Statistina kentällä

Tunsin tämänkertaisen kisamatsini Myllypurossa täysin turhaksi. Vastukseni Petrus Immonen löi minut täysin ulos pelistä. Harvat hyökkäyspaikat tuhrin huonolla rytmillä ja Petrus hoiteli myös minun pisteet harvoilla virheillään. Lisäksi koin sen verran painetta syötössäni, että ykkönen ei kulkenut aivan loppua lukuunottamatta. Tein paljon kaksareita. Petrus sensijaan syötti A-tasoista pommia, joita ei palauteltu pahoina kakkosestakaan. Hänen kovat peruslyöntinsä tippuivat hyvin taakse, enkä päässyt minkäänlaiseen lyöntituntumaan. Verkkopeli oli epävarmempaa, mutta koviin lyönteihin on vaikea hidastaa peliä ja houkutella miestä verkolle. Hienoahan A-luokan lyömistä oli katsella kentällä, mutta pelillisesti en saanut touhusta mitään – niin alakynnessä olin. Rallien mitta oli varmaan keskimäärin alle kolmea lyöntiä. Toisessa erässä sain vähän ykköstä tippumaan ja pidin pari syöttöä Petruksen virheillä. Samoin hän lahjoitti yhden syöttönsä mulle virheillään. Lukemat oli 0-6, 3-6, mutta se tuntui epätasaisemmalta.

Mainokset

Hyvää lyömistä

Kävin Turussa asti häviämässä B1-luokan turnajaisessa, jossa oli vain kahdeksan osanottajaa. Pidän Impivaarassa pelaamisesta, mutta en tiedä miksi ei montaa muuta kisailu kiinnostanut. Arvontaviuhka ei ollut ihan paras mahdollinen, kun vastustajaksi tuli hieman parempi pelaaja.

Daniel Koivunen pelasi hyvää ja tasalaatuista tennistä ilman heikkoja hetkiä. Lisäksi hänen  lyönnit ja liikkuminen oli varsin valmista nuoreksi kaveriksi. Daniel löi hyvää yläkierrettä molemmilta puolin, vaikka rysty oli hieman vaarattomampi. Hän hyökkäsi aktiivisesti, eikä pitkiä palloralleja nähty. Oma syöttöni tuntui olevan suhteellisen rytmissä ja se lisäsi nautintoa kaikkeen tekemiseeni. Muutkin lyöntini oli vähintään kohtalaisessa kunnossa, mutta kaveri oli hieman edellä tekemisessään. En muista pidinkö syöttöjäni vai mursinko, mutta erät meni varsin tasatahtia kaverille 6-2 molemmat. Tällä kertaa kuitenkin tappiomatsikin tuntui mukavalta, koska peli oli hyvätasoista molemmilta.

Pieni parannus syöttöön sisäänajossa

Jatkoin sisäkautta Hiekkaharjun B1:ssa, jota olin Bolltexin aikana lupautunut välttämään. Kuulin, että alusta oli uusittu hitaammaksi ja hyvin nihkeää lyömistä saatiinkin kahden matsin verran. Alusta taisi olla selvästi hitain sisäkenttä, jolla olin lyönyt, sillä varsinkin kämmenen ajoitus oli melko hukassa. Syöttöön keksin viikolla pienen muutoksen ja se toimi siihen nähden yllättävänkin hyvin.

Syötössä oivalsin rytmiongelmien ja ajoittaisen jalkavirheen yhteyden. Päätin nyt naulata jalat paikoilleen ponnistuksen ajaksi, jolloin myös rintamasuunta pysyy kyllin pitkään tarpeeksi takana. Tämä onkin salaisuutena mailan pinnan nousemiseen osuman aikana eli yläkierteen synnyttämiseen. Tämä johti myös vain takajalan siirtymiseen etummaisen viereen, eikä molempien jalkojen astumiseen ponnistuspaikalta eteenpäin ennen pallo-osumaa. Lisäksi, kun ylimääräinen askel jää pois, riittää matalampi nosto lyöntiliikkeen toteutukseen. Lähes yksinkertaista, mutta yllättäen sain sen melko hyvin myös toimimaan otteluissa.

