Laatuongelmia ja iranilaisia taikoja

Pääsin jatkamaan massakautta Turkin Manavgatissa, Ali Bey Clubin seniori ITF-kisoissa. Tuplasti normaalia kalliimpaan sadan euron osallistumismaksuun nähden vastinetta ei kauheasti tullut. Sain resortin ulkopuolella asuvana käteen rannekkeen, jolla ei saanut baarista edes rahalla vettä. Myöskin suihku olisi ollut oiva lisä noin 50 kentän tenniskeskukseen. Ranneke oli parempi ottaa pois, jotta pääsi nauttimaan pelin jälkeisen oluen. Myöskään turnauksen iltajuhliin en ollut tervetullut.

Turnaus oli kuitenkin suosittu ja oli kiva törmätä pariin vanhaan tuttuunkin. Saimme treenata aamu kasilta ilmaiseksi, mutta en käyttänyt tätä oikeutta kuin ekana päivänä, koska sain neljänä päivänä kisamatsin. Oma pelini oli odotetusti melko heikkoa helteestä johtuen. Syöttö sentään sujui yllättäen vain nelurissani.

Ekan matsin pelasin Dmitrii Kazarinovia vastaan. Hänellä löytyi kovatkin peruslyönnitt, mutta hän meni pian aivan slaissimoodiin. Alakierrettä tuli molemmilta puolin. Hitailla kentillä tästä tuli hikinen urakka. Pääsin paljon verkolle, mutta Dmitrii puolusti hyvin. Peli oli kuitenkin melko heikkotasoista molemmilta. Dmitriin syöttö oli epävarma ja hän käyttikin kakkosenaan alakauttasyöttöä. Pääsin niistä paljon hyökkämään, mutta onnistuin niitä sössimäänkin. Dimitrii vei ekan erän 4-6 ja taisi johtaa jo 2-5 toista, kun ote siirtyi minulle. Vein erän 7-5 ja luulin jatkavani homman kotiin asti. Tässä vaiheessa oli ilta pimentynyt ja keinovalot sytytetty. Tämä sävyero ympäristössä sai palloon osumisen vielä hankalammaksi ja lyömisen taso laski entisestään. Dmitrii vei erän ja ottelun n. 2,5h jälkeen 2-6, kun saanut pidettyä varmaan yhtään syöttöäni. Viimeisessä syötössäni pallo tuli jollain pokalla takaisin taivaan kautta aivan takakulmaan, enkä ollut enää kiinnostunut tippaakaan palauttamaan sitä. Halusin vain pois kentältä.

Seuraavana päivänä pelasimme nelurin samaisen Dmitriin kanssa, joka osoittautuikin varsin mukavaksi pelipariksi. Ja hänellä sujui kovakin peruslyönti, mikä ei niin kaksinpelissä näkynyt. Itse olin tällä kertaa parempi syöttö- ja lentopelissä, mutta taitava vastuksemme oli varsinkin verkolla vielä parempi. Pidimme kuitenkin ekan erän tasaisena ja hävisimme sen 4-6. Vaikka yleensä syöttöni kulkee vielä huonommin nelurissa, tällä kerta sain siihen oivan rytmin ja pidin kaveria välillä pinteessäkin. Dmitrillä ei sen sijaan kulkenut syöttöruudussa, vaan kaksareitakin tuli useampi. Toisessä erässä mokasin verkolta helpon viimeistelyn no-add-pisteessä ensimmäisessä pelissä, emmekä voittaneet sitten yhtään peliä. 0-6 toinen erä varmemmille saksalaisille.

Pelini jatkuivat vielä lohdutussarjassa iranilaista Ali Aminiania vastaan. Hän oli erikoisen tekniikan lisäksi mitä kohteliain peluri ja antoi monesti aplodeja kipsisestä esityksestäni huolimatta. Ali löi kämmeneltä erittäin läntisellä otteella, muttei kuitenkaan kovaa yläkierrettä eteenpäin, vaan enimmäkseen ylöspäin. Rysty näytti sen verran rytmikkäämmältä, että tajusin takakentän palloilun pysyvän paremmassa rytmissä sieltä puolen. Syöttö sensijaan oli vielä erikoisempi, kun hän löi sen normaalista mailannostosta huolimatta mailan rystypuolelta. Otin oikein videon lopuksi tästä: https://photos.app.goo.gl/EbT81HpQDPRBdU8i9 Lentopelikään ei näyttänyt aivan oppikirjamaiselta, mutta pallo löysi riittävästi kenttään verkoltakin, mikä sai minut lopulta aikamoiseen kipsiin. Tällaisessa pelissä kun olet koko ajan hyökkäysasemassa, niin jalkatyöhön vaadittava nöyryys on todella vaikeaa löytää helteessä. Sain helpommin taas murtoja, koska Alin erikoinen syöttö lähti kuitenkin niin matalalta suorana, että vaikeus oli lähinnä sen mataluus. Pelejä murrettiin kuitenkin puolin ja toisin, mutta sössin taas erityisesti verkolta kaverin korkeita puolustuspalloja. Voitin kuitenkin ensimmäisen erän 6-3.

