flamengo RJ

Törmäsin kannuihin, joiden saavuttamista pääsin kokemaan aika läheltä viime talvena. Sattumalta tänään Flamengo voitti sarjakärjen, Internacionalin, Brasilian liigassa siirtyen johtoon. Viimeinen kierros ratkaisee mestaruuden ensi viikolla. Luulen, ettei näitä karnevaaleja peruta.

Zenniz-testaajana

En ole biohakkeri, enkä omista edes pulssimittaria, koska en koe, että ne parantaisivat treenaamiseni laatua. Samoin ajattelen tenniksen tietoteknisistä innovaatioista, mutta Zenniz-laite kiinnosti testata, kun tuli mahdollisuus.

Edellinen versio laitteesta mittasi lyöntinopeuksia ja pallojen laskeutumista rajojen sisään äänisignaalien avulla, mikä vaikutti epävarmalta keinolta. Pari kertaa sitä kokeilleena tuntui virhearvoja tulevan viljalti.

Uusin versio laitteesta sisältää uuden kotelon ja muutaman kameran mittausta parantamaan. Laite muodostaa nyt pömpelin verkkotolpan kohdalle. Siinä on päällä ja sivuilla näytöt ja älyluurin sovelluksella kirjaudutaan laitteelle. Käyttöliittymä näytti varsin valmiilta. Siinä pystyi valitsemaan erilaisia harjoitusdrillejä ja ottelun.

Syöttöharjoituksessa se antoikin varsin luotettavia lukemia ja uusi ledinäyttö toimii vanhaa paremmin myös ulkotiloissa. Ledinäyttö laitteen sivuilla on tarkoitus antaa reaaliaikaista dataa pelaajille onnistumisista ja lyönnin nopeudesta. Ihan mielenkiintoisia tietoja, mutta varsinaista harjoituksellista arvoa näillä on vähemmän.

Harjoituksen tai pelin jälkeen laitteen näytöltä pystyi selaamaan lyöntien onnistumia, kenttään osumiskohtia ja nopeuksia. Vaikka nämä tiedot vaikuttivat nyt luotettavimmalta mittauksilta kuin edellisen laitteen, näin ehkä paljon potentiaalisemman ominaisuuden uudessa laitteessa nykyiselle nettisukupolvelle; kentän päädyissä olevat kamerat sopivat mainiosti ottelun tallentamiseen ja striimaamiseen, mikä tulee varmasti lisäämään suosiota. Padel näyttääkin olevan edelläkävijä tässä striimausteknologiassa, mistä kannattaisi ottaa mallia muihin urheilulajeihin.

Uskon, että Zenniksessä on potentiaalia tulla suuren yleisön palveluksi, kun tuote lanseerataan erityisesti pelien striimaamiseen. Lisäksi viivojen automaattinen tuomarointi tullee suosituksi virallisissakin otteluissa, kun vanhimmat muutosvastustajat siihen suostuvat. Sitten pistetilanteen voisi itse päivittää puolenvaihdon aikana striimille, kuten esim. Padelstreamer sovelluksessa.