Ensimmäinen vastukseni oli Henri Kronlund. Tuntui, että olin hieman edellä kaikissa lyönneissä, mutta alustaan tottuminen tuntui yllättävän vaikealta. Yleensä hitaaseen alustaa tottuu nopeasti, mutta kämmeneni meni lähes kipsiin lopulta. Vaihdan kuitenkin selvästi kierteen määrää massalle siirtyessäni ja tämä uusi novacrylic oli lähes yhtä hidas. Tein siis tavallista enemmän kämmenvirheitä, eikä lentopelikään ollut ihan normaalilla tasolla. Henrillä yski eniten syöttö, mutta myös rystyltä tuli virheitä. Pääsin tiukkojen vaiheiden jälkeen 4-1-johtoon, mutta Henri vei yhtä tiukkojen vaiheiden jälkeen viisi seuraavaa peliä. 4-6 tappioerä.

Toisessa erässä pidin yhtä tiukasti pelit loppuun saakka 6-1 ja lopussa aloin saada suoraan syötöilläkin pisteitä. Tsemppasin itseäni ottelutiebreikissä tekemään vain peruskrosseja ja hoin myös perusmantroja katseen ja jalkojen käytöstä. Henri jatkoikin virheilyä mun 6-0-johtoon saakka. Sitten pientä jännitystä ja voitin erän 10-7. Saimme tähän taistoon käytettyä yli kaksi tuntia, mikä kertoo ottelun tasaisuudesta ja alustasta jotain.

Seuraava matsini oli jo parin tunnin tauon jälkeen, enkä odottanut jaloiltani enää ihme liikkumista. Tosin vastukseni tuskin olisi kaatunut tuoreillakaan jaloille, siksi taitava lyöjä Luukas Ristola oli. Hänellä oli hämmentävän tarkka ja suora kämmen. Erityisesti inside-out tuotti kokoajan läpilyöntejä takaakin. Mun rytmin vaihtelut ja hidas alusta luulisi edes jossain vaiheessa huonontavan suorahkon kämmenpommituksen tehoja, mutta sitä ei ikinä tapahtunut. Rystykrossissa olisi pysynyt jopa niskan päällä, mutta virheitä Luukas ei tehnyt sieltäkään ja kiersi hyvin kämmenelle. Ainoat heikkoudet kaverilla oli ehkä laiskahko liikkuminen ja helpohko syöttö. Minä sain vain yhden syötön pidon ja yhden murron, enkä paljoa enempää ansainnutkaan. Varsinkin lopussa kaveri taisi pitää kaksi viimeistä peliä puhtaasti ja riuhtoi nousustakin hämmentävän tarkkoja ja hyvänmittaisia kämmen winnereitä ilman heikkoja hetkiä. 1-6, 1-6. Syöttö toimi vieläkin paremmin, vaikka palauttaja oli liian hyvä niiden pitoon. Tästä on kuitenkin oikein mukava jatkaa, kun huomaan olevani (taas) oikealla polulla syötön kehittämisessä.

Finaaliin ilman syöttöä

Talvikausi aloitettiin kisoissa Olarissa B3-sarjassa. Olarissa olen aina pelannut hyvin ja kunto ja valmistautuminen kohotti odotuksia hieman liikaa kauden avaukseen, joka on aina mennyt huonosti. Vaikka olin treenannut syöttöä lähes joka päivä jossain, niin sen pettäminen vei kyllä turnausvoitonkin.

Pääsin pienessä kaaviossa suoraan toiselle kierrokselle, jossa vastaan tuli miellyttävä vastus, Janne Eerikäinen. Hän lyö puhtaasti ja mukavalla kierteellä palloa, johon on kiva lyödä takaisin. Tällä kertaa Janne piti hieman enemmän kiirettä pallolle, mikä johti helpompiin virheisiin molemmilta. Jannella painoi myös vain pari tuntia aiemmin pelaamansa ensimmäinen kierros jaloissa. Ottelussa murreltiin pääosin syöttöjä, sillä itse en saanut ykköstä toimimaan ja Jannen syöttö oli mukavan kesy ja yllätyksetön. Lisäsin hieman rystyslaissia, kun huomasin Jannen virheilevän mataliin palloihin helpommin. Sain jotenkin pidettyä syöttöni ja vein ekan erän 6-2.

Toisessa erässä syöttöni oli edelleen kadoksissa ja murtojen tahdissa edettiin 5-4:ään asti.  Siinä vaiheessa sain hädintuskin ykköset ruutuun helppoina, mutta Janne luuti jostain syystä kaikki neljä rajojeni ulkopuolelle. 6-4 tuskaiseen voittoon, ilman minkään osa-alueen loistoa.