Toisessa erässä en saanut edelleenkään syötöllä mitään aikaan ja pistin verkolta älyttömän määrän kämmenlentolyöntejä kohti tyhjää kenttää, mutta verkkoon tai yli rajojen. Helppojen virheiden määrä oli noissa lentolyönneissä lamaannuttavan murheellinen. Johdin erää aluksi, mutta sitten tuhrin helpoilla virheillä ja yhä enemmän kipsaavista lyönneistäni pisteet kaverille, joka otti ne ilolla vastaan. Taistelin erän kuitenkin tiebreikkiin. Siinä vannotin itseni käyttämään vain pitkää rystykrossia, joka oli ainoa varma lyöntini tässä vaiheessa. Ali kävi kuitenkin tässäkin 3-5-johdossa ennenkuin alkoi itse jännittämään ja lahjoitti loput pisteet minulle. 7-6 erävoitto tässä mielenkiintoisessa, mutta älyttömän heikkotasoisessa matsissa.

Mietin taas olusen ääressä pitkään, miksi jaksan näitä ulkomaan turnauksia kiertää, kun kentällä olo tuntuu lämpimissä maissa niin vastenmieliseltä. Sitten muistin, että kun kisat ottaa treenin kannalta, niin Suomen hyvissä oloissa peli taas saattaa kulkea paljonkin nautittavammin. Ja kun hyviäkin matseja on joka kausi tullut, niin muistaa miksi tennistä kannattaa kisata.

Viimeinen matsini oli kovinta lyöjää vastaan nimeltä Lebit Umut Yurtoglu. Hänellä oli kovasti kierretty kämmen, ja terävä rystyalakierre. Muukin tekniikka henki lapsuudesta asti treenattua tennistä. Pääsin kohtalaiseen peruspelivireeseen ja jopa nautin hetkittäin lyömisestä pääkentällä. Hienoista lyönneistä huolimatta vastustajani teki myös virheitä välillä ja pääsin jopa 11 pelipalloon. Muistan ne siitä, että kaveri pelasi ne yleensä todella hyvin ja että voitin niistä vasta 11.:a. Tämän murron jälkeen oma syöttöni meni totaaliseen lukkoon, enkä osunut enää puhtaasti palloon kertaakaan siinä syöttövuorossa. Tilanne oli jo toki ratkaistu 0-6, 1-4-vaiheessa. Saldoksi jäi siis yksi geimi tästä matsista.

Onneksi pääsin jatkaamaan matkaani tästä turnauksesta Jyrki Nurmisen Beachvolley Campille 50km päähän, jossa ei tunnetusti laatuongelmat vaivaa.

Ali Bey Club päästadion

Ehjäsin syötön rytmin kesken ottelun

Uusi seniorisarjakausikin polkaistiin käyntiin yli 40v SM-liigassa. Nousimme ilman karsintoja, koska voitimme 1-divarin lähinnä siksi, että sain ainoana sovittua kaikki matsit. Kummallista passiivisuutta muilta joukkueilta, sillä viime kausi oli tuplamittainen.

Niinpä pääsemme pari pidempääkin reissua pelaamaan kovia vastuksia vastaan. Kävimme Joensuussa pelaamassa KarTen Mika Purmosta ja Janne Hirvosta vastaan viikonloppuna.

Mikalla oli kova kämmen ja vähän epävarmempi rysty, jolla kuitenkin pystyi myös winnereihin. Matsi alkoi hänen komennossaan. Puolustuspelini ja slaissini sekoittivat kai hieman hänen peruslyömistään ja pääsin Mikan virheillä peliin mukaan. Viime aikoina olin harmikseni alkanut nostamaan huonosti syöttöjä, mikä on ollut suurin epärytmisyyden aiheuttaja. Nyt olin taas noston kanssa aivan pihalla ekassa syöttövuorossani. Sitten muutin jotain. En enää pysäytä nostavaa kättä ylös ennen lopullista nostoa, vaan nostan käden yhdellä liikkeellä heti kun olen siirtänyt katseeni pallonpomputtelusta syöttöruudun kulmaan. Sitten nosto pysyi koko ottelut kyllin suorana, ettei sitä tarvinnut ottaa alas. Samalla syöttörytmini parani niin, etteivät syöttövirheet menneet verkkoon enää ollenkaan. Syötin loppu matsin arviolta yli 70%:sti ruutuun, mistä ilahduin valtavasti. Mikaa kiusasin loppu erän hyvällä lyömiselläni. Pari maagista stoppariakin nähtiin. Ainoastaan iskulyöntini osui huonosti joka kerta. Matsi taisi kulminoitua breikkipallooni (vai oliko hänen pelipallo) 4-4-tilanteessa, jossa pääsin iskemään verkolta jopa neljä kertaa. Kaikki osui huonosti ja neljäs pitkäksi. Mika vei erän 4-6. Toinen erä oli Mikalta hieman vapautuneempaa peliä ja multakin ihan hyvää, mutta nyt pelit kääntyi hieman helpommin Mikalle 1-6.

Nelurissa Mikan kaveriksi tuli todella kuuman kämmenen omistava Janne, joka oli nollannut kaksarissaan parini Pekka Kurikan. Saimme ihan hyvän matsin aikaan, jossa Kurikka pelasi enemmän takakenttää. Emme mahtaneet kuitenkaan kovemman ja varmemman kämmenen vastustajillemme. Ihmettelimme lopuksi Jannen kanssa, että tekikö hän yhtään virhettä kämmenellään, joka pysyi kuitenkin todella kovana koko matsin ajan. 2-6, 1-6 tappio, mutta olin varsin tyytyväinen peliini koko päivänä, etenkin syötön paranemiseen.