Sunnuntaiaamun semifinalistivastukseni ilmoitti lähtevänsä Epsanjaan ja sain suoran finaali paikan Veikko Sivosta vastaan. Odotin junnulta kovempaa lyömistä, mutta hän tyytyikin tuuppaamaan takakentältä melko hiljasta roikkua. Pääsin selvästi dominoimaan hyökkäyspelissä, mutta kaveri ohitti kyllä todella terävästi minua verkolta, varsinkin rystyltä. Pääsin tässä  ottelussa ihan kohtalaiseen peruslyöntihyökkäykseen, mutta pisteiden viimeistelyyn se riitti liian harvoin. Eniten pääsin jopa läpilyömään Veikon syötöstä, joka oli ehkä hiljaisin, mitä on tällä tasolla vastaan tullut. Olin häviöllä 2-5, kun löin kolme kertaa suoraan läpi hänen ykkössyötöstään. Tuli omalla syötölläni sitten 4-5:een, mutta keskittyminen ei aivan riittänyt murtoon seuraavassa, vaan 4-6 erätappio.

Toisessa erässä jatkui tismalleen samat sävelet. En saanut edelleenkään omaa ykköstäni toimimaan, vaan vaihteleva nosto rikkoi rytmin. Jatkoimme murtaen minun syöttövirheillä ja itse pääsemällä hyökkäämään parhaiten Veikon löysästä syötöstä. Peruslyönnissä yritin varsinkin hyökkäyslyönnit pakottaa kämmenelle, koska hänen rystynsä osoittautui erittäin tarkaksi. 4-5-tilanteessa pelasimme pitkän geimin ja taistelin pääni kanssa virheitä vastaan, kun pääsin hyökkäysasemaan kokoajan kaverin syötöstä. Valitettavasti ottelu päättyi virheisiini ja hieman parantuneesta syötöstäni ei ollut kuitenkin pisteiden tekijäksi. Ottelu oli kuitenkin ihan hyvä taisto ja hyökkäys- ja lentopeliltäni kannalta. Niinpä jatketaan ensi viikon turnaukseen!

Parempi loma – paskempaa tennistä

Suomessa kesä on ohi eli lomakausi on syytä aloittaa. Matkustelua ja tennistä harrastavien luulisi muidenkin joskus yhdistävän harrastuksiaan. Ainoa haaste siinä on, että parhaimmat lomat tuntuu olevan mahdollisimman kaukana Suomesta ja silloin on myös tenniksen pelaaminen mahdollisimman vaikeata. Tällä kertaa kilpailullinen anti oli pelini tason takia aivan mitätön, mutta treenin ja lomailun kannalta oli sitäkin antoisampaa.

Suuntasin ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikkaan ja Rio de Janeiroon. Suurin ero ehkä aikaisempiin kohteisiin oli vaarallisempi tunnelma, mikä johtui runsaista faveloista ja toisaalta turvajärjestelyistä. Mitään rikollista en kuitenkaan matkalla nähnyt useista varoituksista huolimatta. suga

Turnaus järjestettiin yksityisellä klubilla nimeltä Marina Barra. Sinne sisäänpääsyäkin joutui selittelemään vartin verran englantia taitamattomille vartijoille, ennenkuin pääsin varaamalleni treenivuorolle. Ensimmäinen totuttelu lämpimään ilmaan johti myös ensimmäiseen keskeytykseeni uupumisen takia ikinä. Löin paikallista valmentajaa vastaan hyvin rauhallisesti, kunnes päätin kolmen vartin jälkeen lopettaa, koska tuntui, että jalat menevät alta. Tuuleton ja kostea 30 C oli ilmeisesti tottumattomalle niin kova pätsi, että lämpöhalvaus uhkasi. Seuraavina päivinä oli kuitenkin helpompaa, kun sain treenata klubin jäsenen, Andre Ferreiran kanssa.

Andren kanssa ehdin treenata noin neljänä päivänä ennen matsejani. Treenit menivät parantuen, mutta keskipäivän pilvetön lämpö aiheutti tyypilliset ongelmat kuten laiskat jalat ja hikoilun. Hikoilun kanssa korostui suosikki overgrippini, Tourna Gripin, heikentynyt laatu. Ennen kyseinen grippi oli selvästi huokoisempi, jolloin lievä kosteus teki siitä pitävämmän. Nykyinen grippi kuitenkin sietää selvästi huonommin kosteutta, mikä aiheutti kerran jopa mailan irtoamisen kädestä syötössä. Tämäkin oli ensimmäinen kokemus laatuaan. barra

Ensimmäisen kierroksen vastustaja ei näyttänyt helpoimmalta tilastojen perusteella, mutta häntä ei ikinä näkynyt ja kuulunut. Toisella kierroksella olikin sitten vastassa Felipe Miana, jonka 40-vuotiaiden ranking maailmassa oli 3. Felipe oli suuret pisteensä kerännyt ahkeralla kisailulla vain Etelä-Amerikassa, eikä pelin taso ollut mitään ex-ammattilaisen luokkaa. Enemmänkin sellaista taitavaa neppailua. Ja sehän riitti vallan mainiosti minua vastaan. Keskipäivän auringon lisäksi oli haasteena lisäksi vahva sivutuuli, joka vaikeutti eniten syöttöäni. En saanut syöttöä mitenkään kulkemaan ja peruspelissä helpot virheet olivat myös minun käsialaani. Felipe ei painostanut juurikaan takakentältä, vaan päästi minut hyökkimään. Tuhrin kuitenkin viimeistään helpon lentolyönnin. Matsi meni nopeasti lyhyiden pisteiden takia. Vaikka sain pisteitä geimeissä ja murtopallojakin vei selvästi taitavempana Felipe voiton minun jäädessä nollille. Taisin kuitenkin voittaa takakentän winnerit, jos jotain positiivista pakko hakea.

Pääsin samana päivänä kokeilemaan neluriakin treenikaverini Andren kanssa. Andre olikin ihan pätevä partneri ulottuvana ja hyvän syöttö-kämmen-pelin omaavana. Vastaan asettui taas hra Miana, jonka dubbeliranking puolestaan oli käynyt hiljattain numerossa yksi. Hänen parinsa oli myös erittäin taitava, mutta mitään hirveän kovia pommeja ei näiden peruslyönnistä lyötynyt. Meidän puolelta sensijaan yritettiin hyökätä liikaakin, mikä johti turhan virheilevään suoritukseen. Vastustajalla tuntui kyllä olevan kaikki tähtimerkitkin kohdilla, kun tuntui ettei pelimme lähden millään tasolleen pienten marginaalien kääntyessä kavereille. Saimme sentään yhden geimin lohdutukseksi, vaikka paljon enemmän oli tarjolla. Positiivisena näen vain, etten tehnyt niin montaa kaksaria enää, kun tuuli oli tyyntynyt.

Visiittini turnauksessa oli siis mahdollisimman tyly. Kuitenkin hyvät treenailut niin klubilla kuin kuntoilu Copacabanalla pitivät mielen korkealla. Erityisesti paikallisten vieraanvaraisuus valkeaa miestä kohtaan nostaa reissun lomamatkojeni kärkeen.

copa

Vihdoinkin: tennistä ilman kiroilua

Väistyneet helteet lienivät suurin syy yhtäkkiseen tennispelihalujen paluuseen. Pelasin sarjamatsit ja päiväturnauksen viikon sisään ja otteluista kolme viidestä sujui jopa nautinnolisen hyvin. En nimittäin muista kiroilleeni niissä kertaakaan.

Pelasimme sarjamatsin Myllypuron massoilla ekaa kertaa ja mielenkiintoinen kokemus olikin. Pelasimme ensin nelurin Jaakko Utriaisen kanssa itähelsinkiläisessä miljöössä. Oli hieman vaikea löytää lyöntivire, mutta pidin kaikki syöttöni ekaa kertaa koskaan. Jos olisin vielä viimeistellyt verkolta hyvin, olisi numerotkin ehkä selvemmät. Tuntui kuitenkin, että hallitsimme ottelua ja Jaakon kanssa synkkasi peli taas hyvin. Numerot meille 6-3, 6-4.

Jatkoin kaksinpelillä Stefan Haglundia vastaan aivan uudella alustalla. Myllypuroon oli väsätty massatekonurmi. Ensivaikutelman ja ekan geimin liukastumisen jälkeen pidin alustaa ihan hyvänä. Hidas, mutta liukas. Eikä vikapomppuja tullut kuin hieman viivoista. Massa ei paakkuuntunut ollenkaan, vaan jätimme jopa loppuharjauksen väliin välineistä huolimatta, koska pinta vaikutti tasaiselta.