Hyvääkin lyömistä Tampereella

Kisakone sisäkisoissa saatiin käytiin kahdella voitolla Tampereen tenniskeskuksessa. Lähellä oli muutkin tulokset, mutta syöttöä lukuunottamatta voi suoritukseen olla tyytyväinen.

Ensimmäinen kierrokseni C-luokassa oli Matti Hirvelää vastaan. Hänellä oli kaikki lyönnit hieman omiani epävarmemmat ja varsinkin rytmittömyys tuotti vaikeuksia ja helppoja virheitä koko matsin ajan. Matti syötti aluksi hyvin, mutta muuten pelit olivat hallussani aika hyvin. Olin lämmitellyt pitkään ja kaikki lyönnit ja liike tuntui toimivan sopivalla marginaalilla. Myös syöttöni tuntui nyt pysyvän ruudussa kylliksi ja tunsin ekan syöttövuoroni jälkeen tekevän sillä pisteitä tasaisesti, vaikkei suoria ässiä juuri tullutkaan. Matsi mukavasti 6-1, 6-3 kotiin.

Toista kierrosta voi sitten pitää jo jonkinasteisena eeppisyytenä. En tiedä johtuiko päiväunista vai nopeasta häviötilanteesta, mutta en saanut syöttöä enää kulkemaan kuin verkkoon. Sami Ollila aloitti unelmapelillä; hänen kaunis peruslyöntinsä viuhui matalana ja tarkkana varsinkin kämmeneltä. Yhden käden rystyltä tuli helpompaa alakierrettä ja virheitäkin välillä. Yritin päästä tähän lyöntisirkukseen mukaan, mutta kun luulin, ettei hän edes ehdi enää hyökkäykseeni, kämmen viuhui vastustamattomasti ohitseni. Samin heikkous oli syöttö, joka tuntui ainoalta lyönniltä mihin ehdin hyökkäämään. En kuitenkaan päässyt hyvään rytmiin ekassa erässä, kun Sami piti tempoa yllä. 2-6.

Toinen erä alkoi samoin Samin tahdissa, mutta loppuerässä aloin saada omaa syöttöäni ruutuun ja pitämään syöttöäni. Lisäksi kun sain lisättyä marginaalia ja vähennettyä pallorallien nopeuksia, Samikin alkoi virheilemään. Erän lopussa aloin nauttimaan omasta pelistäni ja Sami vastaavasti tuskailemaan. Osasin jopa nauttia kahdesta tiebreikistä ja peli jatkui rohkeana. Muistan etenkin pari puolustusta takarajalta ja sen jälkeen hyökkäys rystylinjaa pitkin läpi ja vein tiebreikin kai 7-4.

Ottelutiebreikissä rento tunnelmani jatkui ja osasin nauttia pelistä tuloksesta niin välittämättä. Muistan yhden lentolyöntini aivan kentän takakulmaan. Johdin parhaimmillaan 8-5, kun Sami tuntui vetelevän ehkä kolmekin hyökkäystä aivan takarajalle peräkkäisissä palloissa ja meni ohi. Hän johti 8-9 eli ottelupallossaan puolustin ja hän löi korkealta kämmenhyökkäyksen verkkoon. Mun syöttäessäni puolestani ottelupalloani 10-9-tilanteessa pääsin verkolta hyvään lentolyöntiin. Sami puolusti koholyöntinä aivan takarajan takaosaan. Palautin vielä korkean verkolle, jolloin Samin kipsaantunut kämmen karkasi tällä kertaa pitkäksi. Melkoisen eeppinen vääntö kääntyi mukavaan voittoon.

Sunnuntaiaamuna pääsin mittaamaan hyvän juniorin, Kimi Vallius, tason. Vastus ja ottelunalku oli varsin tyypillinen junioritennikselle. Kimillä oli tasoitus vielä D:n puolella, mutta hän pelasi niin C:n kuin B-luokan semifinaalissa. Ja hän löi hyvää peruslyöntiä. Aloitti pelin varmaan neljällä läpilyönnillä. 0-3-tilanteessa olin tyytyväinen kun sain kuparisen rikki. Yritin sekoittaa paljon kaverin rytmiä terävillä slaisseilla ja stoppareilla rystylle. Stoppareilla ja koholyönneillä sainkin pari makeaa winneriä. Aloin pikkuhiljaa saamaan virheitäkin varsinkin hänen rystyltä. Syöttöni ei vaan taaskaan lähtenyt rytmiin häviötilanteessa. Tällä kertaa nosto oli pitkästä aikaa todella pielessä. Sain kuitenkin Kimin turhautumaan vaihtelevaan pelini ja tulinkin rinnalle ja ohi hetkeksi. Pääsin syöttämään ja iskulyömäänkin eräpalloa 5-4-tilanteessa. Isku jäi turhan keskelle ja pehmeäksi eli araksi ja Kimi iski aika maagisen matalan jalkoihini. Toista tilaisuutta en saanut, sillä syöttöni tahmasi tosi pahasti. 5-7.