Stefanilla oli hieman heikompi peruspeli kuin omani, etenkin rysty oli epävarma. Neluri tuntui sopivan kyllä loistavalta lämmittelyltä kaksariin, sillä kaikki omat lyöntini toimivat koko matsin ajan. Alun liukastumisesta tuntui olevan jopa hyötyä, koska sen jälkeen jalkatyö tuntui paranevan; asennosta tulee matalampi ja askelista lyhyempiä. Oma peruslyöntini pysyi todella hyvin ruudussa näissä ideaalisissa iltaoloissa. Jopa drive-lentolyönnit ja smashit osuivat hyvin lapaan. Yhden smashin vedin lähes takarajalta itsetunnon puuskassa. Syöttö tuntui hyvältä, muttei ykkönen ollut aivan toivotusti sisällä. Matsi pysyi kuitenkin täysin hanskassa ja oli lyömiseltään kesän ja ehkä vuosienkin parasta. 6-0, 6-1.

Arjen sarjamatsin jälkeen pelasin lauantaina päiväturnauksen Metsälässä. Turnausmuoto, missä on vähintään kaksi matsia vaikka lyhenettynä, on paras laatuaan.

Kohtasin aamumatsissa tutun Sami Anttilan, jonka kanssa meni viimeksi kolmanteen erään. Nyt matsi eteni samalla juonella; aloitin syöttämiseni jopa historiallisen hyvin ja pistin 12 ensimmäistä ykköstäni ruutuun. Se siivitti myös Samin hyvään lyömiseen, kun syöttö on rytmikkäämpi vastaanottaa. Samin suora ykkönen sensijaan yski, mutta peli oli hyvä tasoista ja erä niukasti mulle tiebreikin kautta. 7-6.

Toisessa erässä syöttäminen kääntyi Samille hänen saatua ykkösensä toimimaan. Pelit oli tasaisia, mutta hän vei kaikki pelipallot. 2-6, kun erät aloitettiin 2-2:sta. Menimme jälleen 10-tiebreikkiin. Siinä Sami virheili ja mä pidin peruskrossit ruudussa ja välttelin verkkoa. Johdin 9-0 ennen ensimmäisiä virheitäni. 10-4 kuitenkin mulle.

Toinen matsini oli vaikeampi, kun vastus Antti Korhonen löi hiljemmin ja korkeammin, sekä varsin vaihtelevalla kierteellä. Menetin helpon ekan erän hyökkäämisen jälkeen rytmiä ja aloin virheilemään hitaisiin palloihin. Tiebreik-erässä palasi kuitenkin marssijärjestys. 6-2, 5-7, 10-1.

Kolmas matsini oli juniori Benjamin Ylistä vastaan. Hänellä oli ihan hieno kämmen, syöttö ja liike. Rystyltä sain hieman helppoja virheitä painostettua. Benjamin alkoi virheilemään hyvän alun jälkeen ja taistelin molemmissa erissä takaa aina tiebreikkiin asti. Siinä kuitenkin taitavampi lyöjä eli Benjamin puolestaan pelasi paremmin ja itse yritin vapautuneessa tilassa ehkä liian hienoa peliä. Tiebreikit selvästi kaverille: 6-7, 6-7.

Tuntui, että vatsa oli jo täynnä hyvästä turnauksesta tähän asti ja suurin voitonhimo ei riittänyt kolmanteen matsiin. Toisaalta jalatkin olivat jo hieman pehmeämmät, mikä lisää helppoja virheitä. Nautinnon takiahan tätä kuitenkin pelataan ja nyt sitä vihdoin saatiin. Harmi vain, että  kotimainen massakausi alkaa olla ohi, juuri kun aloin siitä nauttimaan.

Helle vie pelihalut

Hyvinkään päiväturnaus olisi ollut hyvä idea – mutta ei helteessä. Normi toimistorotta kun ei ehdi tottua kuumassa pelaamiseen, vaan jalkojen käyttö tuntuu tuskalliselta isomman rasituksen takia. Niinpä helpot virheet kasvavat – etenkin ylilyönnit, kun yläkierrettä ei jaksa tsempata niin paljoa palloon. Nämä ja muut syyt olin jo keksinyt heikolle pelilleni paljon ennen turnausta edellisestä Lohjan farssista viisaantuneena. Kaksi voittoa kolmesta ottelusta tuli kuitenkin kotiin, vaikken nauttinut pelistäni hetkeäkään. Ihmeellisintä oli, että hieman parantunut syöttöpelini pysyi visusti rikki kaikki syöttövuoroni kolmen ottelun ajan, mihin helteen ei luulisi vaikuttavan.

Matsit oli lyhennetty no-ad pisteenlaskulla ja kolmannen erän ollessa tiebreik 7:ään. Eka matsini aamuysiltä oli myös rankin. Tuulta ja pilveä ei ollut yhtään ja vääntö oli reilu kaksi tuntia. Markku Lönnberg löi kämmeneltä reilua yläkierrettä ja rystyltä vähemmän. Hallitsin hienokseltaan takakenttää, mutta tein jatkuvasti ylilyöntejä. Syöttöjä murreltiin, kun omani ei pysynyt ruudussa. Johdin kuitenkin 5-3, kun piti hakea jurylta apua viivatuomioon. Sen jälkeen Markku alkoi lyömään entistä passiivisempaa roikkua ja käänsi erän tiebreikkiin asti. Siinä pidin hermoni paremmin ja vein niukasti.

Toisessa erässä tuskastuin entisestään syöttööni ja kovien lyöntieni tasoon ja Markku tuli siinä ohi 7-5:een. Tiebreik meni samalla surkealla virheilylläni hänelle. Yli kaksi tuntia aiheutti omituisesti orastavia kramppeja oikeassa pohkeessa ja alkavaa hien hölskyntää vasemmassa tossussa :D.

Kävin suihkussa ja yritin viilentyä seuraavaan matsiin häviäjien kaaviossa. Keskipäivän matsi oli yllättäen helpompi säältään, koska vieno tuuli ja pilvet viilensivät ilmaa. En kuitenkaan odottanut väsyneillä jaloillani yhtään parempaa matsia. Eikä siitä silloin mitään tulekaan. Edes syötöstä. Jaakko Erkinheimo löi ihan napakkaa kämmentä, mutta rysty ja liikkuminen oli epävarmempaa. Hän oli kuitenkin varmempi ekassa erässä ja vei 6-4. Toinen erä meni samoin luvuiin mulle ja varmemman peruslyöntikrossailun turvin vein tiebreikin 7-3.

Sain vielä yhden matsin tunnin taukoamisen ja viileiden suihkujen jälkeen. Petri Lempinen oli vetänyt mua edellisessä kohtaamisessa pataan vakuuttavalla syöttö-lentopelillä nopealla sisäalustalla. Lämmittelyn jälkeen jalkani tuntui liikkuvan yhtä hyvin tai huonosti kuin alkupäivästäkin. Tällä kertaa Petri otti enemmän aloitetta suoremmalla peruslyönnillä ja syötöllä, jolla tosin virheili myös liikaa. Myös tiukka rystyalakierre aiheutti minulle ongelmia. Petri tuntui hallitsevan, mutta myös virheilevän. Pidin kuitenkin hyvänä, että sain edes kolme geimiä ekassa erässä.

Toisessa erässä oma heikohko tasoni pysyi, mutta Petrille kävi niinkuin monesti suorempaa lyöntiä lyövälle massalla; rytmi alkoi kadota vaihtelevampiin lyönteihini lyödessä. Hänen syöttönsä jatkui virheilevänä, mutta varsinkin peruslyönnit alkoi vaihdella liikaa. Tulin alun jälkeen ohi pitäen jopa jonkun syöttövuoroni. Tiebreikissä Petri pääsi jopa syöttään ottelusta ja sain vain roikun palautettua lyhyenä. Petri hermoili helpohkon drive lyönnin pitkäksi. Toinen eeppinen moka oli jossain vaiheessa erää toimitettu pallo tyhjän kentän sijaan verkkoon, kun olin kaivanut lentolyönnin syöksymällä peliin. Voitin tiebreikin varmoilla peruslyönneillä ja Petrin hermoillessa virheitä niissä. Sama tahti jatkui 3. erän tiebreikissä ja vein sen 7-3. Vaikka voitto oli tiukin koskaan ei näin heikko pelini taso aiheuttanut pienintäkään riemun tunnetta. Syöttöni oli ja pysyi kadoksissa – vain yksittäisiä onnistumisia lukuunottamatta.

Hyviä asioita on jostain kaivettava ja tästä päivästä ei lähes 6h treeniliikunnan lisäksi keksinyt muutakuin sen, että en kiroile niin paljon, kun aavistan etukäteen pelin huonouden. Pikemminkin paskuuteni hymyilytti pelin aikana. No mutta näin paljoa tennistä ei ole tullut varmaan ennen pelattua päivään. Itseasiassa kaikki 9h tennistä viime viikolla taisi mennä tasoltaan metsään, enkä keksi muuta syytä kuin helteen veltostamat jalat.