Toisessa erässä sain syöttöni vihdoin toimimaan. Kimi oli siirtänyt omaa syöttöään minun kämmenelleni viisaan oloisesti, jottei joudu lyömään slaissipalautuksiini. Toisaalta sain nyt kämmeneni parempaan vireeseen. Toisinsanoen palloa lyötiin nyt kovempaa ja laadukkaammin kuin ekassa erässä. Nautin pelistä, mutta Kimi oli myös saanut erävoitosta lisää itseluottamusta. Erä ja ottelu hyvällä pelillä 2-6 Kimille ja pystypäin katsomoon.

Jatkoin katsomaan ensimmäistä pesiksen pääsarjapeliäni. Ja mikäpä olisi ollut parempi tilaisuus kuin miesten ratkaiseva finaali Manse vs KoPLa. Vauhdikasta viihdettä, mutta ei valitettavasti sovi koululiikunnaksi. Osuin myös elämäni ensimmäisiin torijuhliin sitten TPS:n 90-luvun.

Hermoromahus

Sisäkausi oli lähellä käynnistyä voittojenkin osalla, mutta matsi kääntyi todella murheellisesti. C yli 40v-luokassa oli tarjolla jälleen mukavaa vastusta, mutta oma peli pitäisi saada normaaliksi, jotta voittaisin näitä.

Vastukseni Tatu Makkonen omasi todella maagisen kämmenen, mutta rystyltä ei tapahtunut oikeen mitään. Varmaan suurin peruslyöntien ero mitä tullut vastaan. Niinpä vasurin rystyä piti painostaa syötölläkin. Aluksi syöttöni sujuikin. Tatullakin oli hyvä ykkönen, mutta se katosi pelin edetessä. Voitin tiukkoja pelejä Tatun rystyvirheillä. Välillä pääsin hyökkäämään rystykrossillakin läpi, kun Tatu jätti kämmenelleen paljon tilaa. Jos hän ehti kämmenellään palloon hyökkäys oli matala ja tarkka. Kämmeneni tuntui kipsaantuvan, koska pallot oli rytmittömiä enimmäkseen rystylleni ja alustakin oli nopea, Martinmäen halli.

Matsi jatkui lievässä komennossani, mutta selkein luvuin 6-1, 4-0:aan asti. Taisin siinäkin päästä syöttämään pelipalloja 5-0:aan. Tatu vei kuitenkin seuraavia geimejä tiukasti. Kun ottelu tasoittui, alkoi syöttöni ja kämmeneni kipsata. Silloin syötössä rintamasuuntani kääntyy liian lentismaiseksi ja syöttö on verkossa ja luultavasti jalkavirheenä. Tatun pienen marginaalin kämmen löysi kenttään mitä ihmeellisimmin tavoin. En yleensä hermostu tuuripalloista, mutta seuraava jäi kyllä kalvamaan. Olisko 4-3-tilanteessa, kun hän johti verkkopompuissa jo selvästi, pääsin yrittämään vissiin kahta smashia verkolla gorilla selässä. Tilanne kääntyi Tatun hyökkäykseksi, joka pomppasi kahden verkkopompun kautta sivurajaan. Tämän jälkeen en tainnut saada enää yhtään hyökkäystä tapettua verkolta. Maailma synkkeni sen verran, että päästelin höyryjä, kun katsojat on siinä hallissa ikkunan takana. Toki kahdelle muulle kentälle ja vastustajalle sain pahoitella äänekästä käytöstäni. Hävisin erän 4-6. Jonkinlaista asennetta oli jäljellä viedä ottelu-tiebreik, mutta latvapaloni oli vahva ja Tatun kämmen myös. Lohduton esitys; 5-10. Onneksi ensi kuussa jatkuu hyvin loppunut massakausi.

Klassinen pohjanoteeraus kauden alkuun

Sisäturnauskausi saatiin käyntiin ja odotukset unohdettiin perinteisesti laskea riman alle. Treenitauko ja vieras alusta turmelivat lopulta kaikki lyönnit ja katsomo kutsui pari päivää haaveiltua aiemmin.

C-luokka yli 30-vuotiaille Myllypurossa houkutteli haaveilemaan paremmastakin menestyksestä. Olin kuitenkin yli viikon ollut ilman tennistä vapaaehtoistöissä Tampereella pelatuissa lentiksen EM-kisoissa. Pelasimme kentällä, jossa oli aika uusi alusta, minkä kitka tarkoitti myös kierteen vahvaa vaikutusta pallon pomppuun ja siihen oli vaikea tottua. Vastukseni Pekka Kurikka oli hyvin tuttu, koska pelaamme samassa M40-joukkueessa.

Matsi alkoi hyvin heikolla tuntumalla molempien peruslyönnissä. Kurikalla oli ehkä vielä enemmän hakemista varsinkin kämmenpuolella, joka näyttää hieman takapainoiselta osumalta. Helppoja virheitä tuli puolin ja toisin, mutta syöttökään ei sujunut kummaltakaan, vaan murtoja tuli. Kun Kurikka sai kämmenensä toimimaan, rysty oli parempi painostuksen kohde. Hän tuli herkästi verkolle ja luki hyvin palloa, vaikkei lentopeli kauhean vakuuttavalta näyttänyt. Oma peruspelini pysyi myös astetta epävarmempana ja yritin vain hokea ”jalkoja ja krosseja”, että edes peruslyönnit pysyisivät ruudussa. Epärytminen kämmenkrossi tuntui erityisen epävarmalta, mutta myös verkkopelini tuotti hämmästyttävän helppoja virheitä. Etenimme tiebreikkiin murrellen. Sen pidin jotenkin varmemmalla pelillä 7-4.

Toisessa erässä sama tahti jatkui. Ykköseni oli ehkä reilu 50% sisällä eikä tuottanut pisteitä, mutta nyt pidimme sentään syöttöjämme. Kurikka tuli paljon verkolle, mutta en onnistunut ainoassakaan koholyönnissä, samoin kuin joka ainoa stoppari jäi verkkoon. Kaikista eniten kuitenkin pänni helpoimpien leipälyöntieni mokailu, kuten helpot rystylentolyönnit tyhjään kenttään ja jopa rystyslaissi jäi pari kertaa verkkoon. Niinpä mentiin ottelutiebreikkiin 3-6-erätappiolla.

Aloitin huonosti 0-3-tappiolla, mutta tsemppasin 6-3-johtoon. Sitten Kurikka pelasi rohkeammin ja vei 8-10 erän. Tästä ei jäänyt kuin onneksi lähes 2,5-tuntinen liikuntasuoritus hampaankoloon, eikä suunta kuin ylöspäin.

Eurovolley Tampere

Turistina Tallinnan Kalevin klubilla

Kävin ennen Tallinnan reissua lämmittelemässä pyöreän lukeman 300 Tennisässä-tietokannan voittosarakkeeseen. Tänä kesänä nelosdivarimme lohko on ollut totuttua heikompi vastustajien osalta ja siellä ollaan suhteellisen kevyesti säilytetty puhdas voittotili. Tällä kertaa olin vain nelurissa, josta melko rutiinilla voitto.

Tallinnan ITF-seniori kisaan oli ilmoittautunut varsin vähänlaisesti pelureita. Varsinkin suomalaisten vähyys ihmetytti, kun vertaa esimerkiksi kalliimpaan Hangon vastaavaan kisareissuun. Tämä yksi perinteisemmistä kisoista järjestettiin 37. kerran hienoilla Kalev-klubin massoilla n. 38 pelaajan voimin. Naisia löytyi vain yhteen round robin ikäluokkaan.

Pelasin yli 35-vuotiaitten luokassa ensimmäisen matsini ranskalaista Jonathan-Pierre Lionia vastaan. Hänellä oli hieman epävarma tekniikka, varsinkin rystyltä sain helppoja virheitä paljon. Pidin keskittymiseni jaloissa, marginaaleissa ja syötössä ja sain pelini pysymään rauhallisesti ruudussa hyvässä kelissä. JP kikkaili ja houkutteli minua verkolle, mutta viimeistelin riittävän tehokkaasti. Syötöllä sain myös kivasti aikaan häntä vastaan. Voitin ekan erän 6-1. Toisessa erässä hän onnistui alussa mennen 2-0 johtoon. En kuitenkaan muuttanut mitään ja pelini taso vei minut lopulta 6-2 voittoon.

Semifinaalissa kohtasin kovemman kannon kaskessa, Janar Kalmusin. Hänellä oli loistava tekniikka ja tykkäsi hyökätä nopeasti pitäen pallot lyhyinä. Varsinkin kämmen oli iso. Lähdin itse mukaan ehkä liikaakin lyömiseen, kun myöhemmin kuulin, ettei hän olisi tykännyt pitää palloa kentässä puolustavampaa pelityyliä vastaan. Nautin kuitenkin pelistä, enkä viitsinyt lähteä tuuppaamaan. Syöttöni oli kuitenkin astetta enemmän verkossa kuin aiemmin, miten käy, kun yritän sillä liikaa. Luvut 2-6, 1-6 oli aika kuvaavat, kun lähdin haastamaan häntä kovassa lyönnissä, mikä ei toiminut näin hyvää lyöjää vastaan.

Tallinnassa on kuitenkin hauska piipahtaa. Muutenkin Baltian ja Puolan kisat ovat osoittautuneet parhaiksi vieranvaraisuuden osalta, suomeksi iltajuhlien. Ehdin myös käydä katsomassa beach tennis -kisoja Haven Kakumäen beach volley/tennis keskuksessa. Viron kova beach tennis -suosio näkyi osallistujien määrässä ja tasossa. Alla Rivo Vesikin tyylinäyte syötössä.

Nousujohteinen viikko lähes huipentui Kuopiossa

11 palloilukerran viikko tuotti lopulta melkein turnausvoiton erinomaisella Kuopion reissulla. Kipsiäkin tosin koettiin.

Pelasin viikolla sarjamatsit, joissa oli pykälän heikompi vastus, että kaksarini ja nelurini tuotti melko selvät voitot. Tennis on kuitenkin siitä hauskaa, että helpolla ne ei koskaan tule. Kipsiä ei saa tulla, koska palloa ei saa muuten helpponakaan kenttään. Ja epärytminen vastustaja sen parhaiten aiheuttaa.

Perjantaina sain pitkästä aikaa maistaakin kipsiä, kun kohtasin MC:n avauskierroksella 14-v tytön Väinölänniemen massoilla. Aavistelin, että astetta puolustavampi pelityyli rikkoo rytmikkääseen hyökkäykseen tottuneen paikallisen lahjakkuuden pelin. Niin se myös teki, mutta siinä kärsii myös oma hyökkäyspelaaminen. Matsia seurasi myös yleisöä toistakymmentä ja pari tuttua, joita kiinnosti, miten heidän junioritoivonsa vastaa ykkössijoitetun seniorimiehen hämmentämiseen.

Vaikka kävin lyönnit hyvin läpi tunnin treeneillä aiemmin päivällä, oli varsinkin syöttöni kipsissä. Eli rytmittömiä ykkösiä verkkoon. Vastukseni löi peruslyönnit yllättävän hyvälläkin yläkierteellä, joiden kanssa olisin ollut vaikeuksissa. Myös pari stopparia yllätti minut ensimmäisessä erässä. Vaikeampi vastustajalleni olivat verkkopeli ja syöttö, kuten junioreilla valitettavan usein.

Suurin vastus kuitenkin alussa oli etuviistosta laskeva aurinko, joka häiritsi toisella puolella. Yritin lyödä vastukselleni aurinkoisempaan kulmaan, mutta en huomannut hänen kärsivän siitä kuten minun. Löin nimittäin paikaltaan rystyltä kaksi täyttä hutia peräkkäisissä helpoissa palloissa. Näin siis mielestäni pallon, mutta en osunut siihen, kun aurinko tuli hieman samasta suunnasta. Sen tuplahämmennyksen jälkeen ei ollut voittaja olo ollenkaan, vaan hymyilin hölmistyneenä. Samoin onnistuin katkaisemaan jänteen samalla puolen, enkä edes huomannut missä lyönnissä se tuli. Voitin kuitenkin erän 6-2 tytön virheillä.

Toisessa erässä tunsin kipsaavani enemmän kun syöttö ei lähtenyt soljumaan. Samalla tyttö piti palloja ruudussa, olin aika nopeasti 1-5-tappiolla. Aloin hakea vain tuntumaa kolmanteen erään, mutta 2-5- tai 3-5-tilanteessa vastukseni alkoi hermostua lisääntyneille hyökkäysvirheilleen. Hän alkoi nyyhkiä pelin aikana ja tajusin, että nyt taitaa riittää pallon pistäminen keskelle ja kakkossyöttö. Niin siinä kävi, ettei vastukseni saanut enää laadukkaita lyöntejä aikaan ollenkaan ja pelastin varmaan vain yhden eräpallon ja vein 7-5. Yritin matsin lopuksi keksiä jotain lohduttavaa ja kannustavaa raskaasti ottaneelle vastukselleni, mutta en tiedä auttoiko.

Toinen matsini oli myös junnua vastaan ja kovassa sivutuulessa. Tällä kertaa oli katsomoon löytänyt Suomen kärki beachvolley-kavereitani, jotka osallistuivat Kuopion Sunsets-tapahtuman beachvolley turnaukseen ja katsomoon. Tällä kertaa pystyin ihan mukavaan suoritukseen kavereiden katsellessa. Ekan matsin syötön kadottamisen ja tuulen takia kannatti lähteä todellakin varovaisella kakkossyötöllä ja varsin suurilla peruslyönnin marginaaleilla. Vastukseni Lenni Laine omasi todella hienon kahden käden (jääkiekkoilijan) rystyn ja heikkous oli vielä lyhyen juniorin syötössä, josta sain myös kaksareita. Lenni oli hieman malttamattomampi peruspelissä ja minä viimeistelin verkolta paremmin. 6-2 ja toisen 6-1 kuitenkin ehkä turhan selvät luvut. Minulta peli oli kuitenkin rentoa ja nyt toimi kaikki lyönnit.

Pelasin samaan lauantai-iltaan semifinaalin Toni Tervoa vastaan. Nyt pilvinen ja tyynempi ilta ei häirinnyt lyömistä yhtään ja rento pelini jatkui. Tonilla oli hyvä kämmen, kesympi rysty, mutta syöttö heikommalla tehoilla. Mursin hänet helpohkosti koko ajan. Hän kuitenkin pelasin paremmin, kun minä syötin ja sain pelin hallinnasta huolimatta pidettyä syöttöni vasta 6-5-tilanteesta.

Toisessa erässä hyvä tunnelmani jatkui ja vastukseni tuntui ehkä hieman väsyvän. Miellyttävä erä oli lopulta helpompi, kun Tonin peruslyönnit ei pysyneet enää niin hyvin ruudussa, 6-3. Tunnelman takasi myös vieressä pelattavan padelin kilpasarjan finaalin lukuisa yleisö.

Finaali pelattiin sateen takia Kuopion mailapelikeskuksessa sunnuntaiaamuna. Sain onneksi väistöasemat majoitukseksi, joten yöunet ja aamiaiset tarjosi erinomaisesti hotellilaiva Wuoksi. Tällä kertaa sain myös peruslyönnit tottumaan sisäalustaan, joka oli kuitenkin hitaammasta päästä. Ehkä pieni hämäryys vaivasi kuitenkin keskikaistalla, josta vastukseni syötti muutaman ässän. Pitkä Alari Puhakka omasi hyvän tekniikan ja isot lyönnit. Heikkous oli sitten jalkatyö ja hitaammat lyönnit. Tämäkin meni enemmän puolustustaisteluksi ja varsinkin rystyslaissia hyödynsin hänen rystylleen. En saanut alussa syöttöäni oikein ruutuun ja minut murrettiin. Eka erä meni 2-6 ja tuntui, että kaveri voisi piestä minut rumemminkin.

Alari kuitenkin lisäsi virheilyään ja sain hänetkin murrettua. Matsia käytiin paljon myös verkolla, mikä nopeutti matsia. Pääsin syöttämään erästä 5-3-tilanteessa, mutta Alari pelasi hyvin tiukat tilanteet. Hänen virheensä palasi kuitenkin 5-6-tilanteessa ja jatkuivat tiebreikissä. Minä sain ykköstä ruutuun, mikä ei ollut tehokas, mutta Alarin liian malttamattomat ratkaisut tuottivat minulle pisteitä. Johdin taiskaa 5-1 ja 6-3 ja vein sen lopulta 4. eräpallollani 8-6.

Kolmas erä oli 10-tiebreik, jossa Alari taas löysi hyökkäyspelinsä. En oikein mahtanut mitään puolustamalla tässä vaiheessa ja tappioluvuiksi muodostui 4-10. Olin kuitenkin varsin tyytyväinen kolmeen hyvään matsiin neljästä.

Kotimainen massakausi alkaa olla pikkuhiljaa paketissa ja onneksi hyvä turnaus saatiin viimeisellä mahdollisella hetkellä. Ja vihdoin voin todeta, että syöttö on nyt useimmiten rytmissä, mikä tarkoittaa, että eteenpäin on menty. Tosin jos se ekan kierroksen tyttö olisi hyödyntänyt kipsini, olisi mietteet aika paljon synkemmät tältä reissulta.

Edit: Kaverini onnistui videoimaan ja selostamaan sekä hutilyöntini, että mailarikon:

Selostus ja kuvaus: Junnu Wainio
Selostus ja kuvaus: Junnu Wainio
Selostus ja kuvaus: Junnu Wainio

Hellepuppelointi kääntyi viime hetkellä

Seuraavaksi Lahden C-luokassa alkoi jo kaivata menestystä, kun tuntui, että pelini palaset pitäisi olla kohdallaan. Sää pysyi alle 25 asteessa, mutta jalat tuntuivat silti jääneen kotia matsin alussa. Vastukseni Jaakko Somersalmi aloitti hyvin. Hänen tarkka kämmen tuntui pyyhkivän rajoja koko ajan, kun itse tuskailin perus krossin pitämisessä kentässä. Myöskään syöttöni ja helpot lentolyönnit tuntuivat vaikealta osua puhtaasti. Hävisin ekan erän 3-6.

Toisessa erässä pelini ei tuntunut lähtevän millään käyntiin. 1-4-tappiolla olin käyttänyt jo kaikki kirosanat ja yritin mantrata mahdollisimman yksinkertaiset ja helpot ohjeet pallon pitämiseen ruudussa; eli jalat kertaa 10 ja pallo keskelle kenttää. Ja niin pallo alkoi pysymään ruudussa. Samalla Jaakko taisi hieman väsyä ja pudotti omaa tasoaan. Tulin ohi 6-4.

Kolmas erä oli 10-tiebreik. Olin päässyt niin rentoon lyöntitunteeseen, että lopputuloksella ei ollut enää niin väliä. Olin kuitenkin 4-1- ja 6-3-johdossa, jossa tein jopa kaksi viimeistä pistettä syötöllä. Jaakko pelasi kuitenkin hyvin ja meni puolestaan 8-7-johtoon. Tässä kohtaa vähän kipsiä molemmilla ja päätin antaa loput vain kaverin kämmenelle, joka näytti kipsaavaan pahemmin. Ottelupallo siltä puolen pitkäksi ja jälleen tuttu 10-8-tiebreik mulle kahden tunnin väännön jälkeen. Taisi olla numerollisesti paras ottelun kääntö uraltani.

Semifinaali sunnuntain helteessä oli vaativampi kanto kaskessa. Lucas Airaksinen oli taitava junnu, joka oli kovaa menossa ylempiin luokkiin. Kämmen oli iso ja heikkouksia ei löytynyt. Hän aloitti kuitenkin epävarmasti etenkin syötön puolella ja pääsin mukaan peliin. Matsi oli kuitenkin rentoa paukuttelua enimmäkseen Lucaksen tahdissa, joko virheillä tai winnereillä. Pysyin mukana kolmen gamen verran, 3-6.

Toinen erä lähti heti Lucaksen komennossa. Nautin kuitenkin pelistäni, joka oli parempaa kuin eilen ja ykkössyöttönikin tippui ruutuun. Lucas vei kuitenkin 4-1 ja 5-2 johdossa ja sain olla lopulta tyytyväinen kolmeenkin geimiin tässä erässä, 3-6.

Lopulta kisaesitykseni jäi plussan puolelle. Sain samassa kisassa toimimaan lopulta kaiken (vaikken ihan samaan aikaan) ja psyykkinen puolikin oli hyvä. Toisessa matsissa ei kiroiluttanutkaan, vaikka tappio tuli. Lahti oli myös mukava paikka viettää lämmintä viikonloppua.

Uusi syy keksitty tappiolle; halli vei lyönnit

Heikko esitys jatkuu, mutta tällä kertaa sisätiloissa. Ennen sadetaukoa ehti pelini lähteä hyvin käyntiin Vierumäen C-luokassa, tasaisella massalla. Vastukseni Mika Itäluoma oli hieman epävarmempi matsin alussa. Hänellä oli hyvin kierretty kämmen, jota varoin alussa. Rysty oli suorempi ja lyhyempi swingiltään, mikä sopi salibandytaustaiselle.

Johdin 3-1, kun vaihdoimme halliin, joka sekin oli sopivan hidas alustaltaan. Vaihdan sisätiloissa hieman suorempaan lyöntiin varsinkin kämmeneltä. Ajoitus ei kuitenkaan tuntunut napsahtavan uomiinsa enää missään vaiheessa. Vai olisiko jalkatyö unohtunut ulos. Vetelin pitkäksi ja leveäksi paljon hyökkäyslyöntejä kun Mika vaihtoi puolustavampaan alakierteeseen. Lisäksi missasin paljon helppoja lentolyöntejä, mikä oli vielä yllättävämpää sisätiloissa. Syöttö kakisteli ekan murron verran, mutta sitten ykkönen alkoi tippumaan hyvin ruutuun. Pääsin hyökkäämään suunnilleen joka syöttöni jälkeen, mutta virheilin ja Mika puolusti ja ohittikin hyvin. Hänen syöttönsä puolestaan oli senverran kesy, ettei se tuottanut vaikeuksia palautuksessa. Mika otti kuitenkin tiukat geimit putkeen 3-5:een asti. Sitten aloin painostamaan hänen kämmentään, koska siellä puolestaan oli hänen rytmiongelmat ja hän peittelikin sitä puolta. Menin puolestani ohi 6-5:een ja pääsin syöttämään erästä. Tähän kohtaan sitten toinen heikko syöttövuoro ja mentiin tiebreikkiin. Siinä tein paljon virheitä ja hävisin 1-7.

Toisessa erässä uskoin edelleen pelin kääntyvän ja puristin 2-2-tilanteeseen asti. Sitten vain virheilyni pysyi ja Mika piti pallot ruudussa. Syöttöni pysyi edelleen hyvänä, mutta viimeistelyni ei. Lopulta tästä tuli toinen peräkkäinen matsini, jossa syöttö oli paras lyöntini. Ja se oli viimekin kertaista parempi. Muut lyönnit sensijaan aiheutti vain kiroilua. 2-6.

Massatennis helteessä voi olla niin huonoa, että jopa syöttö on paras lyönti

Resetoin pari viikkoa ilman tennistä etelänmerillä. Helteet kuitenkin jatkuivat, joten parempaa peruslyömistä ei voi haaveillakaan. Syöttö otti kuitenkin napsun tasalaatuisempaan suuntaan.

Pelasin Hyvinkäällä C-luokkaa toisella kieroksella Tomi Palinia vastaan. Hänellä ei ollut juurikaan kokemusta kilpakaksinpeleistä, vain nelurista. Tämä näkyi hänen lyöntityylistään ja sijoittumisestaan. Taktiikakseni sopi vain korkealle pomppaavien peruslyöntien pito takakentällä. Tämä ei kuitenkaan ollut niin helppoa, sillä kenttä oli pehmeä ja lyöntituntuma heikko. Tomin suorat ja ratkaisuun pyrkivät lyönnit vaikeuttivat rytmini löytymistä. Minun varmuuteni oli kuitenkin vähän parempaa peruslyönnissä ja vein ekan erän 6-2.

Toisesta erässä odotin helpompaa, mutta Tomi vain roikkui mukana varsinkin no-addeissa ja tuuripalloissa. Hän kävi jopa 4-5-johdossa, mutta tsemppasin voittoon 7-5.

Vaikka luvattu helle oli säästänyt meitä ekassa matsissa, toisessa oli sitten noin 28 astetta tuuletonta. Sami Ritvanen liikkui hyvin ja näytti tekniseltä lyöjältä. Hän jätti kuitenkin yläkierteet lämmittelyyn ja alkoi tuupata alakierrettä molemmilta puolin heti alusta. Asenteeni tässä löylyssä ja pehmeällä kentällä korisi heti ekan geimin jälkeen. Vetelin paikaltaan olevat pallot pitkäksi, kun asenne ja helle esti kunnollisen jalkatyön, mitä laadukas yläkierre vaatii. Pääsin paljon verkolle ja tuhrin lisäksi kaikki sieltä. Lyöminen oli niin suoraan ruunahevon sukuelimestä, että annoin sen myös kuulua. Sami piti pelinsä tason ja onnistui ohituksissakin alakierteellä. Lisäksi hän haki nopeana hyvin hyökkäykseni. Lopulta pelissäni oli pieni valonpilkku syötön paranemisessa, mikä taisikin olla historiallisesti paras lyöntini tässä matsissa. Halusin niin palavasti lopettaa matsin, ettei asenteeni muutoksessa ja peruslyöntien parantamisessa ollut mitään tehtävissä. Sain kuitenkin jotenkin lopussa geimejä, luvut 16, 36.

Päätin ottelun jälkeen repiä täysin palvelleet pelihousuni. Kävi yhtä säälittävästi kuin viimeksi yrittäessäni samaa huonon pelin paidan kanssa; vain yksi sauma suostui vähän antamaan periksi.